V
vierailija
Vieras
Hei.
Kysyisin ihmisten mielipiteitä asiaan, kun itse en enää tiedä, onko minun ajatusmaailmassani jotain vialla ja mitä.
Asumme asunnossa, jossa on parkettilattia. Meillä on koira(jonka myös mies halusi).
Koira haluaa välillä leikkiä sisällä, ja itse pidän sitä tärkeänä myös koiran kehityksen ja oppimisen kannalta, ihan niin kuin lapsenkin kohdalla ajattelisin.
Meillä on matotettu suurin osa lattioista, mutta osittain lattiaa on näkyvissä.
Minä ajattelen sen olevan suloista, kun koira yleensä illalla haluaa "iltaleikit", tulee pyytämään sitä minulta.
Mies kyttää koko ajan, miten leikimme. Ja jos vahingossa koiran tassu(kynnet) osuu lattiaan, tulee välittömästi mulkoilua ja pyyntö, että onko pakko leikkiä noin. Siis ihan heti. Pyrin leikkimään niin, että olisimme matolla, mutta koira välillä väistämättä osuu lattialle. Yritän tämän takia rajoittaa leikkiä todella paljon.
Minä en tahallani mitään "ylirajua" leikkiä tee... olen monta juttua opettanutkin koiralle näiden leikkien kautta.
Niin monta riitaa on tullut, kun olen yrittänyt pitää puoliani ja myös koiran puolia... olen sanonut, että elämisestä tulee jälkiä ja jokaisella on oikeus saada elää kodissaan ilman pelkäämistä. Lopputulos on se, että minä olen se, joka ei välitä kodista ym. ja kuka nämä maksaa... Vahinko sattui kerran, jossa koira hyppäsi ja tuli minimaalinen jälki seinään... siitä vasta huuto tulikin... jälkeä ei edes näe.
Pelkään miehen reaktioita ja toisaalta minusta tuntuu pahalta katsoa, kun rakas koira haluaisi leikkiä, ja pelkään tehdä sitä...
Kysyin kerran, että entäs sitten jos olisi lapsia? Mies sanoi, että kyllä lapsenkin voi opettaa leikkimään matolla...
Täällä on päivittäinen asuntokierros aina ja jälkien tarkastelu... ja niiden miettiminen.
Mies ottaa monesti lelun pois koiralta, juuri kun koira on ottanut sen... se ei vaan tunnu minusta kivalta koiraa kohtaan.
Taustalla on siis lattian ja ylipäätään asunnon rahallinen arvo.
Ymmärrän toki senkin jollain tasolla. Minä pidän siivoamalla huolta kodista enkä mitään halua rikkoa... Mutta tällaiseen en ole tottunut. Se ahdistaa minua ja tuntuu, että raha on tärkeämpi kuin minun ja vaikka koiran hyvinvointi.
Kaikki nämä asiat olen sanonut miehelle, lopputuloksena riita.
Hän on ehdottanut, että pihalla lenkillä voisi leikkiä... Mutta koira ei ole kiinnostunut leikkimään siellä, koska niin paljon muuta mielenkiintoista.
Yritän nyt vaan kysyä, että ajattelenko typerästi kun en ymmärrä tätä... eräs läheinen sanoi minulle, että kyllä periaatteessa ymmärtää miestäni, kun on parketti ja siitä haluaa pitää huolta... minä taas ajattelen, että koti tulee muista asioista. Hyvästä mielestä, vapaudesta ja vaikka naurusta, kun koira leikkii...
Kysyisin ihmisten mielipiteitä asiaan, kun itse en enää tiedä, onko minun ajatusmaailmassani jotain vialla ja mitä.
Asumme asunnossa, jossa on parkettilattia. Meillä on koira(jonka myös mies halusi).
Koira haluaa välillä leikkiä sisällä, ja itse pidän sitä tärkeänä myös koiran kehityksen ja oppimisen kannalta, ihan niin kuin lapsenkin kohdalla ajattelisin.
Meillä on matotettu suurin osa lattioista, mutta osittain lattiaa on näkyvissä.
Minä ajattelen sen olevan suloista, kun koira yleensä illalla haluaa "iltaleikit", tulee pyytämään sitä minulta.
Mies kyttää koko ajan, miten leikimme. Ja jos vahingossa koiran tassu(kynnet) osuu lattiaan, tulee välittömästi mulkoilua ja pyyntö, että onko pakko leikkiä noin. Siis ihan heti. Pyrin leikkimään niin, että olisimme matolla, mutta koira välillä väistämättä osuu lattialle. Yritän tämän takia rajoittaa leikkiä todella paljon.
Minä en tahallani mitään "ylirajua" leikkiä tee... olen monta juttua opettanutkin koiralle näiden leikkien kautta.
Niin monta riitaa on tullut, kun olen yrittänyt pitää puoliani ja myös koiran puolia... olen sanonut, että elämisestä tulee jälkiä ja jokaisella on oikeus saada elää kodissaan ilman pelkäämistä. Lopputulos on se, että minä olen se, joka ei välitä kodista ym. ja kuka nämä maksaa... Vahinko sattui kerran, jossa koira hyppäsi ja tuli minimaalinen jälki seinään... siitä vasta huuto tulikin... jälkeä ei edes näe.
Pelkään miehen reaktioita ja toisaalta minusta tuntuu pahalta katsoa, kun rakas koira haluaisi leikkiä, ja pelkään tehdä sitä...
Kysyin kerran, että entäs sitten jos olisi lapsia? Mies sanoi, että kyllä lapsenkin voi opettaa leikkimään matolla...
Täällä on päivittäinen asuntokierros aina ja jälkien tarkastelu... ja niiden miettiminen.
Mies ottaa monesti lelun pois koiralta, juuri kun koira on ottanut sen... se ei vaan tunnu minusta kivalta koiraa kohtaan.
Taustalla on siis lattian ja ylipäätään asunnon rahallinen arvo.
Ymmärrän toki senkin jollain tasolla. Minä pidän siivoamalla huolta kodista enkä mitään halua rikkoa... Mutta tällaiseen en ole tottunut. Se ahdistaa minua ja tuntuu, että raha on tärkeämpi kuin minun ja vaikka koiran hyvinvointi.
Kaikki nämä asiat olen sanonut miehelle, lopputuloksena riita.
Hän on ehdottanut, että pihalla lenkillä voisi leikkiä... Mutta koira ei ole kiinnostunut leikkimään siellä, koska niin paljon muuta mielenkiintoista.
Yritän nyt vaan kysyä, että ajattelenko typerästi kun en ymmärrä tätä... eräs läheinen sanoi minulle, että kyllä periaatteessa ymmärtää miestäni, kun on parketti ja siitä haluaa pitää huolta... minä taas ajattelen, että koti tulee muista asioista. Hyvästä mielestä, vapaudesta ja vaikka naurusta, kun koira leikkii...
En ymmärrä ollenkaan näitä yhteisiä päätöksiä, joissa nainen joutuu sitten tekemään jotain käsittämättömiä taikatemppuja, aivan kuin voisi leikin keskellä pitää koiraa niin, että se ei osu lattiaan. Varmaan voi löytyä joku superkouluttaja, mut com oon! 
