Kokemuksia raskausmyrkytyksestä ?

Mulla nyt päällä lievä raskausmyrkytys, paineet huitelee välillä 140/90 - 100/170 ja valkuaiset +1 - +2, muita oireita ei ole turvotusta lukuun ottamatta. Olen nyt ollut kahteen otteeseen sairaalassa kontrolleissa ja käyrät ovat näyttäneet vauvan voivan hyvin, pulssi 140-160. Itselläkin olo ihan ok paitsi että väsymys on ihan hirveä. Parin päivän päästä taas sairaalaan kontrolloitavaksi tai sitten aiemmin jos tulee esim. päänsärkyä tai mahakipua. Asun ulkomailla ja viikkoja nyt kasassa 39+0.

Nyt kiinnostaisi tietää miten suomessa raskausmyrkytykseen reagoidaan. Millaisilla arvoilla joutuu useammaksi päiväksi sairaala tarkkailuun ? Odotetaanko että tilanne pahenee ennekuin aletaan miettimään aikaistettua synnytystä ? Kumpaa ehdotetaan käynnistystä vai keisarinleikkausta ? Millaisissa tapauksissa keisarinleikkausta ? Voiko raskausmyrkytyksen kanssa mennä raskaus yli lasketun ajan vai onko normaalia että pahenee loppua kohti ? Mitenkä teidän vauva, onko liikkunut paljon, tämä minun nukkuu aika paljon ?

Kiitoksia vastauksista, olen kyllä etsinytkin jo tietoa täältä netistä jonkin verran. Täällä saa aika epämääräisiä vastauksia ja eivät millään meinaa ottaa sisälle sairaalaan vaan ootellaan tilanteen pahenemista. Ja vielä tuo kielimuurikin välillä hankaloittaa asioita...

 

Minulla oli 1,5v sitten kohtalainen raskausmyrkytys. Herkästi jouduin sairaalaan loppuajaksi ja eivät mielellään päästäneet edes kotia käymään (pääsin kotiin päiväksi äitienpäivänä ja vappuna). Ehkä yksi syy sairaala hoitoon oli että sairaalaan matkaa 100 km ja kuulemma puolikin tuntia on merkittävä aika jos jotain sattuu eli jos raskausmyrkytys oireet pahenee. Minulla oli paineet 90/140-120/180 ja valkuainen +1-+2. Sairaalassa odoteltiin ja seurattiin että kasvaako vauva vielä (1kerta viikossa ultra). Minulla vauva kasvoi aina hieman eli käynnistelyä odoteltiin, kännistettiin vasta viikolla 38. Kaverini vauva lopetti kasvamisen 35-36 vkolla ja raskaus käynnistettiin heti kun se kasvu huomattiin pysähtyvän. Joten riippuu siitä miten käynnistellään. Normaali alatiesynnytksenä hoidetaan jos ei ole jotain syytä leikkaukseen. Itselläni oli vilkas vauva silloin kuin hereillä. Aamut nukkui mutta iltaa myöten vilkastui, kannattaa seurata eri vuorokauden aikoina! Sairaalassa seurataan vähintään neljä kertaa vuorokaudessä väh 30-60min sydänkäyrää ja heti tarvittaessa enemmän/pitempää. Eli jos tuli esim vaan nukkumiskäyrää, vauvaa heräteltiin ja käyrää otettiin niin kauan että saatiin selville myös valveillaolessa sydänkäyrät.
Raskausmyrkytys on hieman mysteeri myös lääkäreille joten mistään ei siitä saa oikein kunnon tietoa. Tarkkaa syytä siihen ei tiedetä yms.
Kehtoan ottamaan tosi rauhassa kotona jos olet vielä kotihoidossa!!!! Itse en ottanut vaan siivoilin yms muka vähän pientä hommaa ja sitten kun sairaalaan jouduin en saanut aluksi katsoa edes telkkua, liikkua ja jopa valot sammutettiin etten rasittaisi liikaa itseäni! Ja heti sairaalaan jos tulee näköharhoja (näät tähtiä), kiristävän vyön tunne mahalla tai pään särkyä. Raskausmyrkytyksellä ei kannata siinä vaiheessa enää leikkiä, sillä tosiaan voi puolikin tuntia olla ratkaiseva!
Älä nyt panikoi kun kerroin näitä tosiasioita, ehkä vähän liiankin tarkkaan ja toivon että sinun raskaus sujuu hyvin loppuun asti! Ja jokainen raskaus on erilainen joten niin raskausmyrkytyskin!!!!

 

Minulla oli raskausmyrkytys, jonka vuoksi tehtiin kiireellinen sektio viikolla 36+1. Paineet alapaine satasen paikkeilla ja yläpaine 170-180 lopussa. Valkuaisaineet sitten kolmella plussalla. Lopussa romahti myös leukosyyttitaso.

Kohdunsuu oli sen verran kypsymätön, että katsottiin, että käynnistys ei välttämättä tapahdu riittävän nopeasti jotenka päädyttiin samatien sektioon.

Sairaalaan olisivat ottaneet jo akaisemmin, mutta kieltäydyin lähtemästä, kun asuin niin lähellä. Kävin kaksi kertaa polilla viikossa, seurasin itse verenpainetta ja valkuaisaineita tikulla.

Viereisestä petistä lähti nainen kouristellen hätäsektioon. Minut oli jo leikattu. Vasta silloin tajusin, kuinka vaarallisesta asiasta on kysymys. Kouristukset alkoivat ihan kesken lauseen. Ihmettelin, että mikä häneen oikein meni...

Pojat syntyivät ok. Toisella oli vielä kalvokiinnitteinen istukka, että hyvä, että sektioon päädyttiin.

Tsemppiä !

 

Tosiaan, jokainen raskausmyrkytys erilainen, silloin oli sairaalassa 5 äitiä raskausmyrkytyksestä johtuen ja 1 vain hätäsektioon!

 

Mulla oli raskausmyrkytys, kun odotin kaksosiani. Monikkoraskauksissa r.myrkytys tuntuu olevan ennemminkin sääntö kuin poikkeus, joten olin osannut odottaa.

Tauti eteni mulla alle viikossa vakavaksi ja käynnistystä yritettiin 3 vuorokautta, jonka jälkeen päädyttiin kiireelliseen sectioon. Mulla havaittiin nuvolan rutiinikäynnillä torstaina, että valkuaiset oli +2, sunnuntaina ne oli jo +4 ja keskiviikkona +8. Mulla oli verenpaineet jossain ihan taivaissa, en edes muista niitä lukemia. Sairaalasta kotiuduin verenpainelääkityksen kanssa. Onneksi niitä ei tarvinnut popsia kuin kuukausi. Turvotukset oli ihan järjettömät, olin kuin vesi-ilmapallo ja paino nousi viimeisinä päivinä 1,5 kg vuorokaudessa. Lisäksi sain hepatoosin eli maksataudin, trombosyytit eli veren hyytymiseen vaikuttavat tekijät romahtivat ja sappi teki tenän. En kuitenkaan tuntenut itseäni ollenkaan kipeäksi, ihme kyllä. Hepatoosiin liittyy kohtukuoleman riski, joten makasin paikallani käyrissä ympäri vuorokauden.
Sairaalassa jouduttiin olemaan kaksi viikkoa tarkkailussa vauvojen syntymän jälkeen, koska raskausmyrkytys oli mulla ollut tosi vakava ja siihen liittyi myös kouristeluriski.

 

ja siis vauvat syntyivät 36+0.

 

niin mua kiinnostais tietää mikä tuo kalvkiinnitteinen istukka on? en koskaan kuullut ni jäi mietityttämään nuorta äitiä..

 

Vanha ketju, mutta lisään oman kokemuksen.

Minulla meni raskausaika muuten tosi hyvin, mutta kärsin jatkuvasta pahoinvoinnista joka viimeisillä päivillä toksemian riistäytyessä käsistä paheni kunnon "oksennustaudiksi". Verenpaine kohosi myös pisin raskautta, ollen alkuun kohollaan noin 120/80-90 ja nousten siitä toisen kolmanneksen vaihtuessa pikkuhiljaa kolmanteen 140/90-100 (rv 20-24).

Osasin vähän pelätä tulevaa, mitta eipähän sitä voi silti tietää mitä tulee tapahtumaan!

Viikon 24 paikkeilla neuvolassa rauhoiteltiin, että ei kannata liikaa stressata verenpainetta. No mutta kyllähän minä stressasin kun alapaineet alkoivat pyöriä 90 sijaan 100 tienoilla. Sainkin sitten neuvolasta verenpainelääkityksen, Selokenia. Kotona jatkoin mittailua, lääke tepsi hetken muttei kauaa.

Paino alkoi yhtäkkiä nousta viikon 24 jälkeen, mikä oli hälyttävää myöskin sillä paino ei ollut tätä ennen noussut raskauden aikana kuin hillityt kolme kiloa. Yhtäkkiä tuli kymmenen kiloa hyvin lyhyessä ajassa. Viikolla 28 painoinkin jo 80 kiloa.

Sitten alkoi tapahtua.

Viikonloppuna su 28+3 voin vielä suht hyvin ja käytiin miehen kanssa saunassa ja hiukset värjäilin, illalla kumminkin mittasin verenpaineet ja huolestuin kun näytti lukemia 158/105. Päätin että aamulla soitan lääkärille. Aamulla paineet olivat vielä hurjemmat 180/116!! Lääkäri käski lähteä äitipolille heti, vaikka olikin aika jo varattu keskiviikoksi juurikin paineitten takia. Liian kovat lukemat.

Lähdin siitä bussilla maanantaina äitipolille, jossa annettiin heti verenpainetta nopeasti alentavaa lääkettä. Pikkuinen ultrattiin ja hän voi hyvin. Ensin ajattelin että saan lääkkeet ja käsketään levätä, mutta luulin väärin.

Paineet pysyi hirveinä. Sain kortisonipiikin. Vietiin synnärille huoneeseen, jossa ehdin olla ehkä 2 tuntia kun lähdettiin jo teholle. Sattui päähän, oksetti.

Teholla olin pimeässä huoneessa, jossa en saanut edes puhua. Oli tippakanyyli kummassakin kädessä ja katetri, magnesiumit valui ja verenpainelääke suonen kautta sekä nesteitä. Kaikki yritettiin tehdä, jotta saatiin lisäaikaa toiselle kortisonipiikille. Vuorokausi ja yö kului todella tuskaisissa merkeissä, päänsärky jatkui kovana ja välillä oksensin pussiin.

Tiistaina myöhään illalla sitten tehtiin hätäsektiopäätös josta tunnin sisällä meidän pienoinen tyttömme syntyi rv 28+5. Hän syntyi terveenä ja reippaana ja hänet lähetettiin keskolaan. Istukka oli jo ehtinyt kalkkeutua ja mennä repaleiseksi.

Luojan kiitos lähdin maanantaina jo ajoissa äitipolille!! Myrkytys oli raju, nopea ja erittäin vakava. Ties mitä olisi tapahtunut jollen olisi heti aamulla soittanut lääkäriin! Reilu vuorokausi äitipolille menosta lapsi otettiin jo ulos..

Tyttömme voi onneksi hyvin. Minä olin sairaalassa tasan viikon ja kotiuduin verenpainelääkityksen kanssa. Lääkkeillä paineet on nyt jopa matalat, 100/60 luokkaa. Saakin olla siellä minun puolesta, sen verran säikähdin..

Olkaa varovaisia toksemian kanssa! Soittakaa lääkäriin ja äitipolille herkästi jos paineet kohoaa ja hyvänen aika hankkikaa verenpainemittari jos on vähänkään syytä. Olisin ehkä kuollut ja vauva myös ilman mittaria.