Me olemme mieheni kanssa päätyneet melko varmasti siihen, että emme kasta lastamme vaan pidämme nimenantotilaisuuden.
Mietin vain tässä sukulaisia. Tuntuu että osalle se on tärkeä asia. Ja ymmärtäisivät ehkä väärin kastamatta jättämisen.
Itse en ole koskaan ollut kirkon jäsen. Silti olen kyllä ollut seurakunnan kerhossa, rippileirillä, liikkunut seurakuntanuorten parissa. Mutta se ei sitten tuntunut miulle oikealta jutulta näin aikuisenakaan. Mieheni kuuluu kirkkoon , mut on silloin tällöin pohtinut eroamista.
Tässä tilanteessa kastaminen tuntuisi eettisesti väärältä. Vaikka se olisikin kuinka tärkeä perinne suvussa. Kuitenkin meille tärkeitä ovat arvot jotka ovat tärkeitä kristinuskossakin: lähimmäisen rakastaminen. Itselläni ei ole mitään kristinuskoa vastaan, mutta se ei vain tunnu siltikään tarpeelliselta, että kuuluisimme kirkkoon.
Olen saanut opiskella elämänkatsomustietoa ja niillä tunteilla on ollut suuri merkitys persoonallisuuteni kehittymiseen. Olen oppinut ajattelemaan syvällisesti ja moniulotteisesti, kunnioittamaan luontoa ja suvaitsemaan erilaisia ihmisiä ja ajatusmaailmoita. Toivottavasti sukulaisemme jaksavat kuulla ajatuksiamme, eivätkä tuomitse meitä valintamme perusteella.
Millaisia kokemuksia teillä on asiasta?
Mietin vain tässä sukulaisia. Tuntuu että osalle se on tärkeä asia. Ja ymmärtäisivät ehkä väärin kastamatta jättämisen.
Itse en ole koskaan ollut kirkon jäsen. Silti olen kyllä ollut seurakunnan kerhossa, rippileirillä, liikkunut seurakuntanuorten parissa. Mutta se ei sitten tuntunut miulle oikealta jutulta näin aikuisenakaan. Mieheni kuuluu kirkkoon , mut on silloin tällöin pohtinut eroamista.
Tässä tilanteessa kastaminen tuntuisi eettisesti väärältä. Vaikka se olisikin kuinka tärkeä perinne suvussa. Kuitenkin meille tärkeitä ovat arvot jotka ovat tärkeitä kristinuskossakin: lähimmäisen rakastaminen. Itselläni ei ole mitään kristinuskoa vastaan, mutta se ei vain tunnu siltikään tarpeelliselta, että kuuluisimme kirkkoon.
Olen saanut opiskella elämänkatsomustietoa ja niillä tunteilla on ollut suuri merkitys persoonallisuuteni kehittymiseen. Olen oppinut ajattelemaan syvällisesti ja moniulotteisesti, kunnioittamaan luontoa ja suvaitsemaan erilaisia ihmisiä ja ajatusmaailmoita. Toivottavasti sukulaisemme jaksavat kuulla ajatuksiamme, eivätkä tuomitse meitä valintamme perusteella.
Millaisia kokemuksia teillä on asiasta?