Hae Anna.fi-sivustolta

Kootut typerimmät kommentit tuttavilta

Viestiketju osiossa 'Lapsettomuus' , käynnistäjänä Kesäheinä79, 13.03.2008.

  1. haavelapsesta Vierailija

    Sinulle 'mulla kai normaalia ihanampia ystäviä', kai niitä hyviä ystäviä on muillakin ja usein ne töksäyttelijät ovat minun kokemukseni mukaan ihan muita kuin ystäviä...ventovieraita, puolituttuja, sukulaisia jne. Tämä aihe on varmasti haastava, mutta sen tilannetajun perään minäkin huutelen. Kärsi sitten lapsettomuudesta tai vakavasta sairaudesta niin voisi se sanoja olla tilanteen tasalla.

    Tiedän että on varmasti vaikeaa "keksiä" meille lapsettomille sanottavaa, mutta mielestäni paras onkin että jättää sitten sanomatta kokonaan. On tosiaan läsnä ja kuuntelee ja sanoo vaikka "voi ystävä rakas, en voi edes kuvitella miltä lapsettomuus voi tuntua....en tiedä mitä voisin sanoa....".

    Itse kärsin lapsettomuudesta ja näistä typeristä kommenteista. En mahda itselleni mitään. Toisaalta, tämä palsta on lapsettomien ja täällä saa ja pitää keuhkota kun pahalta tuntuu. Varmasti monikaan meistä lapsettomista ei lauo typeriin kommenteihin typeriä vastakommentteja....me puramme sitä kiukkuamme ja mielipahaamme täällä. Eikös se ole sitä tilannetajua :p

    Toisaalta soisin mielelläni tänne palstalle aiheen 'kipakat vastineet typeriin kommentteihin". Jokuhan tästäkin herneenpalot vetää, mutta......
     
  2. Polgara78 Uusi jäsen

    liittynyt:
    12.03.2009
    Viestejä:
    110
    Saadut tykkäykset:
    0
    Jos joku vetää herneet, niin pieni on hänen murheensa tähän tuskaan verrattuna.

    Itse olen pitänyt kielen hampaiden takana, vaikka mieli olisi töksäyttää jotain ilkeää ja tullut tänne avautumaan tai puhunut ystävilleni... Vieläkin ärsyttää anoppini ajattelemattomuus ( mieluummin noin kuin tahallista ilkeyttä...).
     
  3. ylempi Vierailija

    Ehkä hän nyt kuitenkin halusi kertoa asiasta mahdollisimman monelle ihmiselle ja iloitakin raskaudesta! Jos sut olisi jätetty tästä julkisesta uutisesta ulkopuolelle niin olisit vetänyt herneet nenään siitäkin, aivan varmasti. Mun mielestäni sun kannattaa myös käyttää tilannetajua ja ymmärtää se, että ystäväsi toimi hänen tilanteessaan parhaalla tavalla, ei ole hänen tehtävänsä miettiä sinun takia miten hän haluaa raskaudestaan julkisesti ihmislle kertoa. Otan osaa, että asia on sinulle näin vaikea, mutta et sinä muita siitä haukkumalla kyllä yhtään helpommalla pääse. Valitettavasti.

    Raskaus on todellakin odottamista, joka alkaa kahden solun yhdistymisestä. Siihen ei vaikuta se, että onko sitä solujen yhdistymistä yritetty ollenkaan vai 20 vuotta.
     
  4. Mammax1 Vierailija

    Mulla meni lapsettomuuden takia välit anoppini kanssa, hän ei osannut suhtautua kerrottuamme ongelmastamme minuun enää mitenkään luontevasti. Kommentit olivat luokattomia, tyyliin lapsettomiuuden syynä se että olen altistunut työssäni liikaa kemikaaleille, miksi mieheni otti näin vanhan vaimon (31v.) jne.. Lisäksi hän kertoili ongelmistamme muille täysin ulkopuolisille ja myös raskaana olevalle kälylemme (emme itse ehtineet kertoa hänelle ongelmistamme ennen kuin anoppi ehätti edelle..) Lisäksi anoppi surkutteli ääneen itseään ja sitä ettei voi iloita minun ja mieheni kuullen muista lastenlapsistaan. Mieheni muilla sisaruksilla on monta lasta ja sisarukset ovat ok, mutta anoppi hehkuttaa etenkin tyttäriensä superhedelmällisyydestä minulle tyyliin "ei tarvitse kun nukkua miehen vieressä" mikä hiertää välejäni myös heihin vaikka tytöt sinänsä mukavia ihmisiä.

    Meilläkin on nyt ihanan ihana ivf-lapsi mistä olemme ikikiitollisia mutta välit anoppiin eivät ole korjaantuneet. Nyt kommentit anopilta ovat tyyliä pitäähän lapsella sisaruksia olla ja ei nyt enää voi olla TEILLÄKÄÄN ongelmia kun peli on avattu. Ei tee mieli raportoida hänelle mitään vaikka olemme juuri nyt pikkukakkosta hoidoilla tavoittelemassa (minkä takia pitää hakea tsemppausta täältä samanhenkisten palstalta).

    Lopuksi vielä haleja kaikille tässä lapsettomuuden/hankalasti raskautivien suossa tarpoville, toivoa on aina! Meillä onnistui siirto nro 7 (3xIVF ja 4PAS ennen vauvaan johtanutta plussaa)
     
  5. Polgara78 Uusi jäsen

    liittynyt:
    12.03.2009
    Viestejä:
    110
    Saadut tykkäykset:
    0
    Ne anopit..... =D Mä pystyn jakamaan sun tunteet, vaiks mun kohdalla ei ihan noin ollutkaan, mut v*mäistä silti.

    Saas nähdä miten sitten käy, kun ja jos mieheni siskot alkavat yrittämään muksua... Jos heille napsuu " vain nukkumalla miehen vieressä " , ni pitänee varautua vastavanlaisiin kommentteihin...

    No kävihän meillekin niin, et kerrasta napsahti, mut onni ei ollut myötä ja pikkuinen kiinnittyi ulkopuolelle.... sen jälkeen onkin saanut todellakin tehdä muutakin kuin vaan nukkua miehen vieressä.

    Onneksi saitte pienen ihmeenne ja pidän peukkuja, jotta saatte pikku2 aikanaan kotio! =)

     
  6. Luin koko tämän ketjun, ja jäi ikävästi mieleen tuo muutama sivu sitten esitetty ajatus, jota joku vielä tukikin, että joillekin sitä lasta ei vain olisi edes tarkoitettu. Ja syynä voisi olla joku geenivirhe tai muuta vastaavaa, jonka takia luonto hoitaa asian omalla tavallaan.

    Ei saamari, voiko olla totta, että joku TODELLA ajattelee näin?

    JOS luonto kerran on näin viisas, niin millä helvetillä sitten selitetään kaikki nämä lapset, jotka SAAVAT syntyä tähän maailmaan, ja ovat sairaita? Kun tänne kuitenkin kaiken aikaa syntyy terveiden lasten ohella myös vammaisia, sairaita, epämuodostuneita lapsia, jopa todella vaikeitakin tapauksia? Miksi luonto ei toimi näiden "virheellisyyksien" kohdalla, ja karsi heitä pois jo ennen hedelmöitymistä?

    Ja tuo "kaikkien ei ehkä kuulukaan saada lapsia." Aivan. Ei niin kuulukaan. Ei niiden kuulukaan saada lapsia, jotka pahoinpitelevät heitä, jotka jättävät lapsensa heitteille, jotka eivät tuon taivaallista lapsestaan välitä, jopa käyttävät heitä seksuaalisesti hyväkseen jne. MIKSI HE KUITENKIN SAAVAT LAPSIA? Miksi heidän kuului saada ne lapset?

    Antakaa tähän selitys, jos osaatte. Tuolla logiikalla nimittäin kaikkien olemassa olevien lasten pitäisi olla terveitä ja hyvinvoivia, ja kaikkien vanhempien myös olla virheettömiä ja täydellisiä, koska luonto ei heitä diskannut tässä viisaassa valintaprosessissaan.

    Ja sitten tästä alkuperäisestä aiheesta. Tuo on varmaan kaikkein turhauttavin kommentti, minkä saa kuulla, tuo "älä stressaa liikaa." Miten määritellään liikaa stressaaminen? Mikä ylipäänsä on stressaamista? Et siis saa ajatella asiaa, joka on sillä hetkellä maailman tärkein? Miten sen muka voisi unohtaa? Varsinkin, kun on hoidot päällä, asian unohtaminen on suhteellisen mahdotonta.
     
  7. Sanni Vierailija

    Töykein kommentti oli: Ehkä teidän kannattais lopettaa se kortsun käyttö, niin vois vaikka onnistua.
    Ikään ku oltais niin tyhmiä että oltais käytetty ehkäsyä ku yritettiin lasta!

    Sit kaikki tietenkin tuputti sitä soopaa, et sillon ei onnistu jos yrittää liikaa, et monilla kuulemma tärppää sit ku ne luovuttaa. Mut siis haloo! Se on sattumaa! Sillon ihan alussa ku päätettiin et halutaan lapsi niin luultiin et se onnistuis tosta vaan, joten sillon ei todellakaan stressattu asiasta ja oltiin sillon niin alkuhuumassa et paneskeltiin ihan iloksemme 1-4 kertaa päivässä, mut silti ei tärpänny vaik sillon ei stressattu asiasta. Sithän se vasta alko huolestuttamaan ku kuukautiset tuli kerta toisensa jälkeen.

    Ei oltu kaikille tietenkään kerrottu siitä et raskaaks tulemisessa on vaikeuksia, mut joillekki oltiin kerrottu et yritetään. Sekin tuntu sit pahalta ku kaikki ne jotka ties et yritetään niin koko ajan kyseli et joko oot raskaana ja sit piti aina sanoa et "en vielä" ja muutenkin se miten kaikki piti sitä niin itsestään selvyytenä, et mä tuun heti raskaaks kun haluan. (Olin yrittämisen alussa 18v)

    Sit se ärsytti ku yks kerto mulle et sillä meni muka kauan tulla raskaaks ku sillä meni 4kk ja sit se aatteli et se johtuu siitä et se käytti sitä ennen pillereitä. Mut siis eihän 4kk oo aika eikä mikään... Ite oltiin siin vaihees yritetty suunnilteen vuos.
     
  8. töykeää Vierailija

    Me emme lapsensaamisongelmistamme puhuneet perheillemme, mutta sitten kun onnistuminen lopulta koitti, asia tuli puheeksi (kuinka kauan yritystä jne., tässä vaiheessa otimme asian omatoimisesti esille). Lapsettomuuden aikana kukaan ei udellut lapsihaaveistamme, ainoastaan anoppi 5 v sitten kerran saunassa minulle sanoi, että eikö se olisi kiva tuollainen vauva (saanut juuri silloin ensimmäisen lapsenlapsensa) ja minä siihen, että olisihan se, mutta opiskelut ensin. Äitini tunnusti raskausuutisen kuultuaan, että oli luullut, ettemme lasta saakaan ja ajatelleensa, että halutessamme sitten vaikka adoptoimme. Ikäähän meillä oli jo pitkälti yli 30 v ja moni ilmeisesti ajatteli (ja aivan oikein), että ongelmia on eikä halunnut niihin sen kummemmin puuttua ja meidän mieltä pahoittaa. Valveutuneet ihmiset tietävät nykyisin, kuinka yleistä lapsettomuus on ja fiksut ymmärtävät senkin, että kaikenlainen kommentointi loukkaa ja asianosaiset kyllä ottavat halutessaan asian esille.
     
  9. lapsettomuutta... Vierailija

    ...on monenlaista.

    Kuulun kanssa niihin "onnekkaisiin", jotka raskautuu jo pelkästään siitä, että näkee miehen alushousut. Meillä vain on 4 raskautta takana eikä yhtään lasta :( Syytä ei löydy, raskaudet vain päättyy viimeistään viikolla 12 ilman vuotoja tai muita oireita. Ne vain kuolee mun sisälle kaikki :(

    Mulle pahimpia kommentteja on olleet:

    No sähän voit kuitenkin tulla raskaaksi. -Niin voin joo...
    Hyvä, että meni kesken niin aikaisin. -Mitä hyvää siinä on?
    Sikiössä oli jotain vikaa. -Ilmeisesti ei vaan tutkimuksien mukaan oo.
    Kyllä sitä kannattaa yrittää vaan, lapsen saaminen on elämän kohokohta. -Niin varmasti on joo.
    En ikinä osannukaan kuvitella, että susta vois tulla äiti. -Ai kiitti :(
    Ihan kauheeta, miten te jaksatte, varmaan ihan hirveetä. -Joo on se!

    Tietty ymmärrän, että tilanteeseen on vaikea suhtautua enkä siksi oo enää mun ystäville tai kenellekkään muullekaan kertonut mun keskenmenoista. Oon sanonut vain, ettei nyt sovi. En vaan enää jaksa kertoa ihmisille, jotka ei voi tätä ymmärtää. Éikä ne tajua, että ne kommenteillaan loukkaa. Ei ne osaa astua meidän saappaisiin eikä keskenmenoa voi käsittää ennenkö sen on itse kokenut. Sama koskee myös ihan puhdasta lapsettomuutta. Keskenmenojen saaneena oon ihan yhtä lapseton kuin täysin raskaudeton lapseton. Mullakaan ei lasta ole edelleenkään, vaikka oon viimeisen 1,5 vuoden aikana ollut yhteensä 32 viikkoa raskaana :(
     
  10. Dirlanda Vierailija

    Tai ole koskaan kysellyt ystävieni/tuttavieni lastenteko aikeita. Minulle ei kuulu/kiinnosta. Enkä myöskään pidä itseeni kohdistuvista uteluista. Kauan sitten koin keskenmenon ja ehkä minulla olisi tyttö tai poika mutta sen koommin en ole vakavasti lapsia meinannut. Taidan olla vapaaehtoisesti lapseton.
     
  11. kukumperi Vierailija

    Eräs vanha kaveri, joka on saanut lapsia samaan aikaan kun minä keskenmenoja lähetti viestin, kun ei ollut kuullut minusta aikaan. Hänkään siis itse ei ollut pitänyt yhteyttä, kuten lapsia saaneet yleensä eivät ehdi eivätkä halua lapsettomiin pitää ja minä taas olin sairastanut vaikeasti, enkä jaksanut siinä sairastaessa sosiaalisia suhteita aktiivisesti hoitaa. Hyvin sain olla rauhassa kyllä.

    Tuli sitten viesti, että ymmärretään toki, että vihaan heidän muiden lapsiaan enkä siksi pidä yhteyttä.

    Edelleen on kuppi nurin varmaan loppuiän tuosta lasten vihaamisesta.

    En ole vielä koskaan tässä elämässä lasta osannut vihata, aikuisissa kyllä on paljon halveksittavan typerää sakkia.

    Tämä oli ehkä yksi typerimpiä kuulemiani asioita ikinä. Ainakaan sen sanoja ei sitten tuntenut kohdettaan ilmeisesti pätkääkään.

    Muuten kommentit on sekalaisia. Olen tajunnut kyllä pitää asiasta suuni kiinni, koska ihmiset, joilla on lapsia, yleensä käyvät vakuuttelemaan ilman mitään tajua tai tietoa aiheesta, että 'Kyllä varmasti saatte lapsia, kun nekin ja mekin saatiin, älkää hätäilkö kun olette niin nuoriakin!' (>30 v. ihmiset, jotka yrittäneet lapsia yli neljä vuotta... joo ihan varmaan saadaan, ei vaan olla tajuttu miten niitä tehdään...)
     
  12. Tatu Vierailija

    Päätin kertoa lapsen yrittämisen tuskasta ystävälleni. Hän totesi vaan, että sehän on henkilökohtainen asia. Toinen kommentti taisi olla, että yritä ajatella positiivisesti ja päästä asian yli. Yritin itku silmässä selittää, että tää prosessi on vielä kesken, kun ei sitä lopullista tuomiota ole vielä tullut... Esitteli sitten vielä tämän jälkeen kuviaan joiden joukossa mm toisen ystävänsä muutaman kk vanha vauva, jota hän kommentoi lällyttämällä "eikö olekin ihana"...
     
  13. sokrunen Vierailija

    Ärsyttävin kommentti on tullut ystäväpiirimme lapsettomalta, joka sanoi, että mä en voi puhua itsestäni vielä lapsettomana, kun en ole käynyt hoitorumbaa läpi. Olemme yrittäneet tuloksetta lasta seitsemän vuotta, mutta kumpikaan meistä ei halua hoitoihin (emme siis tiedä kummassa on vika). Emme kuulemma myöskään halua oikeasti lasta, koska emme ota selvää missä vika pilee. Meille oli itsellemme alusta asti selvää, että jos lapsi ei tule normaaliteitse meille, adoptio on seuraava vaihtoehto.
     
  14. vieras Vierailija

    Seksin jälkeen pitää panna tyyny lantion alle ja sitten olla siinä jalat kohti kattoa puoli tuntia. Lisäksi ei saa tehdä alapesua ollenkaan seksin jälkeen, kun yrittää raskautta. Lisäksi kannattaa panna ainakin kahdesti joka päivä kun yrittää raskautta.

    Jos haluaa tehdä pojan silloin seksi on ajoitettava ovulaatiopäivään tai 1-2 pv sen jälkeen. Jos halua tehdä tytön, on seksi ajoitettava 1-2 pv ennen ovulaatiota. Koska kuulemma tyttösiittiöt (xx) elävät pitempään vaginassa ja uivat hitaammin, poikasiittiöt (xy) taas elävät lyhyempään ja uivat nopeammin.
     
  15. vieras Vierailija

    Entäs jos juttu onkin jostain pikkuasiasta kiinni esim. naisen ovulaation puuttumisesta?

    Eikö ole aika kuluttavaa yrittää turhaan, eikö siinä mene seksielämäkin pilalle? Eikä oo kamalaa miettiä sitä, kenestä lapsettomuus johtuu?

    Ei se oo mikään hoitorumba. Hoitoihin on kiva mennä, kun ollaan hyvällä asialla liikenteessä. Ja hoidot antaa toivoa onnistumisesta. Toivo tekee hyvää.
     
  16. vieras Vierailija

    Sinun ystäväsi ei ole ystävä ollenkaan. Etkö nää, että häntä ei kiinnosta asiasi lainkaan. Hän on pinnallinen ihminen eikä tarvitse ystävää, jonka kanssa jakaa ilot ja surut.
     
  17. sokrunen, Vierailija

    Sepä siinä juuri on, että meillä ei YRITETÄ vaan seksiä harrastetaan, kun tekee mieli, ei sen takia, että siitä pitäisi syntyä lapsi! Ja mitäs jos tuomioksi tuleekin, että meillä ei ole mitään mahdollisuutta saada lasta juuri tämän partnerin kanssa? Ja kun täällä lukee keskusteluja pitkistä hoitorumbista, ei siitä kovin ruusuita ja kivaa kuvaa saa. En halua, eikä mieheni halua ottaa sitä riskiä, että nyt loistava parisuhde muuttuu tuossa hoitohärdellissä, kun muitakin vaihtoehtoja on kuten adoptio. Meille ei vain ole niin tärkeää se, että lapsi on biologinen. Mutta ilmeisesti sekin on täällä vaikea ymmärtää.
     
  18. sokrunen, Vierailija

    Niin piti täsmentää kirjoitusta, että toki siis harrastamme seksiä myös sen lapsihaaveen takia, mutta mitään pakkoyrittämistä se ei ole eikä kelloon, kalenteriin tai lämpötilaan katsomista. Eiköhän monella juuri siitä pakkoyrittämisestä mene seksielämään halut.
     
  19. Tatu Vierailija

     
  20. tperä kommentti Vierailija

    tässä tulee yksi typerä kommentti, pyydän anteeksi jo näin etukäteen.
    Olette kirjoitustenne perustella erittäin lapsirakkaita ihmisiä, fiksun tuntuisia.

    Miksi teille on niin tärkeää saada biologinen oma lapsi?
    Vaikka elämänne on täynnä ehkä kymmeniä epäonnistumisia, pettymystä ja pahaa mieltä jopa 20 vuoden ajan?
    Pelkoa ja pettymystä pettymyksen jälkeen. Ei ole kivaa elämää tuokaan.

    Miksi lapsi ei voisi olla adoptoitu lapsi?
    Tai miksi ette voisi vaikkapa olla tukiperheenä huonosti kohdelluille lapsille jotka on otettu huostaan tai joutuneet lastenkotiin?

    Eikö heitäkin voisi joku rakastaa ja antaa hellyyttä, auttaa hyvän elämän alkuun.
    Voisitte tehdä mielettömän paljon hyvää jo olemassa oleville lapsille. Teillä on rakkautta ja empatiakykyä vaikka muille jakaa.

    Pyydän vielä kerran anteeksi, jos loukkasin teitä.
     
  21. My life Vierailija

    Omasta puolestani voin vastata tähän, että adoptiolapsen saaminen ei ole mikään helppo juttu, eikä läheskään aina tuloskaan edes ole toivottu. Suomessa adoptioon annettujen lasten määrä on minimaalisen pieni. Ulkomainen adoptio on toinen mahdollisuus, mutta sielläkin puolella lasten määrä on pudonnut todella paljon. Itselläni on myös sairaus, jonka _periaatteessa_ ei pitäisi vaikuttaa adoptiopäätökseen, mutta kun jonossa on järkyttävä määrä täysin terveitäkin vanhemmaksi halajavia, niin arvaahan sen, miten siinä käy... Kaikissa maissa on myös omat säädöksensä, jotka vaikeuttavat monen tietä, vaikka Suomen viranomaiset olisivatkin katsoneet parin adoptiokelpoiseksi. Lisäksi ulkomainen adoptio on kallista (niin kuin toki hedelmöityshoidotkin). Henkilökohtaisesti pidän myös arveluttavana lasten tuomisen Suomeen toiselta puolelta maapalloa, aivan toisesta kulttuurista jne. Kotimaisillakin adoptiolapsilla on usein vaikeuksia taustansa vuoksi, miten sitten ulkomailta tuoduilla lapsilla?

    Voin myös auliisti myöntää, että pelkäisi adoptiolapsen mahdollisia hyvinkin vaikeita ongelmia, jotka juontavat juurensa lapudden hylkäyskokemuksiin ja muihin mahdollisiin rankkoihin asioihin. Usein myös ulkomaisilla adoptiolapsilla on terveysongelmia. Minä kai sitten olen huono ihminen, kun mieluummin haluan terveen lapsen, jolla on elämänsä alusta saakka ollut luottavainen suhde muihin ihmisiin.

    Ja onhan sekin tietenkin syy, että minä _haluan_ kokea raskauden ja kaiken siihen liittyvän. Haluan synnyttää lapsen ja nähdä sen heti vastasyntyneenä. Minua kiehtoo, minkälainen lapsi minulle ja miehelleni syntyisi - olisiko hän musikaalisen kuten minä, uskomattoman empaattinen kuten isänsä jne. Pinnallista kai, mutta yksi syy lisää.

    Sijoituslapsi ei ole vaihtoehto omalle tai adoptoidulle lapselle. Hän ei ole "oma". Tämän riistävän prosessin jälkeen en halua sitä mahdollisuutta, että joku tulisikin ja ottaisi minulle annetun lapsen pois. Varsinkin kun tietäisin, että lapsen olot hyvin mahdollisesti siitä huononisivat radikaalisti, ja hän ehkäpä jonkin ajan kuluttua olisi taas luonani, mutta jälleen kerran enemmän rikki revittynä.

    Samoin voi kai kysyä helposti raskautuvilta, miksi he eivät (ainakaan ensimmäiseksi lapseksi) halua adoptoitua tai sijoituslasta.
     
  22. Lapseton Vierailija

    Siis uskomattomia juttuja joutuu kuuntelemaan.

    Miten toisten tahaton lapsettomuus, vapaaehtoislapsettomuus, lasten hankkiminen tai mikälie kiinnostaa muita ihmisiä niin kovasti ja sitä pitää vielä alkaa kommentoimaan ala-arvoisesti? Eikö heillä ole omaa elämää, oikeasti?
     
  23. vastaaja Vierailija

    Siksi, koska lastarilapset ovat ns. erityislapsia, joilla ongelmana tuo, kun ovat kaltoin kohdeltuja. Lapsen ensimmäisen 1.5 vuotta ovat lapsen elämän tärkeimmät. Silloin pitää olla joku aikuinen, joka on turvallinen ja ei hylkää yms. Emme halua ongelmalasta. Lapsen kasvatus on muutenkin haasteellista, siksi mielummin biologinen vanhemmuus.

    On tärkeää nimen omaan saada yhteinen lapsi, koska rakastaa puolisoaan ja tehdä hänelle jälkeläisen. Pitää olla tieto siitä, että lapsi on osa minua ja osa puolisoani, hänessä pitää olla meidän molempien geenejä. Lisäksi se, että lapsesta tulee vanhempiensa näköinen ulkonäöltään on tärkeää.

    Ei ole kyse mistään hoivavietistä pelkästään.
     
  24. vieras Vierailija

    Vuotta kauempaa ei kannata yrittää. Sitten jo aika hakeutua lapsettomuushoitoihin.
    Kun on pantu joka päivä muutaman kuukauden ajan ja jos lasta ei tule niin silloin on syytä olettaa, että lasta ei perinteisin keinoin saada ja silloin kannattaa hakeutua lapsettomuushoitoihin.

    Jos et ota ovulaatioajankohtaasi selville (1-2 vrk kestoltaan) asianmukaisilla testipuikoilla, silloin raskauden saavuttaminen voi viedä vuosia.

    Ei hoidoissa mene parisuhde pilalle.

    Adoptioprosessi vie vuosia ja hyvin harva onnistuu saamaan adoptiolapsen. Ulkomailta adoptointi on erittäin vaikeaa. Otan vaikka esimerkiksi Madonnan, joka ei saanut afrikasta adoptiolasta, koska lapsen äiti tulikin esteeksi.
     
  25. vieras Vierailija

    Ei sitä väkisin kannata yrittää, jos ei lasta tule niin sitten se on hyväksyttävä ja keksittävä jotain siihen tilalle. Tyyliin hyväksy osasi. Olisi ihan kiva tietää, että jos kyseisellä ihmisellä sama tilanne, niin pyrkisikö silloin hyväksymään asian ja jättämään sikseen.
     
    Lasted edited by : 28.11.2016
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti