konkreettista apua 2-vuotiaan arjen sujumiseksi?

[nansa]

Nyt alkaa keittää tällä äidillä jo hieman liikaa... :'( Taas on päivä tapeltu tytön 2v4kk kanssa ja itketty välillä molemmat ja äiti menettänyt hermonsa ja karjunut ihan liikaa.

Pukeminen on yhtä tappelua, juoksee vaan karkuun koko ajan, ulkona lyö maahan keskelle tietä eikä suostu liikkumaan, huutaa joka asiassa kurkku suorana vastaan (matkii varmaan äitiänsä...), nipistelee ja lyö.

Tällaista ei toki ole aina, tiedän, että tälläistä viikon jaksoa seuraa taas paljon helpommat parisen viikkoa, mutta mä kaipaan jotain konkreettisia neuvoja, miten toimia?

Puhe ei tunnu menevän perille, uhkailu menee välillä, mutta tuntuu ikävältä. Huutaminen ei todellakaan auta ja muutaman kerran olen kädelle läpsäissyt, kun on mua nipistänyt ja se vasta on omantunnontuskat aiheuttanutkin. Auttakaa!!!

 

[kati]

Rauhallisuutta, jämäkkyyttä.
Perustele miksi olet jotakin mieltä asiasta tai että miksi jotku asiat pitää tehdä tietyllä tavalla.
Sinä määräät, eikä lapsesi määrää sinua.
Määrätietoine ja rauhallinen kurinpito(julma sana) viestittävät lapselle että valität hänestä ja asetat rajat lapselle.

 

[nansa]

\

Rauhallisuutta, jämäkkyyttä.
Perustele miksi olet jotakin mieltä asiasta tai että miksi jotku asiat pitää tehdä tietyllä tavalla.
Sinä määräät, eikä lapsesi määrää sinua.
Määrätietoine ja rauhallinen kurinpito(julma sana) viestittävät lapselle että valität hänestä ja asetat rajat lapselle.

Kiitos vastauksesta!
Tiedän, että rauhallisuutta tässä kyllä tarvittaisiin, mutta en ole tuosta perusteluista ollenkaan niin varma... kun neiti makaa keskellä pyörätietä ja kieltäytyy kiljuen liikkumasta mihinkään, niin siinä tilanteessa sen selittäminen, että joku ajaa pian pyörällä yli ei kyllä mene ollenkaan perille... yleensäkin näissä tilanteissa tyttö on niin hysteerinen, että puhe ei mene perille.

 

[uhmiksen äiti kans]

Kokeilepa välillä ihan erilaista suhtautumistapaa (ja yllätä lapsi ja itsesikin...) Yritä ottaa huumorilla ja rennommin vaikka kuinka raivostuttaisi. Mitä jos joskus löisit vaan leikiksi (rupeat kutittelemaan lasta tai lauleskelemaan) tai jättäisit huomioimatta koko kiukuttelun. Tai anna kiukutella rauhassa vähän aikaa. Meillä ei pukeminen joskus sujunut ja hermostuin, sanoin että äiti lähtee nyt. Pistin ulko-oven kiinni ja olin poissa minuutin, pari. Miehenalku antoi kummasti pukea kun tulin takaisin. Määrätietoisuutta ja päättäväisyyttä toki uhmiksen kanssa tarvitaan, mutta välillä syliä, hellyyttä, huomiota ja ymmärrystä. Tsemppiä, kyllä se joskus vielä hellittää vaikkei siltä varmaan tosiaankaan tunnu. =)

 

[mamma75]

meillä oli vastaavanlaista "puuskaa" tuossa iässä pojalla ja itse selitin rauhallisesti ja otin kasvot käsieni väliin ja katsoin suoraan silmiin kun selitin asian. Jos se ei auttanut niin jatkoin sitä niinkaun kunnes meni perille.. tosin oli vaikeaa joskus pitää itsensä rauhallisena kun oli mennä hermot! toinen tapa on ollut mulla se, että otan lapsen syliin ja halaan häntä vaikka kuinka pistää hanttiin ja sanon että äiti rakastaa sua ja niin siinä on lapsi rauhoittunut ja sanoo rakastavansa myös :saint:

 

[taustalla]

Konkreettista apua tilanteisiin:

Jos lapsi lyö maata autotielle, niin sehän on vaarallista! Ei siinä tilanteessa jäädä neuvottelemaan. Menet ja nappaat kakaran kainaloosi ja kannat vaikka väkisin tien sivuun. Siellä tien sivussa sitten otat lasta vaikka hartioista tai käsistä kiinni, menet kyykyllesi lapsen eteen ja katsot suoraan silmiin. Rauhallisesti ja vakavalla äänellä kerrot, että noin ei saa tehdä, koska se on todella todella vaarallista. Auto tulee ja ajaa päälle ja sitten käy tosi tosi kipeää. (Lapsi ei ymmärrä kuolemis-juttuja, mutta kyllä tietävät, mitä tarkoittaa kun käy kipeää). Lapsi kuuntelee, koska olet samalla tasolla ja katsot silmiin etkä huuda.

Pukeminen: Jos lapsi juoksee karkuun, niin et lähde perään. Pyydät nätisti tulemaan takaisin. Jos ei tule, niin kysyt, että haluatko lähteä ulos ollenkaan. Useimmat haluavat pihalle, joten suostuvat puettavaksi. Jos ei kysymys tehoa, niin puet väkisin ja annat pennun huutaa tai vaihtoehtoisesti laitat hetkeksi arestiin esim. meillä tuulikaappi on hyvä paikka, koska siellä ei ole mitään virikkeitä. Sitten taas menet kyykyllesi lapsen eteen, otat käsistä kiinni (ja varmistat tällä tavalla, että lapsi kuuntelee sinua) ja kerrot taas rauhallisesti, että pihalla on kylmä ja on puettava vaatteet päälle, muuten tulee kylmä ja että sinä puet hänet, koska nyt on sellainen tilanne, että äiti pukee. Hän voi itse sitten pukea joskus toisen kerran kun on rauhallisempi tilanne. Ja kerrot lapselle myös, että et halua yhtään vastaan rimpuilua ja joka rimpuilusta joutuu arestiin. Ja myös laitat arestiin joka kerta kun rimpuilee. Sinä olet äiti ja määräät ja jos sinua uhmataan, niin siitä rangaistaan.

Nipistely, nimittely, kiroilu: Kaikki kuuluvat samaan kategoriaan väkivallan kanssa (myös siihen sinun sormille näpsimiseesi, sekin on väkivaltaa). Tietynlaisesta pahanteosta annetaan ensin varoitus, jos vaikka lapsi heittelee tavaroitaan ja se on teillä kielletty, niin ensin pyydetään olemaan heittämättä (tuon ikäisen muisti on vielä lyhyt, joten ensin muistutetaan säännöistä) ja jos teko toistuu, niin sitten arestiin. Sitten on tekoja, joista ei varoiteta, niitä vain ei saa tehdä. Tällaisia on väkivallan teot, sekä fyysiset, että henkiset. Jos lapsi nipistää sinua, niin sinä otat häntä käsistä kiinni, menet taas kyykyllesi lapsen viereen ja katsot silmiin ja sanot napakasti, että on ehdottomasti kiellettyä nipistää, sillä se sattuu toista ja toisia ei saa tahallaan loukata. Nyt joudut arestiin ja muistat sitten tästä lähtien, että nipistää ei saa. Sitten viet taas lapsen arestiin ja kun lapsi tulee arestista takaisin, niin pyydät pyytämään nätisti anteeksi. Jos anteeksipyyntöä ei tule tai se on jotain epäselvää muminaa, niin takaisin arestiin ja hetken päästä koitetaan uudelleen, joko nyt onnistuisi.

Yleensä tuohon arestiin laittamiseen pätee muutama hyvä sääntö eli se on aina tehtävä rauhallisesti ja selittäen lapselle mitä tämä teki väärin. Kesto voi olla noin muutaman minuutin lapsen iästä riippuen (jotkut käyttää "yhtä monta minuuttia kuin lapsella on ikää vuosina", mutta itse tykkään katsoa vähän tilanteen mukaan). Kannattaa odottaa sen aikaa ainakin, että suurin kiukku ja riehuminen lakkaa ja lapsi oikeasti kykenee juttelemaan siitä mitä tapahtui. Arestin jälkeen myös pyydetään nätisti anteeksi ja keskustellaan, mikä teossa oli väärin ja pyydetään lasta olemaan tekemättä niin enää toista kertaa.

 

[samoin]

Kuulostaa tutulta. Meillä ei rauhallinen puhe/selitys auta, ei sylissä piteleminen, eikä huumorikaan muuta kuin hetkeksi(hetken päästä muksu muistaa että oli kiukuttelemassa) Huom! Vaikka äiti itsekin olisi rauhallinen niin silti tämä meidän uhmapää ei raivokohtauksensa kanssa rauhoitu silloin kun se on oikein päällä.. Tämä vain siksi, että jos nuo konstit eivät ole tepsineet niin et ole ainut..
Meillä tietyt asiat sujuu paremmin kun esim. lelujen keräämistä vaan jatketaan vaikka toinen samaa tahtia ottaisi leluja pois, lopulta nimittäin kuitenkin tulee mukaan.
Olen vasta nyt tajunnut että missään asiassa ei saa antaa koskaan , ei kertaakaan periksi..mitä jääräpäisempi muksu niin sitä tärkeämpää.
Voimia voimia!!!

 

[TuiKKu]

kiitos minunkin puolesta näistä vinkeistä. ne ovat tuttuja ja niitä on kokeiltu ja hermojahan se vaatii kun on 3 ja 2 vuotiaat.
nuorempi matkii kaikessa vanhempaa ja molemmat "kävelevät" ylitseni. energia ei tahdo riittää johdonmukaisuuteen vaikka tiedän että se tuottaa tulosta.
kun katson heitä silmiin ja kiellän vihaisesti, he nauravat :ashamed: ja 3-v vaikka osaakin olla hellä isoveli niin monesti läpsäsee pikkusiskoaan tai juoksee tahallaan päälle. jokainen päivä tuntuu menevän läpi vain uhkausten ja lahjonnan avulla..... ja mitens sitten kun joukkoon tulee kolmonen :kieh:

 

[taustalla]

Se silmiin katsominen ja puhuttelu toimiikin vain yhteistyössä arestin kanssa! Lapsi huomaa hyvin äkkiä, että äiti vaan puhuu, mutta ei siitä sen pahempaa seuraa.

Jos lapsi nauraa kun häntä puhutellaan, niin suoraan arestiin! Ja arestin jälkeen koitetaan, että josko nyt keskustelu onnistuisi järkevästi ja tätä arestiin ja takas -toimintaa jatketaan tasan vaikka koko päivä, että alkaa mennä puhe perille. Ei ne sitä montaa päivää jaksa peräjälkeen ja antavat periksi kun näkevät, että äiti tosiaan vie arestiin kun sanoo vievänsä.

Ja tuota arestia pitää tosiaan käyttää joka asiaan ja jatkuvasti! Ei auta, että tänään äidin nipistämisestä joutuu arestiin, jos niin ei tapahtu myös vartin päästä ja illalla uudelleen ja vielä huomennakin ja aina...

Yksi, mitä voisi myös kokeilla, on sen lelun pois ottaminen, millä tuhmuutta tehdään. Esim. jos heittää lapiolla lunta pikkusiskon silmille, niin lapio lähtee jäähylle ja sen saa takaisin vasta toooosi pitkän ajan päästä (vanhemmalla lapsella lelu pitää ansaita takaisin hyvällä käytöksellä, mutta sitä ei voi vielä 2-vuotiaalta vaatia). Ja ennen kuin lelu annetaan takaisin, niin taas jutellaan, että muistatkos miksi tuo lelu joutui tuonne (vaikka kaapin päälle) ja se joutuu sinne aina uudelleen, jos et osaa leikkiä sillä nätisti. Jos tuhmuutta ei tehdä minkään lelun kanssa, niin silti voisi tuhmuudesta arestin lisäksi ottaa jonkun mieleisen lelun pois.

Isommalla lapsella voi toimia myös kielto katsoa koko päivänä lastenohjelmia tai yksi, mikä meillä on auttanut usein, on se, että jos ollaan vaikka menossa kylään, niin sanotaan, että jos siellä tarjotaan jotain hyvää, niin lapsi ei sitä hyvää saa, jos on ollut tuhmana eikä tottele. Tämäkin toimii vasta 3-vuotiaalla ja vanhemmalla, koska sitä pienempi ei vielä muista niin pitkälle.

Yhtäkaikki, rangaistuksen pahasta teosta pitäisi tulla heti kun teko on tehty (tai huomattu). Ja rangaistuksen päälle pitää keskustella, mitä tapahtui ja miksi ja miksi niin ei saa tehdä ja mitä siitä seuraa, jos jatkossa vielä vastaavaa tekee.

Ja hyvästä käytöksestä pitää kehua ylitsevuotavaisen paljon, että lapsi huomaa, että hyvästä käytöksestä saa enemmän kehuja ja huomiota kuin pahasta.

Meillä auttaa myös se, että jos isosisko kiukuttelee, niin en ole huomaavinanikaan häntä ja alan kehua retostaa pikkusiskoa, joka todennäköisesti puuhailee vaan omiaan, mutta ainakaan ei märise. Isompi huomaa hyvin äkkiä, että äitiä miellyttää enemmän pikkusiskon käytös ja alkaa matkia tätä ja sitten kun isompi on myös hiljaa ja kiltisti, niin kehun myös häntä ja sitten tilanne onkin usein jo ohi.

 

[Peikko]

Erittäin fiksua tekstiä "vieraalta"!
Aresti on toimiva keino oikein käytettynä. Ja jos joku äiti nyt miettii, voiko olla pienokaiselleen niin julma että pistää tenavan tuulikaappiin yksinään märisemään... niin korostetaan nyt vielä, että ehdottomasti on myös hyvästä ja kiltistä käytöksestä muistettava palkita! Paljon huomiota, suukkoja, halauksia ja kehuja pitkin päivää aina, kun lapsi on nätisti! Kyllä muksu kohta huomaa, miten kannattaa käyttäytyä.

 

[taustalla]

\

kiitos minunkin puolesta näistä vinkeistä. ne ovat tuttuja ja niitä on kokeiltu ja hermojahan se vaatii kun on 3 ja 2 vuotiaat.
nuorempi matkii kaikessa vanhempaa ja molemmat "kävelevät" ylitseni. energia ei tahdo riittää johdonmukaisuuteen vaikka tiedän että se tuottaa tulosta.
kun katson heitä silmiin ja kiellän vihaisesti, he nauravat :ashamed: ja 3-v vaikka osaakin olla hellä isoveli niin monesti läpsäsee pikkusiskoaan tai juoksee tahallaan päälle. jokainen päivä tuntuu menevän läpi vain uhkausten ja lahjonnan avulla..... ja mitens sitten kun joukkoon tulee kolmonen :kieh:

Hei, vaikuttaa tosiaan, että teiltä on vähän pallo hukassa. En edes harkitsisi kolmatta, jos et kahdelle saa mitään kuria. Jos noin pieni nauraa äidin tiukalle kiellolle, tehtyään pahojaan, niin mun mielestä aika vakavaa. Ja jos koko päivä vaan uhkauksia ja lahjontaa.

Nyt käyttöön aresti, ja periksi ei saa antaa yhtään. Kun tuohon tilanteeseen jouduttu, että lapsi nauraa tehtyään tuhmia, äidille, niin on kiire tehdä tilanteelle jotain!

 

[nansa]

tuo aresti kuulostaa hyvältä idealta.... Miten käytännössä toimitte? Eli siis minne arestiin (tuulikaappia meillä ei ole)?

Jos laittaa omaan huoneeseensa ja oven kiinni, niin vaikuttaako kielteisesti siihen, että nukkuu yöt hyvin yksin omassa huoneessaan ovi kiinni? Makkarissa on vauva, keittiötä tai olkkaria ei oikein saa suljettua...

 

[taustalla]

\

tuo aresti kuulostaa hyvältä idealta.... Miten käytännössä toimitte? Eli siis minne arestiin (tuulikaappia meillä ei ole)?

Jos laittaa omaan huoneeseensa ja oven kiinni, niin vaikuttaako kielteisesti siihen, että nukkuu yöt hyvin yksin omassa huoneessaan ovi kiinni? Makkarissa on vauva, keittiötä tai olkkaria ei oikein saa suljettua...

Meillä tosiaan tuo tuulikaappi on todettu parhaaksi paikaksi lähinnä siksi, ettei siellä ole mitään virikkeitä. Aluksi laitoin omaan huoneeseensa, mutta siellä alkoi vaan leikkiä leluillaan eikä oikein ymmärtänyt, että se ois ollu rangaistus. Sitten laitoin joskus myös meidän aikuisten makuuhuoneeseen. Tämän kanssa toimi sama kuin tuulikaapinkin kanssa, eli nostan lapsen seisomaan keskelle huonetta ja sanon, että "seisot siinä, etkä koske mihinkään, sillä nyt olet arestissa" ja yleensä lapsi ei silloin mihinkään koskekaan. Jos alkaa touhuilla omiaan, niin pieni puhuttelu ja muistutus, että "olet nyt arestissa" ja aika alkaa tästä uudelleen. Jotkut lapset on myös niin kilttejä/rauhallisia/arkoja(???), että suostuvat esim. istumaan vaan penkillä kun sanotaan, että "istut nyt siinä". Meidän tyttö ei kuitenkaan tähän suostu eli parempi sulkea ihan eri huoneeseen.

Pihalla arestipaikkana toimii pulkka, puistonpenkki, rattaat, mikä nyt sattuu olemaan sellainen paikka, minne voi "eristää" leikeistä. Joskus olen ihan vaan piirtänyt hiekkaan tai lumeen rinkulan kengänkärjellä ja lapsi seisomaan sinne rinkulaan. Pääasia tuossa arestipaikassa on se, että tosiaan joutuu olemaan paikallaan eikä saa leikkiä.

Meillä oli muuten myös jossain vaiheessa tätä, että tyttö alkoi nauraa päin kun komensin ja oli aivan sama vaikka olisin hyppinyt tasajalkaa tytön edessä, ei mitään vaikutusta. Joskus otin tukastakin kiinni kun en mitään muuta keinoa keksinyt. Sitten aloin kokeilla tätä tiukkaa aresti+puhuttelu -linjaa ja SE OIKEASTI TOIMII!!! Ja loogistahan se on, en minäkään kuuntelisi, jos joku minulle päivät pääksytysten nalkuttaisi ja huutaisi korvan juuressa...

 

[TuiKKu]

miten toimitte jos lapsi saa oven jo auki eika pysy nurkassakaan muuta kun pitelemalla?

 

[Maaruska]

Meillä on myös käytössä tuo aresti paikka ja se on pieni tuulikaappi (ovessa lasi josta lapsi näkee sisälle). Ja myös meillä se toimii. Joskus poju kokeilee itse avata oven mutta silloin menen heti siihen,laitan oven kiinni ja sanon, että nyt olet arestissa koska et uskonut äitiä ja pääset pois sieltä kun olet kiltti poika tms. Meilläkin oli aluksi arestipaikkana omahuone mutta tosiaan rupesi siellä vaan leikkimään leluilla.

 

[Valaja]

Tuulikaappijäähy toimii meilläki. Yleensä minuutti per ikävuosi, mutta tilannekohtasesti. Kiellän kerran nätisti esim. lopetappa se riehuminen. Sitte kiellän napakammin esim. ja nyt lopetat HETI sen riehumisen tai joudut jäähylle. Jos mukula jatkaa, roudaan jäähylle sen ihmeemmin selittämättä. Jos koittaa tulla pois, pidän ovenkahvasta kiinni. On nuo oppinu, että jäähyltä ei tulla pois ja että jäähy tulee, jos ei tottele. Turha uhkailla, jos ei pysty toteuttaan uhkausta... Kaupassakäynnit oli meillä yhtä taistelua yhteen väliin. Sitte alettiin tehä niin, että toisen varotuksen jälkeen lapsi vietiin autoon. (Ei yksin kuitenkaan jätetty.) Kaupassa riehuminen loppui muutamaan autoon vientiin. Tässä hommassa hirveän tärkeää ois muistaa ne positiiviset asiat ja kehua, kiittää, halata muksua, ku on reipas. Ihan pikkuasioissaki. Yleensähän niihin negatiivisiin vaan puututaan ja ne huomataan, ku pitäs olla toisin päin. Eli hyvää käytöstä huomioidaan, huonolla käytöksellä ei saa huomiota. Näin muksut hoksaa, että on kivempaa, ku on reipas. Me otettiin tämä tapa Pikku enkeleistä, kakkosen perjantai-illan ohjelmasta. Ei tule kai enää. On ollu hyvä ja toimiva malli erittäin vilkkaille lapsille (ja lyhythermoselle äidille). Ja hyvää tässä on seki, että ku on järkevä toimintamalli, niin eipä siinä tarvi itekkään miettiä, että mitä nyt ja miten tästä tilanteesta pääsee ku konstit loppuu. Tätä me harjotellaan... =)