Koira + lapsi!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Anspa83
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Anspa83

Vieras
Kaipaisin kokemuksia kaikilla joilla ollut koira kotona ennen vauvan syntymää. Meillä siis iso koira kotona (35kg) ja aika vauhdikas tapaus eli energiaa löytyy tästä pojasta. Sisällä tosin aika rauhallinen, ulkona sitten jotain iha muuta. Nyt olisi avokin kanssa toiveissa eka lapsi ja mietityttää miten koira siihen suhtautuu. Ei ole hirveästi nähnyt pieniä lapsia, kavereilla on pari mutta aika arkoja koirien suhteen joten ei ole päässyt silleen läheltä niitten kanssa leikkimään tai muuta. Ja sitten käytännön asiat kuten ulkoilutus ja muu. Onko teillä sit mies huolehtinut ainakin aluksi vauvan syntymän jälkeen ulkoilut sun muut? Sitten tietysti kun voi alkaa vauvan kans ulkoileen niin koira ehkä menee siinä mukana. Ja oletteko antanut koiran heti esim. nuolaista vauvaa, meillä on niin innokas pusuttelemaan että varmaan kieli ensimmäisenä vastassa olis odottamassa. Olen kiitollinen kaikista kokemuksista. Koira on kuitenkin rakas perheenjäsen ja toivoisi että yhteiselämä sujuisi vauvankin kanssa. :)
 
Jos kerran lapsen hankinta on vasta suunnitteilla, niin teillä ei ole mitään "hätää". Eli ensimmäisenä panostaisin koiran kouluttamiseen, jotta se olisi siellä ulkonakin rauhallinen, kuten sisällä. Tämä on täysin koulutettavissa oleva asia ja helpottaa elämää siinä kohtaan, kun sinulla on vauva vaunuissa ja koira toisessa kädessä remmissä.

Olen yksinhuoltajana ollut alusta alkaen, joten mies ei hoitanut ulkoilutuksia (kun ei miestä ollut), kun vauva syntyi. Ystäväni vei muutamat ensipäivät koiria ulos, tai vaihtoehtoisesti piti vauvasta huolta, kun minä lenkkeilytin koirat.

Kyllä vaan se koira menee siinä mukana siinä kohtaan, kun vauvan voi jo viedä ulos. Meillä on 3 isoa koiraa ja olen reilut 4 vuotta jo pystynyt niitä ulkoiluttamaan niin, että lapsi on mukana.

Koirat ovat saaneet ihan rauhassa haistella ja tutustua vauvaan. Eivät nuo koirat tyhmiä ole, kyllä ne ymmärtävät ison aikuisen ja pienen lapsen eron. Ikinä ei ole koirat esim. lasta kohden hypänneet, vaikka innostuessaan aikuisia päin saattavatkin hypätä.

En oikein käsitä sitä voohotusta siitä, että vauva tulee, mitä ihmettä tehdään eläimille. Mitä niille muka pitäisi tehdä, tai miksi niistä pitäisi luopua? Tämä ei ole suunnattu nyt ap:lle, vaan yleisesti kaikille.

Meillä on 3 koiraa, joiden yhteispaino on reippaasti minun painoani enemmän. Lisäksi meillä on 2 kissaa. Yksi koira on tässä välissä nukkunut pois, mutta sen "tilalle" on tullut toinen koira. Toinen kissoista meillä oli jo kun raskauduin, toinen tuli vasta lapsen syntymän jälkeen. Mitään ongelmia ei ole ollut, sillä meillä on tiukat säännöt, joita noudattavat ihan kaikki.

Kissoila on ollut aina pääsy kielletty pinnasänkyyn ja rattaisiin. Oppivat tuon nopeasti. Koskaan eivät ole lasta raapineet, tai mitään muutakaan tehneet.

Koirilla on selkeät säännöt. Remmissä ei ikinä, milloinkaan vedetä, sillä näin se kävely vaunujen ja 3 ison koiran kanssa on miellyttävämpää. Muiden koirien luokse ei myöskään remmissä ikinä mennä, eikä koskaan vastaantulijoille rähistä. Koirat pääsevät päivittäin tarhaan juoksemaan muiden koirien kanssa, eli saavat kuitenkin pidettyä loistavasti yllä sosiaalista elämää.
Lenkiltä tullessa istutaan ja istutaankin sitten niin kauan, että minä olen riisuutunut ja riisunut lapsenkin. Vasta tämän jälkeen poistan koirien remmit ja vapautan ne.
Ovelle ei ikinä rynnitä, kun minä tulen kotiin lapsi sylissä ja kauppakassit kädessä. Äkkiseltään saa tulla morjenstamaan, mutta tämän jälkeen pitää poistua muutaman metrin päähän ja antaa minulle tilaa ja aikaa riisuutua ja ottaa lapseltakin vaatteet pois. Sen jälkeen menen vielä purkamaan kauppakassit, jonka jälkeen koirat saavat tulla enempi moikkaamaan.
Ovikellolle EI haukuta, jotta lapsi ei herää.
Lastenhuone ei ole kielletty alue koirilta, mutta koska neliöitä riittää, ei siellä tarvitse hirmusesti oleskella. Toki aamulla saa käydä nuuhkimassa herännyttä lasta ja päivällä saa käydä "tarkistamassa" että lapsella on kaikki ok, jos se vaikka leikkinsä tiimellyksessä kiljuu. Lastenhuone kuitenkin on lasta ja lapsen leluja varten. Sinne en halua sitä karvamäärää, joka muualla kämpässä on.

Tärkeintä on muistaa se, että vauvan syntymän jälkeen koira tarvitsee yhtä paljon huomiota ja tekemistä, kuin ennen vauvan syntymääkin. Jos tämä onnistuu minulta 3 koiran ja yhden mukulan kanssa, niin onnistuu varmasti teiltäkin.
 
Sefin tekstissä oli todella paljon asiaa!

Ehkä tärkein asia mitä voisi vielä teroittaa, on se että kotona on oltava säännöt joita koira noudattaa EHDOTTOMASTI! Kaikkea kivaa voidaan koiran kanssa tehdä, mutta koiralle opetetaan että se kiva tulee ihmisen aloitteesta eikä se saavuta omilla toimillaan mitään. jos koira on ollut teillä lapsen korvikkeena ennen omaa vauvaa, niin kannattaa nyt miettiä asiat uudelleen ja tiputtaa koira paikalleen, lauman alimmaiseksi.
koiralle tulee opettaa (jo ennen vauvan syntymää), että se ei ole perheessä numero yksi. Lapsellekin opetetaan sitten aikanaan ne säännöt, nukkuvaa koiraa ei häiritä, sen petille ei mennä ja sen annetan syödä ja olla rauhassa.
 
Minä puolestani komppaan nyt kaisa pientä.

Koska tekstistäni tuli pidempi, kuin ajattelin, niin unohdin sitten siinä tohinassa kirjoittaa tuosta lapsen osuudesta. Ne säännöt on toki elukoilla, mutta aikanaan sitten myös sillä lapsella.

Eli myös lapsi on ehdottomasti opetettava toimimaan eläinten kanssa.
 
Olisikohan tähänkin asiaan tulossa pian ihan "virallista" apua. Meidän eläinlääkäri ajaa tällä hetkellä projektia, jonka kautta Suomeen saataisiin maailmalla suosittu ja hyviä tuloksia tuonut opetusvideo + -vihkonen jolla pieniä lapsia voitaisiin opettaa toimimaan koirien kanssa. Syynä tähän projektiin on se tosiasia, että (oman) koiran puremia sattuu 3-5 vuotiaille lapsille verraten paljon.

Meillä koira aluksi pelkäsi vauvaa, sitten alkoi tutustua, sitten tuli mustasukkaisuusvaihe ja nyt kun poika on 10kk välillä jo leikkivät yhdessä. Tärkeäksi on meillä osoittautunut paikka, johon koira pääsee lapselta "turvaan". Olen välillä eristänyt yhden huoneen niin että tukin oviaukon esteellä, jonka koira voi ylittää mutta poika ei. Koira saa myös halutessaan olla meidän yläkerrassa, minne portti estää pojan pääsyn. Nopeasti koira oppi ilmaisemaan milloin haluaa sinne ja milloin pois. Kulmasohvan takana nurkassa on myös rauhaisa leposoppi piskille.
 

Yhteistyössä