Hae Anna.fi-sivustolta

Koiran takia ero?

Viestiketju osiossa 'Avioero' , käynnistäjänä Erokki, 29.08.2008.

  1. Niin, no mietippä sitä. Ehkä et ole miehelle niin tärkeä. Tai mies ei ole sinulle niin tärkeä, että opettelette kompromisseihin.

    Minäkään en aikoinaan koirista välittänyt lainkaan. Joskus koira tai kissa oli syy lopettaa tuore suhde lyhyeen, tai olla aloittamatta lainkaan, koska en halunnut niitä ötököitä elämääni.

    Sitten tutustuin aivan ihanaan mieheen. Miehellä oli koira. Varmaankin rakkaus sokaisi ja se koirakin tuntui mukavalta. Niin mukavalta, että kun se parin vuoden kuluttua kuoli surin minäkin ja olin ensimmäisenä ottamassa uutta koiraa. Jotenkin siihen oli tottunut. Mies halusi ensin olla jonkin aikaa ilman koiraa mutta reilun vuoden kuluttua alkoi jo kaipailla karvakorvaa.

    Asuttiin jo yhdessä ja avioliitosta oli puhuttu. Lapsistakin. Toista koiraa hankkiessa mietittiin vakavasti lapsiasiaa. Entä jos lapsi olisi allerginen. Otettiin koira, mentiin naimisiin, ja lapsikin tupsahti ilman suuria tuskia. Ja sille veli. Sitten meille tuli toinenkin koira.

    Aivan muut syyt kuin koira ja lapset alkoi aiheuttaa välillemme kiistaa. Vanhempi koira kuoli kaiken keskellä. Ajoitus lienee oli väärä, mutta koiran kuolema aiheutti sen että halusin eron. En olisi halunnut luopua toisestakin koirasta, mutta lapset jäi pääsääntöisesti minulle joten suostuin siihen että mies piti koiran. Mulla oli lapsissa ihan tarpeeksi. Mies otti koiralle kaverikoiran.

    Niin jäi koirat osaksi elämäämme. En ehkä muun rotuisia koiria voisi ottaakaan, enkä silleen ole koirista varsinaiseti kiinnostunut, mutta omat on olleet omia. Rakkaita ja tärkeitä.

    Mielestäni on turha projisoida syyksi koiraa, kissaa, toista naista tai toista miestä, tai työtäkään, jos kaksi ihmistä eivät sopeudu toisiinsa. Tosiasiat on vaan hyväksyttävä eikä kannata alkaa toisiaan syyttelemään mistään.
     
  2. Koirat haisee Vierailija

    Kiitos sinulle tuntematon, joka vastasit erittäin kypsästi sinänsä vähäpätöiseen murheeseeni, josta kuitenkin voi tulla suuri, jos ei ole kumpikaan meistä valmis kompromisseihin. Olemme erilaisia siinä juuri, että minä olen kovin herkkäuninen ja tottunut nukkumaan rauhassa ja hän taas niiden koiriensa kanssa, jotka todellakin ovat levottomia öisin ja piereskelevät ja siten haisevat hirveälle. Hän ei vaan yksinkertaisesti herää niiden tavanomaisiin touhuisin...En tiedä miten saisin hänet ymmärtämään asian... yksi vaihtoehto on nukkua tietysti eri huoneissa, mutta ei se oikein tunnu mukavalle ajatukselle sekään... aika näyttää. Paras ratkaisu minun mielestäni olisi kouluttaa koirat nukkumaan toisessa tilassa... onneksi ne ei kuitenkaan saa nukkua sängyssä...
     
  3. pikku nainen Vierailija


    Off topikkia tosiaan.

    Mutta sen voin sanoa että vaikka mä olenkin ihan testeissä käynyt, niin kyllä sen allergian huomaa ilman niitä testejäkin. Varsinkin jos on niin paha allergia kuin mulla että alkaa ottaan jopa hengitykseen kun on jonkun koiran/kissan kanssa samassa huoneessa. Vaikka kuinka mielelläni menisin kyläilemään koiranomistajien luokse, niin en voi. Oma terveys kyseessä.
     
  4. koirallinen Vierailija

    Olen ihan surullinen... olen asiasta puhunut hänen kanssaan, mutta hänelle nämä karvaiset otukset taitavat olla tärkeämpiä kuin karvakolmioni...ällöttävää[/QUOTE]


    Jep, jätä mies naisille jotka koirista pitävät. Miksi alun perin aloit suhteeseen hänen kanssaan? En ymmärrä tuollaisia naisia, jotka ottavat miehen ja alkavat välittömästi muuttamaan tätä ja tämän elämäntapojaan itselleen sopiviksi. Eikö kannattaisi etsiä mies, joka olisi jo valmiiksi sulle sopiva? Tuollainen koirat tai minä-ajattelu on persiistä.

    Jos ette osaa jutella asiasta ja päästä kompromissiin (koirat pois makkarista), niin lusikat jakoon. Koiraharrastajamiehelle on ottajia pilvin pimein naispuolisten harrastajien joukossa;)
     
  5. Sean Connery Vierailija

    Koira on ihmisen uskollisin ystävä, seurustelukumppani ei sitä ole.
     
  6. ja höpön pöpön Vierailija

    ... koirat ovat eläimiä, joilla on eläimen vaistot, ja ne kuksivat heti kun silmä välttää ihan mitä koiraa vaan.. koirat tykkäävät siitä eniten mihin ne on luotu eli metsästyksestä ja ulkoilusta eli ei kannata inhimillistää noita otuksia ja sitä paitsi vaikka en niistä koirista pidäkään niin ruokaa kun niille tarpeeksi monta kertaa antaa ja vähän leikkii niin johan ovat valmiita hylkäämään isäntänsä eli se siitä uskollisuudesta sitten... tulkaa järkiinne ihmiset ja ajatelkaa nyt vähän koirankin parasta! ... että koira makkariin haisemaan... joo ja saman tien sänkyyn ja saunaan ... kai tässä kohta aletaan laillistamaan varmaan jo ihan jotain parejakin siis ihmis-koira-sellaisia...
     
  7. Olen koiraton. Lapsena koirat tekivät elämääni paljon pahaa. Jäi hirveä kammo. Itse pelkäsin heitä aina ja varoin, mutta eihän sitä koira ymmärrä, se hyökkää. Vielä aikuisena, liki 40-v sain kokea tosi shokin naapurin koirasta. Hyppäsi päälle ja kaatoi minut. Painajaisesta selviäminen vei kauan. Olenkin sitä mieltä, että aviomies on paljon rakkaampi kuin koira. Koiran takia ero on toi tyhmää. Ei piski voi miestä voittaa !!!!

    Ymmärrän koiraihmisia, kunhan he pitävät koiransa kiinni ja siivoavat jätteet. Lenkillä haluan, että tie on vapaa ilman liukumiinoja.

    Onneksi lapset allergisia koiralle, ei ongelmaa.
     
  8. sivhos Vierailija

    Ei toenna alkaa seurustelemaan koirallisen kanssa jos itse ei halua koiria huusholliin.Siitä ei tule muuta kuin sanomista.Olen sen itse kokenut.Minun piti valita,kumpi oli mieleisempi,nelijalkainen vai kaksijalkainen karvakolmioneen.Kyllä nelijalkainen sai väistyä.Nautin olostani,vaikka sinkkuna elelenkin.Eipä tarvi koiran palvelijana olla.Ja muutakaan koiran kohellusta tarvi kokea omassa kodissa.
     
  9. Näin eläviä koiria on vaikka kuinka paljon!
     
  10. juanjesus Vierailija

    Aika jännää, äiti iloitsee lastensa sairaudesta ??
     
  11. Piu Vierailija

    Olen kakarasta asti ollut koirien kanssa tekemisissä, sekä harrastanut koirien kanssa aktiviteetteja. Olen myös viettänyt kuusi vuotta nykyisen mieheni kanssa ja keskusteluun on tullut varsinkin lapset ja useampaan otteeseen eläimet. Koiraa olen halunnut monta vuotta, mutta töiden takia ei ole pystynyt tähän aikaa käyttämään. Nyt kun tilaisuus tuli, keskustelimme koirasta ja päätimme hankkia pennun.

    Kotona sovittiin, että molemmat osallistuvat tapakasvatukseen ja yhteisien pelisääntöjen noudattamiseen. Tietenkin. Molempien näkemykset olivat kasvattamisessa samanlaiset vielä ennen pennun tuloa taloon. Olen ollut määrätietoinen koirien kanssa, mutta mies pennun tullessa taloon yksinkertaisesti toimi juuri päinvastoin mitä olimme keskustelleet.

    Riehuttaminen, käsiin napsiminen, sängylle ja sohville hyppiminen, hihnassa vetäminen... Mies ei vain reagoinut mihinkään mitenkään, tai leikkimällä pahensi pahoja tapoja. Perusteena oli, että hänen tuttujensa koiratkin ovat ihan yhteiskuntakelpoisia ja ihan samalla tavalla nekin on kasvatettu. Koiramme on uros ja hänestä kasvaa hyvin isokokoinen.

    Ei mennyt aikaakaan, kun silmissäni paloi niin paljon punaista, että muutin toiseen asuntoon koiran kanssa miettimään. Asioista keskustelu aiheutti aina taistelua ja mielestäni niin iso kuin pienikin koira tarvitsee johdonmukaisen yksimielisen kasvuympäristön. Varsinkin kun suunnitelmissa on omat harrastukseni ja oman koiran kanssa, eli ihan pihakoira ei ollut mielessä. Suhteemme oli avoin ja terve, kunnes koira tuli perheeseen. Voihan tietysti olla, että mies teki koiran kanssa asian vaikeaksi vaikka taustalla muhi joku muu, mistä en ollut tietoinen.

    Ymmärrettävää, että lapsien hankintaa en miettinyt laisinkaan tämän jälkeen. Olin sitoutunut koiraan ja voin kuullostaa katkeraltakin, että monen vuoden jälkeen törmäsin tähän. Onneksi en hukannut mieheen enempää aikaan vaan se johti pitkän kaavan eroon.

    Luotan nykyään vain tuohon moppeen mikä on. Ihan syystä :)
     
  12. Piu Vierailija

    Olen kakarasta asti ollut koirien kanssa tekemisissä, sekä harrastanut koirien kanssa aktiviteetteja. Olen myös viettänyt kuusi vuotta nykyisen mieheni kanssa ja keskusteluun oli tullut varsinkin lapset ja useampaan otteeseen eläimet. Koiraa olen halunnut monta vuotta, mutta töiden takia ei ole pystynyt tähän aikaa käyttämään. Nyt kun tilaisuus tuli, keskustelimme koirasta ja päätimme hankkia pennun.

    Kotona sovittiin, että molemmat osallistuvat tapakasvatukseen ja yhteisien pelisääntöjen noudattamiseen. Tietenkin. Molempien näkemykset olivat kasvattamisessa samanlaiset vielä ennen pennun tuloa taloon. Olen ollut määrätietoinen koirien kanssa, mutta mies pennun tullessa taloon yksinkertaisesti toimi juuri päinvastoin mitä olimme keskustelleet.

    Riehuttaminen, käsiin napsiminen, sängylle ja sohville hyppiminen, hihnassa vetäminen... Mies ei vain reagoinut mihinkään mitenkään, tai leikkimällä pahensi pahoja tapoja. Perusteena oli, että hänen tuttujensa koiratkin ovat ihan yhteiskuntakelpoisia ja ihan samalla tavalla nekin on kasvatettu. Koiramme on uros ja hänestä kasvaa hyvin isokokoinen.

    Ei mennyt aikaakaan, kun silmissäni paloi niin paljon punaista, että muutin toiseen asuntoon koiran kanssa miettimään. Asioista keskustelu aiheutti aina taistelua ja mielestäni niin iso kuin pienikin koira tarvitsee johdonmukaisen yksimielisen kasvuympäristön. Varsinkin kun suunnitelmissa on omat harrastukseni ja oman koiran kanssa, eli ihan pihakoira ei ollut mielessä. Suhteemme oli avoin ja terve, kunnes koira tuli perheeseen. Voihan tietysti olla, että mies teki koiran kanssa asian vaikeaksi vaikka taustalla muhi joku muu, mistä en ollut tietoinen.

    Ymmärrettävää, että lapsien hankintaa en miettinyt laisinkaan tämän jälkeen. Olin sitoutunut koiraan ja voin kuullostaa katkeraltakin, että monen vuoden jälkeen törmäsin tähän. Onneksi en hukannut mieheen enempää aikaan vaan se johti pitkän kaavan eroon.

    Luotan nykyään vain tuohon moppeen mikä on. Ihan syystä :)
     
  13. Tyypillistä. Vierailija

    Nykyään naiset seurustelevat mieluummin koiran kanssa. Saavat komennella mielensä mukaan. Mies kun ei oikein tahdo alistua naisen komentoon. Ei ihme, että on parisuhdeongelmia.
    Naiselle kolme tärkeintä asiaa:
    1. Meikkaaminen
    2. Hiusten värjääminen
    3. Koirat
    Miten tällaisten naisten kanssa mies tulee toimeen parisuhteessa? Voi olla aika kivinen tie.
     
  14. Vaikea tulee suhteesta etenkin, kun sitä yrittää mies, jolle kolme tärkeintä asiaa on
    1. Keskikalja
    2. Keskikaljabaari
    3. Keskikaljabaarikaverit
     
  15. hille2 Vierailija

    Ihmisillä on kyllä omituinen vimma vääntäytyä liittoon sellaisten kanssa, joiden elintavat ja mielenkiinnon kohteet ovat täysin erilaisia kuin omat ja sitten alkaa uusi vimma yrittää muuttaa ja vääntää se paripuolisko mieleiseksi. Miksette ota alusta alkaen sellaista, jonka elintavat ja harrastukset sopivat omiin? Kukaan, toistan kukaan ei pakota koiria inhoavaa parisuhteeseen koiraihmisen kanssa. Itse täysin vapaaehtoisesti änkesitte siihen.
     
  16. cnni Vierailija

    En jaksanut lukea kaikkea, jäi vain mieleen tuolta yksi viesti siitä, miksi jotkut "väittävät" olevansa allergisia, vaikka eivät ole käyneet testeissä, tai eivät voi sanoa suoraan, jos eivät halua jotakin kaveria tavata.
    Minä itse pidän tiettyyn rajaan asti eläimistä, joskus on ollut koiran hankintakin mielessä, mutta en ole vielä ollut tarpeeksi motivoitunut siihen hommaan lasten lisäksi. Mutta siis: tuollainen asiahan ei välttämättä johdu nyt siitä kaverista, vaan kaikki eivät yksinkertaisesti pidä toisten koirien karvoista vaatteissaan, siitä hajusta (joka kyllä tuntuu sellaisen ihmisen nenässä jolla ei kotonaan ole eläimiä), tai että koira tulee nuolemaan ja nuuskimaan. Minua se ei nyt niin kauheasti järkytä, mutta en myöskään erityisesti pidä siitä. Jos on läheinen ihminen kysymyksessä, yleensä pidän heidän lapsistaan ja myös lemmikeistään. Sitä vähemmän, mitä vähemmän läheinen lemmikin omistaja on. Ulkoillessani/kadulla kävellessäni en voi millään käsittää enkä sietää sitä, että ihmiset päästävät koiransa nuuskimaan toisia. Juuri esimerkiksi niiden karvojen takia. "Koiraihmisistä" kuulostan varmaan aika nipolta, mutta se vain on vastenmielistä. Ei kukaan tuntematon ihminenkään tunge toista niin lähelle. Jos rakastat koiraasi, niin hieno homma, mutta ymmärrä, että kaikki eivät rakasta.
     
  17. wuffe Vierailija

    Tätä samaa olen ällistellyt itsekin.
     
  18. eräsperäs. Vierailija


    Voi sovhis. Älä huoli, vaikkei meitä kiinnostaisi yksikään noista edellämainituista, emme me silti(kään) kiinnostuisi sinusta.
     
  19. Evandar Vierailija

    Olen aina ollut koira ihminen ja pidän niistä todella paljon. Itselläkin on lapsesta asti aina ollut koiria. Nyt vain kävi niin hankalasti oman tilanteen kannalta että kun muutin omilleni 5 vuotta sitten tein periaate päätöksen. En hanki koiraa jos en pysty/halua hoitaa sitä yksin.

    Sitten tuossa noin kaksi vuotta sitten tapasin aivan ihanan miehen. Hän oli kohtelias, komea ja vastuullinen koiran omistaja. Tämä koira asia oli vain minun mielestä mukavaa koska pidän liikkumisesta ja ulkona olemisesta. Hoidin myös mielelläni koiraa pari päivää jos hän joutui lähtemään pariksi päivää työtehtäviin muualle (noin kerran kuussa tapahtui tämä).

    Muutimme sitten vuosi sitten yhteen ja elämä oli ihan fantastista. Saimme suhteen säännöt selviksi ja muutenkin hoidimme kotia ja koiraa yhdessä.
    Käyn toisessa kaupungissa töissä joten omat päivät ovat välillä todella pitkiä mutta emme raaskineet muuttamaan miehen työn takia. Ei se minua haitannut olenkaan.

    Mutta nyt ovat asiat aivan toisin. Mies vaihtoi työn 4 kuukautta sitten ja on matkan päällä 4-6 päivää viikosta. Olen hoitanut koiraa ja taloutta periaatteessa yksin sekä käyn töissä 1,5h ajomatkan päässä kun ei muutto sovi hänen isoäidin takia. Sitten kun mieheni saapuu kotiin niin kaljatölkki aukeaa ja sohvalle rötköttämään. Ei puhettakaan että tekisi mitään kotona tai käytäisi koiraa ulkona.

    Nyt olen saanut ”korotuksen” töissä joka vaatisi että pystyisin matkustamaan ulkomaille noin 1-2 kertaa kuukaudessa muutamaksi päiväksi. Tunnen hirveää syyllisyyttä siitä että haluan ottaa työtehtävän vastaan vaikka tiedän että koira jää ilman hoitajaa. Olen yrittänyt puhua miehelle että jos vaikka hänen ex-vaimonsa ottaisi koiran silloin kun olen matkalla, hän on kumminkin hoitanut koiraa aika ajoin. Mies ei ota asiaa kuuleviin korviinsa. Koira-hotellikin oli vaihtoehto mutta ei.
    Koira on vallannut elämäni kokonaan vaikka tein päätöksen että en itse hankki koiraa jos en hoida.

    Olen todellakin harkinnut eroa miehestä ”syynä” koira koska mikään ratkaisu ei hänelle kelpaa.

    Joten älkää ottako tätä väärin. Pidän todella paljon koirasta mutta jos omistaja ei ulkoiluta enää koiraa niin miksi minä?
     
  20. Koiraton. Vierailija

    Ei tulisi kuuloonkaan, että alkaisin tapailla koiran omistavaa naista. Itse en halua mitään eläintä huusholliini, joten en sellaista halua myöskään toisen tuomana. Enkä myöskään halua notkua koiran omistavan naisen nurkissa.
    Koirista on enimmäkseen pelkkää harmia itselle sekä muille kanssaihmisille. Koirien aiheuttamaa riesaa joutuu kärsimään päivittäin naapureitten hyvällä avustuksella.
    Koira on parisuhteellekin koetinkivi. Ja joskus jopa erottava tekijä, hyvä suhde kariutuu koiran takia.
     
  21. Rta Vierailija

     
  22. Rta Vierailija

    E i voi olla totta...... :/ siis uskomatonta miten kärsivällinen olet ollut mutta ennen kaikkea m i t E n huonosti olet antanut itseäsi kohdeltavan. Mulla on yksi ainoa neuvo - lähde ja nopeasti !!!! Se nainen ei ole terve ..
     
  23. toenperrään.. Vierailija

    on se vaikeaksi mennyt jos pitää koiraa ja naista kusettaa yhtä-aikaa!!
     
  24. daadirlan Vierailija

    joo en ymmärrä, että koiran takia voi erota. huhhuh
     
  25. 24v Mies Vierailija

    Ikävää lukea ja huomata miten tarinat osuu ja uppoo!
    Loppui äskeittäin uusi suhde ennen kun kerkesi edes alkamaan mikä harmittaa älyttömästi.juuri tästä syystä että naisella on kaksi koiraa joista toinen uros ja toinen narttu jotka ovat pilalle hemmiteltuja..uros käyttäytyy erittäin aggressiivisesti ulkona autoja, koiria ja ihmisiä kohtaan..sisällä uros käyttäytyy vieraita kohtaa jotka eivät tunne koiraa erittäin hallitsevasti jos niin voi sanoa..hyppii päälle nylkkyttäen ja ei jätä rauhaan ollenkaan vasta kun omistaja vihdoin ojentaa mikä ei millään meinaa onnistua.koiria lellitään jatkuvasti ja nukkuvat sängyssä ja oikeestaan ovat kun kauhukakaroita ilman mitään rajoja.näin itse tulkitsen käyttäytymisen perusteella. Itse olen allerginen mutta pystyn elämään koirien kanssa samassa asunnossa ongelmitta kunhan sänkyyn ei päästetä nii pärjään normaalisti..olen koira ihminen ja olen haaveillut että koira kuuluisi elämääni.
    Vanhemmilla on metsästys koiria 2kpl juuri metsästys käyttöön hommattu ja
    upeita ovatkin.nukkuvat lattialla pedeissään tai matoilla mutta yhteenkään makuuhuoneeseen ei ikinä ole ollut asiaa.käytökseltään sisällä ja ulkona loistavia..itse osallistuin koulutukseen pennusta saakka nii sisällä kun metsässä. kiinostus on aina ollut voimakas kuinka koira koulutetaan ja mitä se vaatii omistajalta.Nonii mutta asiaan..kun aloin suhteen alettua viettämään aikaa pääsääntöisesti naisen luona niin päätin että mun silmille ne ei hypi jos kerta alan pikkuhiljaa kuulua porukkaan..kaikesta tiedosta mitä oon oppinu ja päättäväisenä lähdin toteuttamaan.luvan sain enkä ikinä lyönyt.sain koirat tottelemaan heti, ihan kun olis omia ja mahtava fiilis oli heti ja nautin yhteisestä ajasta koirien kans et kävin yksin lenkillä niiden kans monesti päivässä.pidin sitä omana koulutuksena itselle ja mun sekä koirien välille.siihen kuitenki leikki loppu kun raskaana oleva koira oli pakko ottaa sinne sänkyyn kuitenkin vaikka kumpaakaan enää ei pitäny päästää..kyllä siinä tunti ittensä idiootiks.unohti siinä että ei oikeesti oo mikään leikin asia. ku sillä on vaikeeta olla jne sano vaan...pari yötä olin hiljaa ja allerg.lääkkeissä nukuin siellä ja annoin olla koska se oli sille niin tärkeetä, et se loppuu kohta kuitenkin kokonaan..henkihän siinä meinas lähtee ja säihkähti ittekkin kun en enää nukkuessa jaksanu hengittää..ei edes sen jälkeen voinu tehä asialle mitään pyynnöstä huolimatta. Koirat pääs päivisin pomppimaan siellä niin sehän riitti et keuhkot sano ittensä irti..meillä muuten kaikki nappas tosi hyvin ja ajattelin että tää toimii ja panostin kyllä paljon siihen perheeseen mutta kuitenki meni yli ymmärryksenÄlkää hyvät ihmiset päästäkö koiria ittenne herroiks tai huonosti käy!ne on laumaeläimiä jokaikinen ja niitä on johdettava senmukasesti ne on täysin riippuvaisia siitä..koira ei ikinä mun mielestä sais vaikuttaa parisuhteeseen millään tavalla..yhteiset rajat ja niiden noudattaminen on koiralle kaikesta paras rakkauden ja huolehtimisen osoitus..uutta naruu koukkuu ja jos omistaa koiran niin oon kyllä hieman tarkkaavaisempi että missä mennään :) pitää lyödä pari kertaa se pää seinää ennen kun oppii :) se miksi tämä tarina nii yllätyin oikeesti miten paljon vastaavia tapauksia on ja ihmisten näkemykset poikkee noin paljon toisistaan..ja miten ihmiset voi edes pitää koiraa toista ihmistä tärkeempänä
    Pelkkänä ajatuksenaki hirvittää.. peace
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti