Koirapelkoiselle isälle ja lapselle koira?

[tyttöjen äiti]

Mun mies pelkää koiria ja samoin vanhin tyttäreni (ekaluokkalainen). Tyttö haluaisi kuitenkin oman koiran. Koira tulisi siis tavallaan tytön nimiin, mutta päävastuu kasvatuksesta tulisi mulle, koska mulla on koirista enemmän kokemusta, kun meillä oli noita mettäkoiria, kun olin lapsi. Isältä saisi vinkkejä, mutten tiedä miten paljon metsästyskoiran ja paimenkoiran kasvatuksessa olis yhtäläisyyksiä. Jotain paimenkoiraa ollaan aateltu.
Siis....voiko koirapelkoiselle edes ottaa koiraa.? Tyttö itse väittää, ettei pelkäisi omaa koiraa. kannattaako lapsia kieltää kasvatusvaiheessa komentamasta koiraa vai pitääkö koira kouluttaa siten, että tottelee myös lasta edellyttäen tietysti että lapsi on johdonmukainen. mikä rotu olisi mahdollisimman terve vai kannattaisko harkita jotain sekarotuista...isällä oli aikoinaan sekarotuinen ajokoira, joka oli siis todella hyvä jäniskoira. ajattelin, että kai sekarotuisessakin säilyy tietyt ominaisuudet. vaikee kirjottaa samalla kun imettää. sori

 

[Borkku]

Kannattaisko nyt painaa kuitenki vähän sitä jarrupoljinta ja ottaa yhteyttä vaikka paikalliseen koirayhdistykseen ja tutustua vaikka noitten kaverikoirien välityksellä niihin elämiin tytön kanssa, ennen ku sitä omaa kotiin ajattelee.

Ja ihan hyvällä tän kirjotin.

 

[pipar]

Tuota ihan ekana kannattaa kysyä muilta perheenjäseneltä ajatuksia.

Tokana kannattaa hieman vielä miettiä itsekin mihin päänsä työntää ja samalla keskustella lapsen kanssa siitä mitä koiran hoito olisi. Pystyykö lapsi siitä huolehtimaan, ettei se jää lapselle ns. taakaksi? Onko lapsella tarpeeksi ikää ja kykyjä olla koiran kanssa?

Sitten itse rotuvalinnassa kannattaa käyttää paljon aikaa. Miettikää mitä haluatte, miksi, entä turkki,luonne yms. Sitten alkakaa pläräämään koirakirjoja ja menkää vaikka tutustumaan kiinnostavien rotujen kasvattajien/omistajien luokse esim. näyttelyihin.

 

[ap]

Kannattaisko nyt painaa kuitenki vähän sitä jarrupoljinta ja ottaa yhteyttä vaikka paikalliseen koirayhdistykseen ja tutustua vaikka noitten kaverikoirien välityksellä niihin elämiin tytön kanssa, ennen ku sitä omaa kotiin ajattelee.

Ja ihan hyvällä tän kirjotin.

siis. olis tarkotus kolmen vuoden päästä mahdollisesti ottaa koira ehkä. ja ollaan siis mietitty jo pari vuotta. eli ei hätäillä ainakaa. kuhan kysyn...jos joku asiasta jotain tietää. kyllä mä noi virallisetkin paikat tiedän. mä haluan että joku kertoo kokemuksia, joka jotain tietää.

 

[Kata-76]

No en minä nyt ensimmäisenä olisi koiraa ottamassa jos mies niitä pelkää... Kai miehelläkin jotain sanottavaa asiassa on? Joka tapauksessa eläintä ei kannata ottaa vain sillä perusteella, että lapsi sellaista haluaa. Molempien vanhempien pitää osallistua sen koiran kasvatukseen ja ylläpitoon, vaikka se olisikin "lapsen koira". Eläinten hoito on aina aikuisen vastuulla (erityisesti jos ekaluokkalaisesta on kyse).

 

[ap]

Tuota ihan ekana kannattaa kysyä muilta perheenjäseneltä ajatuksia.

Tokana kannattaa hieman vielä miettiä itsekin mihin päänsä työntää ja samalla keskustella lapsen kanssa siitä mitä koiran hoito olisi. Pystyykö lapsi siitä huolehtimaan, ettei se jää lapselle ns. taakaksi? Onko lapsella tarpeeksi ikää ja kykyjä olla koiran kanssa?

Sitten itse rotuvalinnassa kannattaa käyttää paljon aikaa. Miettikää mitä haluatte, miksi, entä turkki,luonne yms. Sitten alkakaa pläräämään koirakirjoja ja menkää vaikka tutustumaan kiinnostavien rotujen kasvattajien/omistajien luokse esim. näyttelyihin.

siis lapsi olis meillä omistaja, muttei vastuussa siitä, koska aikuisethan tuommoisesta on aina vastuussa.

 

[Borkku]

Kannattaisko nyt painaa kuitenki vähän sitä jarrupoljinta ja ottaa yhteyttä vaikka paikalliseen koirayhdistykseen ja tutustua vaikka noitten kaverikoirien välityksellä niihin elämiin tytön kanssa, ennen ku sitä omaa kotiin ajattelee.

Ja ihan hyvällä tän kirjotin.

siis. olis tarkotus kolmen vuoden päästä mahdollisesti ottaa koira ehkä. ja ollaan siis mietitty jo pari vuotta. eli ei hätäillä ainakaa. kuhan kysyn...jos joku asiasta jotain tietää. kyllä mä noi virallisetkin paikat tiedän. mä haluan että joku kertoo kokemuksia, joka jotain tietää.

Mun ystävä (aikuinen) totutteli mun koirien kans poistamaan koirapelkoaan ja se kyllä kesti lähes vuoden että kykeni olemaan rento koiran ollessa samassa huoneessa hänen kanssaan.

Tästä asiasta teillä varmaan lähdetään vai miten?

 

[Hipkukka]

Tiedän perheen johon otettiin koira, vaikka äiti oli koirapelkoinen. Koira oli vielä ns, jättirotua. Kun pienestä pennusta asti oli koiran kanssa ollut, niin tuota koiraa perheen äiti ei sitten pelännyt. Mutta hän ei pystynyt kuitenkaan ulkoiluttamaan koiraa, kun pelkäsi niin paljon vastaantulevia koira ja mitä ne olisivat voineet tehdä.

 

[Kata-76]

siis lapsi olis meillä omistaja, muttei vastuussa siitä, koska aikuisethan tuommoisesta on aina vastuussa.

Miksi sen lapsen pitää sitten olla omistaja, jos aikuiset on kuitenkin vastuussa? Siksikö että voi koulussa ja kavereille kertoa, että on MINUN koira?

 

[pipar]

Tuota ihan ekana kannattaa kysyä muilta perheenjäseneltä ajatuksia.

Tokana kannattaa hieman vielä miettiä itsekin mihin päänsä työntää ja samalla keskustella lapsen kanssa siitä mitä koiran hoito olisi. Pystyykö lapsi siitä huolehtimaan, ettei se jää lapselle ns. taakaksi? Onko lapsella tarpeeksi ikää ja kykyjä olla koiran kanssa?

Sitten itse rotuvalinnassa kannattaa käyttää paljon aikaa. Miettikää mitä haluatte, miksi, entä turkki,luonne yms. Sitten alkakaa pläräämään koirakirjoja ja menkää vaikka tutustumaan kiinnostavien rotujen kasvattajien/omistajien luokse esim. näyttelyihin.

siis lapsi olis meillä omistaja, muttei vastuussa siitä, koska aikuisethan tuommoisesta on aina vastuussa.

Ja lapsen ikä on?

Tiedätkö, että lapsen ollessa omistaja, jää se vastuu myös lapselle? Jos koira puree, lapsesi on siitä omisjtana vastuussa? Lapsesi saa myös myydä koiran kyllästyttäessään, etkä sää saisi puuttua siihen, koska koira on lapsesi omaisuutta.

Ehdottomasti koira aikuisten nimiin a) todellisten vastuiden takia b) rahan vuoksi

 

[ap]

No en minä nyt ensimmäisenä olisi koiraa ottamassa jos mies niitä pelkää... Kai miehelläkin jotain sanottavaa asiassa on? Joka tapauksessa eläintä ei kannata ottaa vain sillä perusteella, että lapsi sellaista haluaa. Molempien vanhempien pitää osallistua sen koiran kasvatukseen ja ylläpitoon, vaikka se olisikin "lapsen koira". Eläinten hoito on aina aikuisen vastuulla (erityisesti jos ekaluokkalaisesta on kyse).

no se mieskin haluais koiran vaikka se pelkää esim. saksanpaimenkoiria. Se siitä enemmän on puhunutkin. Haluaisin tietää, että miten tuollaisen koira-aran henkilön suhde koiraan kehittyy ja väheneekö pelot yleisestikin koiria kohtaan. Vai käykö niin, että koira hoksaa pelot ja alkaa määräilemään. eli kaipaisin nyt kokemuksia

 

[ap]

Tuota ihan ekana kannattaa kysyä muilta perheenjäseneltä ajatuksia.

Tokana kannattaa hieman vielä miettiä itsekin mihin päänsä työntää ja samalla keskustella lapsen kanssa siitä mitä koiran hoito olisi. Pystyykö lapsi siitä huolehtimaan, ettei se jää lapselle ns. taakaksi? Onko lapsella tarpeeksi ikää ja kykyjä olla koiran kanssa?

Sitten itse rotuvalinnassa kannattaa käyttää paljon aikaa. Miettikää mitä haluatte, miksi, entä turkki,luonne yms. Sitten alkakaa pläräämään koirakirjoja ja menkää vaikka tutustumaan kiinnostavien rotujen kasvattajien/omistajien luokse esim. näyttelyihin.

siis lapsi olis meillä omistaja, muttei vastuussa siitä, koska aikuisethan tuommoisesta on aina vastuussa.

Ja lapsen ikä on?

Tiedätkö, että lapsen ollessa omistaja, jää se vastuu myös lapselle? Jos koira puree, lapsesi on siitä omisjtana vastuussa? Lapsesi saa myös myydä koiran kyllästyttäessään, etkä sää saisi puuttua siihen, koska koira on lapsesi omaisuutta.

Ehdottomasti koira aikuisten nimiin a) todellisten vastuiden takia b) rahan vuoksi

no vaikka niin sitten.

 

[pipar]

no se mieskin haluais koiran vaikka se pelkää esim. saksanpaimenkoiria. Se siitä enemmän on puhunutkin. Haluaisin tietää, että miten tuollaisen koira-aran henkilön suhde koiraan kehittyy ja väheneekö pelot yleisestikin koiria kohtaan. Vai käykö niin, että koira hoksaa pelot ja alkaa määräilemään. eli kaipaisin nyt kokemuksia

Saksanpaimenkoirat ja vaativat rodut kyllä oikeasti voi alkaa määräilemään. Ottakaa sellainen perinteisesti nöyrä ja helppo koira, jos ylipäätään otatte. Älkää vaan vaativaa, koska äkkiä alkaa näkymään kulmurit esim. luiden kohdalla, jos toisella on kokoajan pelko peruksissa. Myös pieni koko voi helpottaa, kun mies hoksaa, ettei toi jalankokoinen mötikkä nyt pelottava voi olla. Ei saa ees kättä irti...

 

[ap]

Tiedän perheen johon otettiin koira, vaikka äiti oli koirapelkoinen. Koira oli vielä ns, jättirotua. Kun pienestä pennusta asti oli koiran kanssa ollut, niin tuota koiraa perheen äiti ei sitten pelännyt. Mutta hän ei pystynyt kuitenkaan ulkoiluttamaan koiraa, kun pelkäsi niin paljon vastaantulevia koira ja mitä ne olisivat voineet tehdä.

Eli tavallaan omaa koiraa ei pelkää, mutta vieraita kuitenkin.

 

[Borkku]

No en minä nyt ensimmäisenä olisi koiraa ottamassa jos mies niitä pelkää... Kai miehelläkin jotain sanottavaa asiassa on? Joka tapauksessa eläintä ei kannata ottaa vain sillä perusteella, että lapsi sellaista haluaa. Molempien vanhempien pitää osallistua sen koiran kasvatukseen ja ylläpitoon, vaikka se olisikin "lapsen koira". Eläinten hoito on aina aikuisen vastuulla (erityisesti jos ekaluokkalaisesta on kyse).

no se mieskin haluais koiran vaikka se pelkää esim. saksanpaimenkoiria. Se siitä enemmän on puhunutkin. Haluaisin tietää, että miten tuollaisen koira-aran henkilön suhde koiraan kehittyy ja väheneekö pelot yleisestikin koiria kohtaan. Vai käykö niin, että koira hoksaa pelot ja alkaa määräilemään. eli kaipaisin nyt kokemuksia

Mikäli koira saa mahdollisuuden se kyllä laumaeläimenä voi hyvinki alistaa ihmisen laumassa itsensä allapuolelle

 

[Pesky Pixie]

Noo.. mä kanssa tosiaan ensin tutustuisiin koiriin niin että otatte vaikka hoitoon viikonlopuksi koiran tms. Miksi te suunnittelette justiinsa jotain paimenkoiraa? Tuleeko se ihan seurakoiraksi vai mitä te olette suunnitelleet? Jos on pelkoa siitä, että lapsi komentaa lasta epäjohdonmukaisesti, niin sitten koiraa ei kannata ottaa ollenkaan, meillä edes 2- ja 3-vuotiaat eivät tee sitä koiralle, vaan ymmärtävät hyvin milloin sitä saa komentaa milloin ei. Toki minä enimmäkseen hoidan komentamisen.

Vaikka pennun ottaisi ja teidän tyttö ja mieskin sitten tottuisi siihen, uskon, että sitä omaa koiraa ei kyllä sitten pelkäisi ainakaan normaaliarjessa. Mutta entäs kun tulee niitä tilanteita, joissa koira koettelee johtajuutta? Irvistäää tai murahtaa? Alkaako lapsi sitten pelkäämään sitä omaakin? Ja joka tapauksessa oman koiran kanssa joutuu tekemisiin paljonkin muiden koirien kanssa, itse näkisin hankalana, että siinä sitten pelätään toisia koiria. Järkevä varovaisuus ei tietenkään koskaan ole pahitteeksi.

 

[ap]

toivon vielä, että kaikki huolestuneet ymmärrätte, että ei tosiaan olla ottamassa huomenna sitä koiraa vaan vuosien päästä.

 

[Pesky Pixie]

no se mieskin haluais koiran vaikka se pelkää esim. saksanpaimenkoiria. Se siitä enemmän on puhunutkin. Haluaisin tietää, että miten tuollaisen koira-aran henkilön suhde koiraan kehittyy ja väheneekö pelot yleisestikin koiria kohtaan. Vai käykö niin, että koira hoksaa pelot ja alkaa määräilemään. eli kaipaisin nyt kokemuksia

No nimenomaan varmasti niin, että jos perheenjäsenet pelkää koiria, ja koira on muutenkin luontaisesti voimakastahtoista rotua, niin se varmasti lähtee jossain vaiheessa kokeilemaan että kenen yli täällä voi kävellä. Suosittelisin kyllä jotain ihan muuta rotua jos mies kerran vielä nimenomaan saksanpaimenkoiria pelkää.

 

[Pesky Pixie]

toivon vielä, että kaikki huolestuneet ymmärrätte, että ei tosiaan olla ottamassa huomenna sitä koiraa vaan vuosien päästä.

Ymmärretään. Me vaan halutaan antaa ajattelemisen aihetta. Itse olen saanut ensimmäisen oman koirani, sekarotuisen, hyvin voimakastahtoisen, uroksen, 12-vuotiaana. Aina kannoin vastuuni koirasta ja pystyin hyvin hoitamaan kaikki nuo tilanteet, jossa kokeiltiin että kuka täällä määrää. Mä kyllä tutustun hyvin paljon koirakirjallisuuteen jo lapsena, ja vielä koiran aikanakin mm. susien väliseen viestintään jne.

 

[Borkku]

toivon vielä, että kaikki huolestuneet ymmärrätte, että ei tosiaan olla ottamassa huomenna sitä koiraa vaan vuosien päästä.

Se ei muuta kuitenkaan asiaa mikäli ette tee tuon pelon poistamiseksi töitä ennen sitä parin vuoden kuluttua tulevaa tilannetta, jolloin olette ottamassa sitä koiraa.

Mä en teidän sijassa mietteis vielä mitään rotu valintoja vaan ottaisin yhteyttä niihin tahoihin joiden kautta pystyis totuttelemaan koiriin.

Mutta jokainen tekee asiat parhaaks katsomallaan tavalla

 

[pipar]

Mä sain koiran siten, että vanhempani ottivat koiran, jota eivät sitten välittäneet kouluttaa juuri ollenkaan. Kuseksi sisälle ja rikkoi paikat. Ne päätti myydä sen pois n. 1vuotiaana. (Meillä oli toinen vanhempikin koira, jota oli koulutetettu perustavoille). Mää sit menin väliin n. 9-10v ja sanoin, että saanko koiran omakseni, jos koulutan sen kuukauden aikana yhteiskelpoiseksi. No äkkiäkös fiksun koiran sai opetettua tuollaisista pikkujutuista ja niinpä sain ekan oman koiran.. No mutta jouduin sitten valitettavasti myös hoitamaan sitä rahallisestikin.. :/

 

[ap]

no se mieskin haluais koiran vaikka se pelkää esim. saksanpaimenkoiria. Se siitä enemmän on puhunutkin. Haluaisin tietää, että miten tuollaisen koira-aran henkilön suhde koiraan kehittyy ja väheneekö pelot yleisestikin koiria kohtaan. Vai käykö niin, että koira hoksaa pelot ja alkaa määräilemään. eli kaipaisin nyt kokemuksia

No nimenomaan varmasti niin, että jos perheenjäsenet pelkää koiria, ja koira on muutenkin luontaisesti voimakastahtoista rotua, niin se varmasti lähtee jossain vaiheessa kokeilemaan että kenen yli täällä voi kävellä. Suosittelisin kyllä jotain ihan muuta rotua jos mies kerran vielä nimenomaan saksanpaimenkoiria pelkää.

Juu siis me ei todellakaan meille haluta saksanpaimenkoiraa. Se on siis miehenn pelkojen kohde, koska lapsena joutunut sellaisen säikyttelemäksi. Meille ajateltiin jotain pienempää paimenkoiraa ja helpompaa rotua. Mahdollisesti narttua. Lapinporokoiraa ollaan mietitty. Tarkoitus olisi, että koiralla olis viettiä tallessa sen verran, että maalla päirjäis eläinten kanssa ja vähän lastenkin. Ja marja-ja sienimetsään kaveriksi. Retkille mukaan. Ja tietysti juoksulenkeille mukaan.

 

[Pesky Pixie]

Siis onko siitä tarkoitus tulla paimentava, työtä tekevä koira joidenkin eläinten paimentamiseen? Onko teillä jotain muita eläimiä sitten?

 

[ap]

toivon vielä, että kaikki huolestuneet ymmärrätte, että ei tosiaan olla ottamassa huomenna sitä koiraa vaan vuosien päästä.

Se ei muuta kuitenkaan asiaa mikäli ette tee tuon pelon poistamiseksi töitä ennen sitä parin vuoden kuluttua tulevaa tilannetta, jolloin olette ottamassa sitä koiraa.

Mä en teidän sijassa mietteis vielä mitään rotu valintoja vaan ottaisin yhteyttä niihin tahoihin joiden kautta pystyis totuttelemaan koiriin.

Mutta jokainen tekee asiat parhaaks katsomallaan tavalla

Mä tarkotin nyt lähinnä sitä, että muutama ymmärsi, että nyt huomenna suurinpiirtein haetaan koira. Tosiaan aijotaankin totutella lasta. Mutta tarvis sittten olla sellainen koira, joka on rauhallisesti lasten kanssa. Kaikki sukulaisten koirat on huonosti koulutettuja. Hyppivät ja sähläävät. Kammo siis alkoi, kun isoäidin koira hyökkäsi lasta kohti, kun tämä oli n.1 vuotias. Tyttö ainoastaan kosketti koiran turkkia (ei ollut koiraa koskaan repinyt tai kiusannut) ja koira hyökkäsi hampaat irvessä lasta kohti. Pelästyin itsekin, että puree. Mutta jätti sen kuitenkin tekemättä. Koira ei saanut asiasta toruja ollenkaan. Isoäiti vain selitteli, että koira vaan haluaisi pelotella. No, siinä ainakin onnistui kun lapsella on trauma.

 

[Tallamuspurkuna]

Shetlanninlammaskoira on ainakin kiltti ja tottelevainen rotu :heart: