Meillä on 4kk:den ikäinen narttupentu. Ensimmäiset viikot kotona hoidettiin niin, että pentu ja aikuinen koira eivät jääneet kahden kesken. Aina oli joku kotona tai niitä kuljetettiin mukana. Aikuisen koiran ei pitäisi tehdä mitään pennulle, koska koiranpentu haisee semmoiselle, että kaikki aikuiset koirat tietävät sen olevan vaaraton pentu. Meillä aikuinen koira(narttu) kuitenkin kuritti pentua ainakin kolme kertaa niin, että pentu "itki"... Silloin aikuinen koira komennettiin omaan paikkaansa. Kyse on kahdesta hyvin lempeästä rodusta, mutta kyllä se sopeutuminen voi olla vaikeaakin, varsinkin meillä kun 'vanhempi koira on ollut kaikkien lellikki siitäkin huolimatta, että se on hyvin koulutettu ja osaa yleensä käyttäytyä hyvin. Nyt meillä on kyllä koirista tullut kavereita. Ne nukkuvatkin kylki kyljessä. Minusta elämä on jopa helpompaa kun on kaksi koiraa kuin että on yksi koira(jos ei huomioida tuplamäärää karvoja imuroitavaksi).