Konkreettisia vinkkejä, kuinka hallita omia suuttumuksen tunteita paremmin? (Lapsen kiukuttelu...)

["Vieras"]

Olen puolitoistavuotiaan lapsen yksinhuoltajaäiti. Lapseni on hiljattain alkanut känkkäilemään ja ränkkäilemään oikein urakalla; ruuasta, vaipan vaihdosta, nukkumisesta... mikään ei tunnu kelpaavan. Varsinainen riemu repeää, kun lasta kielletään tekemästä jotain.

En kutsuisi itseäni maailman kärsivällisimmäksi ihmiseksi, mutta kyllä minulta kärsivällisyyttäkin löytyy. Mutta tuo jokapäiväinen, monta tuntia kestävä kiukuttelu tuntuu vievän multa viimeisetkin järjen rippeet päästä. Olenkin viime aikoina huutanut lapselle useamman kerran. En mitenkään "kurkun täyttä", mutta huutanut kumminkin. Jälkeenpäin minulla on siitä paha mieli, tiedänhän minä, että tuo lapsen kiukuttelu kuuluu tuohon ikävaiheeseen. Mutta kuten sanottu, tuo "jatkuva" itkeminen ja kiukuttelu kiristää hermojani enemmän kuin sitä voisi kuvitellakaan... Meneillään oleva alkuraskauskaan ei saa tunteitani heittelemään yhtään vähempää.

Suuttumiseni ja huutamiseni jälkeen olen usein todella pahalla mielellä. Itkettää, ja on todella syyllinen olo. Aina rauhoituttuani olen sitten ottanut lapsen syliin/lähelle, pyytänyt anteeksi ja jutellut hänelle rauhallisella äänellä. Lapsi ei tunnu olevan moksiskaan, mutta silti mietityttää, aiheutanko tuolla huutamisellani vaurioita meidän väliseen kiintymyssuhteeseen tms?

Haluaisin myös hillitä hermoni paremmin, siis etten huutaisi. Mutta miten? Siitä kaipaisin nyt vinkkejä.

 

[iiiii]

Itselläni auttaa tilanteesta poistuminen. Eli kun tuntee, että kohta pimahtaa, niin katson että lapsi on jossain turvallisessa paikassa, eikä mitään vaarallista ole lähettyvillä, ja menen vessaan minuutiksi lukemaan naistenlehteä. Aluksi siitä lukemisesta ei tule mitään, kun vain hermostuttaa, mut nyt jo menee rutiinilla niin, että nappaan vain valmiiksi vessassa olevan lehden, ja luen siitä jotain juoruja hetken, ja tulen ulos latautuneena ja hermot kurissa.

 

["Heivaan"]

Järjestä itsellesi säännölliset ateriat, riittävät yöunet, riittävästi aikuista seuraa ja (jos mahdollista lapsenhoido puolesta) jokin liikuntaharrastus. Lapselle ulkoilua joka päivä, kiukkuili tai ei.

Noilla pinna pitenee paremmin kuin millään "laske sataan" -jutuilla.

 

[xcv]

Ja jos yleensä asiat on kunnossa. niin lapsi kestää kyllä sen huutamisenkin eikä saa mitään elinikäisitä traumaa siitä. Näin sanoi mulle psykologi, kun kävin sen kanssa juttelemassa väsymyksestä, parisuhteesta yms. vaikeana aikana. Tsemppiä. Ja onhan sulla joku joka joskus hoitaa lastasi, ja pääset ottamaan vähän omaa aikaa? Se auttaa jaksamaan!

 

[as if]

Mene pihalle/parvekkeelle ja laske kymmeneen, tai kahteenkymmeneen.

Ja itsestäni oon huomannut että kun pääsen muutaman kerran viikossa vaikka spinningiin tai juoksulenkille vetämään itseni "piippuun" niin oon kaikin puolin parempi ja parempihermoinen ihminen.

Ja ei oo maailmanloppu vaikka välillä pärähtäiskin.