Alkuperäinen kirjoittaja latuska:
Meillä on nyt hiukan yli 2 kk vanha vauva, joka on kovin itkuinen. Illat menee usein itkevää vauvaa kanniskellessa, ja hän nukahtaa yöunille vasta 23-24 aikaan. Päivisin itketään myös. Toki on iloisempiakin hetkiä, jolloin vauva seurustelee ja hymyilee, mutta ne kestävät max 15 minuuttia, ja sitten menee hermot. Vatsavaivaa hänellä varmasti on välillä, mutta en usko kaikkien itkujen selittyvän sillä. Mietin vaan, että missä iässä vauva mahtaa rauhoittua...? Muiden kokemuksia otetaan ilolla vastaan.
tuo vauvan itkuisuus. Konsteja mitä minä kokeilin:
*Cublaton ->huuto vain paheni
*Disflasyl -> ei vaikutusta
*Relat ->tilanne parani jonkin verran
*Kanniskelu niin, että vatsa oli lattian päin ->auttoi silloin kun pikkuisella oli ilmaa vatsassa
*Kanniskelu niin, että vauvan rinta vasten minun rintaani ->auttoi kun oli kyseessä väsyitku ja ihan vielä ei malttanut nukahtaa
*Rintareppu ->ei voinut sietääkkään
*vyöhyketerapia ->hoitopäivä oli fantastinen, nukuttiin hyvin ja kitinä oli vähäistä. Pidempiaikainen vaikutus alkoi näkyä kolmannen kerran jälkeen.
*illalla kylvetys -> vauva nukkui paremmin ja aikaisemmin
*Koska maitoa ei tullut minulta riittävästi niin annoin korviketta. Nan aiheutti hirvittävän huudon, baby semp ei mitään
*Syötön aikana vähän väliä röyhyytin oikein kunnolla niin se auttoi ilmavaivoihin.
*vaunujen kantokoppaan laitto ja siinä keinutus->rauhoitti erityisesti päivällä
*Turvaistuimeen ja autolla ajelemaan ->auttoi hyvin
*vuorottelimme miehen kanssa kantamista niin, että toinen kantoi 1h ja toinen oli sinä aikana poissa kotoota ja taas toisin päin ->auttoi meitä kumpaakin jaksamaan
*4kk iässä meillä tilanne rauhoittui jo aika lailla
*sellainen henkilö, jonka lapsi ei ole tätä itkua pitänyt näitä ensimmäisiä kuukausia ei voi tajuta sitä kuinka totaalisen väsyttävää se on. Aina saa erinäisiä vinkkejä, mutta kun on itsekkin hyvin väsynyt niin niiden vinkkien toteuttamiseen ei riitä kuin aika. Minun anoppi sanoi, aina, että ajattele niin, että voisi olla huonomminkin ja sitten hän luetteli läjän kauhukokemuksia. Niin, voisihan sitä olla, mutta kun se, että itseä väsyttää ja hermo on kireällä niin se on sitä minun elämää, joka minun on joka ikinen minuutti elettävä. Ei siinä silloin pahemmin lohduta se, että tämä kitinä loppuu joskus.
Tsemppiä!