Kokemuksia "isosta ikäerosta", meillä tulee 5v.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Titiina83
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Titiina83

Uusi jäsen
24.01.2012
22
0
1
Heips.

Eli tilanne meillä se, että esikoispoika täyttää marraskuussa 5v ja pikkukakkonen syntyy ensik kuussa. :) Olen saanut kuulla tarpeeksi asti kuinka kauheaa on kun olemme päästäneet ikäeron noin pitkäksi. Oisiko teillä rakkaat mammat oikeita kokemuksia pitemmästä ikäerosta, sekä hyviä että niitä huonoja. Meillä oli ihan oma valinta tämä ikäero. Sairastuin ekan jälkeen masennukseen ja olen hoidossa myös syömishäiriön takia. Itsekkäästi halusin myös vakinaisen työpaikan, johon palata tämän toisen jälkeen.
Poikani on hyvin kiinni minussa, äitin poika aina ollut, olemme paljon kahdestaan kun isä painaa pitkää päivää. Mutta hyvin hän on raskauteen suhtautunut ja odottaa kovasti mahdollista pikkuveljeä.:) Olisin kiitollinen vertaistuesta. :)

Titiina
 
Meillä on 4.v ikäero ja en ole kokenut sitä mitenkään raskaana,toisaalta olisi ollut ihanaa saada lapset pienellä ikäerolla että heillä olisi seuraa toisistaan muttei elämä mene aina niinkuin suunnittelee.
Meille toinen lapsi tuli vasta hoidoilla ja aikaa meni 3.v

Esikoinen auttaa mielellään ja huolehtii kovasti pikkuveljestään.

Kovasti tsemppiä ja älä välitä muiden puheista :)
 
Heippa!

Minuakin tämä aihe kiinnostaa kovasti. Esikoisen ja kakkosen välillä ikäeroa 1v7kk. Ja kun tämä kolmonen syntyy (jos kaikki hyvin menee) ensi keväänä on ikäeroa esikkoon 6.v ja kakkoseen 4,5.v
 
Minulla ei aiheesta omakohtaista kokemusta siis vanhemman roolista, kun vasta esikoista odotan, mutta jos joskus tähän hommaan vielä toisen kerran lähden niin haluan kyllä että ikäeroa olisi vähintään 3v. Ihan vain itsekkäistä syistä, en varmaan jaksaisi kahden ihan pienen kanssa ja haluan päästä myös töihin siinä välissä ettei aivan vieraannu työelämästä.

Minulla on kolme nuorempaa sisarusta joihin ikäerot on 5, 9 ja 12v eli suhteellisen paljon ja enpä ole koskaan ajatellut että olisipa meillä vähemmän ikäeroa. Olen saanut hoitaa pienempiä sisaruksiani ja myöskään perinteisiä sisarusten välisiä riitoja ei pahemmin lapsena ole ollut kun ikäerot olleet suurempia.

Eli en kyllä henkilökohtaisesti ymmärrä että lapset muka jostain syystä "pitäisi" tehdä pienellä ikäerolla.
 
Viimeksi muokattu:
Ihmeesti ne ihmiset jaksaa tosiaan kauhistella että miksi ETTE TEE TOISTA jne, kun ei se ole kaikilla sormia napsauttamalla se vauva siellä mahassa. Mutta kuulostellaampa saadaanko kommentteja lisää..:)
 
Meillä nuorimman ja vanhimman ikäero 6v ja hyvin meni vanhin oli ylpeänä kun olin pikkuveljen kanssa hakemassa eskarista ja sit koulusta ja nykyäänkin leikit sujuu vaikka koululaine jo 4luokalla.
Ainahan se ei ole helppoa esim kun vanhempi tulee koulusta niin nuorin kaipaa heti veljen seuraa ja sit kun sitä saa niin sit voi isoveli tehdä läksyt rauhassa.
 
Voi kerto ainoastaan omasta kokemuksestani. Olen siskoani 5 ja puoli vuotta vanhempi. Musta oli kiva hoidella pikkusiskoa ja auttelinkin aika paljon. Muistan kun siskoni on 5v, itse olin 11 ja sain hakea hanet uimakoulusta bussilla. Ikaero tuntui aina aika isolta, muttei se ollut missaan tapauksessa paha juttu. Meilla oli ihan eri kaverit ja musta oli kiva olla se isosisko, jota pikkusisko ja sen kaverit palvoi. Kun siskoni alkoi olla siina 13v ja mina siis 18-19, alkoi ikaero pikkuhiljaa supistua. Sisko oli aika kypsa ikaisekseen. 17v siskoni oli jo hyva ystavani. Odotimme yhtaikaa esikoisiamme minun ollessa 24 ja siskon 19. Nyt, 7 vuotta myohemmin olemme eritttain laheisia, meilla on suureksi osaksi yhteiset ystavat ja esikoisemme ovat kuin sisko ja veli.
No joo, tuli ehka osittain aiheen vieresta, mutta kunhan kerroin :)
Nyt mun tytot on 6v ja 3v ja varsinkin tuo isompi kinuaa vauvaa meille. Pieni mahdollisuus on, etta sellainen olisi tervetullut, mutta ei viela ainakaan 3 vuoteen. Eli ikaerot tulee olemaan aika isot.
 
Meillä esikoisen ja kuopuksen välillä ikäeroa melkein 5v ja ainakin näin lyhyen kokemuksen jälkeen voin sanoa, että ei ole mikään ongelma. Isosisko on todella ylpeä pikkusiskostaan, mustasukkaisuudesta ei ole tietoakaan vaan päinvastoin halailee ja pussailee pientä liikaakin :) Lisäksi isommasta on äidille paljon apua kun auttaa enemmän kuin mielellään kaikissa hoitokuvioissa ym.

Meille myös on ikäerosta annettu kommentteja puolesta ja vastaan. Itseä ärsyttää tosi paljon tuo 2-3 vuoden ikäeron ihannointi, ihan kuin ikäeroon olisi joku yksi ainoa oikea vuosimäärä. Perheitä on erilaisia ja itse en edes haluaisi kahta ihan pientä hoidettavaa, vaan koen että esikoinen sai olla meidän pieni riittävän pitkään ja on siksikin nyt mielellään isosiskon roolissa. Samoin nuorempi saa olla rauhassa vauva, koska enempää lapsia meille ei tule. Kaikessa on aina hyvät ja huonot puolensa ja nyt tuntuu, että tämä tilanne on meille se kaikkein parhain mahdollinen. Uskon että teillä on ihan samoin! Tsemppiä odotukseen :)
 

Yhteistyössä