Toggle sidebar

Kolmekymppinen ja ero, kaatuuko perhehaaveet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vierailija

Vieras
Kaipasin kokemuksia kolmekymppisenä eronneita, ehdittekö saada vielä perheen? Itse 31v ja eroamassa, pelkään aivan järjettömästi etteivät haaveeni lapsista ehdi toteutua. Tuntuu aivan hirveältä, olimme tässä suhteessa viemässä lapsihaaveita toteutusasteelle, nyt kaikki tuntuu murenevan alta. Ero ei tapahdu kevein perustein enkä itse edes haluaisi erota. Koko elämä tuntuu romuttuvan silmieni edessä. Yksin en lasta ole valmis yrittämään. Tulevaisuus tuntuu toivottomalta tällä hetkellä.
 
Tee profiili tinderiin niin jo ensimmäisen tunnin aikana sinusta tykkää todennäköisesti kolminumeroinen määrä isäkandidaatteja. Pariutuminen on naisille järjettömän helppoa.
 
En omaa henk.koht. kokemusta mutta onhan noita esimerkkejä ihan julkkiksistakin, jotka ovat erostansa selvinneet ja perustaneet perheen yli kolmikymppisinä. Mm. Vappu Pimiä. Sulle toivon kaikkea hyvää. Selviydyt kyllä, vaikka nyt kaikki saattaakin näyttää sekavalta ja ehkä näköalattomalta. Ei ehkä tunnu juuri nyt siltä, mutta muutos/ero on aina uuden alkua. Yritä/muista pitää huolta itsestäsi.
 
Elämä ei suinkaan lopu eronne jälkeen vaan päin vastoin. Huonossa suhteessa ei minkään syyn takia kannata olla. Ihmiset pelkäävät usein aivan turhaa että jos irrottavat jostain ei tilalle tule mitään. Olet todella nuori vielä ja aikaa on aivan riittävästi uuteen tai uusiin suhteisiin sekä perheen perustamiseen. Nyt nokka kohti uusia tuulia. Kaikilla asioilla on ihmisen elämässä jokin merkitys niin tälläkin on sinulle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Kaipasin kokemuksia kolmekymppisenä eronneita, ehdittekö saada vielä perheen? Itse 31v ja eroamassa, pelkään aivan järjettömästi etteivät haaveeni lapsista ehdi toteutua. Tuntuu aivan hirveältä, olimme tässä suhteessa viemässä lapsihaaveita toteutusasteelle, nyt kaikki tuntuu murenevan alta. Ero ei tapahdu kevein perustein enkä itse edes haluaisi erota. Koko elämä tuntuu romuttuvan silmieni edessä. Yksin en lasta ole valmis yrittämään. Tulevaisuus tuntuu toivottomalta tällä hetkellä.
Click to expand...
Älä luovuta! Minulla oli samankaltainen tilanne 27-vuotiaana, lapsia oli suunniteltu ja mies häipyi yhtäkkiä sanomatta mitään, sillä hetkellä tuntui, että elämä murenee. Ystävien avulla pääsin jaloilleni vuosien kuluessa. Tapasin 29-vuotiaana ihanan miehen, jolla oli jo kaksi lasta ennestään. Saimme ekan yhteisen kun olin 33, siitä vähän alle parin vuoden ikäerolla yht. 4 lasta. Uskon, että sulla vielä hyvät mahkut jopa suurperheeseen, jos vain jaksat uskoa rakkauteen, etkä jää moneksi vuodeksi odottelemaan. Yleisesti ottaen naisen hedelmällisyys lähtee laskemaan vasta n. 35-vuotiaana, ja yli 40-v kääntyy jyrkkään laskuun. Joten sinulla on tilastojen valossa vielä vuosia aikaa! Itse olin 39-v saadessani viimeisimmän vauvani. Tsemppiä sulle, löydät vielä lastesi isän!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Tee profiili tinderiin niin jo ensimmäisen tunnin aikana sinusta tykkää todennäköisesti kolminumeroinen määrä isäkandidaatteja. Pariutuminen on naisille järjettömän helppoa.
Click to expand...

Minä kuitenkin kaipaan syvällistä suhdetta ja molemminpuolista aitoa rakkautta, en pinnallisia säätöjä. En siis epäile ettei näitä varmasti Tinderissä ole, mutta tykkäyksien määrä ei kerro onko pariutuminen helppoa, sieltä pitää löytyä sellainen ihminen jonka kanssa molemmin puolin asiat natsaa ja halutaan samoja asioita. Ap
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Minä kuitenkin kaipaan syvällistä suhdetta ja molemminpuolista aitoa rakkautta, en pinnallisia säätöjä. En siis epäile ettei näitä varmasti Tinderissä ole, mutta tykkäyksien määrä ei kerro onko pariutuminen helppoa, sieltä pitää löytyä sellainen ihminen jonka kanssa molemmin puolin asiat natsaa ja halutaan samoja asioita. Ap
Click to expand...
Totta. Odota niin onni tulee sinua vastaan odottamattomassa paikassa tai tilanteessa ja se on sitten menoa.
 
Erosin pitkästä liitosta 38 v.
Tapasin nykyisen aviomieheni ja vuoden sisään olin jo raskaana. Ikäni takia piti ajoissa pohtia vauva-asiat. Nappasi sitten heti ensimmäisestä ovulaatiosta, vaikka olin valmistautunut pidempään yrittämiseen.
 
Pitää vain olla määrätietoinen ja uskaltaa tehdä ratkaisuja. Aikahan ei ole loppumassa, mutta loppuuhan se jossain vaiheessa, jos asian kanssa vitkuttelee. Kun parisuhde löytyy, pitää jo heti alussa tehdä selväksi, että tavoitteena on tehdä lapsia. Kyllä miehetkin ymmärtävät asian. Jos ei kumppani ole valmis, niin sitten painetaan liipaisinta ja jatketaan matkaa. Ei jäädä pariksi vuodeksi suhteeseen odottamaan, että jos se nyt kuitenkin muuttaisi mielensä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Prinsessaunelmia...
Click to expand...

En oikein ymmärrä miksi olisi väärin tai epärealistista toivoa tällaista. En minä mitään prinssiä etsi ja usko satuihin on elämän kolhuissa jo aikoja sitten mennyt. Sitä suuremmalla syyllä haluan ettei enää joutuisi pettymään ja haluan, että suhteessa on turvallisuus, luottamus ja molemminpuoleinen kemia. Minusta se ei ole liikaa vaadittu.
 
Erosin pitkästä suhteesta hieman alle 30-vuotiaana, sen jälkeen oli jotakin "säätöä" ja 35-vuotiaana tapaisin nykyisen mieheni ja saimme hyvin pian ensimmäisen ja sitten toisen lapsemme.

Tsemppiä!
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa