Kolmas lapsi....?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Kesällä päätettiin että kolmas lapsi saa tulla. No sitä ei vielä ole tullut yrittämisestä huolimatta. Jännä juttu sillä ensimmäinen ja toinen lapsi tärppäsi heti kun jätimme ehkäisyn.

No se ei ehkä ole nyt tämän avauksen pääasia.. Vaan enemmänkin olen alkanut miettimään onko sittenkään oikea päätös.
Jaksanko oikeasti kolme lasta? Toki muut ovat jo suht isoja 11v ja 7v mutta kyllä joskus tuntuu että on tekemistä näittenkin kanssa sillon kun on jotain erikoista normaalista poikkeavaa esim joku on sairas tms.
mistä tietää mikä on oikea päätös?
 
Päätöksen oikeellisuudesta voit vain itse tietää. Mutta tuosta tärppäämisestä; meillä on 13v ja 12v tytöt ja 8-v kaksoset. Kaikki saaneet alkunsa aina heti, kun ehkäisy jätetty pois. Ikäloppukaan en ole, täytän keväällä 32v. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätimme, että haluaisimme vielä kokea pienen ihmisen syntymän ihmeen, kasvun ja kehityksen seuraamisen. Meni kuitenkin yllättäin reilusti yli vuosi, ennenkuin tulin raskaaksi! No nyt olen sitten raskaana loppusuoralla, vauvan on määrä syntyä tammikuun loppupuolella :)
 
Pienissä lapsissa on kyllä kauhea homma. Oletkohan unohtanut osan?

Ehkä yksi kerrallaan voi olla helpompaa, mutta sekin riippuu lapsesta.

Itse en tekisi enää kolmatta tuohon. Mutta jokainen ajattelee näitä vähä eri tavalla.
 
Mulla on ollut molemmat lapset tosi helppoja vauvana ja pieninä, ei mitään tietoa koliikeista, unettomista öistä jne. Nyt isoina ne vasta haastavia onkin.

En tiedä.. sen tiedän kyllä että mietin tätä asiaa ja ehkä jopa kadunkin jos en sitä kolmatta tee. Mikäli sen aikoo tehdä se pitää tehdä nyt..
 
Mulla on ollut molemmat lapset tosi helppoja vauvana ja pieninä, ei mitään tietoa koliikeista, unettomista öistä jne. Nyt isoina ne vasta haastavia onkin.

En tiedä.. sen tiedän kyllä että mietin tätä asiaa ja ehkä jopa kadunkin jos en sitä kolmatta tee. Mikäli sen aikoo tehdä se pitää tehdä nyt..

No näköjään olette päätöksenne tehneet.

Mielestäni helppojenkin pienten lasten hoitaminen on työlästä. Meillä 1,5v välein 2 lasta, joten ehkä on eri asia jos pieniä on vaan 1 kerrallaan. Nyt on koko ajan jollain jotain "pielessä", tai vähintään mielessä. Omaa aikaa on minimaalisesti, ja kaikkialle meneminen on työlästä pukemisten, autossa huutamisten, ruokarytmien jne kanssa...Ja koko ajan pitää siivota, luututa ruoan jälkeen lattia 5x/vrk jne..
 
Eipä noilla isommilla sisaruksilla ja sillä kolmosella tule olemaan paljoakaan mitään yhteistä, ikäero on niin suuri.
Noiden nykyisten kanssa pystynet jo varmaan väliin hoitamaan omia lyhyitä menoja ilman, että aina tarvitsee hankkia lastenvahtia, muutaman vuoden päästä viimeistään, jos ei jo nyt. Ei tarvitse miettiä vanhempieniltojen yms aikaan, että kuka nyt ehtisi vahtimaan, mutta uudelle tulokkaalle sen joutuu hankkimaan. Eli tulet olemaan siinä uudessa tulokkaassa kiinni.
 
Koliikkivauva ja temperamenttinen kiukukas esikoinen, jäi meillä ainoaksi ja sain ikuisen kammon lapsia kohtaan. Jos olisin tiennyt kaiken mitä joudun kokemaan olisin hommanut ehkäisyn. En sinuna hankkisi enää kolmatta kun olet saanut kasvatettua entiset noin isoiksi. Eikö urasi häiriinny tuosta? Etkö ole työelämässä? Minusta kotona oleminen on tuhonnut mahdollisuuteni tehdä uraa ja menestyä. Mies ei tuo isoja tuloja kotiin, teillä varmaan on toisin?
 
Ihan hyvin olen ehtinyt töissä olemaan. Eipä kovin moni kuitenkaan kotosalla ole kuin sen 3v kerralla. Jos nyt saisin lapsen ja olisin 3v kotona mulla olis vaikka kuinka paljon vuosia aikaa olla taas töissä. Nyt olen 30v. joten eläkeikään on yli 30-vuotta. Mies on ihan tavallinen keskituloinen. Mutta ei meillä olisi varaa siihen että jäisi pysyvästi kotiin joksikin kotirouvaksi. Vaikka itse koen että lapsilla olis paljon parempi olla jos olisin aina kotona ja viihdyn kotona lasten kanssa.
 
kyllähän isot päätökset aina mietityttää.minua on mietityttänyt jokaisen lapsen kohdalla.itse odotan kolmatta ja ikäeroa tulee kuopukseen 4,5v ja esikoiseen melkein 8.

hassusti minusta joku sanoi että isommilla lapsillasi ei olisi mitään yhteistä tämän lapsen kanssa.onhan niillä kaikki.voi että teineillekin tekee hyvää kun pikkuinen tulee syliin ja halaa jne :)

toivottavasti olet tyytyväinen ratkaisuusi mikä ikinä Se onkin :)
 
Meillä alkoi juuri kolmannen yritys. Lapset ovat 3,5v. ja 1,5v., minä 30v. Mä en ole kokenut vauva/pikkulapsiaikaa mitenkään raskaaksi, taitanee olla asenteesta kiinni. Voisin ap kuvitella, että isommat sisarukset helpottavat vauva-arkea ja tuon ikäiset ovat varsin innoissaan uudesta sisaruksesta.
Meillä ensimmäinen lapsi oli miehelle pieni shokki kun hän ei ollut aiemmin edes pitänyt vauvaa sylissään ja jonkun aikaa hän oli sitä mieltä, että ei yhtään enempää lapsia, mutta pian se mieli muuttuikin kun hän huomasi, että isyys onkin aika mahtavaa. Toinen kun tuli niin mies alkoi heti jo puhua kolmannesta :) Molemmilla on nyt sellainen fiilis, että yksi meitä vielä uupuu, josko hän vielä saapuisi :) Tsemppiä AP yritykseen!
 
Vain sinä voit tehdä päätöksesi. Kuten ketjusta näet, niin jotkut ovat jo hätää kärsimässä sen yhden tai kahden kanssa, jotkut kauhistelevat "pilattua" uraputkeaan, tai mitä lie... Toisille ei taas tuota mitään ongelmia olla kotona vaikka 8 lapsen kanssa, ja jokaiselle näistä riittää runsain mitoin rakkautta, äiti rakastaa omistautua perheelleen, eikä anna montaakaan ajatusta millaisellekaan uraputkelleen. Nämä asiat ovat sinusta itsestäsi kiinni. Uraputki naisen ei varmaan kannata niitä lapsia tehdäkään, vaan jättää asia äidillisemmille. Mikäli sen lapsen nyt saisit, niin kaduttaisiko? Mikäli ei, niin tiedät varmaan vastauksen.
 
Meillä on lapset 12v, 9v ja 2v.
Enkä ainakaan oo katunut kolmatta.
Vaikka on noin iso ikäero niin isommat touhuaa pienimmän kans ihan täysillä ja ovat sen verran isoja että osaavat jo olla avuksi, katsovat kotona vähän perään jne.
Jos tuntuu sille että haluatte kolmannen niin suosittelen:)
 
Meillä koululaiset on alusta lähtien olleet pienen lumoissa ja nyt kun alkaa olla kohta leikki-iässä niin edelleen otetaan mukaan touhuihin ja pidetään sydänkäpysenä. Rakkaus vaan lisääntyy kun lapsia siunantuu. Realistisena miinusspuolena että kodin työmäärä lisääntyy ja oma vapaa-aika minimissä työssäkäyvällä ihmisellä.
 
Ai kamalaa, kun teillä on isoja ikäeroja :) Meillä tuli kolmen vuoden sisään neljä lasta (yhdet kaksoset). Ja nyt kun vanhin on 5v, meillä on jo viisi lasta eikä enempää tule! Toisaalta olen onnellinen, että kaikki ovat yhtä aikaa pieniä mutta on tämä työlästä ;)
 
Vain sinä voit tehdä päätöksesi. Kuten ketjusta näet, niin jotkut ovat jo hätää kärsimässä sen yhden tai kahden kanssa, jotkut kauhistelevat "pilattua" uraputkeaan, tai mitä lie... Nämä asiat ovat sinusta itsestäsi kiinni. Uraputki naisen ei varmaan kannata niitä lapsia tehdäkään, vaan jättää asia äidillisemmille. Mikäli sen lapsen nyt saisit, niin kaduttaisiko? Mikäli ei, niin tiedät varmaan vastauksen.

Plus se jos mies päättääkin lähteä lätkimään ja jättää mukulat naiselle. Siinä vasta ura kärsiikin. Olen ollut yksinhuoltajana nyt vuoden ja tunnen että elämäni on pilalla vaikka onkin vain yksi lapsi. En meinaa millään enää työllistyä, liekö vaikuttaa pieni lapsi ja yh, heti ajattelevat että jää saikulle hoitamaan kotiin lasta paljon.
Ei se siis aina ole itsestä kiinni, se miehen rooli vaikuttaa paljon. En osaa edes kuvitella millaista olisi pikkulapsiaika jos mies olisi kantanut vastuuta samoin kuin minä. Kiva jos teillä on noin reilut miehet että jäävät suhteeseen vielä vaikka lapsi on syntynyt, ja vieläpä hoitavat lasta apuna.
 
Mulla on ollut molemmat lapset tosi helppoja vauvana ja pieninä, ei mitään tietoa koliikeista, unettomista öistä jne. Nyt isoina ne vasta haastavia onkin.
.
Se, että aikaisemmat ovat olleet helppoja, ei takaa, että seuraava olisi.

Mitäpä jos sattuukin kakkoset tai vielä useampi kohdalle (kaveri sai vuosia sitten kolmoset) tai erityislapsi, miten on sitten jaksamisen kanssa? Siihen sitten räiskähtelevä murkku päälle.
 
heh,minä oon eronnut ja hoitanut tovin kahta lasta yksin.tuntuu että olen jaksanut lastenkin kanssa paremmin kun ei ole ollut Se raskas suhde enää rasitteena.mulla olis elämä varmaan "pilalla" ilman noita ihania lapsia.kauheeta että aikuiset ihmiset väittää lapsen pilaavan oman elämän.onnellisuus on itsestä kiinni,ei Se ole muiden eikä varsinkaan pienten lasten vastuulla.
 
Meille kävi tuossa alkuvuodesta ns. vahinko ehkäisyn suhteen ja tietenkin seurauksena tästä kerrasta olikin raskaus :) Tuli kyllä pyytämättä ja yllättäen. Isommat lapset jo 11 ja 12 vuotiaita eikä oikeastaan ajatustakaan enää kolmannesta.
Raskaus oli kuitenkin miehelle ja minulle iloinen yllätys. Synnytys oli kuitenkin vaikea ja oma toipumiseni vei paljon pidempään kuin kahdesta aiemmasta synnytyksestä. Toipumiseni on vieläkin osittain kesken. Myös vauva oli synnytyksen aikana vaarassa mutta heti synnyttyään hyvävointinen ja terve. Jouduin viettämään osastolla aika pitkän ajan.
Alussa olin aika itkuinen ja mielessäni oli ajatuksia kuinka ison virheen olin tehnyt. Vauvasta oli vaikea nauttia kun itse olin niin kipeä ja huonossa kunnossa. Ajatus tästä tulevasta vauva ja pikkulapsiajasta ahdisti aivan mielettömästi.
Nyt kun lapsi on 2 kuukautta ja itse olen jo lähes toipunut on mieleni täysin muuttunut. Vauva on mitä ihanin ja rakkain. On mahtavaa vielä kerran päästä seuraamaan pienen ihmeen kasvua ja kehitystä. Ja ne valloittavat hymyt sulattavat koko muun perheen sydämet :)
Alku siis oli takkuinen tämän kolmannen kanssa mutta nyt en vaihtaisi pois !
 

Yhteistyössä