Hups, eksyin sitten tännekin sivuille, tosin missä muuallakaan sitä paremmin voisi pohtia vauvakuumeeseen liittyen asioita?
Meillä siis on jo kaksi lasta, silloin kun heitä aloimme miehen kanssa kuumeilemaan ei sitä sen enempää mietitty, esikoisen kanssa todettiin, että vauva olis kiva, tehdäänkö ja koska yksi on huono määrä (no joo) tehtiin toinen heti perään sen enempää ajattelematta, sillä pitäähän lapsia kaksi olla.
Nyt sitten on taas vauvakuume, pääseekö tästä "taudista" ikinä eroon? Kuopus on jo 4v joten kovasti sitä jo kaipaisi omaa pientä tuhisevaa kääröä. Kerran jo jätimmekin ehkäisyn pois, mutta aloitimme sen heti kun todettiin, että ei sittenkään. Mutta vauvakuume on taas niin voimakas, vaikka välillä sain sen laantumaan. Ensin se kesti ehkä kuukauden joka kevät, sitten se piteni pariin kuukauteen ja nyt mun vauvakuumeeni on lähes jatkuvaa, joskus hetkittäin se katoaa viikoksi, kahdeksi mutta vain palatakseen entistä kovempana takaisin. Olen miettinyt syitä, miksi sen kolmannen "tekisimme" ja miksi emme, ainoa syy joka puoltaa on se, että mä yksinkertaisesti tahdon vauvan! ja ei mieskään ole ehdotonta eitä sanonut, päinvastoin sanoi, että kyllä hänkin siihen kolmanteen lapseen tahtoisi tutustua
mutta sitten ne "ei"t: meillä ei ole tilaa, tilapäisesti saisimme vanhemmille lapsille omat huoneet ja vauva olisi sitten meidän makuuhuoneessamme ainakin seuraavan 3 vuotta, ahdistaa pelkkä ajatuskin... etenkin kun, köh... ollaan aika aktiivisia sillä saralla
lisäksi olemme jo myyneet kaikki vauvatarvikkeet, joten KAIKKI pitäisi ostaa uudestaan ja se on kallista lystiä, eli RAHA on se suuri syy, onko kolmanteen varaa? Olemme siis kyllä molemmat vakituisessa työssä, mutta toisaalta tykkäämme elää suht "leveästi" eli kolmas lapsi aiheuttaisi karsintaa menoista, mutta on se sen väärti. Toisaalta taas, entä jos toinen jää työttömäksi jossain vaiheessa, onko varaa siltikin kasvattaa kolme lasta?
Sitten auto, henkilöauton takapenkille ei mahdu kolmea lastenistuinta vierekkäin ja minä en karsi kahden vanhemman lapsen turvallisuudesta vain sen takia, että minä nyt haluan vauvan, millä senkin järjestäisi?
Tulevaisuudessa matkailu, kaikki hotellipaketit (+muutkin matkat) tuntuu olevan 2aik.+2lasta, mutta entä jos niitä lapsia onkin kolme? Lisäksi mietityttää oma jaksaminen, nyt kaikki on hyvin ja koskaan en ole tuntenut oloani väsyneeksi lasten vuoksi eikä muutenkaan, mutta entä jos tämä kolmas muuttaisi senkin?
ja sekin vielä, että pelkäisin, että kolmas lapsi olisi erityinen, eli siis jo ei olisikaan onni, että saisin kolmannen terveen lapsen, mietin, jaksaisinko todella hoitaa erityislasta? olisiko minusta siihen? Kun ei voi olettaa, että se automaattisesti olisi terve.
ja kun tuossa ei tarpeeksi ole pohdintaa, niin pelkään myös synnytystä. Kakksi edellistä kertaa kun ei todellakaan mennyt oppikirjojen mukaan, niin pelkään, että taas tapahtuisi jotain ja minulle tai vauvalle tapahtuisi jotain.
Olenko ihan hullu kun mietin näitä asioita ja jahkaan (olen tehnyt sitä jo 2vuotta... ainakin) vai miettiikö joku muukin asioita, miten etenkin kolmas lapsi muuttaa elämää? Vai pitäisikö mun vain yrittää haudata se vauvakuume? vaikka ei sillä, sitä mä olen yrittänyt, mutta kun se ei auta.
Meillä siis on jo kaksi lasta, silloin kun heitä aloimme miehen kanssa kuumeilemaan ei sitä sen enempää mietitty, esikoisen kanssa todettiin, että vauva olis kiva, tehdäänkö ja koska yksi on huono määrä (no joo) tehtiin toinen heti perään sen enempää ajattelematta, sillä pitäähän lapsia kaksi olla.
Nyt sitten on taas vauvakuume, pääseekö tästä "taudista" ikinä eroon? Kuopus on jo 4v joten kovasti sitä jo kaipaisi omaa pientä tuhisevaa kääröä. Kerran jo jätimmekin ehkäisyn pois, mutta aloitimme sen heti kun todettiin, että ei sittenkään. Mutta vauvakuume on taas niin voimakas, vaikka välillä sain sen laantumaan. Ensin se kesti ehkä kuukauden joka kevät, sitten se piteni pariin kuukauteen ja nyt mun vauvakuumeeni on lähes jatkuvaa, joskus hetkittäin se katoaa viikoksi, kahdeksi mutta vain palatakseen entistä kovempana takaisin. Olen miettinyt syitä, miksi sen kolmannen "tekisimme" ja miksi emme, ainoa syy joka puoltaa on se, että mä yksinkertaisesti tahdon vauvan! ja ei mieskään ole ehdotonta eitä sanonut, päinvastoin sanoi, että kyllä hänkin siihen kolmanteen lapseen tahtoisi tutustua
mutta sitten ne "ei"t: meillä ei ole tilaa, tilapäisesti saisimme vanhemmille lapsille omat huoneet ja vauva olisi sitten meidän makuuhuoneessamme ainakin seuraavan 3 vuotta, ahdistaa pelkkä ajatuskin... etenkin kun, köh... ollaan aika aktiivisia sillä saralla
lisäksi olemme jo myyneet kaikki vauvatarvikkeet, joten KAIKKI pitäisi ostaa uudestaan ja se on kallista lystiä, eli RAHA on se suuri syy, onko kolmanteen varaa? Olemme siis kyllä molemmat vakituisessa työssä, mutta toisaalta tykkäämme elää suht "leveästi" eli kolmas lapsi aiheuttaisi karsintaa menoista, mutta on se sen väärti. Toisaalta taas, entä jos toinen jää työttömäksi jossain vaiheessa, onko varaa siltikin kasvattaa kolme lasta?
Sitten auto, henkilöauton takapenkille ei mahdu kolmea lastenistuinta vierekkäin ja minä en karsi kahden vanhemman lapsen turvallisuudesta vain sen takia, että minä nyt haluan vauvan, millä senkin järjestäisi?
Tulevaisuudessa matkailu, kaikki hotellipaketit (+muutkin matkat) tuntuu olevan 2aik.+2lasta, mutta entä jos niitä lapsia onkin kolme? Lisäksi mietityttää oma jaksaminen, nyt kaikki on hyvin ja koskaan en ole tuntenut oloani väsyneeksi lasten vuoksi eikä muutenkaan, mutta entä jos tämä kolmas muuttaisi senkin?
ja sekin vielä, että pelkäisin, että kolmas lapsi olisi erityinen, eli siis jo ei olisikaan onni, että saisin kolmannen terveen lapsen, mietin, jaksaisinko todella hoitaa erityislasta? olisiko minusta siihen? Kun ei voi olettaa, että se automaattisesti olisi terve.
ja kun tuossa ei tarpeeksi ole pohdintaa, niin pelkään myös synnytystä. Kakksi edellistä kertaa kun ei todellakaan mennyt oppikirjojen mukaan, niin pelkään, että taas tapahtuisi jotain ja minulle tai vauvalle tapahtuisi jotain.
Olenko ihan hullu kun mietin näitä asioita ja jahkaan (olen tehnyt sitä jo 2vuotta... ainakin) vai miettiikö joku muukin asioita, miten etenkin kolmas lapsi muuttaa elämää? Vai pitäisikö mun vain yrittää haudata se vauvakuume? vaikka ei sillä, sitä mä olen yrittänyt, mutta kun se ei auta.