kokemuksia...?

Olen raskaana seitsemännellä viikolla ja olen jo muutaman viikon tässä miettinyt tätä asiaa, eli mitä teen...en pysty aborttia varmaankaan tekemään vaikka se olisinkin paras ratkaisu tässä tilanteessa.Olen juuri aloittanut opiskelut ja poikaystävän kanssa ei olla vielä kovin kauaa seurusteltu. Tuntuu että elämä menee aivan sekaisin jos lapsi nyt tulee...olen jo siihen kuitenkin niin kiintynyt että todennäköisesti pidän sen. Kaikki on vaan niin sekaisin, että en osaa ajatella selkeästi. Pelottaa myös kertoa äidille, sekun on sellainen hössöttäjä, että sen mielipiteet tiedetään. Se järkyttyy tosi pahasti, ja saan mahdottomat huudot...
Haluaisinkin kuulla muiden kokemuksia tällaisesta tilanteesta, jos ne yhtään helpottaisivat...Kiitos jo etukäteen

 

Onnea odotukseen! Toivottavasti nyt ymmärrät, et kyse on SUN elämästä, eikä äitis tai muitten.
Tottakai sä pidät lapses, koska sä sitä haluat. Opikeluja voi jatkaa myöhemminkin, ei elämä raskauteen lopu. Ja poikaystävä tukee sinua kaikin tavoin, jos on kanssasi muutenkin tosissaan.

 

Et kuitenkaan ole iältäsi enää mikään teini. Oletko mielestäsi tarpeeksi aikuinen äidiksi? Lapsi vaatii paljon. Omista jutuista on tingittävä, osaattava ottaa vastuuta. Sinuna en kuitenkaan stressaisi miten äitisi reagoi. Anna hänelle aikaa sopeutua asiaan, varmasti hän on kuitenkin lopulta onnellinen lapsenlapsesta. Kouluja ehtii käydä myöhemminkin, jos vaan halukkuutta löytyy. Miten poikaystäväsi suhtautuu asiaan? Asuuko lähelläsi esim. sukulaisiasi, joilta saisit sitten tarvittaessa hoitoapua/tukea???

 

Abortti on todella vakava juttu, että sitä kannattaa miettiä todella tarkasti. Tiedän monia ja tällä palstallakin moni on kirjoittanut katuneensa sitä jälkeenpäin. Oletko keskustellut asiasta poikaystäväsi kanssa? Raskaus ei missään nimessä ole yksin sinun vastuulla, joten poikaystäväsi pitää kantaa omat vastuunsa asiasta. Hänhän on vaikuttanut myöskin asiaan. Mitä mieltä hän on asiasta? Olisko hän valmis isäksi?

Sinun kannattaisi ehkä miettiä, millaista elämäsi voisi olla tämän lapsen kanssa ja sitten ilman sitä. Ja ehkä kuitenkin kannattaisi keskustella äitisikin kanssa asiasta, koska hän tulee olemaan sinulle merkittävä tuki, tulit sitten mihin päätökseen hyvänsä. Abortti kun ei missään nimessä ole mikään pelkkä fyysinen toimenpide.

Onneksi sinulla on vielä aikaa miettiä asiaa. Kuuntele kuitenkin kaikista eniten omaa sisintäsi, mitä sinä haluat tehdä, koska sinä kuitenkin kannat ainakin abortin seuraamukset pääosin itse. Ja muista, että raskausaika on tarkoitettu myös siihen henkiseen kasvamiseen vanhemmaksi.

Onnea matkaan!!!

 

kiitos kaikille...=)
kyllä musta alkaa tuntua että pidän lapsen, en pystyisi elämään sen tiedon kanssa että olisin tappanut sen pienen ihmisen alun.
Pakko sitä jotenkin on pärjätä. Asun vain toisella puolella suomea kuin kaikki sukulaiseni, koska muutin tänne opiskelujeni takia. Tulee kyllä raskasta olemaan, mutta toivottavasti tästä selvitään! Poikaystäväni sanoikin eilen että kyllä tästä selvitään ja että tämä ""vahinko"" ei ole vain minun vikani, vaan molempien...ja yhdessä kannetaan siitä vastuu. Silti hänen mielestä abortti olisi viisain ratkaisu, mutta päätöshän on minun...kuitenkin.

 

Kyllä sä selviät!
Mulla oli melkein sama tilanne viime syksynä ja laskettu aika on heinäkuun puolessa välissä. Vielä on siis vauva mahassa.
Älä välitä äiskän mielipiteistä liikoja (niinkun kenenkään muunkaan), vaan kuuntele rohkeasti sydäntäsi! Uusi elämä on aina lahja.

 

Itse sain ensimmäisen lapseni juuri valmistuttuani koulusta työttömäksi. Minäkään en ollut vielä seurustellut lapsen isän kanssa kauan, ja asuimmekin jonkin aikaa erillämme. Taloudellisesti isä kyllä osallistui lapsesta huolehtimiseen. Nyt asumme yhdessä ja meille on tulossa toinen, toivottu ja suunniteltu lapsi. Niin se elämä kuljettaa.

Mielestäni on turha pelätä tulevaa, jos olet päättänyt lapsen pitää. Sitten vain elät lapsen kanssa ja järjestät elämääsi sen mukaan, että lapsi on matkassa. Totut kyllä, ja siitä tulee sinulle samanlaista arkea kuin elämäsi oli ennen lasta. (sillä erotuksella, että elämässäsi tulee olemaan paljon enemmän vastuuta ja rakkautta kuin ennen) Et sinä sitten enää ajattele, että elämäsi on ihan sekaisin.
Moni on opiskellut äidiksi tultuaankin, (myös yksinhuoltaja, jos niin huonosti kävisi, että tuleva isä jänistäisi) joten opiskelumahdollisuuksiasi lapsi ei veisi. Suomessa on myös hyvä sosiaaliturva, joka auttaa, jos et vielä pysty itse taloudellisesti huolehtimaan lapsestasi.
Muiden mielipiteistä sinun ei tarvitse välittää. Hekin kyllä tottuvat ajatukseen, että sinulle tulee lapsi. Voimia!