Hae Anna.fi-sivustolta

Koiran takia ero?

Viestiketju osiossa 'Avioero' , käynnistäjänä Erokki, 29.08.2008.

  1. Erokki Vierailija

    Jossain keskustelussa nyt vasta arvosteltiin naisia jotka jättävät miehen koiran takia.
    En oikein ymmärrä, mitä tällä tarkoitetaan,
    ja haluaisin kuulla kuinka moni naisista täällä on joutunut eroamaan jossain muodossa koiran takia tai ainoana eron syynä koira.
    Onko siinä ajateltu koiran parasta, vai miehellä allergia, miehen suhtautuminen naisen koiraan?
    Mikä voi mennä pieleen että erotaan koiran takia?
     
  2. Esimerkiksi Vierailija

    sellainen, että se eläin menee kaikessa edelle. Sitä ei kouluteta ja kasvateta, sillä on liikaa vapauksia. Sellainen koira ei tiedä oikeaa paikkaansa laumassa, vaan tekee mitä tahtoo.

    Koira voi olla mustasukkainen isännästään/emännästään väärän kohtelun ja koulutuksen seurauksena, nukkuu sängyssä jne. Koti on suuri, sotkuinen koirankoppi, jossa ihmisen pitäisi asua.

    Ei tarvitse olla allerginen, kun tuollaiset seikat tekevät elämän mahdottomaksi. Voi olla myös, että ihminen on ottanut koiran lapsen tilalle ja toinen haluiaisi oikean lapsen.
     
  3. Yksi vaihtoehto Vierailija

    Itsekeskeinen ja narsistinen nainen ei sulata sitä, että miehelle on joku muukin tärkeä kuin hän ja on kateellinen ja mustasukkainen -jopa koirasta.
     
  4. hauqqu-84 Vierailija

    Mun elämääni on aina kuulunut ja aina tulee kuulumaan koira/koiria. Siksi aviopuolisoksi ei oikein istu tyyppi joka ei pidä koirista tai on niille allerginen. Monta kivaa tyyppiä olen tavannut mutta ei ketään koiraihmistä.

    Törkein tapaus työnsi koiran alas sängystä niin että koira parkaisi, kun koira tuli sänkyyn kun oltiin lähentelemässä. Koira ei kuulu naimapetiin, mutta asian voi hoitaa myös koiraa kunnioittavalla tavalla. Olin hetken niin häkeltynyt etten saanut sanaa suusta, mutta heti kun toivuin käskin sen kaverin painua hevon kuuseen. Hän sitten vähätteli tapahtumaa ja muisti mainita etten ole täysipäinen ym. Aikaisemmin oli sanonut olevansa eläinten ystävä ja että kotonakin on ollut koiria. Villakoiria nurkissa? Ehkä...

    Sen tyypin jälkeen onkin ollut hiljaisempaa. Aloin niin epäluuloiseksi, että aikamoiset "testit" käy jätkä läpi ennen kuin meidän välille edes muodostuu suhde. No yhden kanssa kyllä tapailin viikon kun hän halusi tutustua koiraanikin. Hän piti siitä oikein paljon... mutta sitten kun hän itse otti puheeksi mahdolliset tulevat lapsensa, jätkä selvensi että hän ei halua kasvattaa lapsiaan koiratalossa. Itse en ole edes ajatellut koko asiaa, mutta lähtökohtaisesti alkoi tympiä koko tyyppi. En tiedä mihin hän perusti mielipiteensä, mutta koirakodissa minäkin synnyin ja kasvoin, enkä näe mitään esteitä että minulla olisi koira vaikka lapsen saisin. Tai ehkä ei olisi, jos sillä hetkellä edellinen koira olisi nukkunut pois eikä uutta ole tilalla. En ole ehdoton ,mutta en myöskään toista ääripäätä sulata.

    Lemmikkiin voi kiintyä niin että en minä ainakaan luovu niistä yhdenkään miehen takia. Eri asia ois jos seurustelu alkaa hetkellä jolloin ei ole koiraa... mutta en usko että voisin siltikään ilman koiraa olla.

    Onneksi olen vielä sen verran nuori, ja on kaikki mahdolisuudet tavata myös koirista pitävä miesihminen. Niitäkin on.
     
  5. hauqqu-84 Vierailija

    Mun elämääni on aina kuulunut ja aina tulee kuulumaan koira/koiria. Siksi aviopuolisoksi ei oikein istu tyyppi joka ei pidä koirista tai on niille allerginen. Monta kivaa tyyppiä olen tavannut mutta ei ketään koiraihmistä.

    Törkein tapaus työnsi koiran alas sängystä niin että koira parkaisi, kun koira tuli sänkyyn kun oltiin lähentelemässä. Koira ei kuulu naimapetiin, mutta asian voi hoitaa myös koiraa kunnioittavalla tavalla. Olin hetken niin häkeltynyt etten saanut sanaa suusta, mutta heti kun toivuin käskin sen kaverin painua hevon kuuseen. Hän sitten vähätteli tapahtumaa ja muisti mainita etten ole täysipäinen ym. Aikaisemmin oli sanonut olevansa eläinten ystävä ja että kotonakin on ollut koiria. Villakoiria nurkissa? Ehkä...

    Sen tyypin jälkeen onkin ollut hiljaisempaa. Aloin niin epäluuloiseksi, että aikamoiset "testit" käy jätkä läpi ennen kuin meidän välille edes muodostuu suhde. No yhden kanssa kyllä tapailin viikon kun hän halusi tutustua koiraanikin. Hän piti siitä oikein paljon... mutta sitten kun hän itse otti puheeksi mahdolliset tulevat lapsensa, jätkä selvensi että hän ei halua kasvattaa lapsiaan koiratalossa. Itse en ole edes ajatellut koko asiaa, mutta lähtökohtaisesti alkoi tympiä koko tyyppi. En tiedä mihin hän perusti mielipiteensä, mutta koirakodissa minäkin synnyin ja kasvoin, enkä näe mitään esteitä että minulla olisi koira vaikka lapsen saisin. Tai ehkä ei olisi, jos sillä hetkellä edellinen koira olisi nukkunut pois eikä uutta ole tilalla. En ole ehdoton ,mutta en myöskään toista ääripäätä sulata.

    Lemmikkiin voi kiintyä niin että en minä ainakaan luovu niistä yhdenkään miehen takia. Eri asia ois jos seurustelu alkaa hetkellä jolloin ei ole koiraa... mutta en usko että voisin siltikään ilman koiraa olla.

    Onneksi olen vielä sen verran nuori, ja on kaikki mahdolisuudet tavata myös koirista pitävä miesihminen. Niitäkin on.
     
  6. edellinen skrivaaja Vierailija

    Asenteessa näkyy ikä ja jonkinlainen katkeruus miessuhteissa. Koira on numero uno aina. Otetaan koira kun miehen saanti on vaikeaa. Täysi ääliö ainakin olet, kun olet opettanut koiran pomppimaan sängyssä. On siinä monella miehellä kestämistä kun kesken nainnin koira alkaa nuolemaan paikkoja.
     
  7. ni mulle ainakin.. Vierailija

    Koira on numero uuno.
    Tottakai. Koira ei voi valita ketkä sen huoltajia on. MInulle koirani on ehdoton ykkönen, ja jokainen mies jonka kanssa voisin kuvitella seurustelevani ymmärtää sen- eläin ja ihminen eivät ole arvojärjestyksessä vaan syyntakeettomuusjärjestyksessä. Eläin on eläin, ja on ihmisen tehtävä käyttäytyä ja hillitä impulssinsa hakata eläintä. Eläintä ei kasvateta hakkaamalla ja tuuppimalla.
    En minäkään katselis päivääkään ukkoa joka tuuppii tai lyö koiraani.
    Toisaalta pidän koirani kurissa niin, että ne eivät ilman lupaa tule sänkyyn.
    Tottakai koira saa tulla sänkyyn, mitä iloa on koirasta sinkkunaiselle jos sitä ei saa edes halia.
    Mutta mun koira ei tule lupaa kysymättä kenenkään persaukseen lipomaan. Ei senpuoleen kuitenkaan ukotkaan tule mun koiraani lyömään.
     
  8. hauqqu-84 Vierailija

    Ihan vaan täsmennykseksi:

    Koirani EI tullut lipomaan kenenkään persettä tai osallistumaan aktiin muutenkaan. Ajauduttiin sänkyyn melko spontaanisti ja HUOM! kerrankin ajatukset oli muualla kuin koirassa eli en alkanut sitä heti eristämään, toisin sanoen, unohdin katsoa ettei koira tulisi perästä. Vaatteet oli vielä päällä ja koira hiljaa hiipi (kuten se aina liikkui) ja oli nousemassa sänkyyn. Mistä hitosta se voi tietää ettei joku äijä halua sitä sinne, tai että kerrankin sängyssä TAPAHTUI jotain ?? mikä ei koiralle kuulunut. Ei se voinut tietää. Sillä ei ole ollut tarvetta "kysellä lupia" missä kotonaan saa liikkua. Meidän "yhteiselämä" on muotounut tässä muutamassa vuodessa ILMAN että jotain miestä olisi pitänyt huomioida.

    "Niin ehdoton
    Asenteessa näkyy ikä ja jonkinlainen katkeruus miessuhteissa. Koira on numero uno aina. Otetaan koira kun miehen saanti on vaikeaa. Täysi ääliö ainakin olet, kun olet opettanut koiran pomppimaan sängyssä. On siinä monella miehellä kestämistä kun kesken nainnin koira alkaa nuolemaan paikkoja."

    Ai katkera miehille? Mistähän sinä mun elämästäni mitään tiedät..? (niin juuri, et mistään.) Ettet vaan olisi itse katkera.. ja nimenomaan kun et miestä saa. Et tiedä nuolemisestakaan mitään ;)
     
  9. ahaaaaa Vierailija

    Koira on nuollut "sitä", jotenka oli aivan oikein, että mitä mies sille teki. Tulipa ilmi just oikeessa kohtaa.
     
  10. koiria..... Vierailija

    Minulla on kaksi koiraa. Rakastan kumpaakin ja vietän hyvin paljon aikaa niiden kanssa. Tottakai, kun olen ne lemmikeiksi ottanut. Aamulla saan lempeät hännanheilautukset kummaltakin ja iloisin mielen lähdetään aamulla metsäpolulle pieni lenkki tekemään.

    Kotia tultaessa ovella on vastassa kaksi kovasti häntää heiluttavaa koiraa ja vaihdetaan rapsutukset sisälle päästyäni.

    Ulkoillaan kelillä kuin kelillä, heitellään palloja ja iltaisin istutaan vieretysten ja katsellaan telkkaria. Nukkumaan kun mennään saattaa koirat tulla ja käpertyä viereen hetken ajaksi. Ihana on halata ja olo on hyvin turvallinen kahden ison koiran kanssa.

    Tapasin miehen vuosi sitten. Ehdoton edellytys oli, että mies on koiraihminen ja eläinrakas. Hän oli ja on edelleen todella eläinrakas. Meillä eletään tavallista arkea ja meidän perheeseen kuuluu myös kaksi koiraa. Kolmattakin ollaan tässä mietitty. Tilaa kun on kodissamme.

    Ja tiedän, että joku sanoo jostain johtajuusongelmasta tai jostain muusta mistä ei tiedä mitään;) Joten sanon jo nyt tässä, että molempien koirien kanssa on harrastettu aktiivisesti tottelevaisuuskoulua ja meillä koira tietää paikkansa, eli laumanjohtaja täällä olen minä ja mieheni.

    Näin koiratkin saavat elää stressitöntä elämää ja nauttia koiranelämästään.

    Jos ajattelen itseäni sinkkuna ja tapaisin miehen joka ei pidä koirista. Ilmanmuuta koirat olisivat ykkösiä ja mies lähtisi. Samoin nyt jos nykyinen mieheni yhtäkkiä alkaisi inhoamaan koiria, saisi hän kerätä kimpsunsa ja kampsunsa nopeasti.

    Ihan kahdesta syystä. Koirat ovat minulla hyvin rakkaita. Ja en voi arvostaa kauheasti ihmisiä, jotka eivät voi SIETÄÄ eläimiä miltään osin. Joista koira on rakki ja kissa katti ja ne on likaisia ja tyhmiä jne...

    Huoh...Koirilta olisi paljon opittavaa ihan meillä ihmisilläkin.
     
  11. Kyllä minä eläimistä tykkään, on ollut kissoja lapsuudessa ja pari koiraa itsellänikin. Silti järjestys on aina ja ehdottomasti: 1. Perheenjäsenet ja eläin lauman viimeisenä.

    En tosiaan ymmärrä, että koira laitetaan ennen kumppania, sehän on hirveä loukkaus häntä kohtaan. Mitä voi odottaa ihmiseltä, joka ei saa edes koiran kohtelua?

    En ymmärrä sitäkään, että ihmisen pitäisi asua koirankopissa = siivon keskellä, jossa koira makaa vuoteessa ja löhöää sohvalla. Ihan yhtä onnellinen se on, kun sillä on asiallinen oma paikka ja se tietää sijansa laumassaan eli ihmisen kanssa eläessään perheen viimeisenä. Koskaan se ei saa kääntyä päälaelleen, silloin ovat kaikki onnettomia, niin koira kuin ihmisetkin.

    Koirilta olisi opittavaa - kun tietää paikkansa, on turvallinen olo. Ja kun kunnioittaa perheenjäseniä, on hyvä elää kaikkien.

     
  12. Syrjään jäänyt Vierailija

    Kumppani otti koiran jonka jälkeen yhteinen aika kävi niin vähäiseksi, ettei suhteen jatkumiselle ollut edellytyksiä. Oli muutenkin suorituskeskeinen ihminen ja koiran hankkiminen oli viimeinen niitti suhteelle.
     
  13. iiiiiiiiii Vierailija

    Tai sitten monta koiraihmistä, mutta ei ketään yhtä sekopäätä?

    Millainen koira ei osaa "pudota" sängystä normaalisti jaloilleen ilman kipua/parkaisua/henkistä traumaa, jos sen työntää pois? Puuttuuko siltä jalat vai onko se tottunut pelkkään nosteluun? Ei kai se eksä nyt sentään sitä seinään heittänyt?
     
  14. F3 Vierailija

    Millainen koira ei osaa "pudota" sängystä normaalisti jaloilleen ilman kipua/parkaisua/henkistä traumaa, jos sen työntää pois? Puuttuuko siltä jalat vai onko se tottunut pelkkään nosteluun? Ei kai se eksä nyt sentään sitä seinään heittänyt?[/quote]


    Koira ei käänny pudotessaan ilmassa jaloilleen kuten kissa, eli jos sen työntää kyljellään alas, niin kyllä se kyljelleen lattialle päätyy. Tuo nyt pitäisi tyhmemmänkin tietää.
     
  15. höhhl Vierailija

    Entäs sitten kun mies haluaa lapsia ja on talossa 3 koiraa?
     
  16. xc Vierailija

    Itse suljen koirani makkarin oven taakse parin herkkuluun kanssa.Ei óle tullut turhia ulinoita ja ollaan oltu puolin ja toisin tyytyväisiä.Koirista en aio luopua yhden yön panojen vuoksi,ja seurustelen tulen ajan mittaan vain ihmisen kanssa,joka hyväksyy koirat -myös lapsiperheeseen vaikka en lapsia haluakaan ..ainakaan vuosiin
     
  17. jaapatijaa Vierailija

    Ööh, miten ne 3 koiraa vaikuttaa lapsen saantiin? Tuttavapiirissä on paljon perheitä, joissa on sekaisin niin liuta lapsia, koiria, kissoja kuin hevosiakin. Ja täytyy sanoa, että kaikkein tervepäisimmät lapset löytyy juuri noista perheistä. Puhumattakaan siitä, että näyttävät olevan myös fyysisesti paljon terveempiä kuin niiden tuttavaperheiden, joissa ei eläimiä suvaita. Näissä on sitten kaikki maailman allergiaoireet joka penskalla.
     
  18. junavaunussa Vierailija

    Off topikkia kai, mutta mitäs nämä tällaiset ihmiset ovat ikään katsomatta,kun väittävät olevansa koiralle/kissalle allergisia eivätkä siksi voi tulla sun luo kyläilemään kuten muut ihmiset? Ja kun kysyt että koska oot käynyt testissä, niin "ei koskaan, mutta ite on huomannut". Nämä testtaamattomat omat diagnoosit voi jättää kyllä ihan omaan arvoonsa, miksi ei voi suoraan sanoa että ei halua tavata jotakuta kaveria?
     
  19. nainen itsekin Vierailija

    Ystäväpariskunnalla näin: hommasivat koiran ja oli puhetta että kun reissua tms matkaa tulee, haukkuus viedään eläinhoitolaan. Haukkuus otettiin sitten. Noh eipä enää frouva suostunutkaan mihinkään "kaikenmaailman epäilyttäviin" koirahoitoloihin, vaan reissut jäivät tekemättä. Miestä ottaa niinkuin lievästi ilmaisten pattiin eikä syyttä.

    Mites te leidit tähän vastaatte?
     
  20. No voihan se mies mennä reissuilleen yksinkin;)
    Kyllä koirahoitoloissa on kaikenlaista yrittäjää, mutta hyviäkin paikkoja löytyy kun etsii. Jospa se nainen vaan käyttää sitä koiraa tekosyynä kun ei halua lähteä reissuun? Ei vaan viitsi suoraan sanoa miehelle ettei kiinnosta. Itse käytän koiratekosyytä paljon kun kutsutaan kylään tai reissuun eikä huvita lähteä. Helppoa. Matkailen kyllä paljon ja koirat on silloin vakihoitolassa, mutta kaikki reissut ei aina innosta.
     
  21. jaapahan Vierailija

    Ei se allergisuus eläimistä kiinni ole, vaan ylihygieenisestä siivoamisesta. Liika on liika kaikessa, kumpaankin suuntaan.

    Tunnen myös perheen, jossa on sekaisin kissoja, koiria, hevosia, ja lintuja. Eikä siivoaminen ole se mikä aikuisia eniten kiinnostaa, saatika että lapsia olisi haluttu "kasvattaa" enempää kuin kotieläimiäkään. Heidän luokseen harva on valmis jäämään yökylään, edes oma suku.

    Mukavia ihmisiä, mutta minulla on (onnekseni) ihan oikeasti diagnosoitu vaikea kissa-allergia (pitänee pyytää paperi lääkäriltä, jonka voi tarvittaessa esittää, näyttää olevan tarpeen joistakin puheenvuoroista päätellen..:). Puhumattakaan siitä, että tekisi mieli yöpyä patjalla lattialla pölykoirien, muun moskan ja kotieläinten joukossa.

    Avioero koiran takia on ihan jees. Silloinhan henkilö valitsee sen, kumpi on oikesti tärkeämpi. Nouseepa vain esiin se fakta, että naimisiin tuli mentyä melkoisen heppoisin perustein...
     
  22. ja ikää oli! Vierailija

    Ai käytät koiraa (tai jotkut käyttää lapsia) tekosyynä kun et halua tavata ystävääsi. Eiköhän olisi siinä tilanteessa paras vaihtoehto nostaa kissa pöydälle ja sanoa se sille ystävälle että hänen seura ei kiinnosta.
     
  23. ^Muahhhhh!!

    Jotkut on vaan niin tyhmiä ettei ne tajua.
     
  24. tasapainossa oleva Vierailija

    Ei pahalla, mutta kannattaisikohan sellaisen harkita eroamista jos koiraa pitää pitää tekosyynä liikkeellelähtöihin, tai olisiko masennus kyseessä? Jos puoliso haluaa vaikka risteilylle, sanot sille että mene yksin, minä jään ennemmin Mustin kanssa kotiin, en vie sitä mihinkään epäilyttäviin hoitoloihin.

    Kyllä aikuinen ihminen voi sanoa myös ei, jos tulee sellaiset kissanristiäiset jotka eivät kiinnosta. Lisäksi tiettyihin tilaisuuksiin on PAKKO mennä hyvien käytöstapojen mukaisesti, kiinnosti eli ei, tähän sisältyy esim. sukulaisten tapaamiset.

     
  25. Anteeksi mutta en ymmärtänyt? Siis mitä?? :eek:
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti