Toggle sidebar

Koiran tuleva yksinäisyys..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja koiralle kaveri?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

koiralle kaveri?

Vieras
Alkanut mietityttää nuoremman koiramme pärjääminen jatkossa yksin, kun koirakaverin aika alkaa käydä vähiin. Nuorukaisella on ikää pari vuotta eikä siis ole päivääkään yksin viettänyt. Luultavasti tulee yksin jäädessään olemaan ns. eroahdistuskoira, joka sitten haukkuu tai tekee tihutöitä yksin ollessaan. Nyt tätä ongelmaa ei ole ollut. On hyvin seurallinen ja pehmeäluonteinen rotunsa edustaja.

Yhden koiran talous olisi jatkossa ihan ok, mutta kaksikin käy. Uutta koiraa ollaan mietitty, mutta tässä vaiheessa ei pentua haluta ottaa jo sairaalloisen vanhuksemme riesaksi.

Kaipaan kokemuksia, kuinka teillä koirat ovat pärjänneet jatkossa, kun kaverikoira on kuollut. Ollaanko menty eteenpäin yhdellä koiralla vai onko perheeseen otettu uusi koira kasvamaan?
Päivät ollaan töissä, joten ihmisseuraa koiralla ei ole.
 
[QUOTE="piikki";23335777]Piikille.[/QUOTE]

Terve, nuori, hyvin hoidettu ja rakastettu koira, perheenjäsen ja harrastuskaveri! Hyvälle huumorille on aikansa ja paikkansa kyllä, mutta huonolle huumorille ei ole paikkaan olemassakaan.
 
Yksin jäänyt on varmasti ensin ihmeissään patsi kaverin katoamisesta niin myös teidän surustanne. Paljon tekemistä ja liikuntaa sille heti kaverin kadottua. Uusia aktivitetteja yhdessäoloaikana ja luvallista purtavaa lattioille, kun se jää yksin. Kyllä se tottuu uuteen tilanteeseen, niinkuin niin monet koirat ennen sitäkin. Teidän oma tunnetila on oleellinen asia muutosta. Jos asennoidutte, että eihän tästä mitään tule, niin ei sitten tule. Luottavainen asenne, niin elämänmuutos kyllä sujuu. Uusi koira ehkä sitten aikanaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja z.:
Yksin jäänyt on varmasti ensin ihmeissään patsi kaverin katoamisesta niin myös teidän surustanne. Paljon tekemistä ja liikuntaa sille heti kaverin kadottua. Uusia aktivitetteja yhdessäoloaikana ja luvallista purtavaa lattioille, kun se jää yksin. Kyllä se tottuu uuteen tilanteeseen, niinkuin niin monet koirat ennen sitäkin. Teidän oma tunnetila on oleellinen asia muutosta. Jos asennoidutte, että eihän tästä mitään tule, niin ei sitten tule. Luottavainen asenne, niin elämänmuutos kyllä sujuu. Uusi koira ehkä sitten aikanaan.
Click to expand...

Kiitos fiksusta vastauksesta!
 
Me ollaan mietitty ihan samaa, meillä vielä tilanne niin, että emo ja pentu kyseessä eli pentu ei ole ikinä ollut yksin. Nyt 2,5 v. Eläinlääkäri sanoi, että koiralle voidaan akuuttiin suruun antaa rauhoittavia, yksikin koira oli kaverin kuoltua (olivat veljekset, joten aina olleet yhdessä) huutanut kaksi viikkoa yötä päivää. Aivan kamala tilanne teillä, voimia.
 
Meillä kävi noin. Vanhempi koira kuoli ihan yhtäkkiä ollessaan 10-v. Nuorempi oli silloin 7-vuotias, eikä ollut ikinä ollut yksin. Siitä tuli eroahdistuskoira. Siihen asti se oli aina pärjännyt hienosti työpäivien ajan kotona, mutta nykyään se ulvoo yksin jäädessään. Aluksi se ulvoi koko ajan. Sitten se hyväksyi sen, että lähdetään töihin ja on hiljaa päivisin. Mutta jos lähdetään illalla työpäivän jälkeen johonkin tai jos viikonloppuna lähdetään johonkin, koira välillä huutaa meidän perään. Sen vielä tajuan, että se huutaa iltaisin, jos joutuu joskus olemaan yksin, mutta sitä en ymmärrä mistä koira tietää milloin lähdemme töihin ja milloin ei. Mistä ihmeestä se tietää lauantaiaamuna, et nyt ne lähti kauppaan, ei töihin. Vaikka lähdettäisiin samaan aikaan ja samoissa vaatteissa, niin jostain koira tietää, ettei ole työpäivä ja jää huutamaan toisin kuin arkipäivänä.

Koiralla on nykyään kaverina kaksi kissaa, mutta se ei ole vaikuttanut mitään eroahdistukseen, vaikka etukäteen kuvittelin, että kaveri kuin kaveri ja koira olisi tyytyväinen seuraan. Mutta ei. Onneksi asumme omakotitalossa, koska koiran ulvontaa ei ole saatu loppumaan. Ei se aina huuda iltaisin/viikonloppusin ja joskus taas huutaa. En tiedä mistä johtuu.
 
Meillä kuoli kahdesta koirasta nuorempi ensin, tosin vanhempi oli vain 9kk kun sai kaverin, eli käytännössä elivät koko elämänsä yhdessä. Vanhempi oli 12v. kun nuorempi jouduttiin sairauden takia lopettamaan. Vanhempi ei erityisen näkyvästi ikävöinyt kaveriaan, mutta sen jälkeen kun n. vuosi kaverin kuoleman jälkenn taloon tuli uusi koira, tämä koiravanhus piristyi aivan silmissä ja alkoi varsin leikkisäksi taas. Eli 16 vuotiaaksi sitten, en tiedä olisiko elänyt niin pitkään ainakaan niin hyväkuntoisena ilman kaveria.

Mä olen myös siinä käsityksessä, että kuollut koirakaveri pitää näyttää tälle toiselle koiralle, jotta saa haistella toisen olevan kuollut.
 
kannattaisi aloittaa ihan sillä että jättää nuorempaa yksin jo nyt ennen kuin se tuki ja turva kuolee. Meillä on ollut kolme koiraa ja jokainen niistä osasi olla myös yksin, nyt enää kaksi ja osaavat olla myös yksin. Ei kannattaisi rakentaa ongelmia jotka on helposti ratkaistavissa. Opeta nuori olemaan myös yksin.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa