Kokemuksia hitaasti lämpiävistä miehistä?

Meneekö se aina niin, että jos yhteen muutetaan ja perhe perustetaan, että se päätetään jo heti suhteen alussa? Vai onko sellaisiakin suhteita olemassa, joissa perheen perustamisista ja yhteen muutoista ei osata sanoa juuta eikä jaata ensimmäisen parin vuoden aikana ja sitten myöhemmin tehdäänkin päätös yhteisestä kodista ja lasten hankkimisesta? Olen seurustellut 2 vuotta ihanan miehen kanssa ja pikkuhiljaa olen alkanut haaveilla jo yhteisestä kodista, mutta mies ei ole vihjaissut siihen suuntaan sanallakaan... Olemme puhuneet aiheesta aiemmin ja hän kyllä tietää, mitä minä haluan ja sen vuoksi olen jättänyt pallon hänelle, enkä halua alkaa painostamaan asiassa. Mutta toisaalta, ei kai sitä miehen sitoutumishalua voi loputtomiinkaan odotella..

 

Nostan, jos jollakin olis kokemuksia jaettavana..

 

Meneekö se aina niin, että jos yhteen muutetaan ja perhe perustetaan, että se päätetään jo heti suhteen alussa? Vai onko sellaisiakin suhteita olemassa, joissa perheen perustamisista ja yhteen muutoista ei osata sanoa juuta eikä jaata ensimmäisen parin vuoden aikana ja sitten myöhemmin tehdäänkin päätös yhteisestä kodista ja lasten hankkimisesta? Olen seurustellut 2 vuotta ihanan miehen kanssa ja pikkuhiljaa olen alkanut haaveilla jo yhteisestä kodista, mutta mies ei ole vihjaissut siihen suuntaan sanallakaan... Olemme puhuneet aiheesta aiemmin ja hän kyllä tietää, mitä minä haluan ja sen vuoksi olen jättänyt pallon hänelle, enkä halua alkaa painostamaan asiassa. Mutta toisaalta, ei kai sitä miehen sitoutumishalua voi loputtomiinkaan odotella..

Jos suhteen alulla tarkoitetaan muutamaa kuukautta seurustelua, niin mielestäni ei missään nimessä saa alkaa lyömään lukkoon perheen perustamista. Seurusteluaika on se aika, joilloin katsotaan miten yhteiselämä sujuu ja tuleeko suuria ristiriitoja. Seurustelu ei saisi ollaan missään tapauksessa sitoumus elinikäisestä liitosta, vaan se päätös tulee juuri esim. kahden vuoden jälkeen. Perustelen tätä sillä, että epäkelpoa suhdetta ei tule jatkaa.

Ap, voit ja sinun pitääkin ottaa asia puheeksi, koska ilmeisesti mies ei sitä uskalla tehdä. Ihan hyvin teillä on mennyt, jos kumpikin haluaa sitoutua ja ihan hyvässä aikataulussakin....

 

Täydellisen ohjeen kirjoitti teille nimimerkki, no.

Yleensäkin olen ihmetellyt tuontyyppistä kysymystä, joka on esiintynyt aiemminkin. Siis voiko nainen ottaa perheenperustamiskysymyksen esille seurusteluvaiheessa.
Mielestäni siitä pitää puhuakin seurusteluvaiheessa. Voihan siitä puhua ihan yleisesti vaan. Ei se ensimmäinen kysymys tarvitse olla, perustetaanko me perhe.
Yksi helppo kysymys voisi olla, montako lasta hän haluaisi.

Mekin tuota toisiltamme kyseltiin. Kumpikin vastasi 2, mutta 3 tuli.

 

Kyllä minusta jo ihan alkuvaiheessa pitää selvittää, millä "aikeilla" seurustelussa oikein ollaan. Itselläni on ehkä vähän päinvastainen tilanne kuin ap:lla, eli en ole ikinä halunnut lapsia. Siksi olenkin aina hyvin aikaisessa vaiheessa selvittänyt miehen perhesuunnitelmat - turha kummankaan alkaa käyttää aikaa suhteeseen, jos toinen ei halua ikinä lapsia ja toinen ehdottomasti haluaa. Kyllä tuo lisääntymisasia ja monille naimisiinmenokin on sen verran "deal breaker" että mitä aiemmin toisen unelmat selvittää sen parempi. Ja sehän ei vielä tarkoita mitään sitoumusta ("noniin, menemme siis naimisiin") vaan sitä, että tiedetään ollaanko menossa molemmat samaan suuntaan ("Haluan joskus naimisiin ja tehdä kaksi lasta").

 

Ei ainakaan meillä selvitelty mitään...mies jahkasi ja jahkasi sen yhteenmuutonkin kanssa kamalan kauan...sanoi vaan että on mukavaa olla yksin!!! Kuvittele miltä se rakastuneesta naisesta kuulostaa? Kaikkea muuta kuin houkuttelevaa, sitähän alkoi jo kuvitella kamalia ettei se suhdetta halua jatkaakaan...minä tyttö se kuitenki pakkasin kassini ja ilmaannuin hänen ovelleen.Sanoin totisena, lähes itkuisena etten takaisin mene ellei hän kanna minua sinne.No ei ole tähänpäivään mennessä vielä takaisin kelkkonut ja vuosi ollaan jo yhdessä asuttu. =)

 

Ei ainakaan meillä selvitelty mitään...mies jahkasi ja jahkasi sen yhteenmuutonkin kanssa kamalan kauan...sanoi vaan että on mukavaa olla yksin!!! Kuvittele miltä se rakastuneesta naisesta kuulostaa? Kaikkea muuta kuin houkuttelevaa, sitähän alkoi jo kuvitella kamalia ettei se suhdetta halua jatkaakaan...minä tyttö se kuitenki pakkasin kassini ja ilmaannuin hänen ovelleen.Sanoin totisena, lähes itkuisena etten takaisin mene ellei hän kanna minua sinne.No ei ole tähänpäivään mennessä vielä takaisin kelkkonut ja vuosi ollaan jo yhdessä asuttu. =)

Aika kamalaa. Laitoit miehen pahan valinnan eteen, et oikein antanut hänelle mitään vaihtoehtoa. Nyt siis asutte yhdessä mutta mies ei sitä halua, onko se ihan oikein?? Mies on ilmeisesti kiltti, heltyi kyyneliisi... huh huijaa.

Vuoden tuo on kestänyt ja saattaa kestää alttarillekin mutta jossain vaiheessa se miehen oma tahtokin tulee esiin ja onko sitten parempi erota myöhemmin kuin ennemmin, tiedä häntä....

Itse olen juuri tuollainen, tykkään seurustella ja tykkään pitää sen oman reviirini. Haluan asua yksin ja silti seurustella, onneksi löytyy miehiäkin jotka haluaa pitää sen oman kodin. Jos joku ilmestyisi kamoineen ovelleni, enpä tiedä mitä tekisin. Kyllä se alkaisi suhdetta jäytää....

 

^ Samaa mieltä. Kyllähän tuossa mies on aika pakkorakoon laitettu. Itse jos tekisin noin, miettisin kyllä loppuikäni, haluaako mies vieläkään asua kanssani. Jos mies tykkää naisesta (vaikkei haluaisikaan muuttaa vielä yhteen) niin on se aika vaikea paikka alkaa kantaa itkuista naista takaisin omaan kotiinsa. Ei lupaa hyvää suhteelle, jos toinen ottaa oikeudekseen sanella kaikki suhteen säännöt. Missä miehen oikeus päättää omista asioistaan?

 

Voi Leena, Leena Mies ei sinua halunut asuinkumppaniksi ja eikö tuo sama ukko ollut sitä mieltä ettei haittaa vaikka harrastaisit seksiä muiden kanssa? Ei myöskään pahastu vaikka pidät "pornobileitä" netissä muiden kanssa. Voi, voi leena-rukka(

 

Leena toimi aivan oikein. Ei tässä maailmassa saa mitään ilman omaa aktiivisuutta. Vähän ottaa miakin päähän naiset, jotka heittäytyvät avuttomiksi ja olettavat, että joku tulee ja vie. kyllä naisen pitää vinkata miehelle, että "hei, mä pidän susta"

 

no mä haluan sut, lähdetkö treffeille?

 

Juu mies itkee kellarissa ja jyrsii homeista juuston kyrsää...niinkö? Ei suinkaan, mieheni ei onnellisempi voisi olla ja meillä menee todella kivasti...rakastetaan puolin ja toisin. Asioista päätetään yhdessä, olemme tasavertaisia kumppaneita emmekä laita toista tossun alle, niin se vain on.

Olen lopenkyllästynyt niihin naisiin ketkä olettavat ettei nainen saa tehdä aloitetta ja olla se aktiivisempi, kiinnostuneempi osapuoli! Eikö se ole jo aika kivikautista ajattelua? Ei mies aina tohdi olla se aloitteellinen, varsinkin jos on karvaita pettymyksiä kokenut aiemmin...kuten meidän tapauksessa oli.

Olen kysynyt usein mieheltä että mitä se tuumaa yhteiselostamme, hän on todella hyvillään kun muutin hänen luokseen, ei voisi enempää enää toivoa. =)

 

Juu mies itkee kellarissa ja jyrsii homeista juuston kyrsää...niinkö? Ei suinkaan, mieheni ei onnellisempi voisi olla ja meillä menee todella kivasti...rakastetaan puolin ja toisin. Asioista päätetään yhdessä, olemme tasavertaisia kumppaneita emmekä laita toista tossun alle, niin se vain on.

Olen lopenkyllästynyt niihin naisiin ketkä olettavat ettei nainen saa tehdä aloitetta ja olla se aktiivisempi, kiinnostuneempi osapuoli! Eikö se ole jo aika kivikautista ajattelua? Ei mies aina tohdi olla se aloitteellinen, varsinkin jos on karvaita pettymyksiä kokenut aiemmin...kuten meidän tapauksessa oli.

Olen kysynyt usein mieheltä että mitä se tuumaa yhteiselostamme, hän on todella hyvillään kun muutin hänen luokseen, ei voisi enempää enää toivoa. =)

ja sit sä heräsit....

 

Onpa tässä nyt manattu huonoa Leenan suhteelle, edellistä lukuunottamatta.

Voihan hei ihan olla, että tämä Leenan mies oli sen verran tapoihinsa kangistunut ja nysvä, että tarvitsi juuri Leenan kaltaisen toimeeksipanijan puoliskokseen - mies ei välttämättä olisi ollut milloinkaan valmis pistämään hynttyitä yhteen kenenkään naisen kanssa, koska oli sen verran nysvä.

Leena pisti moottorin päälle ja starttasi yhteiselämän veneen miehen myötämielisellä hyväksynnällä (olisihan aikuinen mies osannut tahtoessaan passittaa naisen kotiinsa kapsäkkeineen, ihan oikeasti!) ja oli kenties helpottunutkin että Leena rohkeampana teki aloitteen parisuhde-elämiseen.

Asiat eivät aina mene ideaalin mukaisesti, että yhdessä ja juuri samanmääräisesti tehtäisiin ratkaisuja ja molemmat olisivat aivan yhtä valmiita ratkaisuihin, joskus kokeillaan erilaisia ratkaisuja ja ne voivatkin osoittautua hyviksi. Jos lopputulos on se, että Leena ja mies ovat onnellisia, niin sehän se ratkaisee.

 

Mitä onnea se on jos mies passittaa eukkoa vieraisiin!!!

 

Onpa tässä nyt manattu huonoa Leenan suhteelle, edellistä lukuunottamatta.

Voihan hei ihan olla, että tämä Leenan mies oli sen verran tapoihinsa kangistunut ja nysvä, että tarvitsi juuri Leenan kaltaisen toimeeksipanijan puoliskokseen - mies ei välttämättä olisi ollut milloinkaan valmis pistämään hynttyitä yhteen kenenkään naisen kanssa, koska oli sen verran nysvä.

Leena pisti moottorin päälle ja starttasi yhteiselämän veneen miehen myötämielisellä hyväksynnällä (olisihan aikuinen mies osannut tahtoessaan passittaa naisen kotiinsa kapsäkkeineen, ihan oikeasti!) ja oli kenties helpottunutkin että Leena rohkeampana teki aloitteen parisuhde-elämiseen.

Asiat eivät aina mene ideaalin mukaisesti, että yhdessä ja juuri samanmääräisesti tehtäisiin ratkaisuja ja molemmat olisivat aivan yhtä valmiita ratkaisuihin, joskus kokeillaan erilaisia ratkaisuja ja ne voivatkin osoittautua hyviksi. Jos lopputulos on se, että Leena ja mies ovat onnellisia, niin sehän se ratkaisee.

Avot! Se ainakin on varmaa ettei mieheni niin "nysvä" ole että tekisi jotain mitä ei halua...sillä se ei onnistu, hän ei todellakaan tee yhtään mitään vasten tahtoaan.On sen verran itsepäinen.

 

Mitä onnea se on jos mies passittaa eukkoa vieraisiin!!!

Kuule meitä on niin erilaisia ihmisiä olemassa, ettei sellainenkaan ole mitään kummallista jos ehdottaa kumppanilleen sitä mahdollisuutta.Minä arvostin sitä ehdotusta, mutta torjuin sen tarpeettomana.

 

just, noin helppoa se on; täällä ollaan mykkänä, ei sitä tuon suorempaa voi kysyä
Suora vastaus: en mä voi, kiitos kuitenkin, myöhästyit hieman..

 

no mä haluan sut, lähdetkö treffeille?

kysymys oli siis aapeelle!!!

 

Kyllä niin on,jos jotain haluaa,se on otettava.Jos vastapuoli ei hankaa vastaan,silloin hän mielellään haluaa olla otettu.Minä nysväri menetin haluamani naisen vuosi sitten.Jahkailin ja jahkailin.Toinen odotteli aikansa.Kun jahkailuni jatkui,tuli MIES,ja vei naisen mennessään.Kyllä niin on.Leena halusi ja sai haluamansa eikä jahkaillut,kuten meikäläinen luuseri teki.

 

no mä haluan sut, lähdetkö treffeille?

kysymys oli siis aapeelle!!!

Huh, huh, jos olisin lähtenyt treffeille. Hyvä, että oikaisit. heh heh......

 

Aloitteellisuutta on se, että pyytää miestä treffeille tai ehdottaa yhteenmuuttoa. Se, että änkeää puolipakolla toisen luo asumaan, on kyllä ainakin minun kirjoissani jotain ihan muuta.

 

Meilla kylla yhteenmuutosta ja lapsenteosta olen mina joutunut tekemaan aloitteen aika pitkalle....Yhteenmutossa oli pakko kiirehtia kun asuttiin eri paikkakunnilla ja lapsenteossa alkoi ika tulla vastaan... Joskus sita aina miettii etta josko sita yhdessa oltaisikaan jollen itse olisi ollut aktiivinen. Mies on luonteeltaan sellinen ettei osaa ospja asioita paattaa eika uskalla ottaa mitaan riskeja. Han on sanonutkin etta ellen olisi poiminut hanta talteen niin saamattomuutaan olisi vaimo jaanyt hankkimatta.

Perusjuttuja nimimerkille: Sulla on pointti siina etta tassa kymmenekin avioliittovuoden jlk joskus miettii, etta olisko mies oikeasti mua tosissaan halunnutkaan. Kun on riitaa niin han joskus tokaisee etta "Itsehan tanne tulit" Ei silla, etteiko sita vuosien varrella ole nahty etta arki rakkautta rittaa, mutta naisilla on kai sellainen luontainen tarve tuntea itsensa halutuksi (nainen on saalis ja mies saalistajanoin niinkuin romattisessa mielessa). No eihan arkielamassa kaikki mene niinkuin elokuvissa, etta kylla siita naisen aloitteesta ihan hyva tulee. Kai siina miehessa sen verran pitaa loytya etta uskaltaa pistaa vastaan jos niikseen tulee...

 

Me muutettiin yhteen kolmen kuukauden tiiviin seurustelun jälkeen. Minä ehdotin, tai siis tarjosin sitä vaihtoehtoa. Mies ensin epäröi, mutta mietittyään miksi maksaa kahta asuntoa, kun kuitenkin olemme aina luonani totesi, että turhaahan se on ja alkoi pakkaamaan tavaroitaan. Kihloihin ja naimisiin sitten hän teki aloitteen aikakin pian.

Jos mies ei olisi halunnut muuttaa luokseni, hän olisi ilmeisesti halunnut enemmän tilaa itselleen, olisin sen ymmärtänyt, mutta kun olimme aina yhdessä, niin tuo toisen asunnon irtisanominen oli luonteva jatke.

Eipä ole tarvinnut koskaan miettiä tai riidellä siitä kumpi änkesi toisen asuntoon. Muutimme pian kihloihin menin jälkeen yhdessä hankkimaamme omaan taloon. Ja mieheni on vakaasti sitä mieltä että menee (meni jo) vain kerran elämässään naimisiin. Minä olen se onnellinen valittu, ainoa

 

Mies on nysvä, ei osaa tehdä päätöksiä, olisi saamattomuuttaan jäänyt sitä ja tätä kokematta, vaikka halua on... kaikki tapahtuu puolipakolla naisen aloitteesta.

MIKSI IHMEESSÄ te haluatte tuollaisia miehiä? Sitten valitetaan milloin milläkin palstalla, että kun se ei tee kotona mitään ellei erikseen käske, se ei auta lapsenhoidossa ellei erikseen käske, se ei nussi ellei erikseen käske, se ei korjaa kattoa ellei erikseen käske... jne ad infinitum.

No, ainakin tässä osaa arvostaa entistä enemmän omaa miestään, joka ei ole täysin uusavuton ja aloitekyvytön perunasäkki, jota nainen kiskoo milloin itään milloin länteen!