Toggle sidebar

Kolmas lapsi vai ei?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Heiheidi"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
H

"Heiheidi"

Vieras
Meillä nyt 3 ja 1 -vuotiaat tyttö ja poika. Päätin, kun kakkonen oli poika ettei tehdä enempää lapsia. Edellisyönä iski aivan valtava VAUVAKUUME! Olen jo ollut varaamassa kierukan asennusta, mutta nyt olen tullut toisiin aatoksiin. Mies ei ole missään vaiheessa luopunut ajatuksesta kolmesta lapsesta, mutta itse vannotin synnytyksen jälkeen etten tekisi sitä itselleni enää. Molemmat synnytykset olleet suht helppoja, mutta silti hirvittää ajatella kuinka koville kroppa joutuu ja kuinka kipeä sitä onkaan.

Sitten miettii riittääkö rahat, asunnon koko (jossain vaiheessa kyllä tarkoitus joka tapauksessa muuttaa isompaan), hermot kolmoseen. Entä mahtuuko kolme istuinta vierekkäin takapenkille? Huoliiko mua kukaan enää vanhana ämmänä töihin...

Vaunut ja muut olisi valmiina. Enkä ole raaskinut pienistä vaatteistakaan luopua. Kyllähän meillä periaatteessa olisi aikaa miettiä kolmosta vielä melkein parikymmentä vuotta, mutta se on nyt tai ei koskaan.
 
[QUOTE="vieras";28722130]Jos nyt miettisit hetken etkä heti heittäisi ehkäisyä menemään parin päivän jälkeen[/QUOTE]

Pari viikkoa olis vielä pillereitä jäljellä...
 
No ei taida kovin harkittua ja vakavaa olla, jos edellisyönä iski kuume ja nyt jo oot pistämässä tuumasta toimeen. Kantsis varmaan vähän fundeerata.. ;) Se on biologiaa se sun vauvakuumees, sitä voi vastustaa järjellä.
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="ewe";28722166]Oletko kuullut kenenkään katuneen lapsen 'hankkimista'? Entä hwankkimatta jättämistä?[/QUOTE]

Sitä just. Ei varmasti kaduttais. Mut toi käytännönpuoli ja synnytys&sen jälkeinen olotila vähä pistää miettimään. Elämä on nyt niin helppoa, jos niin voi sanoa. :D
 
Siitä vaan. Kerta kiellon päälle sinetöi minusta päätöksen ja jos tämä lapsi jää syntymättä, niin kaipaat häntä loppuikäsi.

Itse tulin aikoinaan kahden lapsen jälkeen raskaaksi yllättäen. Abortti ei ole mulle itselleni omalla kohdalla ollut koskaan vaihtoehto, joten tavoitteena oli vain totutella ajatukseen kolmannesta lapsesta. Ja hyvä niin, koska kuopuksemme on mahtava tyyppi, ihana persoona, sopeutuvainen, rauhallinen ja lempeä poika :heart:
 
[QUOTE="ewe";28722166]Oletko kuullut kenenkään katuneen lapsen 'hankkimista'? Entä hwankkimatta jättämistä?[/QUOTE]

Ei sitä varmaann kukaan ääneen toitota. Mutta kymmenet tuhannet huostaanotot sekä lasten ja nuorten pahoinvointi voi kertoa muuta. Ja esim sellainen että tehdään niitä lapsia juu, mutta ne kasvaa ja tarvii silti vanhempiaan silloinkin. Ja sitten lykätään rahaa käteen että pysyisi pois jaloista. Joo ok ei liittynyt ehkä aapeen asiaan mutta kuitenkin.
 
No meillä on pian 2,5v ja reilu 9kk ikäiset ja odotan kolmatta ihan alkutaipaleella. Oli ihan selvää koko tuon ajan pojan syntymästä lähtien että noin 1,5v ikäerolla yritetään saada kolmas ja heti tulin raskaaksi eli sellainen ikäero ois tulossa jos hyvin menee loppuun asti.

Tottakai raha-asiat mietityttää mutta pienillä tuloilla ollaan pärjätty hyvin tähänkin asti, miksi ei siis myös kolmannen kanssa ja raha-asiat paraneekin luultavasti siihen mennessä. Itse ajattelen että töihin sitten kun lapset on tehty, mitä sitä välissä käymään pikku pätkiä, haluan mennä kunnolla sitten kun menen enkä jäädä taas uudestaan kotiin. Ja opiskelut tällä hetkellä ois mielessä, niiden jälkeen sais hyvin töitä eikä ole väliä vaikka nyt on useamman vuoden kotona.

Asunto meillä on 4h 86neliötä ja tarkotus muutaman vuoden päästä viimestään muuttaa muutenkin omakotitaloon.
 
[QUOTE="ap";28722668]Miten teidän keho on reagoinut kolmanteen raskauteen ja synnytykseen verrattuna aiempiin?[/QUOTE]

Eiköhän jokaisen kroppa reagoi eritavalla. Mulla kolme ekaa raskautta oli helppoja eikä ollut närästystä suurempia vaivoja mutta tämä neljännen odottaminen on jotain ihan kamalaa. Selkä ihan rikki, nivuset sattuu, liitoskivut herättää monta kertaa yössä ja koko ajan kuuma ja turvottaa.
 
Tuohon vaan, että "uskaltaako 4-vuotiasta laittaa kerrossänkyyn"... Meillä 3v lapsukainen nukkuu kiltisti kerrossängyn korkealaitaisessa yläpedissä. Osaa hienosti kiivetä itse ylös ja alas, eikä ole koskaan edes meinannut pudota.
 
[QUOTE="ap";28722465]Miten teillä huonejärjestelyt, onko kolme samassa huoneessa? Uskaltaako 4-vuotiasta laittaa kerrossänkyyn?[/QUOTE]

3 tyttöä iät 10-12v samassa huoneessa, kouluikäiset pojat samassa huoneessa ja vauva sitten meidän huoneessa.
 
Minullakaan ei ollut ongelmia kolmessa ekassa raskaudessa, neljännessä alkoi "ongelmat". Ikääkin on tietty tullut lisää, mutta uskon, että olisin voinut välttyä ongelmilta neljännessäkin raskaudessa, jos joku olisi kertonut kuuntelemaan kehoa aiemmin. Neljännessä raskaudessa vasta huomasi, että keho kyllä varoitteli jo aiemmissa raskauksissa tulevista ongelmista, mutta kukaan ei missään vaiheessa (meidän mukamas hyvässä neuvolasysteemissäkään) kehoittanut ottamaan pieniäkin vihjeitä vakavammin. Olisi pitänyt leävätä herkemmin, jo niistä kehon vähäisemmistäkin varoituksista. Lieneekö neuvolan asenne nykyään se, että annetaan naisen ajaa kroppa puhki heti jo parissa raskaudessa, kun ei neuvolan tädeillä riitä enää osaamista useampiin raskauksiin.
 
Oisko se ihan kamalaa pitää kierukkaa vuosi ja jos edelleen samat fiilikset niin otattaa sen pois sitten. Kamalaa jos nyt hormooni huurussa raskautuu ja sitten ei jaksakkaan. Ois ne kaksi ensimmäistäkin sitten pikkasen isompia kolmosen syntyessä ja ehtisit nauttia vauvastasi enemmän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PiXX:
Oisko se ihan kamalaa pitää kierukkaa vuosi ja jos edelleen samat fiilikset niin otattaa sen pois sitten. Kamalaa jos nyt hormooni huurussa raskautuu ja sitten ei jaksakkaan. Ois ne kaksi ensimmäistäkin sitten pikkasen isompia kolmosen syntyessä ja ehtisit nauttia vauvastasi enemmän.
Click to expand...

Minä kyllä oon ainakin nauttinut täysin siemauksin vauvasta sekä ihan samalla lailla esikoisesta vaikka pieni ikäero onkin. Ja saman uskon käyvän nytkin. (3v 3 lasta) Koska en mä mitenkään unohda muita lapsia vaikka vauva onkin, musta pelkän vauvan hoitaminen taas on vähän tylsää niin siksi en halua isoa ikäeroa. Sumussa ei ole mennyt ykskään päivä :-D

Ja joillakin, ainakin meillä on ihan "järki"syistä pienet ikäerot, ei vauvakuumeesta jota mulla ei ole ollut vielä kertaakaan. Ehkä sitten loppuraskaudesta kun toivoo vauvan syntyvän. Mutta vaan sellainen tunne että pienellä ikäerolla haluan vaikka se enemmän vaatiikin. Ja kukaan lapsista/vauvasta ei kyllä unohduksiin jää meillä ainakaan. Mutta ei pieni ikäero kaikille sovi.

Ärsyttää vaan tuo yleistys että ollaan niin vauvakuumeisia jos pienellä ikäerolla toivotaan ja että sitten unohtuu isommat lapset tai ei saa nauttia vauvasta. Joiltakin onnistuu kaikesta nauttiminen kun pitää saada kokoajan touhuta lasten kanssa. Ja on ihanaa kun on kokoajan pientä puuhaa :-)
 
[QUOTE="Vieras";28722958]Minullakaan ei ollut ongelmia kolmessa ekassa raskaudessa, neljännessä alkoi "ongelmat". Ikääkin on tietty tullut lisää, mutta uskon, että olisin voinut välttyä ongelmilta neljännessäkin raskaudessa, jos joku olisi kertonut kuuntelemaan kehoa aiemmin. Neljännessä raskaudessa vasta huomasi, että keho kyllä varoitteli jo aiemmissa raskauksissa tulevista ongelmista, mutta kukaan ei missään vaiheessa (meidän mukamas hyvässä neuvolasysteemissäkään) kehoittanut ottamaan pieniäkin vihjeitä vakavammin. Olisi pitänyt leävätä herkemmin, jo niistä kehon vähäisemmistäkin varoituksista. Lieneekö neuvolan asenne nykyään se, että annetaan naisen ajaa kroppa puhki heti jo parissa raskaudessa, kun ei neuvolan tädeillä riitä enää osaamista useampiin raskauksiin.[/QUOTE]

No ei. Itse olen saanut jatkuvasti neuvolasta ohjeita ottaa iisisti, pienestäkin verenpaineen heittelystä tai supistuksista yms.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa