koliikkivauvojen äidit miten jaksatte?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja erittäin väsynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

erittäin väsynyt

Vieras
olen niin puhki, vauva nukkuu yöllä maksimissaan pari kahden tunni pätkää... mies vielä viikot töissä. isovanhemmista ei hirveesti apuja, oma äitini elää nyt eron jälkeen uutta nuoruuttaan eikä kerkeä siinä miesten pyörityksessä mummoilemaan. riehunut nyt pari vuotta pahemmin kuin minä täyttäessäni 18. mieheni äiti auttaisi mutta en kehtaa rasittaa paljoa.. ollut siellä yökylässä jo muutaman kertaa kun oli pakko nukkua. vauva siis reilut 2,5 kk

en voi sille mitään mutta en pysty nyt nauttimaan äitiydestä, odotan vieläkin niitä mammahormooneja ja sen suuren rakkauden syntymistä lapseen... joskus ajattelen lastani pelkkänä taakkana. imetyskin epäonnistui täydellisesti, ei tullut kuin muutama vaivainen tippa, synnytyksestäkin jäi paskan maku suuhun.

en voi välillä olla ajattelematta miten asiat olisivat nyt, ellei lasta olisi. vauva oli siis yllätys meille. huomaan joskus katkeroituvani ja yritän sysätä ajatukset pois.

voi luoja jos huuto ei lopukkaan vauvan täyttäessä kolme kk.....

miten jaksatte siis koliikkivauvojen äidit? vielä pitäisi hoitaa huusholli, tehdä ruokaa, pyykätä...
 
Helppo olis sanoa että kyllä siitä ajan mittaan... Mutta siitä ei ole apua, kun vauva huutaa nyt.
Meillä esikoinen huusi aamulla ensin n. 10-12 ja sitten 17-22 ja joka ilta. Kyllä siinä kovilla oltiin kaikin puolin.
kuulin sitten neuvolatätiltä että vyöhyketerapiaa kannattaa kokeilla. Meillä se kyllä toimi, vaikka jotkut ovatkin sitä mieltä että se on huuhaata.

Monesti kun ei jaksanut huutoa kuunnella laitoin vauvan pinnasänkyyn ja lähdin ulos noin viideksi minuutiksi happea haukkaamaan ja kasaamaan itseäni tai painuin suihkuun kaikki ovet vaan kiinni ja vauva sängyssä. Ei sille siellä sängyssä mitään tapahdu (siis Pinnasängyssä)
Meille myös tarjottiin heti neuvolasta perhetyön tekijää jotta olisin päässyt vähäksi aikaa, vaikka lenkille, kannattaa sieltä kysyä.

koliikkivauvan vanhemmilta vaaditaan paljon kärsivällisyyttä ja jaksamista, mutta kaikkia keinoja kannattaa kokeilla, oma jaksaminen on kuitenkin hyvin tärkeää, jos äiti voi huonosti, vauvakin voi huonosti.
 
Yritä vaan jaksaa, kyllä se huuto ihan oikeasti loppuu aikanaan! Minunkin esikoiseni oli aika itkuinen (ei ihan koliikkinen, mutta kuitenkin) ja monta kertaa oli ihan samanlaisia ajatuksia ja sit syyllisyydentunteita. Parin kuukauden kuluttua tilanne on ihan toinen, ja sitten, kun lapsi täyttää vuoden, elämä helpottuu ihan kamalasti. Pyydä vaan rohkeasti apua ja kerro, miten väsynyt olet. Lapselle on parasta, että äiti jaksaa varmasti häntä hoitaa. Ja usko minua: moni äiti on ollut ihan samassa tilanteessa samanlaisten ajatusten kanssa!
 
Hyödynnä kaikki apu, mitä vaan voi kuvitella. Oma jaksamisesi on kuitenkin vauvan kannalta maailman tärkein asia! Pyydä siis surutta miehesi äiti teille pariksi päiväksi ja mene itse vaikka ystävien luokse nukkumaan.

Tuo kausi tosiaan kestää ONNEKSI vain sen 3 kk. Sen jälkeen äitiys on ihanaa ja vauvakin iloinen ja herttainen! :heart:
 
kiitos mirkku.
niinhän se on että kyllä se joskus loppuu. päivisin vauva suostuu nukkumaan vain kantoliinassa, tulee se sidottua päälle joskus myös yöllä kun keinot loppuu.

koitan varmasti ainakin suihkukikkaasi, varmasti rauhoittaa ja taas jaksaa.
olisi helpottavaa lähtä vauvan kanssa vaikka kaupoille ulos tuulettumaan mutten saa aikaiseksi lähtä neljän seinän sisältä minnekkään koska tiedän reissun olevan pelkkää huutoa. ehkä pitäisi lähtä liinan kanssa.

koska teillä on koliikki loppunut?
 
Oliskin ollut vain koliikki. Meillä lapsi huusi ja heräili joka saatanan yö ensimmäiset kaksi vuotta. Olo itsellä kuin haudasta noussut, että muutaman kuukauden koliikki olisi ollut lasten leikkiä tämän rinnalla.
 
kiva kuulla teiltä noin positiivisia vastauksia, näitä ajatuksia ja tuntemuksia ei kovin hevillä äänen voi kenellekään sanoa. pelkäsin jo totaalista teilausta, muttei sitä tullutkaan.

pahasti taisin olla vertaistuen puutteessa! :)
 
Hei! Tarvitset apua nyt kun vielä selväjärkisesti itsekin väsyttävän tilanteen tajuat. Neuvola, anoppi, mies viikonloppuisin.. sinun täytyy saada levätä. Ajan kanssa helpottaa, tiedän ettei tämä lohduta juuri nyt. Tarvitset apua NYT. Jotkut koliikkivauvat huutaa siihen noin kolmen-neljän kuukauden ikään, jotkut puoli vuotta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja erittäin väsynyt:
olen niin puhki, vauva nukkuu yöllä maksimissaan pari kahden tunni pätkää... mies vielä viikot töissä. isovanhemmista ei hirveesti apuja, oma äitini elää nyt eron jälkeen uutta nuoruuttaan eikä kerkeä siinä miesten pyörityksessä mummoilemaan. riehunut nyt pari vuotta pahemmin kuin minä täyttäessäni 18. mieheni äiti auttaisi mutta en kehtaa rasittaa paljoa.. ollut siellä yökylässä jo muutaman kertaa kun oli pakko nukkua. vauva siis reilut 2,5 kk

en voi sille mitään mutta en pysty nyt nauttimaan äitiydestä, odotan vieläkin niitä mammahormooneja ja sen suuren rakkauden syntymistä lapseen... joskus ajattelen lastani pelkkänä taakkana. imetyskin epäonnistui täydellisesti, ei tullut kuin muutama vaivainen tippa, synnytyksestäkin jäi paskan maku suuhun.

en voi välillä olla ajattelematta miten asiat olisivat nyt, ellei lasta olisi. vauva oli siis yllätys meille. huomaan joskus katkeroituvani ja yritän sysätä ajatukset pois.

voi luoja jos huuto ei lopukkaan vauvan täyttäessä kolme kk.....

miten jaksatte siis koliikkivauvojen äidit? vielä pitäisi hoitaa huusholli, tehdä ruokaa, pyykätä...



Mulla oli kaksosilla molemmilla koliikki ja kesti sen 3kk. mies päivät ja osittain illatki töissä ja lisäksi meillä vielä 3 lasta. Uskon kyllä että kun se maaginen 3kk täytyy,niin helpottaa.Toivottomalta se toki tuntuu nytten ,sen tiedän kyllä.Mutta älä välitä pyykeistä,sotkusta yms.mulla on aina ottanu lujille kun on epäsiistiä,mutta nyt ei ollu vaan vaihtoehtona ku antaa vaan olla,muutoin olis järki lähteny!ja osta einesruokia,ne on helppoja ja nopeita.se on selvää että et sä voi nauttia vauvasta tuollaisessa tilanteessa ja tunnet noin.näin mullaki oli.mutta kyllä se äidinrakkaus siellä on olemassa ja kun koliikit ja uupumus helpottaa niin sitte alkaa se ihana vauva-aika =) mutta älä ota stressiä niistä siivouksista!!sulta ei kukaan odota että kaikki on tip top,paitsi sä itse.ja se ei oo hyväksi.
 
ja jos ei lopu, niin voi olla allergiaa tai astmaa. siis meillä oli kuopuksella. ei ne piruuttaan huuda, muistetaan se.

joo, pää oli täälläkin kainalossa, mutta ihme ja kumma, kyllä se oikeesti siitä. ja aina kun sinulla on mahdollisuus; nuku! se on käsky. päivällä vauvalla päikkärit, niin äiti tuutumaan kanssa. yritä riipiä kaikki uni mitä suinkin saat. ja isi vapaalla ollessaan vauvan kanssa ratasajelulle ja äiti taas nukkumaan. kyllä se siitä. aikuisten oikeesti.
 
Meillä kanssa toi esikoinen nukkui rintarepussa kun kuunneltiin letkeetä reggaemusaa...

Ulosmeno tuntui mullakin kamalan vaikeelta, mutta sitten päätin vaan lähteä, poika huusi rattaissa ja mä vaan kävelin, välillä pysähdyin imettämään ja taas matka jatkui, ja kaikki NIIN YSTÄVÄLLISET ihmiset vielä ilmoitteli mulle että sun vauva itkee... Kylläpä siinä on hyvät äänijänteet vauvalla, ensimmäinen ajatus tällaisia "ystävällisiä ihmisiä" kohtaan oli itsellä että mitä sanktioita tulee jos tirvasen turpiin :)

Meillä itkut loppui vähän ennen kun 3kk tuli täyteen tai ei ne kokonaan loppuneet, mutta väheni huomattavasti ja lasta sai jo jotenkin rauhoiteltuakin. Nyt kertkaikkisen reipas neljävuotias kolmekuisen vauvan isoveli :)
 
voimia sulle! :hug:
Voin vain päässäni kuvitella tilanteen. Mulla 2,5 kk poitsu kanssa ja ei ole mikään koliikktapaus, silti oon ihan puhki jo tähän kunen saa nukuttua tarpeeks. Heräilee aina joskus tunninkin välein yöllä :x
Mut ota yhteyttä neuvolaan tai johonkin mistä oikeesti saat apua. Sun saada nukuttua välillä, koska olet maailman tärkein ihminen lapsellesi :heart:

Voi kunpa saisit jostain oikeesti apua tilaanteeseesi! :heart:
 

Yhteistyössä