Koiran hautajaiset

[^vierailija^]

Ajattelin tässä kysellä teiltä että onko nyt ihan pöpi-idea nuo koiran hautajaiset.
Eli minulle ja muullekin perheelle äärettömän tärkeä koira on kuollut. Ja "ongelmana" on se, että se kuoli jo aaikas kauan sitten, ollut pakkasessa odottamassa hautaamista jo pidemmän tovin (pieni kun on). Prinsessani kuoli kun itse olin matkoilla ja oli tarkoitus pistää se haudan lepoon kun tulin takaisin. Sitte tuli ongelmaksi tuo hautapaikan löytäminen ja sen löydettyä vielä kaivaminen, kun puunjuuria on ollut tiellä. Nyt on monttu tarpeeksi syvä ja olisi aika tehdä se viimeinen asia, hrrr, puistattaa koko ajatus.

Olen oletettavasti ihan tahallani odotellut, en halua nähdä omaa vauvaani missään multakuopassa Mutta pakkohan se on tehdä nyt ennen routaa, muuten pitäisi taas odottaa ensi kesään, eikä siinä lopulta ole mitään järkeä, huoh!

No mutta, edessä se nyt on ja ajattelin tehdä tämän tyylillä Niin jonkinsortin pienet hautajaiset olisi tarkoitus viettää. Siis ihan vain perheen kesken, äiti ja sisarukset, mahdollisesti avot jos niitä nyt kiinnostaa. Haudalle ajattelin jotain kukkasia pistää ja luonnollisesti lyhty ettei pienen tarvitse olla pimeässä (ei hitto, kyyneleet alko taas valumaan...) Myöhemmin muistolaattakin ois tarkoitus pistää puunrunkoon minkä juuressa rinsessa uinuu.
Kahvitarjoilut olisi kanssa luvassa.

Itse asiaan! Eli onko kenelläkään kokemusta mistään vastaavasta, vai olenko jotenkin täys sekopää kun näitä hautajaisia suunnittelen?? Tiedän että hyvin monelle koira on vain koira, mutta kai täälläkin palstalla on ihmisiä joille koira on ollut rakas perheenjäsen?
Vai "kuuluuko" koira pistää monttuun/poltettavaksi ilman mitään suurempaa härdelliä?

Tuntuu vain että itse olen sen velkaa pikkuiselle, kun itse en edes ollut paikalla kun sydän pysähtyi, syyllisyydentuskat ovat olleet aika järkyt. Välillä vieläkin voin purskahtaa itkuun kun tajuan että ei koskaan enää pääse viettämään sitä aikaa pienen prinsessan kanssa. Tai edes tuntea sitä lämmintä pehmeää nyyttiä sylissä. Aivan kamalaa

 

[chef]

Siis tosissasiko meinasit kutsua piakalle äitisi ja sisaresi puolisoineen? Jep, olet seko

Mulle koirat on perheenjäseniä, harrastus ja työ, mutta en mä kyllä ajatellut pitää niille hautajaisia niiden kuollessa. Mulle nuo elukat ovat niin henkilökohtainen asia, että mä itseasiassa hautaan ne mielelläni ihan yksin (jos on pakko haudata, ennemmin tuhkaan). Vien ne myös ihan yksin sille viimeiselle piikille, koska jos koskaan, niin silloin haluan olla ihan rauhassa.

Mikäli lapset haluaisivat, niin voisin ottaa heidät hautaustilaisuuteen mukaan, mutta liekö se tosiaan kovin kaunista katseltavaa kun koiran päälle kipataan kottarillinen multaa ja hiekkaa?!?

Siskolleni koirat ovat kuin lapsia, mutta edes hän ei ole niin seko että alkaisi hautajaiskutsuja lähettelemään. Vaikea kuvitella että ketään sen oman perheen ulkopuolista (mies ja lapset) kiinnostaisi sisaren tai jo aikuiseksi kasvaneen tyttären perheen kuolema siinä määrin, että odottaisivat kovinkaan innolla hautajaisia.

Toki teet juuri siten miten parhaalta tuntuu, mutta mun korvaani tuo kuulostaa jo ihan älyttömältä liioittelulta. Se koira on KUOLLUT, ei se enää tiedä hautaatko sen kulta-arkussa vai poltatko poroksi. Mä itse suosin tuhkaamista, koska mua henkilökohtaisella tasolla ällöttää se ajatus, että madot syö mun koiraani, vaikka se kuinka olisikin kuollut. Tuhkia en kuitenkaan halua itselleni, koska muutoin mulla ois kirjahyllyssä jo kymmenkunta purkkia kuolleita perheenjäseniä...hautaamaankaan en niitä varmaan pystyisi, joten joukkotuhkaus on mulle paras tapa.

 

["vieras"]

Niin ja älä nyt elävään puuhun mitään muistolaattaa kiinnitä, ainakaan jos se pitää laittaa ruuveilla tai nauloilla!

 

["tintti"]

Jos susta tuntuu hyvältä ja oikeelta järjestää koirallesi hautajaiset, niin sitten sä pdät sellaiset.

Meillä mies hautasi koiran ihan yksin ( hänen metsästyskaverihan se enimmäkseen olikin ), mutta kukkia ollaan kesällä haudalle laitettu ja jouluisin viety kynttilä. Tuokin voi olla jonkun mielestä pöhköä, mut meistä oikein.

Nyt mulla on oma koira (tai enimmäkseen mun, mut tietty hoitaahan sitä muukin perhe ) ekaa kertaa elämässäni, enkä kyllä yhtään osaa sanoa miten sitten toimin, kun tuo aika koittaa.

 

["vieras"]

Meillä mies hautasi koiran yksin, takapihallemme rauhalliseen paikkaan. Lapset halusivat pitää sille hautaamisen jälkeen muistotilaisuuden siinä haudalla. Polttivat kynttilöitä, veivät kukkia ja lukivat jotain jäähyväisvärssyjä, annettiin tehdä niin. Istutettiin kukkia koiran haudalle ja ollaan laitettu kynttilöitäkin, ei se ole musta hullua. Se oli meille rakas ja perheenjäsen.

 

[^vierailija^]

Niinno, tää koira oli olemassa silloin kun kaikki myö kakarat asuttiin vielä kotona, eli kaikkien perheenjäsen se oli vaikkakin minuun kiintyi. Omaan puutarhaan äidin luo landelle se haudataankin.
Ja mieluummin katsoisin että avot ei tule mukaan. Paitsi ehkä oma (joka kyllä tietää kuinka minulle tärkeästä asiasta on kyse) ja sitten yksi toinen joka on yhtä hömppä näiden eläinten suhteen kuin meidänkin perhe.

Kaikki myö siis asutaan ihan lähellä, että ei siitä sinäänsä ole tulossa muuta kuin kahvittelua ja semmonen yhteinen hetki jolloin voi miettiä sitä aikaa ja hetkiä kun pieni oli vielä olemassa. Ei mitään tosikkomeininkiä ja virsienlaulua Enkä kutsuja ole ajatellut lähettää, soitan vain ja ilmotan että kahvia ja leivonnaisia on tarjolla. Tummat vaatteet kuitenkin ois passelit

Varmasti kaikki koiranomistajat ajattelevat näin, mutta tässä nyt ei ole kyse mistään tusina-koirasta, vaan siinä oli jotain erikoista, se oli enemmän kuin pelkkä koira. Ja muillekkin kuin vain minulle tärkeä. Eikä varmana enää tarvitse mainita että minulle eläimet ovat kuitenkin vähintään yhtä tärkeitä kuin ihmiset...

Tuo muistolaatta on vähän kinkkisempi juttu juuri sen elävän koivun takia. Sen takia sitä ajattelin miettiä vasta kun kaikki tärkeämmät tehtävät on tehty.

 

[fifiia]

Toki hautajaiset minusta voi järjestää ja he tulevat joille asia sopii, mutta ehkä ei pidä loukkaantua siitäkään että monilla saattaisi olla jotakin tärkeämpää. Jos koira on ollut tärkeä koko perheelle ihmettelisin kuitenkin jos läheisimmät ei halua osallistua ja osoittaa myötätuntoa jos asia sinulle on hyvin tärkeä.
Muuten itsestä kyllä tuntuisi oudolta ajatus kuolleesta koirasta pakkasessa, olisin kyllä haudannut mahdollisimman pian. Kuollutta ei eläväksi saa (jos nyt ei puhuta uskonnollisessta näkökulmasta) vaikka odottaisi kuukausi kaupalla.

 

["no niin"]

Mitäs sä olet ajatellut tarjota syötäväksi? Onko ihan ruokahautajaiset vai teetkö voileipäkakkuja? Millaisia,kalaa,lihaa? Piparit pitää sit olla ehdottomasti koristeltuja ja itse tehtyjä ja täytekakku myös itsetehty,vainajan lempimaulla täytettynä. Muista varata adresseille oma pöytä! Kuka pitää puheen ja lukee adressit vai luetaanko ne jo haudalla?Selviätkö itse kaikista hautajaisjärjestelyistä vai palkkaatko pitopalvelun avuksi?
Tässä tuli nyt monta kysymystä,mutta toivottavasti jaksat vastailla.

 

["tellu"]

Koirani muitotilaisuus on tänään , kutsuttu on se kaikki kaverit ja on ruoka tarjoilu. Omistajille kakku kahvit, hautakivenkin olen jo tilannut. koirani oli minulle rakas ja aivan kuin yksi lapsistani.Mitä pahaa siinä on jos haluaa muistella edesmenneen elämää sen ystävien kanssa

 

[kyyneleitä]

Kauanpa se raukka pakastimessa odotteli.

 

["Aatu"]

Tässä olisi ollut potentiaalia ihan hyvään trolliin, mutta aloittaja vetäisi himpun yli uskottavuusrajan. Paras täällä ollut trolli on ehdottomasti ollut "Mies järkytti lasta ja minua". Tuo sai huomiota useissa radiomedioissa jne.

Nimim. Ylpeä trolli!

 

["piipula"]

hoitolapset löysivät ikkunaan lentäneen ja kuolleen linnun,he halusivat haudata linnun ,selitin että kun jokuhaudataan haudalla myös rukoillaan ,1 4v sitten ilmottautui pappisehdokkaaksi ja juhlavasti sanoi kiitos rakas taivaan isä etten ole sairas,asia on siinä

 

[vierailija]

Siis tosissasiko meinasit kutsua piakalle äitisi ja sisaresi puolisoineen? Jep, olet seko

Mulle koirat on perheenjäseniä, harrastus ja työ, mutta en mä kyllä ajatellut pitää niille hautajaisia niiden kuollessa. Mulle nuo elukat ovat niin henkilökohtainen asia, että mä itseasiassa hautaan ne mielelläni ihan yksin (jos on pakko haudata, ennemmin tuhkaan). Vien ne myös ihan yksin sille viimeiselle piikille, koska jos koskaan, niin silloin haluan olla ihan rauhassa.

Mikäli lapset haluaisivat, niin voisin ottaa heidät hautaustilaisuuteen mukaan, mutta liekö se tosiaan kovin kaunista katseltavaa kun koiran päälle kipataan kottarillinen multaa ja hiekkaa?!?

Siskolleni koirat ovat kuin lapsia, mutta edes hän ei ole niin seko että alkaisi hautajaiskutsuja lähettelemään. Vaikea kuvitella että ketään sen oman perheen ulkopuolista (mies ja lapset) kiinnostaisi sisaren tai jo aikuiseksi kasvaneen tyttären perheen kuolema siinä määrin, että odottaisivat kovinkaan innolla hautajaisia.

Toki teet juuri siten miten parhaalta tuntuu, mutta mun korvaani tuo kuulostaa jo ihan älyttömältä liioittelulta. Se koira on KUOLLUT, ei se enää tiedä hautaatko sen kulta-arkussa vai poltatko poroksi. Mä itse suosin tuhkaamista, koska mua henkilökohtaisella tasolla ällöttää se ajatus, että madot syö mun koiraani, vaikka se kuinka olisikin kuollut. Tuhkia en kuitenkaan halua itselleni, koska muutoin mulla ois kirjahyllyssä jo kymmenkunta purkkia kuolleita perheenjäseniä...hautaamaankaan en niitä varmaan pystyisi, joten joukkotuhkaus on mulle paras tapa.

 

[vierailija]

Ajattelin tässä kysellä teiltä että onko nyt ihan pöpi-idea nuo koiran hautajaiset.
Eli minulle ja muullekin perheelle äärettömän tärkeä koira on kuollut. Ja "ongelmana" on se, että se kuoli jo aaikas kauan sitten, ollut pakkasessa odottamassa hautaamista jo pidemmän tovin (pieni kun on). Prinsessani kuoli kun itse olin matkoilla ja oli tarkoitus pistää se haudan lepoon kun tulin takaisin. Sitte tuli ongelmaksi tuo hautapaikan löytäminen ja sen löydettyä vielä kaivaminen, kun puunjuuria on ollut tiellä. Nyt on monttu tarpeeksi syvä ja olisi aika tehdä se viimeinen asia, hrrr, puistattaa koko ajatus.

Olen oletettavasti ihan tahallani odotellut, en halua nähdä omaa vauvaani missään multakuopassa Mutta pakkohan se on tehdä nyt ennen routaa, muuten pitäisi taas odottaa ensi kesään, eikä siinä lopulta ole mitään järkeä, huoh!

No mutta, edessä se nyt on ja ajattelin tehdä tämän tyylillä Niin jonkinsortin pienet hautajaiset olisi tarkoitus viettää. Siis ihan vain perheen kesken, äiti ja sisarukset, mahdollisesti avot jos niitä nyt kiinnostaa. Haudalle ajattelin jotain kukkasia pistää ja luonnollisesti lyhty ettei pienen tarvitse olla pimeässä (ei hitto, kyyneleet alko taas valumaan...) Myöhemmin muistolaattakin ois tarkoitus pistää puunrunkoon minkä juuressa rinsessa uinuu.
Kahvitarjoilut olisi kanssa luvassa.

Itse asiaan! Eli onko kenelläkään kokemusta mistään vastaavasta, vai olenko jotenkin täys sekopää kun näitä hautajaisia suunnittelen?? Tiedän että hyvin monelle koira on vain koira, mutta kai täälläkin palstalla on ihmisiä joille koira on ollut rakas perheenjäsen?
Vai "kuuluuko" koira pistää monttuun/poltettavaksi ilman mitään suurempaa härdelliä?

Tuntuu vain että itse olen sen velkaa pikkuiselle, kun itse en edes ollut paikalla kun sydän pysähtyi, syyllisyydentuskat ovat olleet aika järkyt. Välillä vieläkin voin

purskahtaa itkuun kun tajuan että ei koskaan enää pääse viettämään sitä aikaa pienen prinsessan kanssa. Tai edes tuntea sitä lämmintä pehmeää nyyttiä sylissä. Aivan kamalaa

 

[vierailija]

eläimen hautajaisissa ei ole mitään vikaa. Pelkästään järkevä päätös. Mitä jos sun kakaras kuolis nyt? Järkestäisitkö hautajaiset? Tuhkaatko kakaras tuhkat yksin jonnekkin tai heität ruumiin pahvilaatikkoon ja laitat kuoppaan takapihalles

 

[vierailija]

Toivottavasti hautajaisissa ei tarjottu mitään pakastekakkuja....