Hae Anna.fi-sivustolta

Kokemuksia laparoskopiasta

Viestiketju osiossa 'Lapsettomuus' , käynnistäjänä Anna, 31.03.2006.

  1. Anna Vierailija

    Haluaisin mieluusti kuulla kokemuksianne kyseisestä toimenpiteestä ja jälkiolosta. Itse olen menossa tähystykseen muutaman viikon kuluttua ja hieman jännitän millainen operaatio kyseessä?
     
  2. Miuku Vierailija

    Mulle tehtiin se tammikuussa. Menin aamulla klo 7 sairaalaan. Olin eka potilas joten tuli ihan kiire itse toimenpiteeseen. Labrat ja muut otettiin vielä silloin. Itse toimenpiteen tekevä lääkäri kävi moikkaamassa ennen, nukutuslääkäriä en tavannut. Lieneekö johtunut siitä kun olin etukäteen jo täyttänyt sellaisen nukutuslapun. Klo 8:30 sain diapamin. Ei tuntunut mulla missään. Sit mut kärrättiin sängyllä toimenpidehuoneeseen. Vain sellainen ohut kaapu (joka selästä auki, vain naruilla kiinni) sai olla päällä, ei pikkuhousuja eikä mitään. Se tuntui vähän hullulle.

    Sit annettiin nukutuslääkkeet, ja simahdin aikalailla heti kun hengittelin niitä kaasuja. Heräsin n. 10:30 heräämössä ja oli kiire vessaan, jonne nousinkin heti, tosin vähän pökkyrässä. Kävin sit heräämössä vessassa, ja ilmeisesti olin jo sen verran ""selvä"" et lähtivät viemään saman tien osastolle. Sain muistaakseni buranan viel osastolla.

    Maha oli sika turvoksissa, ja siinä pari haavaa joissa tikit. Mulla ei ollut mitään pahoinvointia tai muutakaan ja kävelinkin siellä osastolla siellä sun täällä, vessassa jne. Jossain vaiheessa oli sit ruoka (olikin jo hirveä nälkä, eikä mulla ollut pahoinvointia tai mitään, joten sain ruuan.). Pois pääsin klo 17 kun ukkeli tuli hakemaan.

    Olin ottanut kahdet isoimmista olohousuistani mukaan, joista toiset ei menneet päälle alkuunkaan. Vetskari jäi varmaan 20cm auki. Toiset onneks mahtui. Eli osta hurjan isot housut, jos sulla ei niitä muuten ole! (Mulla siis laitettiin sitä kaasua, oletan että sullakin laitetaan...?) Mahan ympärysmitta oli n. 10-15cm enemmän kuin tavallisesti, mittasin kotona.

    Mä en enää tuon päivän jälkeen tarttenut ollenkaan särkylääkkeitä tai mitään. Tikki navassa (jossain siellä sisällä) hieman pisteli kun kävi vessassa. Ja maha oli tosi kosketusarka muutaman päivän, ja aika mustelmilla yhdessä vaiheessa, ihan kuin ois pahoinpidelty ja potkittu siihen. Tikit piti olla itsesulavat, ja varmaan navassa oleva sulikin. En sitä ole nähnyt. Toinen haava aukesi parin päivän päästä operaatiosta. Laitoin siihen vaan lapun päälle, ja kun noin viikko oli kulunut tempaisin sen haavan tikit itse pois (viikon verran pitää niitä pitää)

    Nyt toimenpiteesta muistuttaa vain pieni arpi alavatsalla, ja punainen viiva navassa jos tarkkaan katsoo. Eli älä jännitä turhaan etukäteen! Toivon että kaikki menee sinullakin hyvin!

    Ja mikä parasta, hommat etenee sen jälkeen, kun tiedetään onko sitä vikkoo vai ei ;o) Musta ainakin epätietoisuus oli pahinta.
     
  3. Anna Vierailija

    Kiitos, oli selventävä kirjoitus. Pääsit siis jo samana päivänä pois.
    Minkäverran sairaslomaa siitä yleensä määrätään?
    Kiinnitän huomiotani ehkä vääriin asioihin, mutta käsittääkseni kohdun kautta sinne ruiskutetaan jotain väriainetta. Tätä toimitusta mietinkin miten se tapahtuu, onko siellä samanlainen sänky kuin gynellä? Eihän nukkuvan jalat pysy mitenkään.
    Myönnän, että mietin hieman outoja ja toissijaisia asioita.

    Epätietoisuus vaatii myös minun mielestäni enemmän voimia kuin tutkittu asia. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä.
     
  4. yksilöllistä Vierailija

    Minulle tehtiin toukokuussa ja menin keskiviikko aamuna sairaalaan ja pääsin perjantaina iltapäivällä kotiin.Mahaan tuli neljä viiltoa ja sain saikkua seuraavan viikon ja jos olisin tarvinnut lisää olisi sitä herunut sairaalaan soittamalla.Itse toimenpiteestä ei tiedä mitään koska nukutetaan eli turha on jännittää itse leikkausta!Kivut leikkauksen jälkeen ovat tietenkin yksilölliset, mutta kipulääkettä ja pahoinvointiestolääkettä saa aina pyydettäessä.Kivuista ei tarvitse kärsiä toimenpiteen jälkeen!Minä nousin sängystä kävelemään n. 2h leikkauksen jälkeen ja se oli yllättävän helppoa.Toipuminenkin kävi mukavasti!
    Tsemppiä sinulle toimenpiteeseen! =)
     
  5. nimetön Vierailija

    Sairaalasta pois pääsy riippuu sinun kunnostasi.Minä olin 3pv sairaalassa.Sairauslomaa annetaan 2-4 päivään tarpeen mukaan.
    Itse sain sairaalasta tarkat ohjeet jo postissa kotiin ja tiesin mitä minulle suunnilleen tehdään ja miten.Samoin kun pääsin leikkauksen jälkeen kotiin sain kirjalliset ohjeet mukaan.Ainakin minut haastateltiin sairaalassa heti aamusta ja samalla sain kysellä kaikkea mikä painoi mieltäni leikkauksen suhteen!
    Kyllä ne hoitsut sinusta huolta pitää leikkaussalissakin eli elä turhaan huolehdi miten jalat pysyvät!
    Leikkausta edeltävänä päivänä meille opastettiin ""jumppaliikkeet"" jotka helpottivat kotona toipumista!

    Koitahan olla liikoja jännittelemättä sillä varmasti kaikki menee hyvin!!
     
  6. Peppi Vierailija

    Moi

    Mulle skopia tehtiin helmikuussa. Mulle kerrottiin operaation kulusta ja kaikesta siihen liittyvästä reilu viikko ennen. Päiväkirurgiselle osastolle menin noin kello 11 ja leikkaus oli kello 15. Sairaalaan päästyäni piti vaihtaa vaatteet ja tapasin sekä nukutus- että leikkaavan lääkärin. Molempien kanssa käytiin vielä läpi mitä tapahtuu ja leikkaava lääkäri kysyi suostumuksia erilaisiin asioihin, esim. siihen, että saako skopian muuttaa avoleikkaukseksi, jos tarve vaatii ja kysyi lisäksi, että onko heillä lupa poistaa munasarja. Itselläni oli toisessa munasarjassa iso endometriooma (6 cm). Normaalisti jossain vaiheessa annetaan esilääkitys, mutta minun kohdalla ei ehditty, vaan kävelin omin jaloin leikkaussaliin. Hoitajat olivat tosi ihania, kertoivat koko ajan mitä millonkin tapahtuu. Nukutuslääkäri tuli ja laittoi aineet suoneet ja niin kohta oltiin syvässä unessa. Ei mennyt ku hetki ja heräsin: koko juttu oli jo ohi ja endo poissa. Itse voin pahoin nukutusaineista johtuen ja kävelemään pääsin seuraavana päivänä. Osastolla olin kaksi yötä ja mielestäni se oli hyvä. Nyt muistona on neljä pientä haavaa ja hormonipurkki, josta napsin pillerin päivässä. Sairaslomaa oli reilu viikko ja se oli kyllä ihan tarpeen. Yhtään aikasemmin en olisi voinut mennä töihin.
    Eli toimenpidettä ei kannata turhaan jännittää (vaikka kyllähän se ihan varmaan jännittää). Kaikki menee varmasti hyvin =)
     
  7. Anna Vierailija

    Kiitos paljon kaikille, jotka jaksoitte jakaa kokemuksianne!
     
  8. pipana Vierailija

    Mä olin menossa reilu vuosi sitten laparoskopiaan, mutta herättyäni mulle kerrottiin että endo oli niin paha että jouduttiin tekemään laparotomia eli avoleikkaus ja olin ollut leikkuupöydällä 3 tuntia. Siitä tulikin sitten kuukauden sairasloma. Eli näinkin voi käydä. Multa vaan kysyttiin ennen leikkausta että jos munatorvet ovat pahoin vahingoittuneet niin saako poistaa ja kysyttiin myös lupa tarvittaessa avoleikkaukseen. Tietysti annoin luvan, koska kyllähän he tietävät mikä on tarpeen. Onneksi nuo torvet olivat ok ja niihin ei tarvinut kajota.
     
  9. Vippe Vierailija

    Heipsan, mulle tehtii laparoskopia torstaina ja mulla on tällainen tarina:

    Keskiviikkona puolen yön jälkeen ei saanut syödä eikä juoda enää mitään. Klo 8 mein osastolle odottamaan, ja sainkin odottaa melkein 4h (onneks oli kirja mukana), että sain rauhottavaa ja valmiiksi kipulääkettä + pukeuduin sairaalakuteisiin. Hehkeä mekko, joka laitettiin vaan niskasta kiinni (selkä paljaana) + reisiin asti ulottuvat tosi kireät tukisukat + verkkoalushousut.. Eli hyvinkin seksikäs näky.. ;) Sit mut kärrättiin leikkaussaliin 45min odottelun jälkeen ja siellä sit laitettiin heti kanyyli, sit lisää rauhottavaa ja samantein nukutusaine. Se oli vähän inhottavan tuntuista kun se nukutusaine lähti liikkeelle, mutta uni pelasti äkkiä. :) Sit heräsin ihanku ei olis mitää tapahtunu, ja sain heti kipulääkettä. Ei ollut yhtään huono olo, joten ne kärräs mut samantein osastolle. Pari tuntia nukuin vielä siellä ja sit mies tulikin katsomaan. Katteltiin leikkauksen jälkiä ja huomasin että mulle oli laitettu dreeni tohon kylkeen joka keräs kudosnestettä vatsaontelosta ja sitten oli myös katetri. Ei tarvinnut käydä vessassa ennenku sit aamupäivällä sen poistamisen jälkeen. Sain siis rauhassa levätä aamuun. Syödä en olisi saanu ennenku aamulla.. mutta söin banaanin joita mies mulle toi.. :) Mutta ei siitä ollu sit mitää haittaakaan, et kai se on vaan sit joku varotoimi. Se tutkimuskaasu melkein ne kivut aiheuttaa, varsinkin tohon oikeaan olkapäähän. Tosi inhottava, mutta onneks se oli vaan sellasta hetkittäistä. Ja kannattaa ottaa kipulääkettä kun ne tarjoo, ihan vaan varmuuden vuoksi, ettei ne kivut pääse yllättämään. Eikä ne mua oikeestaan päässykään. :) Yö oli vähän inhottava, kun yleensä nukuin kyljellä, mutta nyt se tuntu inhottavalta kun vatsa meni sivulle. Kotona vasta tajusin, että vois laittaa tyynyn mahaa vasten, nii pystyy nukkumaan kyljelläänkin. Eli pyydäpä extratyyny jos tykkäät nukkua kyljelläs. Korvatulpatkin olis ollu yöllä poikaa siinä mun huoneessa, kun yks huonetovereista hälyytti hoitajia tunnin välein paikalle. Hooh. Mutta onneks pääsin sit kotiin iltapäivällä lääkärikäynnin jälkeen. Kannattaa muuten ottaa sit kipulääkeresepti vastaan tai pyytää, siinä säästää kuitenkin ihan mukavasti. Ei nyt muuta tule mieleen.. Mutta onhan sitä tossakin. :)

    Nii jälkiolosta vielä, että pari päivää kävelee kun vanha mummo, eilen jo pystyin suht' normaalisti olemaan ja tänää on jo ihan hyvät fiilikset. Vähän nuo tikit aristaa, kun liikkeelle lähtee.. Mutta kaiken kaikkiaan ihan ok kokemus, mikään ei sattunu ihan hirveesti, mutta olo oli hankala.
     
  10. Niksu Vierailija

    Ohhoh! Onpa erilaisia kokemuksia...

    Mä sain sairaslomaa ainostaan YHDEN PÄIVÄN. Enkä todellakaan kyllä tuntenut olevani työkykyinen noin äkkiä, ihan jo sen takia et housut ei mahtunu jalkaan, ja istuminen töissä (koko päivä) ois ollu hankalaa. Kun pyysin pitempää lomaa, sain vastaukseksi että tämä on meillä se normaali, eikä lääkärin mielestä ollut syytä käytäntöä muuttaa... (Oli kieltämättä kyllä muutenkin aika p.a.s.k.a lääkäri, nuorehko ylimielinen nainen...) No jouduin sit soittaa töihin ja menemään työterveyteen näyttämään mahaani kolmantena päivänä. Kiva oli kulkea siinä kunnossa julkisilla 13km/suunta. Vaikka hyvässä kunnossa tilanteeseen nähden olinkin.

    Ja tuokin et suurin osa on ollut ainakin yhden, näköjään keskivertoisesti 2 yötä sairaalassa, ja mut laitettiin heti kotiin. Taitaa aika paljon tosiaan vaihdella nämä käytännöt sairaaloittain... :eek:(

    Eikä muuten ollut puhettakaan mistään jumppa- ym muista kotihoito-ohjeista. Ja itseasiassa ennen leikkausta ei ollut puhetta noistakaan et mitä saa ja mitä ei tehdä. Eli tää ""mulkku"" lääkäri ois voinu poistaa vaikka kaikki ja sit vaan herättyäni ois ilmoittanut mulle.

    Jokaikisen asian sain kysyä itse. Muuten kaikki oli vaan koko ajan ""ok""...

    Miksi teil muuten tehtiin 4 viiltoa?

    Ja puhuttehan siis nyt varmasti laparoskopiasta, ei hysteroskopiasta?!
     
  11. Peppi Vierailija

    Mä puhun ainakin laparoskopiasta. En osaa kyl tarkkaan sanoa miksi viiltoja tehtiin 4, mut niinhän noita näkyy olevan kun mahaansa katsoo =) Mulla endo oli ainakin melko ""laaja"", joten voisko sillä olla tekemistä viiltojen määrään. Mene ja tiedä. Mut on sulla ollu kyllä aika tumpelo lääkäri jos päivän vaan anto saikkua. Mä en ois voinu kuvitellakaan meneväni töihin niin nopeesti. Mun kohdalla lääkäri kirjotti suoraan sen reilun viikon. Ei kysyny ees et miltä itestä tuntuu. On hurjaa miten tavat todellakin vaihtelee. Saako muuten udella missäpäin suomea olit operoitavana?
     
  12. Vippe Vierailija

    Juuh, kyllä kyse oli laparoskopiasta. Neljä reikää täälläkin. Yhdessä oli kiinni se dreeni, en tiedä oliko sitäkin käytetty tähystämiseen. Yks reikä on aivan navassa, joten siitä ei taida näkyvää jälkeä jäädä. En tiä sitten onko ""kaasuputkelle"" oma reikänsä kans ollu, esim. toi ihan alimmainen.. En tarkemmin kysynyt niistä. Mulle kans kerrottiin noista riskeistä ym.

    Niksulla on ollut kyllä aika erilainen kokemus. Kurja sellainen.. :( Outoa että voi olla noinkin eri kohtelua... Saikkua vain päivä. Uskomatonta.
     
  13. Niksu Vierailija

    Toivottavasti kenellekään ko. paikkaan menevälle ei tule nyt traumoja, mut mä olin siis hoidossa Porvoon sairaalassa.
     
  14. Sandeman Vierailija

    Mä olin laparoskopiassa NKLlla tässä helmikuussa. Operaatio keskiviikkona, illalla kotiin, saikkua viikonloppuun asti. Ihan hyvin pystyin jo maanantaina töihin, mutta sitä ennen otin kyllä rauhallisesti.

    Kaikista karmeinta oli musta se hartiapisto, kärsin siitä monta päivää. Parhaiten auttoi sellainen konttausasento jossa pystyi heiluttelemaan itseään. Olo oli kuin flipperissä kun leikkauskaasut törmäili sisäelimiin:-((.

    Sairaalaan klo 7 ja mä pääsin ekana saliin 8.30 kun lekuri oli käynyt katsomassa. Itse kävelin esilääkityksestä huolimatta, oli vaan sellainen mukavan ""känninen"" olo. Heräämössä pyysin ekana vettä kun janotti pirusti. Mikäänlaista pahoinvointia mulla ei ollut ja osastolla pääsin parin tunnin päästä jo kävelemään ja vessaan. Mies tuli hakemaan kuuden maissa, kävely oli hidasta ja maha turvonnut mutta muuten olo suht ok. Munasarjasta poistettiin endometriooma ja nyt sitten vaan odotellaan seuraavaa liikettä tässä lapsettomuuden suossa.
     
  15. Vippe Vierailija

    Se hartiapisto oli kyllä tosi inhottava, vaikkakin mulla se oli vain hetkittäistä. Ei ne Sandeman antanu sulle siihen sitä cupletonia (tms) mikä hajottaa niitä kuplia elimistössä? Sain sitä illalla ja sit vielä ennen kotiinlähtöä. Mulla pisti pahiten heti sen leikkauksen jälkeen, mutta seuraavana päivänä vain hetkittäin. Otin kyllä lääkärin kehoituksesta kipulääkettä riittävästi.. :)
     
  16. Sandeman Vierailija

    Mä en saanut mitään lääkettä kotiin, ainoastaan burana-800 reseptin, joka siis ei vaikuta siihen hartiapistoon lainkaan, vain muihin kipuihin. Ainoa tapa päästä siitä pistosta on että se kaasu hajoaa elimistöön. Väittivät että ei poistu elimistöstä muuten mutta mulla ainakin vähän auttoi ""päästellä kaasuja"", eli oli melkoiset ilmavaivat.

    Kotiintulopäivänä oli pahimmat pistot, sitten lieveni. Itkua taisin vääntää automatkan jälkeen ja kun vihdoin pääsin kotisänkyyn.

    Kolme reikää oli masussa, nyt jo parantuvat arvet.
     
  17. Vippe Vierailija

    En mäkää siis muuta ku buranareseptin saanu kotiin, et sain sitä kuplia hajottavaa lääkettä siellä sairaalassa. Siis eihän sekään sitä kaasua poistanut, mutta hajotti niitä kuplia vähän pienemmiksi -> lievensi kipuja. (Näin annoin siis itseni ymmärtää.) Ilmavaivat täälläkin oli melkoiset. ;) Sulla tuntuu olleen kyllä tosi paha se hartiapisto.
     
  18. Sandeman Vierailija

    Noh, muuten olikin sitten helppo leikkaus ja toipuminen. Yksilöllistähän tuo on ja riippuu siitä kuinka paljon endoa poistettiin. Mulla kun eivät ottaneet kuin sen yhden endometriooman sarjoista, ei mitään poltteluita pitkin vatsaonteloa.
    Nyt kun vaan auttaisi se torvien huuhtominen siten että tulisi vihdoin se plussa kahden vuoden yrityksen jälkeen!!
     
  19. Vippe Vierailija

    Sama homma täällä, tosin 1,7kk yrittämisellä. Yksi endometriooma munasarjasta poistettiin ja putket huuhdottiin.. Pidetään meille peukkuja. :) :) ++++++
     
  20. Vippe Vierailija

  21. Haluan onnitella ensimmäiseksi kaikkia teitä jotka pääsivät kokemaan tämän operaation Suomessa.

    Minulle tehtiin laparoskopia + umpilisäkkeen poisto (appendektomia) Latvian arvostetuimmassa yliopistollisessa sairaalassa, jossa myös itse opiskelen.
    Oltuani sairaalassa jo toista päivää useissa tuskallisissa tutkimuksissa, tapasin kirurgini 2 tuntia ennen leikkausta kun hän tuli kertomaan että on indikaatio laparoskopiaan. Siinä sitten lähdin köpöttelemään kohti toisessa rakennuksessa sijaitsevaa leikkaussalia pikkumekossani ilman minkäänlaista esilääkitystä. Minut ohjattiin suoraan leikkauspöydälle yksin odottelemaan leikkaustiimiä. Siinä hetken ehdittyäni jo panikoida saapui anestesialääkärini joka laski suoneeni nukutuslääkkeitä sanomatta juurikaan mitään. Hetki tämän jälkeen jalkani alkoivat krampata siinä leikkauspöydällä ja anestesialääkärini kysyi minulta mikä vika on polvissani. Hätäisesti vastasin että en tiedä ja kysyin eikö se olekaan normaalia. Siinä vaiheessa minut pimennettiin kaasulla. Heräsin samaiselta leikkauspöydältä jalat yhä täristen ja luulin jo hetkeksi että olin herännyt kesken leikkauksen. Tämän jälkeen minut siirrettiin sekavassa tilassa takaisin osastolle jossa sain itse kiivetä sänkyyni. Jalkojen tärinä loppui vasta kun läheiseni piti niitä paikoillaan voimaakkasti minun itse pyydettyäni. Yön aikana jouduin hälyttämään hoitajan viidesti iskemään kipulääkettä kankkuun.
    Seuraavana päivänä oli pakko päästä kotiin sieltä mieltä alentavasta laitoksesta ja nyt sitä sitten yritetään selviytyä postoperatiivisista kivuista ja itse pähkäillä miten kannattaisi syödä ja palata kouluun kun minkäänlaista ohjeistusta ei annettu. Yksi leikkaushaavoista särkee ja kivistää koko ajan. Vatsani on kuin keilapallo, ja tutkimuskaasuista aiheutuvat hengitysvaikeudet vaivaavat jatkuvasti. Leikkauksesta kulunut 2 päivää. Että näin täällä Latviassa.
     
  22. pelokas Vierailija

    Olen puolenvuoden jonossa endon poistoon siis kesän lopussa H-hetki, minulla sitä on paksusuolessa. Suunnitteilla on poistaa pala suolta siinä mukana, että saataisiin kaiki pois. Onko vastaavaa kokemusta? Sanoivat, että avannetta ei tarvita, jos kakki menee suunitelmien mukaan. Kaikki pelottaa silti niin pirusti. Toisaalta, jos saan avun näihin koviin kpuihin esim. ulostamis vaikeuksiin silloin tämä odottelu kannattaa.
    Haluaisinkin juuri kokemuksia siitä, kun endoa oolut paksusuolessa. Onko tuulut jälki komplikaatioita?
     
  23. pelokas Vierailija

    Olen puolenvuoden jonossa endon poistoon siis kesän lopussa H-hetki, minulla sitä on paksusuolessa. Suunnitteilla on poistaa pala suolta siinä mukana, että saataisiin kaikki pois. Onko vastaavaa kokemusta? Sanoivat, että avannetta ei tarvita, jos kakki menee suunitelmien mukaan. Kaikki pelottaa silti niin pirusti. Toisaalta, jos saan avun näihin koviin kpuihin esim. ulostamis vaikeuksiin silloin tämä odottelu kannattaa.
    Haluaisinkin juuri kokemuksia siitä, kun endoa ollut paksusuolessa. Onko tullut jälki komplikaatioita?
     
  24. Minttu Vierailija

    Minulle tehtiin laparoskopia reilu viikko sitten. Munasarjassa oli endometrioosia ja minulta poistettiin koko toinen munasarja ja munanjohdin. Itse pääsin seuraavana päivänä kotiin, kylläkin liian aikaisin, koska en edes meinannut päästä autoon istumaan, kun sattui niin kovasti. Illalla en päässyt kunnolla sänkyynkään ja itkua siinä tuhertelin vaikka särkylääkkeet meni maksimilla. Hartiapistos oli tosi kivulias ja vuoto oli runsasta noin viikon verran. Tuli sellaisia hyytymä lämpäreitä myös. Se kaasu vatsassa oli hirveää. Mulla oli tuossa pallean kohdalla sellanen ihmeellinen kaasukupla, että pitä hengitellä tiuhaan syvään ja se kupla muljahti kipeesti. Tätäkin jatkui noin viikon verran. Minulla oli kuulema suolen lähelläkin endoa, mutta lääkäri sanoi, että se oli niin lähellä suolta, että siihen ei kajottu. Vasen munasarja oli terve ja se jätettiin, sen vierestä oli kylläkin myös poistettu endoa. Kipuja on edelleen ja kyykkyyn meno sattuu sekä ojentamiset. Mutta jospa tämä tästä ja kuukautiskivutkin hellittäisivät. Mitään jälkitarkastusta ei kuulema tarvitse, ottaa vain yhteyttä, jos tulee kuumetta jne... Tsemppiä kaikille leikkaukseen meneville.
     
  25. Myy Vierailija

    Ihanaa että tällaisia palstoja on olemassa :)
    Itselleni tehtiin laparoskopia neljä päivää sitten. Ilmeisesti olin jotenkin omituinen tapaus koska suuri osa sisuksistani oli liimautunut toisiinsa kiinni...(??) Lääkäri kyseli kovasti onko minulla ollut joskus gynekologisia tulehduksia jotka ilmeisesti aiheuttavat tällaista, mutta ei ole. Toisessa munasarjassa oli suuri endometriooma (n. 6cm). lisäksi kohdun takaa poistettiin kasvustoa joka oli liimannut suolen kiinni kohtuun. Nam.
    Jäin yöksi sairaalaan koska mulla ei ollut mitään toivoa päästä sängystä ylös illalla (heräilin klo 15 aikaan heräämössä). Yö kului särkylääkkeitä napsiessa ja omituisessa kipu- valve- ja unitilojen huurussa.
    Toimenpide tehtiin Jorvissa K3-osastolla, jossa kaikki hoitajat olivat äärimmäisen ystävällisiä. Kannattaa kuitenkin muistaa pyytää esilääkityksenä rauhoittavaa (usein Diapam) itse jos sen haluaa. Olen piikkikammoinen, joten minulle yksi inhottavimmista osuuksista oli tipan laitto, joka kuitenkin sujui hyvin ajoitetun pamin takia melko hienosti. Lääkärit kertoivat siitä mitä tehdään, ja myös anestesialääkäri kävi moikkaamassa ennen leikkausta. Leikkaussalissa kiipesin itse leikkauspöydälle ja nostin jalat paikoilleen samalla tavalla kuin gynen tarkastuksessa. Telineet ovat pehmustetut ja jalat laitetaan niihin kiinni joten jalkojen tippumista on turha pelätä. Asento oli oikeastaan aika mukava.

    Nyt siis neljäs päivä leikkauksesta, pystyn jo kävelemään suorassa. On tosin ihan turha koettaa vielä kantaa mitään kiloa raskaampaa, kurottaa ylähyllyiltä, kyykistyä tai ylipäätään käyttää vatsalihaksia mihinkään. Kaipa tämä tästä. Buranan ja Panadolin voimin eteenpäin :)

    Tsemppiä toimenpiteeseen, hyvin se menee!
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti