Komenteleva nainen

Minua on alkanut ottaa päähän vaimoni komentelu. Aina hän on ollut määräilevä, mutta nyt kun olemme jääneet kahdestaan lasten muutettua kotoa tilanne on muuttunut sietämättömäksi.

Hän tietää miten kaikki asiat on hoidettava, eikä koskaan jätä kertomatta mielipidettään. Hänellä on mielipide miten minun pitää pukeutua kun lähdemme kävelemään ulos. Hänellä on mielipide millä kyljellä minun on nukuttava. Hänellä on mielipide mitä syödään ja koska. Hänellä on mielipide milloin pidämme lomat ja minne menemme jne. jne.

Ihan OK että on mielipide, mutta ongelmaksi muodostuu se, että kaikki pitää toteuttaa hänen halujensa mukaan tai tulee pitkäaikaista torailua ja eripuraa. Myös lapsemme ovat antaneet ymmärtää että heitä kiusaa kun äiti tietää aina parhaiten mitä heidän pitäisi tehdä.

Minä olen ihan lopussa. En jaksa aina väitellä vaan annan asioiden mennä että saan edes joskus olla rauhassa. En kuitenkaan halua viettää loppuelämääni toisen holhokkina.

Meillä on ollut hyvä ja rastava suhde. Välitän edelleen vaimostani, mutta haluan olla itsenäinen ja vastata itse omasta elämästäni.

Miten se nainen jota olen kaikki nämä vuodet rakastanut on muuttunut ärsyttäväksi akaksi? Vai onko tämä vain joku ikäkriisi?

 

Kun lapset lähtevät kodista, niin silloin jää aikaa miettiä muitakin asioita. Luulen, että silloin korostuu epäkohdat, joita on aina ollutkin. Mahdollista on myös se, että sinusta on tullut lasten jatke...

Kannattaa ottaa asia puheeksi ja opetella antamaan toiselle tilaa, luulen, että sen sisäistäminen vie vaimolta vuosia, jos onnistuu koskaan. Lattiamatto ei kannata olla, tai sitten olet kuuliainen..

 

Kuules Elmeri,mul on ihan samanlainen mies joka holhoo kuin isä,kaiken tietää paremmin,jatkuvaa huomauttelua asioista,ikään kuin mulla ei ois aivoja itsellä ollenkaan ym.

Kyllä tollanen syö naista niinku miestäkin,oon tehny asiat selväks et jos tyyli ei muutu niin ukko löytää ittesä jenkkiveskan kans lähimmästä ojasta.Mulla ruvennu kans niin keittää et ei jaksa!12v oltu kimpassa josta 3v tota naukumista,nähtäväks jää koska kilahdan,ei tollasta jaksa loputtomiin,voimia sulle...

 

Elmeri ja tsöde, yksi juttu ei tullut kirjoituksissanne ilmi: Onko aina näin ollut parisuhteissanne? Koska olette varmaan kuulleet, ettei vanha koira opi uusia temppuja? Jos puolisonne on koko avioliiton ajan saanut päättää kaikista asioista, niin mikä selvännäkijä hän on, että yhtäkkiä hänen pitäisi arvata, että se onkin nyt mies/nainen joka määrää kaapin paikan? Joten pikkuhiljaa hyvää tulee, ei yhdessä yössä. Antakaa selvästi ymmärtää, että asiat ovat nyt muuttuneet ja antakaa konkreettisia esimerkkejä tyyliin: ""Tiedän, että olet aina päättänyt meidän yhteiset lomat, mutta ensi kesänä minä voisin vaihteeksi suunnitella sen."" Antakaa esimerkeillänne hyvin ilmi, että teidän ""puheet"" ja ""lupaukset"" eivät jää vain puheen tasolle, vaan kun te päätätte jotain, niin te sen myös toteutatte. Monihan kritisoi: Olisi kiva joskus syödä kiinalaista, eikä aina tätä samaa pizzaa perjantaisin. Niin hankkikaan ne ruoka-aineet/ruuat!

Jostain olen lukenut, että parhaiten onnistuu liitto, jossa toinen tekee päätökset, ja toinen joustaa. Jos kumpikaan ei osaa tehdä päätöksiä, niin ei mene hyvin. Eikä mene siinäkään tapauksessa, että kaksi vahvaa osapuolta tappelee joka asiasta alkaen vessapaperin väristä ja merkistä!

 

Kerroit Elmeri niinkuin minun suulla, tilanteeni on vastaava kanssasi. Olemme olleet vaimoni kanssa naimisissa kohta 40 vuotta. Lasten muutettua kotoa vaimostani on tullut ihan kamala. Mikään ei ole hyvä eikä hyvin, lisäksi hän sairastaa nivelreumaa joudun työni ohella hoitamaan miltei kaikki kotityöt
saunanpesuja ja verhojen vaihtoa myöten. Kaikki tekemäni työt
hän on ""kellottanut"" jos pesen saunan alle tunnissa se ei kelpaa kuulemma niin vähässä aikaa ei voi tulla puhdasta ja passittaa tekemään työn uudelleen.Tiliotteeni hän tarkistaa ja minun pitää tehdä tarkka tili joka ainoasta ostoksestani. Autonasentajana teen raskasta työtä ja huonoissa asennoissa,
enkä ole enää nuori. Joskus tuntuu että en jaksa enää, mutta
rakastan silti vaimoani ja kärsin hiljaa.

 

Kuulosti minulta kymmenen vuoden kuluttua. Minunkin mieheni sanoo että minä vastaan aina toisten puolesta. Täytyy pitää varansa ettei käy hullusti. Ota asia puheeksi ja sano ettet jaksa ko elämää jos eukko sit aasettuis

 

Hei Elmeri,muut! Hmm..teillä on hallitsija puoliso joka tykkää vallasta ja hallitsemisesta. Ei nykypäivänä TUHKIMO tartte olla!Kertokaa tunteistanne suoraan puolisolle ja menkää perheneuvojalle! Turha tääl on asiaa ruikuttaa! Voimia teille! Laittakaa itsenne tärkeysjärjestyksen ykköseksi! ansaitsette sen kunnioituksen ja arvostuksen!!

 

Voihan perhana, just eilen maanantaina tuli TV4:selta Dr Phil ohjelma, jossa oli aiheena naisen mustasukkaisuus ja naisen vallankäyttö parisuhteessa. Aivan samoja piiteitä ja suunnaton halu käskeä, komentaa ja määrätä ukkojaan tekemään ja käyttäytymään ihan just niinkuin ""kunigatar"" tahtoo ja millä päällä ""kuningatar"" sattuu olemaan.

Dr Phil piti ämmille puhuttelun ja käski heitä miettimään onko heidän käyttäytymisellään parisuhdetta parantava, vai huonontava käyttäytymismalli. Toisella naisista oli takanaan lapsuuden traumat ja neljä kertaa hän oli ollut lyhyissä parisuhteissa eri miesten kanssa, jotka olivat lähteneet suhteesta ""kuningattaren"" liian suurten odotusten ja vaatimusten takia.

Toisessa parisuhteessa nainen ei ollut tyytväinen mihinkään. Kaikki hänen ihmissuhteensa lähisukulaisiin oli katkennut hänen oman käyttäytymisensä vuoksi. Hän oli ""pohjaton kuilu"", jolle mikään ei ollut mitään, mikään ei tuntunut miltään, eikä hän ollut tyytyväinen mihinkään. Täysin kylmä laskelmoiva tunnevammainen aviovaimoksi.

Dr Phil ojelma tulee ma-pe klo 17.30 ja sunnuntaina myös, en muista mihinkä aikaan päivästä. Ohjelma on erittäin suosittu Jenkeissä, sillä on useita miljoonia katsojia.
Henkilö, jolla on parisuhde, tms ongelma voi pyytää päästä ohjelman suoraan lähetykseen, jossa kyseistä ongelmaa ruoditaan perusteellisesti ja Dr Phil antaa ""hoito-ohjeet"" suhteen parantamiseksi, tai lopettamiseksi.
Katsoppas tv ohjelmista mikä teema on kunakin päivänä aiheena.

Tuosta naisen vallankäyttö parisuhteessa kirjoitti psykologi Hannele Törrönen artikkelin, jossa tarkasteltiin aika laajasti mainitsemaasi ongelmaa. Kyseisestä artikkelista löytyy lyhennetty versio Googlen haulla -asuuko teilläkin pirttihirmu-, jossa tätä ""vallanhalu"" ongelmaa tarkastellaan . Samalla sivulla löytyy myös TV1:sen noin vuosi sitten ""Ajan henki"" ohjelman jälkikeskusteluun osallistuneen ""tuulaus"" nimimerkillä esiintyneen naisen kirjoitus otsakkeella ""Suomalaiset naiset ovat sikoja"".

Suosittelen lukemaan kyseiset artikkelit, sekä katsomaan Dr Philin ohjelmia, niin moni asia saattaa kirkastua.

 

Et sitten saa suutasi auki! Jos teillä kerran on muuten hyvä suhde kannattais sanoa vaimolle, että tuo kyllästyttää. Ehkä asiat vain ovat menneet niin, jonkun on päätöksiä tehtävä ja teillä on tehnyt vaimo. Itse ainakin naisena huomaan, että tiettyjä asioita on suunniteltava etukäteen jotta ne pystyy toteuttaan. Esim. lomamatka, on pakko tehdä säästösuunnitelma kauan ennen lomaa, jos matkan varaa on loma myös pystyttävä järjestämään silloin ym. kaikki on tehtävä etukäteen. Meillä kysyn miehen mielipidettä, mutta välillä tuntuu ettei sitä ole, siis kait se on oikeesti, mutta hän ei osaa sanoa sitä. Mitä siinä sitten tekee? Jos alat inttämään, hän sanoo: älä nalkuta ym. No usein annan asian olla ja teen päätöksen itse. Niin se vain on. Tähän johtopäätökseen olen tullut siksi, että jos minä en tee, ei tee kukaan muukaan ja elämä valuu ohi eikä koskaan tapahdu mitään kivaa. Olisin ikionnellinen jos mieheni sanoisi minulle, että anna minä välillä päätän, tehdään noin, kävisi itse vaateostoksilla ja ostais jotain tyylikästä itselleen, järjestäisi lapsista vapaa illan ja veisi minut syömään itse valitsemaan ravintolaan. No sitä saan kyllä odottaa tuomiopäivään asti. Olen tottunut tähän, on meillä ihan hyvä suhde silti. Kaikkea ei voi saada.

 

meillä on ollut pakko laittaa lusikka soppaan, kun mies on tynnyrissä kasvanut eikä tajua mistään mitään. Pukeutuminen on niin ala-arvoista, että mieluummin puutun siihen, tai sitten jään kotiin. Perunapellolla voi kulkea minkä näköisenä tahansa, mutta kaupungilla ei. MINUN mielipide.

Jos mies saa päättää ruokailusta, jääkaappi on täynnä lihapiirakoita, nakkeja, ranskalaisia. Suklaata levykaupalla. VASTUULLISENA äitinä on pakko jarruttaa, kun lapset oppii älyttömiä ruokailutottumuksia -kun olis joskus, vaan aina kun mies käy kaupassa.

Nyt mies on alkanut hermostua, mielipiteen ilmaisusta. Tosiasiahan on, että mies tarvitsee ihailua ja kunnioitusta perheen päänä ja varsinkin vaimolta. Kun hienovarainen vihjaus peiliin katsomisesta ei auta...

 

Olipas hyvä näkökanta asiaan. Näinkin voi olla ja sitten kun jäädään kahdestaan, tulee selkeemmin esiin se, että toinen ""määräilee"" eli huolehtii asioista. Mutta miksi ei huolehtisi, jos on joutunut vuosikausia huolehtiin ja päättään asioista. Ja mies on antanut näin tapahtua.

 

Millaisia vihtoreita te miehet olette, kun annatte naisen pompotella itseänne? On alusta pitäen tehtävä selväksi naiselle, että omissa asioissanne päätösvalta on teillä itsellänne.

Naisilla on paha tapa alkaa kasvattaa miehestään yhtä lasta lisää. Pahinta on se, että miesrukka kulkee vaimon valitsemissa useimmiten tyylittömissä vaatteissa. Menkää miehet pukeutumisneuvojan luo. Hän osaa valita teille oikeat vaatteet niiden iänikuisten dressmannin rytkyjen tilalle. Ostakaa surutta kalliita merkkivaatteita itsellenne. Puku tekee miehen!

Minun ja mieheni suhde on tasa-arvoinen. Ei tulisi mieleenikään mennä määräilemään hänen pukeutumistaan. Hän osaa itsekin hankkia vaatteensa. En menisi neuvomaan miestäni myöskään muissa asioissa. Hän on täysivaltainen aikuinen ihminen, joka kyllä osaa pitää huolta itsestään ja asioistaan.

Kyllä se vaan niin taitaa olla, että nainen ottaa vallan erittäin helposti omiin käsiinsä, jos vain siihen tilaisuuden saa. Kai nainen yrittää päteä kotonaan, jos työelämässä pätemisen mahdollisuudet ovat olemattomat.

Nyt vihtorit kapinaan ja ottakaa valta omista asioistanne takaisin itsellenne. Huomaatte, kuinka vaimonne tulevat hölmistymään toimistanne. Saatte varautua siihen, että aviokriisi tulee ja vaimo syyttää viidenkympin villityksestä tai muusta vastaavasta, mutta periksi ei pidä antaa!

Olkaa miehiä!!!!

 

Nimim. pohjanmaanelinkautinen

Uskoisin, että sinun kohdallasi on kysymys vaimosi sairaudesta, joka saa hänen käyttäytymään hankalasti.

Isäni on sairas ja pitkälti sidottu kotiin eikä pääse juuri ilman avustusta kodin ulkopuolelle.
Niinpä hän on ottanut asiakseen pomottaa kotona IHAN JOKAIKISESTÄ asiasta mihin vain suinkin kykenee puuttumaan. Maton reunat ovat väärässä asennossa, kuka käänsi radion väärälle kanavalle, perunat väärän makuisia, ruoka tulee liian myöhään jne.

Hän on ollut jossain määrin tyranni koko ikänsä ja nyt sairauden myötä tämä piirre on vain vahvistunut. Tiedän että hän rakastaa äitiäni ja äitini häntä, mutta näen kuinka uuvuksissa äitini on isäni komentelussa. Äiti yrittää tehdä mieliksi sairaalle, vaikka joutuukin itse venymään yli rajojensa.

Itsestäni tuntuu, että joku päivä otan haulikon ja annan isälleni kaksi vaihtoehtoa; joko lopetat vittuilun ja äitini komentelun tai ammun hänet siihen paikkaan. Rakastan isääni kovasti, mutta suren suunnattomasti hänen käytöstään kun ennen niin huumorintajuisesta miehestä on tullut katkera kiukutteleva kakara.

Sinuna kuitenkin unohtaisin hiljaisen kärsimyksen ja nousisin kapinaan toisin kuin äitini, joka kärsii itsekseen. Ei kenelläkään ole sairaudesta huolimatta oikeutta pitää toista orjanaan ja nälviä mennen tullen. Sanoisit vaimollesi tiukasti, että rakastat häntä ja haluat olla hänen kanssaan, mutta ettet jaksa enää pompottelua. Että jos ei sinun tapasi tehdä asioita kelpaa, niin rouva voi tehdä itse tai tyytyä siihen mitä saa.

 

Kiitos Satu kommentistasi. Kyllähän sitä tietysti pitäis lyödä joskus nyrkki pöytään ja antaa tulla omiakin paineita kunnolla ulos. Mutta kun täällä Pohjanmaalla on kasvettu ja kasvatettu siihen että oikea mies ei riitele vielä vähemmin tappele ""akkaan"" kanssa ja jos ""muori rupesi kovasti ränkkäämään niin pahinkin häijy ja väättyri pyörsi nolona pois"" Olen tehnyt pitkän päivätyön kuorma-autojen parissa ja kaipaisin kunnioitusta ihmisenä ja aviomiehenä ja mielestäni ansaitsisin ihmisarvoisen vanhuuden. Eikä minun ""sakkini"" ole koskaan ollut ns. kulkeilla en ole eläissäni pettänyt vaimoani en juopotellut ja olen pitänyt
perheen etua omaa etuani tärkeämpänä. Vaimoni nivelreuma on kääntänyt kaikki asiat päälaelleen. Saisi edes joskus jonkun
lämpimän sanan, siinä olis palkkaa vanhalle ukolle ihan ""nokko""

 

Naisen tehtävä on tehty kun lapset on maailmalla ja on aikaa purkaa turhautuneisuuttaan aviopuolisoon. Yritä keksiä eukollesi jotain harrastuksia tai ota itse etäisyyttä.

 

Naisilla, ja etenkin pohjalaisilla on taipumus pomottaa. Kuulun itse toisinaan myös näihin pomottajiin, siksi siis uskon tietäväni, mikä rikkoo vallankäytön kuvion...
Sairaana vaimosi varmasti kaipaa huomiota, ja hakee sitä kaikin keinoin. Suosittelisin sinua rikkomaan arjen rutiineja, sekoita vaimosi oikeen kunnolla positiivisesti muuttamalla systeemit. Ota ohjat käsiin, varaa vaikka liput teatteriin tms ja suunnittele koko illan ohjelma. Näytä että sinäkin osaat olla itsenäinen, ole ilkikurinen ja tottelematon, ja kestä hykerrellen vaimosi ""raameihin asettamis""-yritykset. Kestä sinnikkäästi vaikka pitempään, kestä sinnikkäästi myös vaimosi vastustus olla lähtemättä tms. osallistumatta. Houkuttele vaimosi seuraamaan sinua omasta halustaan,hitasti mutta varmasti. näytä että sinäkin osaat viedä, ja etenkin ottaa vastuuta ja huolehtia, OMALLA tavallasi. Tällöin voit tuoda vaimollesi sen, mitä hän todennäköisesti hakee pompottamisellasi. Rajoja, huolenpitoa ja turvaa!Ihanaa sitkeydellä savustettua loppuelämää teille tossunalta ponnistaville!

 

Suuret kiitokset sinulle Pohjannainen lämpimistä sanoistasi. Tätä neuvomaasi ""konstia"" tulen kyllä kokeilemaan, kumpa osaisinkin sen tehdä päättäväisesti mutta sillälailla kuitenkin rakkauden hengessä. Pitää pyytää tähänkin asiaan taivaanisältä apua oikeisiin sanoihin ja tekoihin. Yrittää aina kannattaa ja uskoa parempaan huomiseen. Ihmisenä olemisen osa on vain joskus niin vaikeaa ja tuntuu väliin siltä että omat voimat ja keinotkin loppuu. Mutta kaitpa meillä kaikilla on oma ristimme oma myllynkivemme mitä vain on raahattava mukana tämä matonen matka ja lienee niinkin että siinä omassa ristissä on kuitenkin se oman olkamme malli, vaikka se välillä raastaakin olkapäitä. terv. Pohjanmaanelinkautinen

 

hop

 

Naiset ovat käynnee liika koulua. Se on tehnyt heistä ylpeitä ja vallanhimoisia, Nainen tarvitsee kuritusta. Silloin hänestä tulee kiltti .Ota piiska mukaa! Kun menet naisen luokse. Nietzsche neuvoi.

 

Naiset ovat käynnee liika koulua. Se on tehnyt heistä ylpeitä ja vallanhimoisia, Nainen tarvitsee kuritusta. Silloin hänestä tulee kiltti .Ota piiska mukaa! Kun menet naisen luokse. Nietzsche neuvoi.

 

No höh! Miehet ovat käyneet koulua liian vähän! Väkivalta ei ratkaise ongelmia!