Koira & vauva

[Kola]

Hei!

Miten olette pärjänneet koiran kanssa vauvan tullessa taloon, eli jo ennen vauvan syntymää koiran totuttaminen uusiin asioihin, hajuihin jne?

Mitä sitten, jos koira totu vauvaan tai kuinka kauan tottumiseen menee? Koiran koosta ja luonteesta sekä koulutuksesta riippumatta saattaa kuitenkin tulla tilanne, että yhteiselo vauvan kanssa ei onnistu. Tarkkanahan täytyy olla aina kun kysymyksessä on eläin, mutta kaikki vinkit kelpaavat koiran sopeuttamiseen uuten tulokkaaseen.

Kysymyksessä keskikokoinen/iso koira, joka on suhtautunut suhteellisen arveluttavasta lapsia kohtaan, selkeästi mustasukkaisesti/ sekä lievästi aggresiivisesti(=epävarmuuta?) siis omassa kodissaan, missä on vieraillut lapsia. Eli jo tuo koko asettaa omat rajoituksensa koiran hallittavuuden suhteen.

Onko toivoa, että koira tottuisi vauvaan vai ovatko riskit liian suuret? Itse olen kahden vaiheilla koirasta luopumisen kanssa ja haluaisinkin nyt kuulla asiallisia kommentteja ja neuvoja miten muut ovat tilanteesta selvinneet, ennen lopullista päätöstäni.

 

[HeMi]

Kyllä koirat on yleensä hyvin sopeutuneet vauvoihin, mitä itsellä ja tuttavilla on kokemusta. Kissat on olleet vähän arvaamattomampia, mutta sehän kuuluu niiden luonteeseen muutenkin. Meillä joka tapauksessa on äidin kanssa 'yhteishuoltajuuden' alaisena kaksi terrieripoikaa. Vaikka olivat esikoisen syntyessä jo suht iäkkäitä (10 v), suhtautuivat uuteen tulokkaaseen tosi kivasti. Ensi alkuun olivat uteliaita, mutta eivät missään vaiheessa olleet vihaisia. Aiemmin ne saattoivat pihalla ärähtää, jos vieraita lapsia tuli lähelle, mutta nyt ovat tottuneet muihinkin lapsiin ja antavat kenen hyvänsä tulla taputtelemaan! Nyt lapsukaisemme tultua isommaksi (2 v) hän on ollut ajoittain hieman ikävä koiria kohtaan; on potkinut ja lyönyt tai vetänyt hännästä. Näistäkään koirat eivät ole olleet moksiskaan! (Nyt hän on onneksi oppinut, ettei niin saa tehdä..)

Joka tapauksessa; älä nyt missään tapauksessa luovu koirastasi ennen kuin katsot miten homma etenee! Yhtäkään koiraa ei tuttavapiirissäni ole, joka ei olisi vauvaan sopeutunut!

 

[Manna66]

Meilläkin on iso terrierinarttu, joka on nyt 2,5 v. Oikein kiltti ja lempeä aikuisia kohtaan, mutta auta armias kun vastaan kävelee pieni lapsi, jolla on kahiseva toppapuku...koira menee ihan paniikkiin, rupeaa haukkumaan ja haluaa pois. Siis pelkää toden teolla lapsia, koska pari kertaa ovat lapset tulleet suoraa päätä kohti lapio kädessä. Kysyin kasvattajalta oliko pentuaikana jotain huonoja kokemuksia kun se noin pelkää, muttei ollut.

Välillä se on kovastikin utelias ja haluaisi haistella lapsia, mutta pelko voittaa. Onneksi ei ole vielä näykännyt ketään enkä sitä päästäkään hihnassa lasten luo. Meillä ei käy kylässä pieniä lapsia, joten se ei ole tottunut niihin. Kerran oli konttaava vauva vierailulla eikä koira ollut kuin pelkästään utelias ja jopa nuoli pienokaisen kättä.

Meille on tulossa syyskuussa vauva ja mietin jo nyt huolestuneena kuinka koira suhtautuu. Toisaalta uskon, että se kyllä tottuu ja parhaimmassa tapauksessa alkaa sietää vieraitakin lapsia. Eli ap, älä vielä luovu koirastasi vaan tarkkaile sen käytöstä äläkä koskaan jätä sitä kaksin samaan tilaan vauvan kanssa!

 

[nanna]

Meillä on myös keskikokoinen, hyvin vilkas ja usein ""hiukan"" tottelematon koira. Mutta sen verran kuitenkin rakas, etten haluaisi siitä luopua. Meidän koiramme kyllä suhtautuu varsinkin pieniin lapsiin hieman varovasti, ennemminkin pötkii pakoon kuin ärähtää tai tekee muuta. Mutta jo koiran vilkkaus ts. nopeat ja äkäiset liikkeet mietityttävät, niin ettei satu mitään vahinkoa.

Mutta olen kyllä samaa mieltä kuin edellinenkin, että älä ihmeessä luovu koirastasi, ennenkuin näet miten elo koirasi ja tulevan vauvan kanssa onnistuu. Se saattaa myöhemmin kuitenkin harmittaa! Ja yleisestihän sanotaan, että lapselle on hyödyksi mikäli perheessä on lemmikkieläin....

Itse ainakin kokeilemme miten käy, jos huonosti, niin sitten mietitään uudelleen koirasta luopumista.

 

[marinka]

Meillä koirat tottuivat lapseen hyvin. Samoin on ollut myös ystävieni kotona, keillä myös on koira. Vauva tulee kotiin niin pienenä, että koiran on aikaa tottua siihen. On ihan eri asia, jos yhtäkkiä ovesta ryntää 2-3 vuotias vesseli, joka haluaa liian innokkaasti tehdä tuttavuutta koiraan.
Mutta se, että jo nyt ennen vauvan syntymää mietit koirasta luopumista kertoo ehkä siitä, ettet ole kovin sitoutunut koiraasi pitämään ylipäätään. Se on tietenkin surullista, mutta jos näin on, niin toivottavasti etsit sille sitten kunnon kodin.

 

[sanna]

Meillä ainakin sujui hyvin koiran kanssa alusta asti.
Tietysti ensimmäisinä viikkoina koira oli todella kiinnostunut vauvasta ja hätääntyi heti, kun lapsi alkoi itkemään.
Nykyään elävät oikein sopuisaa rinnakkaiseloa lattialla.. Tosin luulen, ettei enää kauaa kun lapsi lähtee liikkeelle..

 

[\s]

Meillä samoin kuin edellä, kun tuotiin vauva kotiin, koira oli tosi utelias ja lähestulkoon paniikissa kun alkoi itkua kuulua. Nyt, parin viikon jälkeen ei jaksa enää korvaansa lotkauttaa huudolle.

En todellakaan pystyisi luopumaan koirasta heppoisin perustein, se on tärkeä perheenjäsen ja oli täällä ennen vauvaa. Miksi sen pitäisi siis lähteä! (en nyt tarkoita, että vauva ulos ovesta jos ongelmia tulee ). Koira on kuitenkin eläin, tiettyä varovaisuutta kyllä tulen noudattamaan. Ja lapsen tulee kunnioittaa koiraa sitten aikanaan (tyyliin nukkuvaa koiraa ei saa herättää jne).

Uskon, että hyvin pärjätään!

 

[Hyvin]

Todella hyvin ovat koirat sopeutuneet vauvaan. Mun mielestä asiasta ei kannata tehdä mitään ihmeempää numeroa, eihän koiralta kysytä muutenkaan keitä kotiin saa tulla tai ketkä saa kuulua samaan laumaan! Vauva liittyi porukkaan vähän samalla tapaa kuin olisimme ottaneet uuden koiranpennun tai joku omista nartuista olisi saanut pentuja. Meillä koirien suhtautuminen perheen omaan lapseen on ihan erilaista kuin vieraisiin lapsiin, jotka usein eivät edes ole tottuneet koiriin ja käyttäytyvät ""oudosti"".

Tietysti pitää muistaa että koira tarvitsee ainakin yhtä paljon huomiota, liikuntaa ja treeniä tms. tekemistä kuin ennen vauvaa, ei ole mikään ihme jos tulee ongelmia jos koira hylätään ja unohdetaan kokonaan kun maailmaan mahtuu vain vauva.

Paha sanoa toisen puolesta miten pitäisi tehdä, mutta itse en missään nimessä luopuisi koirista ""varmuuden vuoksi"". En tunne yhtään tapausta jossa tervepäinen, hyvin kasvatettu ja asiallisesti kohdeltu koira ei olisi sopeutunut lapsiin. Ei kaikista silti mitään halinalleja tule, ja jos koira arastelee laste, pitää vähän tarkemmin vahtia ettei hauva joudu ahdistelluksi ja saa halutessaan omaa rauhaa. Mutta itse tiedätte parhaiten millainen tilanne teillä on.

Onnea matkaan!

 

[Koiraihminen]

Jos eläin otetaan se kanssa hoidetaan, eikä heitellä elämäntilanteen mukaan paikasta toiseen. Lapsen tai muun perheenjäsenen allergia on tietenkin eri juttu.
Ennen kuin rupeaa hankkimaan lapsia kannattaisi miettiä loppuun asti, että mitä jos koira ja tenava ei mahdukaan samaan taloon. Ja myös koiraa otettaessa tulee tiedostaa, että se vie elämästäsi n.10 vuotta ja sinä aikana esim. lasten tekeminen voi tulla ajankohtaiseksi. Lemmikki on perheenjäsen, eikä sitä voi minun mielestäni mielivaltaisesti mennä lopettamaan heti kun ongelmia ilmaantuu..

 

[Kola]

Minusta se, että pohdin asiaa ETUKÄTEEN ei tee minusta vastuuntunnotonta eikä varsinkaan sitoutumatonta koiranomistajaa, päinvastoin. En todellakaan katso olevani heppoisin perustein (edes mahdollisesti) luopumassa koirastani ja jos sen voin välttää niin aina parempi.

Kysymykseni yritin muotoilla siten, (kun kyseessä on vahva ja kohtuullisen raisu, vaikkakin erittäin hyvin koulutettu ja muutoin kiltti koira), että miten olette vastaavassa tilanteessa menetelleet etukäteen ja erityisesti tilanteessa kun vauva tulee kotiin?

Näitä ihmisiä aina mahtuu maailmaan, jotka arvostelevat vaikka kysymyksessä on VAIN uuteen tilanteeseen ennakoiminen sekä kokemusten kysyminen.

Toivottavasti vastaajat myös tietävät kuinka moni allergiatapaus on todellinen eikä ns. elintasoallergiaa.

Terveisiä koiraihmiselle, jonka elämäntilanteet eivät muutu 10-15v aikana. Neuvoa ongelmaani en kuitenkaan sinulta saanut vaikka ""ammatilaiselta"" vaikutat?

Pyysin todellakin asiallisia vastauksia/neuvoja en arvostelua. Lisäksi lopullista päätöstä koirani suhteen en tee (kuten ei kai kukaan muukaan järkevä ja vastuuntuntoinen lemmikin omistaja) minkään keskustelupalstan neuvojen perusteella.

 

[koiraihminen]

Anteeksi äkäinen kirjoitukseni. Joudun vaan työssäni seuraamaan päivittäin, kun ihmiset tahtovat milloin minkäkin syyn takia lopettaa koiransa. Parhaimmissa tapauksissa sama henkilö lopettaa koiransa, ostaa parin kuukauden päästä uuden ja taas lopettaa sen kun kyllästyy. Sydäntä vaan särkee sellainen, eihän muitakaan perheenjäseniä anneta heti pois kun ongelmia ilmaantuu vaan niihin etsitään ratkaisuja. Onhan selvä, ettei koira saa olla muita perheenjäseniä kohtaan agressiivinen, jos tällaista tapahtuu, niin silloin koira ei yleensä ole terve ja lopettaminen on aiheellista.
Ymmärrän toki, että huoli omasta jälkikasvusta on valtava, mutta yleensä koira kyllä sopeutuu. Saattaa aluksi olla mustasukkainen, mutta kun huomaa ettei käärö olekaan uhka, niin se suorastaan suojelee uutta tulokasta. Jos ongelmia kuitenkin ilmaantuu, on ammatti-ihmiset olemassa juuri niiden selvittämistä varten.
Nuoria jotka haluavat hankkia koiran, niin haluaisin vaan sen verran neuvoa, että kannattaa miettiä kaksi kertaa, sillä nuorilla se elämäntilanne voi lyhyessä ajassa muuttua radikaalistikin ja yleensä tällaisista muutoksista kärsii eniten koira. Koira rakastaa tasaista elämää ja rutiineja, siksi se parhaiten sopii ihmiselle, jonka elämäntilanne ei ratkaisevasti muutu koko ajan.

 

[Kola]

Edelleen peräänkuulutan käytännön neuvoja.

Vieraat lapset eivät ole vastaus, koska todellakin koirattomassa perheessä kasvaneet lapset (aikuisista puhumatta) käyttäytyvät ""oudosti"".

Onko sinulla koiraihminen omia lapsia? Eli todella tiedät minkälainen tilanne saattaa olla kyseessä. Tai mitään käytännönneuvoa asiaan, muuta kuin kliseiset, ""yleensä koira tottuu ja sopeutuu lapseen"".

Jos koira käyttäytyy VAIN yhtä perheenjäsentä kohtaan aggressiivisesti olen sitä mieltä, että heidän välisessään arvojärjestyksessä on jotain vialla eikä koirassa. Minusta koiran terveyden arvioiminen tuollaisen käytöksen perusteella on mahdotonta.

Edelleenkään kysymys ei ollut siitä mitä teen koiralle, pidänkö vai etsinkö uuden kodin sille, VAAN siitä miten koira pitäisi käytännössä opettaa lapsen tuloon?

Mistä ihmeestä voit päätellä ikäni tai koirani iän? Itse tiedän varsin paljon keski-ikäisiä, joilla ei ole koiran pitoon tarvittavaa pitkäjänteisyyttä edes pentuajan sisäsiistiksi opettamiseen. Muista ongelmista puhumattakaan. Kun koira otetaan korvaamaan esimerkiksi puuttuvaa ihmissuhdetta.

Edelleen peräänkuulutan neuvoja tilanteen opettamiseen koiralle, en arvostelua minun (tai kenenkään muun iästä riippumatta) elämäntilanteeni jatkuvasta ratkasevasta muuttumisesta.

 

[heidi]

Olen kolan kanssa todellakin samaa mieltä!!! Meille on myös vauva tulossa syyskuun alussa ja kotona viipeltää 3 kissaa. Eniten pelottaa jos vauva on allerginen. On kova pala joutua luopumaan.

 

[joo]

Meillä kanssa kaksi rakasta kilttiä kisua, jotka ovat sellaisia halinalleja, tosi rakkaita meille. Nyt vauva on tulossa toukokuussa ja toki olen miettinyt, mitä jos ilmenee allergiaa Ajatuskin on niin kauhea, että en ole viime aikoina sillä vaivannut päätäni, tulee vaan niin paha mieli. Jos ongelmia tulee, niin mietin niitä sitten. Toki olen alkuperäisen kanssa samaa mieltä, että asioiden pohtiminen etukäteen on hyväksi... jos pystyy ""järkevästi"" pohtimaan eikä mene liikaa tunteella mukaan.

Olen ajatellut, että vauvan synnyttyä otamme tavaksi imuroida joka toinen päivä ellei joka päivä eikä kissoja päästetä nuohoomaan vauvan petivaatteisiin tms. Jos sillä voisi niitä allergeeneja vähän minimoida, ei taida tosin auttaa jos on allergiaa ollakseen...

 

[ikävä]

Meillä ylisuuri ja todella kiltti sakemanni ottanut uudet perheenjäsenemme hyvin vastaan. Tuntui tajuavan jo raskausaikanani, että uusi asukas tulossa taloon, sillä oli ""ylihuolehtivainen"" minusta. Olemme joka kerta antaneet kotiutuessamme sairaalasta sakemannimme nuuhkia vauvaa jo ovella ja hyväksymisen merkiksi se on nuolaissut kääröä... lapset olleet sille kaikki kaikessa, eikä allergioita ole koirastamme tullut yhdellekkään lapsellemme. Ikävä kyllä jouduimme lopettamaan kultaisen perheenjäsenemme ennen joulua sen sairastuessa vakavasti ja se oli todella paha paikka koko perheelle, erityisesti lapsille jotka olivat kasvaneet sen kanssa...

 

[marja]

Meillä oli ennen kaksi isoa koiraa,joiden kanssa harrastin paljon ja olivat todella rakkaita minulle ja miehelleni missään vaiheessa emme aikoneet luopua lapsen tulon myötä koirista(allergia oli ainut vaihtoehto). Aluksi kaikki sujui hyvin koirat hyväksyivät vauvan hyvin ja ulkonakin vartioivat vaunuja tarkasti.Vauvan ollessa kolme kuukautta toinen koirista alkoi murisemaan vauvalle ja kerran näykkäisi vauvaa jalasta,säikähdin todella koska koira ei ollut koskaan murissut meille tai vieraille.Lopullinen päätös koirien pois laittamiseen oli se kun vauva oli pinnasängyssä nukkumassa niin tämä sama koira hyökkäsi puremaan pinnasänkyä ja yritti hypätä sänkyyn vauvan kimppuun ja kun menin ottamaan koiraa siitä pois niin toinen koira puri minua kädestä. Koirat lopetettiin samana päivänä, en halunnut vaarantaa lastani ja itseäni koirien takia.Koirat olivat tähän asti olleet tottelevaisia ja rauhallisia ihmisiä ja muita koiria kohtaan.

 

[Ani]

Voi kuinka kamala ja ikävä tilanne, suorastaan hengenvaarallinen, teillä Marja on ollut perheessänne vauvan hieman vartuttua !

Meillä on myös keskikokoinen/suurehko koira joka on erittäin energinen ja hieman tottelematonkin välillä, muutoin kiltti ja hyväntahtoinen. Koira täyttää 8 v. tänä vuonna ja meillä ei ennestään ole lapsia, eikä meillä ole kyläilemässäkään käynyt juurikaan lapsia. Joten koira ei ole oikein tottunut lapsiin.

Heinäkuussa meille syntyy vauva, joten olen myös hieman miettinyt, että mitenkähän koiran kanssa sitten sujuu. Sen verran olen mielessäni ajatellut, että laitokselta vauvan kanssa kotiutuessamme aion antaa koiran kaikessa rauhassa haistella ja ihmetellä uutta tulokasta, sekä myös itse koiraa huomioin, rapsuttelen ja halailen, sekä koitan antaa sille yhtälailla huomiota ja hellyyttä niinkuin ennenkin, ettei ainakaan sen ""puutteesta"" rupeaisi mustasukkaiseksi. Enkä myöskään, ainakaan alkuun pitkään aikaan, aio jättää koiraa ja vauvaa kahdenkesken ilman valvontaa, ihan varmuudenvuoksi.

Olen leikilläni koiralle näyttänyt ja silitellyt vatsaani ja ""höpötellyt"" vauvasta joka masussa on. Heh, ikäänkuin se nyt välttämättä tuota ymmärtäisi Mutta ehkä se sitten kesällä, lähempänä laskettua aikaa saattaakin vaistota että jotain kummallista on lähiaikoina tapahtumassa kun tuo emäntäkin näyttää niin erilaiselta kuin aiemmin

Täytyy vaan toivoa, ettei mitään ikäviä ja vaarallisia tilanteita synny, että kaikki sujuisi mukavasti. Toki allergia tai koiran agressiivinen käytös tms. ovat sitten asioita, jossa koirasta olisi varmaan pakko luopua. Erittäin ikävää ja surullista se kyllä olisi, mutta vaikka koiramme on meille erittäin rakas ja tärkeä perheenjäsen, niin kyllä se lapsi ja lapsen terveys olisi vielä tärkeämpi jos jotain ikävää sattuisi. Mutta ennen mitään tuollaista, emme koirastamme aio luopua.

Tsemppiä ja kaikkea hyvää lapsi- ja koira/kissaperheisiin !

 

[Hyvin]

Kola: kyselit konkreettisia neuvoja. No, mun mielestä kaikki hössötys tyyliin että kannetaan vauvan vaippoja laitokselta kotiin nuuskittavaksi tms. on turhaa. Kun vauva tuodaan ovesta sisään, tilanne on koiran kannalta sama kuin teille tulisi joku kylään: ei koira voi tietää että tuo käärö jää meille asumaan. Kun ihmiset käyttäytyvät normaalisti ja elämä jatkuu entiseen tapaan, koirien ei tarvii turhaan stressata ja ihmetellä.

Jos haluat kieltää koirilta pääsyn esim. makuuhuoneeseen, totuta ne uuteen käytäntöön hyvissä ajoin ennen vauvan tuloa!

Koiran pitää saada nuuskia ja tutkia vauvaa, eikä sitä saa hysteerisesti kiljuen hätistää muualle aina kun puuhat vauvan kanssa (eli 98% ajasta ainakin alussa...). Pöpöt kasvattavat vastustuskykyä!

Jos koiralla on tapana kiihkoilla ruokakupilla tai joidenkin lelujen kanssa (esim. pallohullu), pidä hauva ja vauva visusti erillään ""riskitilanteissa"", esim. kun koiralla on ruoka-aika äläkä anna lapsen leikkiä palloilla koiran läsnäollessa.

Mieti kakkavaippojen sijoittelu jos aiot käyttää kertakäyttöisiä: vaipparoskis on monelle koiralle vastustamaton.

Opeta koira kulkemaan nätisti vaunujen vierellä, niin pääset tekemään pitkiä lenkkejä molempien kanssa. Muuten käy aika rankaksi ulkoilla erikseen vauvan ja koiran kanssa. Hanki tavallinen nahkahihna, Flexit on hengenvaarallisia ja sotkeutuu vaunun pyöriin.

Tarkista että puruluut ja siankorvat on kotimaisia (ulkomaisissa salmonellariski, vaikkakin tosi pieni), koska ennemmin tai myöhemmin lapsi maistaa niitä kuitenkin.

Tiivistetysti: jatkakaa elämää entiseen tapaan. On ihan luonnollista että nurkissa pyörii lapsia ja elukoita, ja kutakin hoidetaan tarpeen mukaan ;-)

 

[:)]

Kiitti asiallisista neuvoista ja konkreettisista neuvoista!
Meille tulee käärö elokuussa ja ollaan mietitty nyt koira-asioita. Olen pitkälti samaa mieltä Hyvin kanssa.

 

[*]

Kannattaa pitää perheessä selkeät rajat eli tehdä koiralle selväksi että ihminen on pomo ja koira on lauman alin jäsen. Jos koira esim murisee vauvalle on tästä rangaistava välittömästi, esim suihkaisemalla koiraa vedellä ja ärähtämällä vihaisesti.

Kannattaa myös mahdollisissa ongelmatilanteissa ottaa yhteyttä koiran käytösasiantuntijoihin, esim koiranomiin. Meille tulee vauva elokuussa ja olemme nyt jo olleet yhteydessä koiranomiin joka on neuvout meitä miten nyt jo kannattaa valmistaa koiraa vauvan tuloon.

 

[Kola]

Marjalle!
Olen pahoillani koiriesi puolesta, mutta uskon että ymmärrät parhaiten tilannettani. En halua, tilanne meillä menee noin pitkälle.

Hyvin!
Juuri tuosta on kysymys, koira on kovin tottelevainen jne hyväksyy mikä on pakko, eli ei koira meillä määrää, mutta silti pelottaa. Sitähän minä eniten taidan pelätä, eli koira reagoi minun pelkooni. tsestään selviä ovat toki nuo ruokakuppijutut & lelut. Hyviä kommentteja. Ja tietysti se kun vauva alkaa liikkumaan....Nyt jo olemme opettaneet koiran pysymään poissa makuuhuoneesta ja oma paikka on sille ""pyhä"".

Allergiaa pidän todellisena syynä luopua koirasta ilman muita ongelmia. Aggressiivisuutta en hyväksy, eli jos viitteitä siihen koira lähtee. En ota turhia riskejä, koska kyseessä isokokoinen ja vahva koira. Ilman valvontaa en jätä koskaan koiraani lapsen kanssa.

Mielelläni kuulisin lisää kertomuksia ja varsinkin miten ns. ""hankalien"" tapauksien kanssa on mentelty? Esimerkikis koirien kanssa, jotak ovat käyttäytyneet muita lapsia kohtaan aggressiivisesti/ arkaillen/ peläten.

En pidä lopettamista ainoana vaihtoehtona, eli nyt kun vielä on aikaa ja mahdollista etsiä koiralle uutta kotia, jos tilanne mene niin pitkälle. En todellakaan haluaisi lopettaa tervettä koiraa.

 

[T]

En tiedä auttoiko meillä mutta laitokselta mieheni toi ruokakuppien alle tytön harson jossa oli mun, äidinmaidon ja tytön puklujne jne jäänteitä Joku tuolla aiemmin sanoi ettei usko asiaan, noh, tehtiimpä kuitenkin. Meillä on kaks parsonrusselin terrieriä (3v ja 1v) ja he olivat anopilla hoidossa synnytyksen ajan.

Kotiin kun heidät haettiin niin saivat tutustua meihin, uusiin tuoksuihin ja vauvaan ihan rauhassa vaikka anoppi pelkäsi koirien tekevän vauvalle jotain. Koirilla on omat paikat ja lelukori jossa on heidän kapistuksensa ja heidän leluillaan leikitään heidän kanssaan ja vaikka meilläkin joskus lapsivieraat niitä yrittävät ottaa niin kiellän heitä. Ne on koirien omat ja sillä siisti. Ei tarvitse omia lelujaan silloin puolustaa.

Koirat puolestaan eivät koske tytön leluihin. Koiria on aina kehuttu kun ovat olleet huomiomatta esim. vauvan itkua jne. Sisälle lenkin jälkeen pääsee ensin vaunut, koirat odottavat rappusilla ja saavat käskystä tulla sisään. Tällä toivon että ne tajuaisivat että arvojärjesstyksessä laumassa on tyttö ensin niitä. Laatuaikaa ja rapsutuksia koirat saavat iltaisin ja lenkkeillään paljon vaunujen kanssa.

 

[Luppa]

Meillä on kaksi ajokoiraa ja kaksi kissaa. Vauva olisi tulossa kesällä. Kysyisin, että mitenkä olette toimineet yli-innokkaiden, mutta erittäin kilttien koirien kanssa? Lapsivieraat ovat tutkineet koirilta joskus jopa purukalustoa, koirien heilutellessa häntiään, joten mitään agressiivista en koirilta pelkää. Ovat vaan erittäin innostuneita ja kiinnostuneita, nuolevat ym. Ja paino on kummallakin melkein 35 kg. Koirat kyllä tottelevat, mutta aika kovin äänenpainoin. Ettei lapsi sitten säihkähdä tätä koiran komennusta?