koira+lapsi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mielipiteitä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mielipiteitä

Vieras
Sellaista ajattelin kysellä, että mitenhän nämä asiat ovat teillä menneet ja miten päin koiran ja lapsen hankinta olisi fiksuinta tehdä?
Eli olisiko parempi odottaa että on lapset, jotka ovat kasvaneet jo itsenäisemmiksi ja isommiksi ja sitten vasta ottaa koira vai hankkia koira ja sen jälkeen lapsi.
Lähinnä mietin, että kun lapsi tulee perheeseen, jossa on koira, kuinka aika ja energia riittää koiran hoitamiseen?
Voisi kuvitella, että vauva vie energiat, on väsynyt + vauvan kanssa ei luulisi olevan helppoa hoitaa koiran ulkoiluttaminen..
Täältä siis kyselen kokemuksia, kuinka teillä on mennyt?
Kai nämä asiaa on pakko olla yhdistettävissä, onhan niitä perheitä, joilla on koiria.
 
Me otettiin koira, kun lapset oli 3 ja 1. Olin kotona, joten suht kivasti on menny. Oon ollu heti nakkaamassa pihalle, kun herää, on syönyt jne. Lapset ja koira kun on päivät ollu yhessä, niin ovat tottuneet toisiinsa hyvin. Oon lisäksi pystyny välttämään suurimmat tihutyöt, kun oon ollu "koko" ajan komentamassa. Hieno jätkä tuosta koirasta on tullu, tosin luonnekin on todella hyvä. Koira on nyt 1v5kk ja lapset päälle 2 ja 4 ja nyt joutuu sitten jäämään päiviksi yksin, kun lähden kouluun. Toki sitä yksin jäämistäkin on opetettu jo ja toisinaan on ollu mooonta tuntia jo yksin. Että meille oli hyvä tässä vaiheessa.
 
Meillä oli koirat 6 ja 4 vee, kun eka lapsi syntyi. Ne olivat tottuneet aika aktiiviseen elämään eli aktiiviseen koiraharrastukseen ja kunnon lenkkeihin. Etukäteen suunnittelin kuinka sitten kärrään esikoisen vaunuissa mukaan koulutuskentän laidalle jo pienenä. Joopa joo, olipa haaveet. Ei se ihan niin mennytkään. Vauva huusi ekat kuukauden mahavaivojaan ja me vanhemmat oltiin rättiväsyneitä. Ei se ollutkaan niin helppoa. Ensin jäi koiratreenit ja pikku hiljaa lyheni myös lenkit. Nykyään koirat saa taas kohtuullisesti liikuntaa, mutta mitään treenejä ei enää ehditä pitää. Koirat on nyt 7 ja 9. Toisinaan mulla on huono omatunto siitä, että koirille ei ole aina ollut tarpeeksi aikaa, mutta lapset menee edelle tietenkin. Onneksi meillä on iso aidattu piha, jossa koirat saa temmeltää vapaasti.

Sellaista yhdistelmää en ainakaa suosittele, että pentu ja vauva yhtä aikaa. Etukäteen ei voi tietää omaa jaksamistaan tai sitä kuinka helppo vauva tai toisaalta kuinka vaativa koira on.
 
No meillä oli koirat ensin. Oltiin 18v kun otettiin eka koira niin ei ollut oikein lapsen hankkimiset viel mielessä....

Nyt koirat ovat 7 ja 6 vuotiaat ja lapset 4 ja 2 vuotiaat. aivan loistavasti on mennyt. Koirat opetettiin ekan lapsen raskausaikana siihen että mies käytti ne ennen töihin lähtöä ulkona ja seuraavan kerran sitten kun kotiutui. Eli mun ei tarttenut missään vaiheessa sumplia koiran aamupissatusta lapsen kanssa.

Onhan se välillä vähän sumplimista jos esim koiralla on vattasekasin ja joutuu pikalähdöllä ulos. Jos on siis lasten kaa yksin kotona.... Mutta kaikesta selviää.

Ja hyvin on kaikenkaikkiaa mennyt.
 
Meillä vissiin sitten on tuo pahin vaihtoehto, eli molemmat. :D

Elikkäs koira oli olemassa jo ennen lapsia, 10v sheltti-herra esikoisen syntyessä. Reilun vuoden myöhemmin syntyi kakkonen ja tämän ollessa reilu puolivuosikas, saatiin hyvästellä koiruus. :/ Nyt lasten ollessa 3v ja 2v päätettiin ottaa uusi koira ja pian 4kk ikäinen collienpentu pyörii täällä ilonamme.

Mitäs noista nyt sanoisi... Tämän kokemuksen perusteella tuo ensin koira ja sitten lapsi tuntuu huomattavasti helpommalta, varsinkin kun koiralla on ikää vähän enemmän eikä enää vaadi ihmeitä. En muista oikeastaan koekeneeni koiraa ja vauvaa hankalana millään tavalla, tosin vauvakin oli helpommasta päästä. Silloin kun meillä oli kaksi "vauvaa" ja koira, joskus uloslähdöt tuntuivat hankalilta, varsinkin kun kuopus ei enää ollut yhtä helppo kuin esikoinen.

Mutta siis nuo olivat lapsenleikkiä tähän nykyiseen verrattuna. :whistle: Kaksi tämän ikäistä ja vilkas koiranpentu ovat aikaansaava yhdistelmä... Ei sillä, kyllä näidenkin kanssa pärjätään ja kivaa on mutta asennetta tämä vaatii. Välillä nousee ihokarvat pystyyn kun ihmiset pentua silitellessään huokailevat kuinka ihanaa olisi jos nämä pysyisivät aina tällaisinä. :ashamed:

Mutta siis kannattaa harkita muutama kerta ennen kuin hankkii koiranpennun aikana kun lapset ovat pieniä.
 
Meillä lapset vajaa 4v ja 5kk ja koiranpentu 13 viikkoa.
Ja olen kyllä aika väsynyt, vauva valvottaa öisin ja päivät kun on tuon täystuho koiran ja lasten kanssa yksin niin kyllä väsyttää. Enkä tässä hälinässä kerkeä edes huomata että koska koira herää, lopettaa leikkimisen ja syömisen jne. että joka kerta kerkeisin ulos viemään.
Rankkaa on mutta luulen että palkitsee kyllä =)
Ja tämä koira onkin erittäin lujaluonteinen eli jos olisi "helpompi" luontonen koira niin ei ehkä niin väsyttäisi =)
 
Tunnen muutaman tapauksen, joissa on edetty perinteisellä kaavalla...Koira, auto, oma talo ja lapsi...Noissa tapauksissa koira on sen herttaisen lapsosen jälkeen vältämätön paha jolle karjutaan joka välissä ja kiukutellaan kun se syö ja suttaa ja uloskin tarvisi joskus lähteä... :/ .

Mielummin siis niin päin, jotta ensin ne muksut täyspäisiksi (sen ikäisiksi, jotta ymmärtävät, että se koira on tunteva tapaus...Sitä ei kiskota hännästä eikä sitä härnätä jne jne )ja sitten se turre jos mieli tekee ja lähtökohdat on semmoiset, jotta koira on tervetullut taloon.
 
Mulla taasen aina ollut koiria joten lapset ovat niihin tottuneet pienestä pitäen. Mulla se on ollut taas niin päin että koirat ovat auttaneet jaksamaan, niiden kanssa on pakko mennä lenkille ja se tekee jokaiselle hyvää. Tulee ulkoiltua joka päivä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vili43:
Tunnen muutaman tapauksen, joissa on edetty perinteisellä kaavalla...Koira, auto, oma talo ja lapsi...Noissa tapauksissa koira on sen herttaisen lapsosen jälkeen vältämätön paha jolle karjutaan joka välissä ja kiukutellaan kun se syö ja suttaa ja uloskin tarvisi joskus lähteä... :/ .

Mielummin siis niin päin, jotta ensin ne muksut täyspäisiksi (sen ikäisiksi, jotta ymmärtävät, että se koira on tunteva tapaus...Sitä ei kiskota hännästä eikä sitä härnätä jne jne )ja sitten se turre jos mieli tekee ja lähtökohdat on semmoiset, jotta koira on tervetullut taloon.

Meillä on just ton kaavan mukaan. Olisiko pitänyt viedä koirat piikille siinä vaiheessa kun päätimme hankkia lapsia? Ja myönnän, että välillä kun olen ollut rättiväsynyt lasten valvomisen yms takia, niin jaloissa pyörivät koirat ovat lähinnä ärsyttäneet. Mutta ne on aina hoidettu edes kohtuullisesti ja nyt kun lapset nukkuu yöt ja ovat jo ohittaneet vauvaiän, niin on taas aikaa lenkkeillä koirien kanssa kunnolla. Meillä on onneksi oma piha, mikä on aidattu ja koirat ovat siellä keskenään juosseet ja painineet eli liikuntaa ovat saaneet silloinkin kun emme ole niitä pystyneet lenkittämään normaalisti. Kun on tarpeeksi väsynyt, ei sitä jaksa enää koirien kanssa mihinkään lähteä juoksemaan. Ja toisaalta olen sitä mieltä, et keskenään vapaana juostessaan koirat saa tehokkaampaa liikuntaa kuin hihnassa kävellen, jos hihnakävelyt on pissalle ja takaisin, mitä monillä näyttää olevan.
 
En minäkään suosittele vauvaa ja koiranpentua samaan aikaan. Toisaalta miettisin sitäkin, että sitoutuminen voi olla hyvin 12 vuotta tai enemmänkin. Jos koiran ottaa kun lapset ovat jo esim. koulussa, heitä ei joitain vuosia myöhemmin paljoa kotona enää näy eikä koirat kiinnosta. Ehkä silloin koko perhekin haluaisi jo liikkua enemmän kun lapset ovat isompia? Mihin koira sitten pistetään, kuka siitä huolehtii? Jos vanhemmat ovat eläinrakkaita, 100% koiran hankintaan sitotuneita koti- ja mökki-ihmisiä niin sitten lasten iällä ei ole niin väliä koiraa ottaessa.

Meillä oli vanhempi koira lapsen syntyessä ja kotiäitiys oli hyvä yhdistelmä koiran ja lapsen kanssa, mutta silloin piti olla jämpti ja myös hoitaa koira kunnolla. Oli se aika raskastakin kun lapsi ei ollut terve ja valvomista oli monta vuotta. En enää ota koiraa kun lapset alkavat olla isompia.
 

Yhteistyössä