koko"arvio" neuvolasta

[nauvolaan tympääntynyt]

Hei!

Olen todella tympääntynyt neuvolatätini ja -lääkärini mitäänsanomattomuuteen. Varsinkin kun sen vuoksi asiat mielessäni vain pyörivät kehää ja varmaankin hermostutan itseni ihan turhasta..

Mutta siis.. Viikolla 36+4 oli lääkärintarkastus. Lääkäri sisätutkimuksen ja pari kertaa mahan päältä tunnusteltuaan totesi, että vauva on nyt noin kolme ja puolikiloinen ja laskettuna aikana olisi sitten nelikiloinen. (tuntui aika epämääräiseltä tuollainen arviointi..)Kun kysyin, että no jos on nelikiloinen, niin mahtuuko hyvin syntymään silti, niin lääkäri totesi, että kyllä kai. Kun sitten kysyin, että pitäisikö sitten päästä ultraan saamaan tarkempi kokoarvio vauvasta/lantiostani, niin totesi, että ei kai, katsellaan nyt..

Sitten terkkarin tultua myös paikalle, naureskelivat yhdessä, että onpa "hyvän kokoinen" vauva tulossa. Tästä jäi itselle todella neuvoton olo että onko kaikki kunnossa vai ei? Ensimmäistäni odotan ja tähän mennessä on muutenkin tullut sellainen olo, että neuvolassa minun pitäisi osata kysyä kaikki asiat ja jos en tajua esim. vaatia hemoglobiinin mittausta niin ei sitä mitenkään automaattisesti tehdä..

Tänään (37+4) olin taas neuvolassa ja yritin kysyä terkkarilta tarkemmin asiasta, kun se jäi mieltäni vaivaamaan. Hän sanoi, että kyllä kai sen kokoarvion voisi tehdä jos siltä tuntuu, ei mikään pakko ole, mutta ultraan ei ollut vapaita aikoja ennen kuin 19.2... Ja kokoarvio ultralla pitäisi hänen mukaansa tehdä viikolla 37, eli nyt. Keskussairaalan ultraan olisi varmaan lähettänyt minut jos olisin sitä kivenkovaan vaatinut, mutta toisaalta sekin tuntuu tyhmältä vain siksi, että lääkärin epämääräinen kommentti vaivaa minua.. Suoraan sanottuna enemmän minua hermostuttavat nämä epämääräiset kommentit kuin se, että vauva todella olisi nelikiloinen..

Olen siis itse ihan "reilun" kokoinen, lantio normaali. Minun kokooni suhteessa nelikiloinen vauva ei mielstäni olisi mitenkään jättiläinen. Itsekin olen ollut syntyessäni 3,8kg ja sisarukseni ovat molemmat olleet yli 4 kg. Uskon selviäväni synnytyksestä ihan hyvin, se ei minua pelota. Ärsyttää vain, kun luulisi että neuvolan työntekijät ymmärtäisivät viimeisellään raskaanaolevan naisen hormoonien heittelyiden keskellä varmastikin stressaavan paljon turhistakin asioista, mutta silti ovat vain noin epämääräisiä eivätkä yhtään kannusta ja lohduta!!! Arghh.

Anteeksi avautuminen ja kiitos jos jaksoit lukea loppuun..

 

[Pallomaha]

Sympatiat on täysin puolellasi! Luulisi neuvolan väen haluavan nimenomaan rauhoittaa esikkoäitiä ja saada olon mahdollisemman luottavaiseksi synnyksen lähestyessä, silläkin kun on suuri merkitys koko homman kulkuun. Ja jos jokin asia huolestuttaa, niin lisätutkimuksia ei pitäisi joutua vaatimaan, vaan niitä pitäisi tarjota automaattisesti.

Itsekin olin jo tämän raskauden alussa valmiiksi karvat pystyssä neuvolan suuntaan, johtuen esikoiseni raskausajasta. Esikoinen syntyi hätäsektiolla "yllättäen" 36. viikoilla, tosin jälkikäteen ajateltuna ei asian olisi niin kovasti pitänyt yllättää. Minulla oli nimittäin tullut limatulppa paria viikkoa aikaisemmin, mutta neuvola kuittasi tämän täysin valkovuotona, lähinnä hulluna pitivät kun limatulpasta puhuin. Myöskään yö sairaalassa 34. viikolla (jolloin kohdunsuu oli jo sormelle auki) ei saanut mitään vipinää aikaan, en esimerkiksi päässyt siihen perinteisesti viimeiseen neuvolan lääkärintarkastukseen ennen syntymää, kun en itse tajunnut pyytää sitä aikaistettavaksi. Synnytysvalmennuskin jäi kesken, olin jo osastolla keskoseni kanssa kun muu ryhmä käsitteli sektiota ja muita synnytyksen poikkeavuuksia.

Tällä kertaa terveydenhoitaja on ollut sama mitäänsanomattomuus mutta onneksi lääkäri on ollu mahtava ja ennen kaikkea sama koko raskauden ajan (viimeksi jokaisella tarkastuksella uusi ihminen), ja itse asiassa olen tainnut tavata häntä eniten, koska ongelmia on ollut läpi raskauden enemmän kuin viimeksi. Nyt minut myös otetaan vakavammin, tosin osittain juuri terveydenhoitajan neuvot on sitä samaa toistoa kuin viimeksikin, eli "yleensä tässä vaiheessa kyllä on niin tai näin", eli mitään tietotaitoa poikkeavista tilanteista ei ilmeisesti ole. Niin ja vaikka toivoimme että saamme tällä kertaa osallistua synnytysvalmennukseen (koska viimeksi se jäi lähes kokonaan väliin enkä ole alatiesynnytystä siis päässyt kokemaan), niin taitaapa jäädä välistä tälläkin kertaa koska ajankohta on jälleen todella myöhäinen, viimeinen luento taisi olla 1-2 viikkoa ennen laskettua aikaa, joten en todellakaan usko että enää silloin olen edes raskaana.

En sitten tiedä miten neuvolan suhteen tulisi menetellä: ainakin esikoista odottaessa minut leimattiin vaikeaksi ja hysteeriseksi kun yritin itse olla aktiivinen. Ylimielisyys oli suurinta etenkin jos satuin mainitsemaan että olen netistä etsinyt jonkin tiedon. No, totuus oli kuitenkin se, ettei neuvolakaan ollut ajan tasalla ollenkaan, joten netti toimi sittenkin hyvänä lähteenä. Mutta koska jokaisen tilanne on kuitenkin omanlaisensa, voi nettitietokin mennä täysin metsään. Olisi kyllä ihana heittäytyä siihen ajatukseen että kyllä ne neuvolassa tietää mikä on minulle parasta, mutta kokemus on opettanut ettei se pidä paikkaansa. Varsinkin silloin kun asiat ei menekään ihan normikaavan mukaan, voi olla tarpeen että on itse jämerä ja vaatii lisätutkimuksia, odotti sitten ensimmäistään tai viidettään.

Vuodatus näytti tulevan mullakin, en ollut ihan tajunnutkaan kuinka paljon kannoin vielä mieliharmia esikoisen raskausajasta! :/

 

[kokoarviosta]

Mun mielestä käsituntumalta annetut kokoarviot on todella epämääräisiä.Mulla on kolme lasta ja neuvolassa ei oo paljo kokoarvioita annettu.N.3,5kg painoseks sanottu,ku sehän on vauvojen keskimääränen paino.Toista lasta oottaessa kävin synnytystapa-arviossa ja siellä painoarvio vauvasta tehtiin ultran perusteella.Senkään perusteella ei saa tarkkaa arviota,riippuen lapsen asennosta.Eli mulla se toinen lapsi oli selkä mun selkää vasten ja arviota oli vaikea tehdä.Vauva arvioitiin sen ultran perusteella n.3,7kg:ks.Ja oli syntyessään 3490g eli 200 g heitto yläkanttiin tuli tuossa.

 

[alkuperäinen]

Kiitos sympatiastasi! "Mukava" kuulla kokemuksistasi, ehkä ennenkaikkea siitä että sinulla kuitenkin kaikki loppujen lopuksi päättyi hyvin ja olet jo toista odotamassa!

Minulla kun koko raskausaika on sujunut hyvin, enkä pikkuvaivoista ole tottunut kovaa ääntä pitämään, niin tuntuu että olen neuvolassa leimaantunut sellaiseksi "no kyllä sillä ihan ok sujuu"-odottajaksi. Nyt sitten kun ensimmäistä kertaa mieltäni jokin asia vaivaa, niin ei osata ottaa sitä riittävästi huomioon.

Mutta tosiaan, onneksi on tämä netti ja vertaistukea tätä kautta!!!

 

[Ulpu74]

Harmi, että sulla on ap tuollainen neuvolatäti =(
Mulla neuvolatäti on kiva ja luotettavan tuntuinen. Joskin esikoisen painoarvioksi hän antoi rv 40+0 3400g, ja vauva painoi syntyessään rv 40+3 4155g... Sairaalassakin ennen synnytystä kätilö arvioi alakanttiin 3700g.
Onneksi lapsi mahtui tulemaan suht hyvin, tosin imukupin avustamana.

Tsemppiä ap!

 

[Odottava neuvolantäti (;]

Ymmärsin alkuperäisen kirjoituksen niin, että huutia ei niinkään saanut "sinnepäin" painoarvio vaan ylimielinen ja vähättelevä tapa, jolla kysymyksiisi suhtauduttiin. Olet ihan oikeassa. Kyllä jokaisen odottajan kysymykset pitäisi ottaa tosissaan ja kukaan ei ansaitse huolia vähättelevää suhtautumista.

Painoarvioasioista sen sijaan haluaisin kommentoida sen verran, että vatsan päältä tehtävä painoarvio on vähintäänkin "epämääräinen". Erittäin kokeneilta (ja synnytyssalissa työskennelleiltä?) kätilöiltä saattaa saada melko hyvin osuvia arvioita, mutta itsekään reilun 5v neuvolakokemuksella en lähde mitään grammamääriä arvioimaan. Ja neuvolalääkärit ovat usein terveyskeskuslääkäreitä, joten heillä on usein vielä huonompi "näppituntuma" vauvan kokoon.

Tämän hetkisessä työpaikassani kaikille odottajille tehdään uä:llä painoarvio 37-38 viikolla, mutta sekään ei vastaa vauvan punnitusta vaan tarkkuus on korkeintaan muutaman sadan gramman tarkkuudella. Eli ihan "oikean" painoarvion on nimim. kokoarviosta saanut, vaikka tuo 200g heitto tulikin.

Neuvolan ja neuvolalääkärin tarkoituskaan ei ole antaa tarkkoja painoja vauvalle vaan arvioida lähinnä skaalalla sirokokoinen-keskikokoinen-suuri vauva (tähän minullakin on jo näppituntuma kehittynyt) ja lääkärin suhteuttaa tämä tieto odottajan lantion kokoon. Läheskään kaikissa neuvoloissa kun ei ultraa ole käytössä eikä kaikkia odottajia millään voida ultrata äitiyspkl:lla. Vasta mikäli epäilystä alatiesynnytyksen onnistumisesta/vauvan mahtumisesta eli ns. epäsuhdasta tulee, niin on syytä tarkempiin mittailuihin. Tavallisesti mahtuvuus ei ole ongelma (toki synnytyksessä yllätyksiä aina voi tulla) ja nelikiloinen vauva ei nykypäivänä ole mitenkään tavattoman iso.

Omakohtaista kokemusta painoarvioista itsellänikin on sen verran, että oma vauvani arvioitiin äitiyspkl:lla ultrassa viikko ennen syntymää 3500g ja synnyttämään mennessä kätilö (ilmeisesti edellisviikon arvioon pohjaten) heitti tunnustelemalla 3700g. Vauva painoi syntyessään 3300g.

 

[alkuperäinen]

Kiitos odottava neuvolatäti! Juuri tuota olin itsekin ajatellut, että tiedän toki arvion voivan olla kaukana todellisuudesta. Kuitenkin kun se sitten tunnutaan ottavan kovin tosissaan.. että ihan varmasti on nelikiloinen tulossa ja naureskellaan hyvän kokoisesta vauvasta, niin tulee epävarma olo, että eikös se ollutkaan vaan arvio, vaan nyt se on kuin varmaa tietoa, että vauva on 4 kg tasan..

Ehkä tämä oli jokin lääkärin ja terkkarin keskinäinen "vitsi" mutta minä en sitä ymmärtänyt..

Kiitos kommenteistanne!

 

[dfgdfg]

Joo, ikävä vain lisätä ensisynnyttäjän stressiä typerillä kommenteilla.. Yritä olla välittämättä

Kokoarvioista sen verran, että ultrallakin tehty kokoarvio on vain arvio. Mulla heittoa oli satoja grammoja syntymäpainoon nähden. Että ihan yhtä tyhjän kanssa mun mielestä.

Näkeehän nyt sen tietenkin, onko vauva lähempänä kahta vai neljää kiloa, mutta muuten arviot ovat ultrallakin vain arvioita.. Konehan laskee arvion vauvan pään halkaisijan ja reisiluun pituuden perusteella muistaakseni. Virhettä tekee esim se, missä asennossa vauva sattuu mittaushetkellä olemaan.

 

[puntti?]

vauva olin ainakin itse syntyissäni jo 70-luvun alussa: 4,2 kg. Hyvin meni ja olen ollut ikäni terve ja normaalipainoinen. Vai että hyvän kokoinen, no tosiaan

 

[Neljä synnyttänyt]

Kerronpa vain pikaisesti esimerkin, miten pieleen nuo arviot voi mennä.

Neljännestä ultrat olivat näyttäneet, että pienikokoinen olisi tulossa. Neuvolan th oli kovasti eri mieltä. Rv 35+ hänen mielestään oli jo 3,2kg. Synnyttämään mennessä hyvin kokeneen oloinen kätilö tuumasi, että hyvänkokoinen on tulossa. Varmaan yli 3,5kg.
Tyttö painoi sitten 3265g ja syntyi reilusti yli lasketun ajan. Ultrat kyllä kertoivat totuuden jo hyvin varhain.
Vatsa oli pieni ja täynnä vauvaa. Olisiko se sitten hämännyt?

Mutta tökeröä kohtelua olet saanut. Mene ihmeessä ultraan, vaikka yksityiselle! Saan mielenrauhan. Tsemppiä!

 

[Edellinen]

Siis SINÄ SAAT mielenrauhan Anteeksi hassu kirjoitusvirhe!

 

[Odottava neuvolantäti]

Niin ja vielä piti sanoa, että vauvan mahtuvuuteen ja synnytyksen sujumiseen vaikuttaa niin moni muukin asia kuin pelkkä koko. Melkein tärkeämpi on se, että vauvan pää on syntymässä oikeassa asennossa takaraivo edessä. Esim. imukuppia tarvitaan useimmiten, koska vauva on syntymässä pää liian "pystyssä" tai jopa otsa edellä (ns. avosuinen tarjonta). Tuota vauvan pään asentoa ei voi etukäteen ultralla tarkastella vaan pää laskeutuu synnytyskanavaan vasta siinä synnytyksen yhteydessä.

Kun vauvan pää on syntynyt, niin yleensä loppu vauva tulee ulos suht helposti oli painoa vähän enemmän tai vähemmän. Eikä se paino siinä päässä ole (; Tiedän äitejä, jotka ovat synnyttäneet jopa viisikiloisia vauvoja alateitse, osa jopa ilman välilihaleikkausta tai isompia repeämiä! Toki oikein isoilla vauvoilla jo hartiatkin saattavat ottaa kiinni, mutta ei välttämättä.

En tuolla imukuppijutullakaan tarkoita ketään pelotella vaan kertoa vaan, että ei se vauvan paino synnytyksen kannalta ole niin VALTAVAN merkittävä asia.

Onnea matkaan alkuperäiselle ja kaikille muillekin. Ja käy tosiaan yksityisesti ultrassa, jos asia kohtuuttomasti vaivaa. Kustantaa luultavasti 50-80e.

 

[kirjoitusvihre...]

^ Korjailen vielä ylläolevaan kirjoitusvirheen. Eli ei vauvan takaraivo edessä (se vasta hassulta näyttäisi (; ) vaan EDELLÄ.....

 

[nelikil.]

Minä painoin syntyessäni 70-luvun lopussa 4kiloa700grammaa ja ihan hoikkanen olen. Synnyin normaalisti alateitse ja kaikki olimennyt kuulemma hyvin. Nelikiloinen vauva ei mun mielestä ole suuri. Minä olin, kun synnyin lähes viisi kiloisena...

 

[Taukku]

Minulla on myöskin kokemusta todella surkeasta terveydenhoitajasta. Odotan kolmatta lastamme ja käydessäni neuvolalääkärin vastaanotolla tapasin terveydenhoitajan, joka ei ollut "omani". Jouduin selittämään hänelle ensimmäiseksi, että en käynyt nt -ultrassa, koska minulta otettiin istukkanäyte vanhempien lasteni sairaden vuoksi ja ajattelen raskauden loppua vasta tuloksien saavuttua, johon terkka totesi, että kertoihan vakkariterkkani tästä (miksi helkkarissa sitten jouduin sen hänelle kertomaan. Ei ole mikään helppo asia minulle). Tämän jälkeen hän kysyi, että olenko käynyt läääkärillä, jolle olen menossa ja kun vastasin, että en, niin seuraava kyssäri oli, että kuka on terkkari, jolla käyn. Oli siis jutellut vakkariterkkarini kanssa ja neuvolakorttini, josta asian olisi voinut vilkaista, oli hänen edessään pöydällä.

Tämän jälkeen hän kysyi, että aionko mennä rakenneultraan, kun en ollut käynyt nt-ultrassakaan (ja juuri olin selittänyt, että miksen käynyt nt-ultrassa). Kerroin meneväni, jos istukkanäytetutkimuksessa ei löydy mitään vakavaa, johon hänen vastaus oli kutakuinkin että "ymmärränhän minä, että...." ikinä minulle ei selvinnyt, että mitä olisi pitänyt ymmärtää, vaikka hänelle sanoinkin, että en ymmärrä, että mitä hän tarkoittaa. Viimeisimpänä kysyin vielä parvorokosta, jota on liikkeellä tyttäreni koulussa. Terkkari näytti siltä, ettei ollut parvorokosta koskaan kuullutkaan ja rupesi selailemaan papereitaan ja kun nistäkään ei mitään löytynyt, niin rupesi surffailemaan ja mutisi samalla jotain epämuodostumista. Aikansa surffailtuaan luki sitten suoraa joltain nettisivulta jotain, jonka olin jo itsekin selvittänyt. Ei tuonut oikein sitä kuvaa, että olisi tiennyt mistään mitään. Ajattelinkin, että sääli niitä ensiodottajia, jotka joutuvat ko. terkkarin käsiin. Mahtaa olla ahdistavaa kaikkien kysymysten kanssa, jos terkka on pihalla kuin lumiukko.

Ekastakin raskaudesta jäi paha maku suuhun, kun puhuin joka neuvolakäynnillä supisteluista, jotka eivät mielestäni olleet ihan normaaleja, mutta terkkari ei ottanut puheitani kovin vakavasti ja tyttäreni sitten syntyi viikolla 35+5 näiden ennenaikaisten supistelujen vuoksi.

Vuodatus minultakin ja vain yhden neuvolakäynnin vuoksi.