Hae Anna.fi-sivustolta

Kokemuksia laparoskopiasta

Viestiketju osiossa 'Lapsettomuus' , käynnistäjänä Anna, 31.03.2006.

  1. Serena Vierailija

    Onko keltään leikattu munasarjasta keltarauhaskysta, ilman että munasarjaa olisi tarvinnut poistaa ??? Minulta leikattiin ns. vuotava keltarauhaskysta ja siinä samalla poistivat myös munasarjan. Kuukautiskierto on ollut sekaisin siitä asti. Tulee milloin sattuu ja nytkin on melkein viikon myöhässä. Sanoivat, ettei ole muka vaikutusta hormoonitasapainoon, mutta ei siltä näytä.
    Leikkauksen jälkeen menkat oli yli kuukauden myöhässä ja siihen hirveät yöhikoilut päälle. Onneksi oireet poistuivat vuodon alettua. Oletteko joutuneet käyttämään hormoonihoitoa, jos munasarja on poistettu ? Vai tasoittuuko ajan kanssa normaaliksi ?
     
  2. Aurinkoinen Vierailija

    Kiitos kaikille kirjoittajille kokemuksista!
    Monella on maininta "hartiapistosta". Mikä se on ja miten se liittyy laparoskopiaan?
     
  3. Katja Vierailija

    Minulle tehtiin laparoskopia vähän vajaa kaksi viikkoa sitten. Löytyi kaksi endo pesäkettä kohdun takaa molemmilta puolilta. Kävin tänään päivystyksessä gynen vastaanotolla, koska kuukautiset alkoivat kolme päivää sitten ja niiden aikana kivut olleet ihan helvetilliset, vaikka mulla ei siis aiemmin ole koskaan ollut kovat kuukautiskivut, joten tämä oli todella outoa... onko kelläkään samanlaista kokemusta? Gyne arveli, että on ärtynyt vain tuosta tähystyksestä ja ehkä siksi kipuilee kovemmin. Ei ollut tulehdusta. Viimeisinä kahtena yönä, olen myös heränyt siihen, että olen aivan hiestä märkä ja lakanakin kostea... ja minä en ole hikoilevaa tyyppiä ollenkaan. Onko kellään tällaista kokemusta?? Kummallista...
    Tiedoksi skopiaan meneville, että tuota hartiakipua ja pallea kipua kesti minulla noin neljä päivää, ja oli välillä tosi pahana. (Johtuu siitä kaasusta jota laittaavat vatsaonteloon toimenpiteen aikana). Nukkuminen oli muutana yönä todella hankalaa... Minua auttoi röyhtäily, asennon vaihtelu ja mies hieroi selkää ja hartioita kovimman kivun aikana...
    Minulla nousi lämpö toimenpiteen jälkeen noin kolmeksi päiväksi (johtui kuulemma vaan kehon reaktiosta, ei ollut tulehdusta), joka veti aika huonoon kuntoon pahoinvoinnin lisäksi, joka tuli kai nukutuksesta. Jouduin yöpymään sairaalassa kun en saanut oikein nestettä alas enkä mitään muutakaan. Että mun kohdallani toipuminen ei käynyt kovin sukkelaan, mutta kyllä siitä selvittiin. Ja hoitajat oli ihania ja pitivät hyvää huolta.
     
  4. Endoton Vierailija

    Kirjoitanpa tänne kokemuksestani rohkaisuksi muille, kun näitä moni kuitenkin googlaa.

    Minulle tehtiin laparoskopia muutama viikko sitten yksityisessä sairaalassa. Leikkaajana oli erittäin kokenut, endometrioosiin erikoistunut lääkäri, mikä tietysti saattoi vaikuttaa osaltaan lopputulokseen.

    Ennen leikkausta piti olla syömättä kuusi ja juomatta kaksi tuntia. Menin sairaalaan 1,5 tuntia ennen leikkausta. Sain päälleni sairaalavaatteet ja odottelin heräämössä vuoroani kännykkää räpeltäen. Sain esilääkkeet. Leikkaus käytiin lyhyesti läpi lääkärin kanssa, myös anestesialääkäri kävi moikkaamassa. Kävelin leikkaussaliin omin jaloin ja nousin pöydälle. Jalat laitettiin pehmustettuihin telineisiin, samantyyppisiin kuin gynekologilla. Käteen laitettiin tippa ja eri puolelle kehoa liimattiin erilaisia antureita. Sitten nukutuslääkäri toivotti hyvää yötä ja tunsin eräänlaisena kihelmöintina rinnassa, kun nukutusaine lähti leviämään. Tuntemus ei ollut lainkaan paha, ja parissa sekunnissa vintti pimeni.

    Seuraavaksi löysin itseni heräämöstä happimaski naamalla. En saanut silmiä heti auki, mutta tajusin kyllä missä olin ja kuulin lääkärin sanovan, että leikkaus meni hyvin. Siinä sitten lepäilin ja odottelin, että heräisin kunnolla. Olo oli hyvä, mitä nyt vatsaan vähän koski ja tuntui, että olisi päästävä pissalle. Sain tipan kautta kipulääkettä ja pääsin pian pyörätuolin avulla vessaankin kokeilemaan - tosin "vessahätä" osoittautui kivuksi (endometrioosia oli poistettu myös virtsarakon päältä) ja lähti, kun kipulääke alkoi kunnolla vaikuttaa.

    Minulla ei ollut pahoinvointia, kurkkukipua, sekavuutta tai edes kovia kipuja, vaikka minulta oli poistettu useampi endometrioosikysta, kiinnikkeitä sekä endometrioosipesäkkeitä. Uskon tosin, että tähän vaikutti myös se, että olen hyvässä fyysisessä kunnossa enkä tupakoi. Heti kun anestesia-aineiden vaikutus lakkasi, tunsin olevani virkeä ja hyvävointinen. Pääsin saattajan kanssa lähtemään kotiin pari tuntia leikkauksen jälkeen, kunhan olin saanut syödyksi ja käytyä vessassa.

    Haavat, joita tuli kolme kappaletta, ovat mitättömän pienet ja siistit (lääkäri ompeli tosi nätisti "sisäänpäin"), navassa olevaa ei edes huomaa ja kaksi muuta muistuttavat tällä hetkellä lähinnä kissan raapaisua ja uskon niiden ajan myötä haalenevan entisestään. Kuukautismaista jälkivuotoa kesti joitakin päiviä leikkauksen jälkeen.

    Leikkauksen inhottavin seuraus oli monen täälläkin valittama hartiakipu, jota kesti minulla viitisen päivää. Käsittääkseni se tulee pallealihaksen venytyksestä. Kipu ei ollut mitenkään henkeäsalpaavaa vaan ainoastaan inhottavaa ja rasittavaa. Kävin kivusta huolimatta lyhyellä kävelyllä jo seuraavana päivän leikkauksesta, pidemmän kävelylenkin tein neljän päivän kuluttua.

    Kuntosalille menin runsas pari viikkoa leikkauksen jälkeen, vaikka olisin voinut mennä aiemminkin. Sain treenattua ihan normaalisti myös vatsalihaksia, joten katson toipuneeni leikkauksesta kokonaan parissa viikossa.
     
  5. Endo86 Vierailija

    Moikka. Vanha ketju, mutta haluan jakaa minun endoleikkaus kokemukseni v.2010 jorvin sairaalassa. Ilmoittauduin aamulla sovitusti osastolle, tapasin sairaanhoitajan ja lääkärin, jotka kertoi ja kyseli leikkauksesta. Sen jälkeen sain juurikin tämän kaavun ja tukisukat jalkaan, ja pääsin suoraan leikkaussaliin (en saanut esilääkitystä, tosin en sitä kokenut edes tarvitsevani) leikkaus "pöytä" on tosiaan kun gynetutkimustuoli, jalat ja kädet sidotaan kiinni ja ei ole pelkoa putoamisesta. Anestesia lääkäri tuli ja asensi tipan ja laittoi nukutuslääkkeen.. pyysi laskemaan kymmeneen, laskin ehkä 5 kun olin jo unessa. Kun heräsin oli minulla todella todella kovat kivut, en muista heräämöstä muuta kun sen että koitin unipöpperössä mennä sikiö asentoon (ei olisi kannattanut) ja yhtäkkiä tunsin kuinka hoitaja laittoi kipulääkettä suoraan suoneen ja nukahdin uudestaan. Seuraavaksi muistan osastolta kun hoitajat lääkitsee minua lisää (menen vahvoista lääkkeistä aivan sekaisin panacod, tramal yms. Joten olin aivan sekaisin siitä lääke määrästä) seuraavaksi hoitajat sanovat että minun on mentävä vessaan pissille, olin niin sekaisin että en päässyt sängystä ylös, koko kehoni tärisi, oli todella kuvottava olo. Kaksi hoitajaa talutti minut (enemmänkin raahasi) vessaan, kävelin kun olisin ollut 5 promillen humalassa. Pääsin pöntölle mutta en saanut pissattua, koska en tuntenut mitään. Siinä sitten toinen hoitaja uhkaili että jos et nyt pissaa me joudumme katetroimaan sinut, muistan itkua pidätellen vastanneeni että en onnistu vaikka yritän. No sitten ne raahasi minut takaisin vuoteeseeni ja nukahdin jälleen kunnes heräsin kun hoitaja laittoi nesteytys tipan ja ultrasi virtsarakon, sanoi että rakossa on virtsaa sinun on pissattava. Ja taas ne raahasi minua vessaan, tällä kertaan laittoivat oikeen vesihanan valumaan ja molemmat kovaan ääneen että pissaa nyt pissaa, rakkosi on täynnä. Itkin ja sanoin että en tunne mitään hyvä että edes jalkojani, tärisin siitä kaikesta lääkemäärästä niin että puhettanikaan ei meinattu ymmärtää. Yhtäkkiä kuulin kun joku vuodeosaston potilas huutaa "älkää kiusatko sitä tyttöä, että miksi raahaatte sen noin huonovointisena vessaan, kun ei hänen ole hyvä olla" noh, siinäpä sitten nappasivat hoitajat minut kainaloon ja veivät vuoteeseen ja kertoivat että nyt sitten katetroidaan sinut. Siitä en muista mitään. Ilta meni sekavissa tunteissa täristen, vanhempani olivat käyneet katsomassa minua, mutta olin vaan istunut hiljaa ja tärissyt. Yöllä oksensin (varmaan lääke krapulaa) ja aamulla sain eli vasta seuraavana päivänä leikkauksesta ruokaa. Vointi oli heikko. Sitten kävi leikkaava lääkäri joka oli ihana ja kertoi että kipuihin löytyi syy ja kertoi että syy on endometrioosi. Kaiken puolin tämä tieto (että en olekaan luulosairas, vaikka useasti niin väitettiinkin) korjasi pois pahan mielen edellisestä leikkauspäivästä. Hartiapistokset olivat inhottavia, ja viikon sain sairauslomaa. Maha oli kovasti turvoksissa leikkauksen jälkeen mutta lepo auttoi. Leikkauksen jälkeen meni vuosi ja huomasin olevani raskaana :) leikkaus tarinoita on varmasti yhtämonta kun on leikkauksiakin. Kaikesta huolimatta olen tyytyväinen. Nyt minulle tehdään uusi leikkauks marraskuussa, yhtään jännittämättä menen, koska odotan innolla kivutonta aikaa.. pitkästä aikaa..
     
  6. lapa Vierailija

    Hei, tässä oma kokemukseni leikkauksesta ja vinkkejä valmistautumiseen ja aikaan leikkauksen jälkeen, kun näitä kokemuksia mielelläni itsekin lueskelin ennen leikkausta.

    Tuomio: kaksi dermoidikystaa, yksi molemmissa munasarjoissa. Todettiin ekan kerran normi gynekäynnin yhteydessä tammikuussa 2017, seuranta 6 viikon päästä, jossa kystat edelleen näkyivät, tämän jälkeen magneettikuva, minkä jälkeen tehtiin lopullinen leikkauspäätös. Leikkaus sovittiin lokakuulle 2017. Sijaintina ulkomaat, mutta käytännöt tuntuvat olevan melko samat sijainnista riippumatta.

    Ennen leikkausta: Ei tarvinnut juuri valmistautua. Karvat piti poistaa, ja tätä varten kävin sokeroinnissa. Terällä ei olisikaan saanut edes poistaa tulehdusvaaran takia. Sokerointi oli musta hyvä vaihtoehto, koska pysyy sellaisena pitkään ja helpottaa näin ollen myös aikaa leikkauksen jälkeen, kun on yksi huoli vähemmän ja haavat saavat parantua rauhassa. Syöminen piti lopettaa leikkausta edeltävään keskiyöhön mennessä. Aamulla ennen leikkausta pesin itseni antiseptisella saippualla, jonka olin saanut sairaalalta n. viikko ennen leikkausta, kun kävin siellä tapaamassa anestesialääkäriä ja hoitajaa. Ennen leikkausta olin katsonut myös yksittäisiä Youtube-videoita, joissa ihmiset kertoivat kokemastaan ja jakoivat vinkkejä kotiajalle jne.

    Leikkauspäivä: Perjantaina aamulla 8.30 piti olla sairaalalla. Aluksi vaihdettiin vaatteet kaapuun ja pitkiin sukkiin. Hoitaja kyseli kysymyksiä ja sitten odoteltiin hetki. 11 tuli nouto leikkaussaliin, ja tässä vaiheessa piti heittää heipat myös poikaystävälle, joka oli seurana. Leikkaussalin odotussaliin mut kärrättiin siinä omassa sängyssä. Siellä vielä kaksi hoitajaa kysyin samat kysymykset uudestaan ja nousin itse leikkauspöydälle. Leikkauspöytä on sellainen gynekologin pöydän näköinen, jossa jalat pysyvät paikoillaan tukevilla ja pehmustetuilla jalkasijoilla. Tässä vaiheessa olisin saanut rauhoittavia, mutta ne 10 minuuttia, jotka siinä täytyi odottaa yksikseen, rauhoittelin itseäni erilaisten meditaatioharjoitusten avulla, mikä itselle sopi ja riitti ainakin just hyvin. Sitten leikkaussaliin, jossa oli tosi kylmä ja mut peiteltiinkin lämpimästi. N. 10 minuuttia hengittelin maskin kautta puhdasta happea, jolla täytettiin keuhkot. Samaan aikaan käteen asennettiin tippa, ja pian hoitohenkilökunta sanoinkin, että nyt aloitamme, ja seuraava muisto onkin heräämöstä. Itse leikkaus oli kestänyt n. 45 minuuttia.

    Leikkauksen jälkeen: Heräämisen jälkeen olo oli tokkurainen 5-10 minuuttia, ja odottelin heräämön puolella n. 30 minuuttia ennen kuin mut siirrettiin takaisin omaan huoneeseen. Tässä vaiheessa klo on 13.45 eli n. 3 h siitä, kun lähtö leikkaussaliin tuli. Nukutettuna mut oli nostettu siitä leikkauspöydältä omaan sänkyyn eli itse ei tarvinnut liikkua. Ja pienetkin liikkeet sattuivat aluksi kyllä tosi paljon. Tuntui kun olisi tehnyt vuosisadan vatsalihastreenin edellisenä päivänä. Kipulääkkeitä en tarvinnut, ja kipu oli kyllä ihan hallittavissa, kun vain pysyi paikallaan. Omassa huoneessa hoitajat kävivät tunnin välein mittaamassa verenpaineen, sykkeen ja kuumeen. Samoin seurattiin, koska käyn ensimmäisen kerran itse vessassa. Lääkäriä odoteltiin siinä sitten yli kuuden. Ilmeisesti lääkäri tekee siis kaikki päivän leikkaukset kerralla ja käy sitten nopean kierroksen päivän päätteeksi. Olin uskossa, että lähden kotiin yöksi, mutta lääkäri suositteli yötä sairaalassa, ettei kotona tarvitse stressata kivuista. Ja ehkä se toikin jonkunmoista turvaa siinä vaiheessa, että tiesi ainakin avun olevan lähellä. Leikkaus meni odotetusti, molemmat kystat poistettiin, molemmat munasarjat säästyivät. Haavoja yhteensä kolme, joista yksi navassa.

    Kivut: Kivut oli hallittavissa. Kun on paikallaan selällään, kipuja on tosi vähän. Asennon muuttaminen sattuu vatsassa, samoin nauraminen, yskiminen, aivastaminen jne. Vähän kuin joku iskisi teräaseella vatsaan. Ensimmäisenä päivänä liikkuminen oli aika hidasta, mutta ekan kerran nousin vuoteesta n. 18.30 hoitajan avustuksella. Silloin sain myös ”syödä” ekan kerran, eli tarjottiin lihalientä…. Yöllä tuntui voimakkaampaa kipua, mutta se lähti noin vartissa. Erikoisimmat ja odottamattomimmat kivut johtuvat kaasusta. Ensiksikin se kaasu ja sen muljahtelu vatsassa tuntuu oudolta ja välillä kivuliaalta. Mutta pahimpana monen mainitsema hartiakipu. Ensimmäisenä päivänä tätä ei juuri ollut, mutta 3 päivänä leikkauksen jälkeen hartiakivut olivat todella kovat ja välillä meinasi itku päästä. Näihin ei myöskään tepsi särkylääkkeet. Hartiakipua mulla tuntui vain seistessä, kun kaasu liikkuu ja nousee ylös. Maatessa ei juuri.

    Kotona: Kotiin pääsin leikkausta seuraavana päivänä. Sairaslomaa tuli kaikkineen 10 päivää eli leikkauspäivä perjantai + seuraava viikko. Kotiin olin etukäteen ostanut mehuja ja keittoja, ja valmistellut sohvalle pesän, jossa viettää seuraava viikko. Mehut oli tosi hyviä olla, koska kiinteitä ruokia ei juuri tehnyt mieli. Kävelyyn lääkäri kannusti, ja joka päivä yritin käydä kävelyllä edes vähän, koko ajan kasvattaen määrää oman olon mukaan. Suihkussa sai käydä normaalisti. Vessassa käynti sujuu melko normaalisti, joskin pinnistäminen/tikistäminen on käytännössä mahdotonta ensimmäisten päivien aikana, eli ilman varsinaista hätää on turha yrittää. Tikit poistettiin 6 päivää leikkauksesta leikkaavan lääkärin toimesta. Kolme-neljä viikkoa urheilukieltoa. Erityisesti korostettiin, ettei mitään painavaa saa nostaa. Niin, ja tukisukkia piti pitää 2 viikkoa leikkauksesta.

    Seuranta: Koepaloista saa tulokset n. 3 viikkoa leikkauksesta, seuranta oman gynekologin luona 3-4 kuukautta leikkauksesta.
     

Tarot-ennustus – valitse kortti ja lue, mitä se enteilee elämääsi

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti