Koiran lopetus ja lapset, miten selvitä päivästä?

[Solina]

Joudumme suureksi suruksemme lopettamaan toisen koiristamme, syöpä ja ikä tehnyt tehtävänsä.

Lopetuspäivä on ensitorstai. Lopetuksen jälkeen lähdemme ajamaan mökillemme minne koira pääsee viimeiseen lepoon kauniille paikalle koivujen katveeseen.


Lapset ovat olleet kokoajan mukana koiran hoidoissa ja tietävät että koira on kipeä. Kovasti ollaan heille yritetty puhua nyt että koira on kipeä ja kuolee kohta ja jollain asteellaa he sen ymmärtävätkin jo.



Mutta miten olisi parasta toimia varsinaisena lopetuspäivänä. Meidän toinen koira on menossa aamusta hoitoon ettei joudu olemaan yksin kokopäivää kotona kun käydään toinen lopettamassa ja hautaamassa.


Herätetäänkö me aamulla lapset ja kerrotaan että Ressu on nyt tosi kipeä ja isi vie sen eläinlääkäriin missä koira kuolee.
Me jäätäisiin lasten kanssa kotiin odottamaan ja yhdessä sitten mentäisiin hautaamaan koira.

Vai miten tuona päivänä olisi parasta toimia. Koiran sairaudesta ja kuolemasta ollaan siis juteltu jo lasten kanssa ettei asia tule heille yllätyksenä ja ovat saaneet rauhassa pohtia asiaa ja esittää kysymyksiä. Eli siinä ei ole ongelmia.


Mutta miten sen varsinaisen lopetuspäivän kulku että tästä tulisi mahdollisimman helppoa lapsille. ( mie ite taidan selvitä suklaanvoimalla että kykenen olemaan edes suhtkoht tyyni lasten edessä)

 

[Tsirpukka]

Meillä kannettiin rakas koiramme autoon miehen kanssa joka lähti elänlääkäriin koiran viimeiselle matkalle,annoin pojan nukkua rauhassa.Sitten,kun heräsi kerroin Ripen nukkuneen pois ja soitin opelle kouluun jotta poika ei tule ainakaan tänään,ope ymmärsi hyvin,koska vähän aiemmin hänen koiransa oli jouduttu lopettamaan.
Mie itkin kyllä ihan pojan nähden enkä suruani piilottanut,miusta on lupa surra näkyvästi jos menettää rakkaansa,mutta asioista pitää keskustella.Itke vaan lasten nähden jos itkettää,se on inhimillistä.Ja voimia :hug:

muoks.meillä tämä tuli yllättäen,koira tuli viikonloppuna silloin tosi sairaaksi,jalat ei kantaneet ja käytettiin päivystyksessäkin joka laittoi koiralle 500ml nestettä ja anto lähetteen maanantaiksi pieneläinklinikalle...

 

[isoäiti mölykylästä]

antakaa lasten nukkua. sitten kun heräävät rauhassa kerrotte, että koira ressu on kuollut.
jos itkettää anna itkun tulla itseltäsi. ja anna lapsille lupa itkeä. tunteita ei kannata eikä saa kätkeä. itku helpottaa sekä itseä että lapsiasi. ja hyvä että olet lapsia jo valmistellut asiaan. itsellä täällä sama menossa. siis lasten valmistelu siihen että koira vanhus varmaan pian kuolee

 

[Squeeze harmailee]

Vaikea paikka varmasti teidän koko perheelle. Minkäikäisiä lapset ovat?
Itse tekisin ehkä niin, että aamulla herättäisiin normaalisti ja tehtäisiin normaalitoimet. Sitten sen jälkeen juttelisin lasten kanssa, että nyt on se päivä kun koiran on aika lähteä. Saisivat sitten rauhassa vielä hyvästellä koiran ja olla sen kanssa. Tekisin asiat rauhallisesti, antaisin itsellekin kyllä luvan surra ja näyttäisin samalla lapsille että sureminen on normaalia. Tottakai kuosissa pitää pysyä ja näyttää sekin että asiaa voi käsitellä rauhassa.
Mutta se mihin panostaisin olisi se asian rauhassa esittäminen ja se että lapset tosiaan saisivat rauhassa hyvästellä koiran.
Sitten kun isi olisi lähtenyt koiran kanssa, juttelisimme asiasta jos lapset haluaisivat, leikkisimme ja olisimme vaan yhdessä.
Sitten kun isi kotiutuisi koiran kanssa ja tulisi se mökille lähtö, näyttäisin lapsille koiran, kuinka se nyt on päässyt kivuista ja mennyt johonkin (mikä se paikka teillä sitten onkin). Koska lapset kuitenkin näkevät koiran hautaamisen, siksi näyttäisin koiran rauhassa sitten vielä lapsille ja taas voitaisiin jutella.

Näin minä toimisin, tietysti riippuen lasten iästä. Meillä edessä sama tilanne vuoden sisään (koira alkaa olemaan vanha). Voimia että jaksat käsitellä asiaa lasten kanssa ja muutenkin. Kurja paikka se on, mutta täytyy olla onnellinen siitä yhteisestä ajasta ja siitä, että meillä on mahdollisuus päästää koira kärsimästä.

 

[apsis]

Lapset ottaa tosi hyvin tämmöset jutut yleensä, paremmin kuin aikuiset. Olen ollut monta ihmisten rakasta lemmikkiä lopettamassa ja paras on ku ei tehdä mitään "isoa numeroa" asiasta.

 

[ap Solina]

Kiitos teille. Niin tosiaan, lapset 5v 3v ja 1v kaksi nuorinta, varsinkaan pienin, eivät nyt edes niin hyvin ymmärrä asiaa. Mutta vanhimmalle tämä tulee olemaan kova paikka, koira nukkunut tytön kanssa mörkövahtina ja on meidän lemmikeistä ehdottomasti tytön suosikki.

Mutta kyllä tästä selvitään vaikka päivästä vaikea tuleekin. Kyllä minäkin varmasti itken, mutta parasta silti pitää itsensä kasassa että päivä menisi edes vähän paremmin.


Toisaalta minunkin tekisi mieli päästä koiran lopetukseen ja mukaan viimeisiin hetkiin. Mutta yksin en sitä kykene tekemään eikä lapsiaan sinne voi viedä.

Kiitos mielipiteistä ja kommentoista. Uskon silti että me tehdään niin että herätetään lapset hyvästelemään koira ja kerrotaan että nyt on koiran tullut aika lähteä. Lapsille kuitenkin kerrottu asiasta kokoajan rehellisesti että se on pian edessä.
Sitten kun isi tulee takaisin koiramme kanssa saavat lapset vielä nähdä sen kuolleena halutessaan ja yhdessä viedään ikuiseen lepoon ja haudataan.





Vastahan toi karvaturri tuli meille suloisena pienenä pentuna joka piileskeli auton alla ekan kerran meidät nähdessään.
Ja nyt ollaan jodututtu tekemään tämä päätös.

Ikävä tulee ja kestää varmasti aikansa että siihen tottuu ettei toista koiraa enää olekkaan talossa.
Mutta pikkuhiljaa tämän ajatuksen on alkanut hyväksymään ja tietää että tämä on paras ratkaisu koiran kannalta. Enää ei tarvitse karvakorvamme kärsiä.

 

[kaisa]

Mitä jos pyytäisit lapsia piirtämään koiralle kirjeen, ja kirjeet laitettaisiin koiran mukana hautaan.. tai ostaisitte jonkin mukavan esineen joka laitettaisiin koiralle mukaan "ettei sen tarvi olla yksin".

 

["Meri"]

jos itkettää niin silloin kannattaa vain itkeä niin kauan kuin itkua tulee se on iso asia jos koira lopetetaan tiedän sen tunteen kun koira lopetetaan ja olen aina ajatellut vain koiran parasta itken joka päivä mutta sitten aina mietin että eikö se suru oisi jo surtu mutta en vain pääse siitä yli ja koiran haudallekkin voi viedä jotain milloin tulee hyvä olo.Voimia ja jaksele myös