Komenteleva mies

[Kaisa]

Parisuhde toimii muuten äärettömän loistavasti, mutta tuo miehen alituinen komentelu ottaa pannuun, ja auta armias jos koetan vastata samalla mitalla, niin mikä riita meillä on päällä, "minuahan et komentele" jne..

Molemmilla takana pitkä suhde, tätä uutta kestänyt vuoden päivät. Meillä oli asetelma se, että minä sanoin mitä tehdään ja mies kuunteli, ei ollut kykenevä tekemään päätöksiä, olen melko voimakastahtoinen ihminen ja alkuun olikin ihanaa kun toinen päätti asioista, sai vaan olla, mutta nyt pidemmän päälle, eihän tämä toimi! Nykyisellä miesystävällä taas oli pomottava vaimo ja yhteenottoja koko ajan, kun hänkään ei purematta asioita niellyt. Tuntuukin että meillä on nyt jonkulainen valtataistelu meneillään, molemmat ehkä etsii paikkaansa ja linjaa millä jatketaan. Kuultostaako ihan hölmöltä??

Olen sanonut, että asioista pitää keskustella eikä vaan toisen sanoa että näin tehdään, mutta minun kuulemma pitää oppia sopeutumaan että meillä tehdään niinkuin hän sanoo. Voinko yrittää tuota asennetta muuttaa, vai pitääkö koettaa hyväksyä se, että olen "tossun alla" vai pistää mies mäkeen? Jälkimmäistä en kovin mielellään tee, koska muu aika meillä on todella hyvää!

 

[Weatherwax]

No se minussa asuva pieni telaketjufemakko sanoo että tossun alle ei saa suostua, se on ensi askel kohti henkistä riistoa. Ehkä ennemmin niin että jos tosiaankaan tilanne ei tasoitu ja mies ei suostu kompromisseihin suosiolla, mieti mitkä on niitä sulle tärkeitä asioita joista todellakin haluat pitää kiinni ja pidä niistä kiinni, tappelunkin uhalla. Anna sitten niiden toisarvoisten asioiden mennä miehen mielen mukaan. Todennäköisesti mieskin sitten oppii aikaa myöten että kun haluat jonkun asian menevän oman mielesi mukaan, se todellakin onsinulle tärkeä asia etkä van periaatteesta koita vängätä läpi omaa kantaa. Ja sitten voit salaa sisimmässä hykerrellä tyytytväisenä kun olet se suhteen aikuisempi, ainakin tuossa asiassa

Ja sitten tämä tyypillinen keskustelupalstaneuvo -Jätä se sika. Jos toinen ei ole valmis ikinä-koskaan joustamaan, tokko siitä suhteestä on pitkän päälle iloa. Vai haluatko lopunelämääsi taipua toisen tahtoon, aina?

 

[Tylsistynyt]

Asiat kannattaisi selvittää pikapikaa! Tietysti ajan kanssa, mutta en suosittelisi jättämään tuota aihetta vaan takavasemmalle... Valtataistelu on saatava lopputulokseen joka miellyttää molempia teitä.

Minun pikkupiru käskee tekemään jotain mitä haluat, ihan tosta noin vaan. Sanot sitten syyksi sen, että voi kun minä nyt vaan päätin näin, niinkuin sinäkin teet. Ymmärsitkö?! Vähän vaikee tajuista tämä, mutta kuitenkin.

Voimia ja toivottavasti asiat selviää!

 

[Mikkiina]

Hei, kannattaisko sun ehkä sanoa sille miehelle, että "oletko huomannut, että sinä käyttäydyt vähän samalla lailla kuin se entisesi, jonka käytöksestä et pitänyt? Ei tunnu hyvältä olla pompoteltavana."
Tuohon tyyliin?
Luulisi miehesi ymmärtävän, kerta hänellä itsellään on menneisyydessä ollut sama tilanne, mutta tosiaan nuo roolit toisin päin.
Koeta puhuessa varoa väitöksiä "sinä olet" ja "sinä et ole", jos kommentoitava asia on henkilön käyttäytyminen. On helpompi ottaa vastaan pehmeää kritiikkiä joka kohdistuu käytökseen eikä henkilöön itseensä, persoonana.

Ja tämä siis kaikella hyvällä.