Koiran hankinta ja koiraa pelkäävä lapsi

[Kiirinminna]

Haluaisimme perheeseemme koiran, mutta sen hankkiminen epäilyttää. Meillä nimittäin yksi lapsista, 7,5 v, pelkää koiria aika lailla, mutta silti hän on sanonut että meille voi tulla oma koira. Pelkään miten käytännössä sitten asiat sujuvat kun pennut nyt ovat aika raisuja ja äänekkäitäkin. Lapsi pelkää juuri koirien haukuntaa ja hyppimistä, mitäs sitten kun pikku naskalihammas kokeilee kaikkea. Onkohan koira sittenkin liian suuri pala lapselle vai menisikö pelko oman koiran myötä ohitse? Mitä olette mieltä? Onkohan kellaan vastaavasta kokemuksia?

 

[Mamafelina]

Vastaavaa kokemusta ei ole mutta luulisin että olisi lapsen kannalta parasta rakentaa ensin luottamus yhteen koiraan sitten pikkuhiljaa myös muihin eri rotuisiin, kokoisiin ja näköisiin koiriin.
On totta että pennut hyppivät ja pureskelevat pikku neulahampaillaan ja lapsi varmasti pelästyy tätä vaikka hänelle kuinka selittäisi että pentu ei tahdo mitään pahaa.. Jos lapsi lähtee karkuun, pentu saattaa lähteä perään ja lapsen pelko varmasti vain voimistuu..
On tärkeää myös selvittää lapselle kuinka koiraa tulee ja ei tule käsitellä, miten sitä mahdollisesti nostetaan vai nostetaanko olenkaan jne.. Kannattaa varmaan käydä myös etukäteen tutustumassa jonkun kasvattajan luona koiranpentuihin ja katsoa lapsen kanssa miten kivoja ja vaarattomia pikkuhauvat oikeasti ovatkaan, vaikka ne saattavat joskus hieman nipistellä...

 

[Kiirinminna]

Meidän tyttö on jo rohkaistunut aika lailla kaverinsa koiran kanssa, mutta tämä koira onkin sellainen rauhallinen vanhus joka ei liiemmin hypi eikä hauku. Juuri vauhdikkaat pennut tuntuvat olevan tytöllemme kauhistus, tosin omaa koiraahan voi sitten kouluttaa juuri sellaiseksi joka ei turhaan hypi vasten jne. mutta tietysti se vie aikaa. Meidän varmaan kannattaa ajoissa ottaa yhteyttä kasvattajaan ja sopia hänen kanssaan useasta tapaamisesta ennen kuin pentu tulee meille tai ennen kuin edes päätämme ottaa pennun.

Olen miettinyt myös mahdollisuutta ottaa hieman vanhemman koiran kuin ihan pentukoiraa. Siinä tietysti on omat ongelmansa ja missään tapauksessa en ole valmis ottamaan mitään ns. ongelmakoiraa vaan ihan yhteiskuntakelpoisen yksilön.

 

[Chip]

Meille lapsuuden kotiini hankittiin koira kun pikkuveljeni oli tosi arka, hän oli 6 vuotias silloin. Häntä se ainakin auttoi koska sama koira oli meillä 11 vuotta ja rinnalle tuli jopa toinenkin ,koira joka oli sitten tämän "aran" veljeni metsästys koira..

 

[Sae]

Itse pelkäsin hysteerisesti koiria juuri tuon ikäisenä. Sukulaiselleni tuli niihin aikoihin koiranpentu, jota hoidin kovasti, kun se oli ihan pikkuinen. Mutta kun se kasvoi ja alkoi "hammastella" ja hyppiä (kuten jokainen koira sen ikäisenä) aloin pelätä sitä niin, etten voinut mennä edes kyläilemään. Kuitenkin tämän koiran hieman vanhetessa ja rauhoittuessa aloin pikku hiljaa talutella sitä ulkona (se ei silloin kiinnittänyt minuun mitään huomiota) ja opin siinä samalla lisää koirien käytöksestä. Jonkin ajan kuluttua uskalsin jo syöttää koiralle nameja sisällä ja siitä ei sitten kauaa mennytkään kun meistä tuli hyvät kaverit (nyt tämä ihana koiruus on omani). Nykyään tulen loistavasti toimeen koiran kuin koiran kanssa eikä pelosta ole jälkeäkään. Tiedän kokemuksesta miten vakava asia koirapelko voi olla, siihen pitäisi aina suhtautua ymmärryksellä. Teidän tapauksessanne ehkä olisi paras ottaa aikuinen rauhallinen koira, joka ei reagoi pelkäämiseen. Olisiko mahdollista, että lapsenne saisi kaikessa rauhassa tutustua johonkin superkilttiin koiraan ja totutella sen kanssa ensin?