Koska muutto omaan kotiin?

["kysyn"]

Kaverin kanssa tuli juttua kun he on ostamassa isompaa asuntoa kun heidän 17v tarvitsee oman huoneen ja 10v ja 5v tarvitsee myös oman huoneen. Nyt näillä nuoremmilla ollut yhteinen huone ja vanhemmalla oma huone ja vanhemmat nukkuneet olkkarissa.
Ihmettelin sitten vaan kun he on nyt ostamassa/käyneet katsomassa vain asuntoja jossa vähintään 5 makuuhuonetta ja pienempää ei suostu katselemaan,
siis OK jokainen hassaa rahansa mihin haluaa mutta ihmettelen.
Kun kuulemma jokaisella lapsella pitää olla oma huone ja vanhemmilla myös ja lisänä yksi vierashuonekin,
OK sen ymmärrän että kiva kun muksuilla on omat huoneet ja vanhemmatkin saa vihdoin oman rauhan.
Satuin sitten sanomaan että kohtahan tuo vanhin jo muuttaa pois kotoontaa että onko nyt kuitenkaan järkeä katsella ihan noin isoa asuntoa kun he ei mm tarvitse erikseen mitään työhuonieta tms.
Kaveri suuttui ja sanoi että heidän vanhin on vasta 17v joten eihän hän nyt varmaan vielä moneen moneen vuoteen mutta mihinkään.
Kysyn että kuinka vanhaksi sitten nuo lapset kotonaan asuu :O
Siis ajattelin vaan kun itse olen ollut 17 kun muutin omilleen

 

["vieras"]

Pääkaupunkiseudulla tiedän monia, jotka ovat asuneet n. 25v saakka.

Kyllä sitä helposti monta vuotta vielä kotona menee. Jos vaikka käy lukion, niin tuohon vierähtää helposti pari-kolme vuotta lisää. Jos jatko-opinnot ovat samalla paikkakunnalla, niin tulee edullisemmaksi kotona asustella, sitä voi katsella sopivaa asuntoa vähitellen, kun ei ole mikään kiire, muualta tulevat ottavat sen, mitä vaan saavat.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";25769310]Pääkaupunkiseudulla tiedän monia, jotka ovat asuneet n. 25v saakka.

Kyllä sitä helposti monta vuotta vielä kotona menee. Jos vaikka käy lukion, niin tuohon vierähtää helposti pari-kolme vuotta lisää. Jos jatko-opinnot ovat samalla paikkakunnalla, niin tulee edullisemmaksi kotona asustella, sitä voi katsella sopivaa asuntoa vähitellen, kun ei ole mikään kiire, muualta tulevat ottavat sen, mitä vaan saavat.[/QUOTE]
Aivan totta. Mun esikoiseni muutti omilleen 21-vuotiaana. Kuopus on nyt 20 eikä ainakaan pariin vuoteen ole muuttamassa. Menee tammikuussa inttiin ja ainakin sen ajan asuu vielä kotona. Meillä on tilaa emmekä ole toisillemme häiriöksi, joten jos intin jälkeen opiskelee pääkaupunkiseudulla, niin en pidä yhtään mahdottomana ajatuksena, että asuisi vielä kotona. 25 v on mullekin se raja, jolloin alkaisin jo kuopusta tuuppimaan omilleen...varsinkin, jos haluan siinä vaiheessa myydä tämän asunnon ja muuttaa pienempään. Aika näyttää.

 

[mamatsu]

[QUOTE="vieras";25769310]Pääkaupunkiseudulla tiedän monia, jotka ovat asuneet n. 25v saakka.

Kyllä sitä helposti monta vuotta vielä kotona menee. Jos vaikka käy lukion, niin tuohon vierähtää helposti pari-kolme vuotta lisää. Jos jatko-opinnot ovat samalla paikkakunnalla, niin tulee edullisemmaksi kotona asustella, sitä voi katsella sopivaa asuntoa vähitellen, kun ei ole mikään kiire, muualta tulevat ottavat sen, mitä vaan saavat.[/QUOTE]

Omani (vanhin) muutti viime vuoden lopulla 20-vuotiaana omaan asuntoon.Viitisen kilometrin päähän ja pk-seudulla asutaan.Onnistui saamaan tilavan uudehko yksiön hyvältä paikalta ja hyvät liikenneyhteydet kanssa.

 

["äitipäiti"]

Sehän riippuu paljon olosuhteista. Jos opiskelupaikka löytyy kodin läheltä niin miksipä muuttamaan jos kotona asiat sujuu. Ja jos armeijaan menee, niin sieltäkin tullaan lomille, on se kiva silloikin jos on oma huone.

 

["vieras"]

Kokemukseni mukaan, tytöt muuttavat omilleen huomattavasti aiemmin kuin pojat.

Opiskelu yleensä pidentää kotona asumista, varsinkin isoissa kaupungeissa joissa se on ihan perusteltuakin, pienellä paikkakunnalla ne pojatkin voi potkaista oman onnensa nojaan jo hiukan aikaisemminkin.

Mutta 25v mamman helmoissa asuva on jo ihan liian vanha.

 

["kysyn"]

Niin, tuo heidän vanhin lapsi käy nyt ammattikoulua ja luultavasti tulee saamaan työharjoittelupaikastaan vakityönkin mitä tiedän taustoista.
Ja emme asu pääkaupungissa vaikka kaupunkia tämäkin on
Ei siinä,kunhan vaan ihmettelin kun pienemmät asunnot ei tule kuulloonkaan ja senkin tiedän ettei lisää lapsia tule.
Mutta jokainen tosiaan ostaa asuntonsa mistä haluaa ja kuinka suuren haluaa.

 

[KiiajaVille]

Itse täytyin sinä syksynä 17v kun lähdin opiskelemaan ja muutin pois kotoa.
Toki vielä kesät senkin jälkeen asuin kotona.

Tiedän yhden 36v poikamiehen joka asuu vielä kotona, eikä hänkään ihan mikään vätys ole.

Omat lapset varmaan "potkitaan" omilleen viimeistään 20v.. (silloin itse muutin poikaystävän kanssa yhteen)

 

[KiiajaVille]

Niin ja mun mielestä lapset ei tarvi omaa huonetta.. Meillä kaikki 4 nukkuu samassa huoneessa ja on siellä kaikki lelutkin.
Koululaiselle on järjestetty paikka missä pääsee rauhassa tekemään läksyt, mutta vielä kuitenkin tekee nekin keittiön pöydän ääressä.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";25769434]Kokemukseni mukaan, tytöt muuttavat omilleen huomattavasti aiemmin kuin pojat.

Opiskelu yleensä pidentää kotona asumista, varsinkin isoissa kaupungeissa joissa se on ihan perusteltuakin, pienellä paikkakunnalla ne pojatkin voi potkaista oman onnensa nojaan jo hiukan aikaisemminkin.

Mutta 25v mamman helmoissa asuva on jo ihan liian vanha.[/QUOTE]
Tytöille tulee yleensä jossain vaiheessa tarve "laittaa" omaa kotia. Pojille yleensä riittää, kunhan on sänky ja viihde-elektroniikkaa Mun kuopus hankki itselleen hiljattain jääkaapin ja kahvinkeittimen, joten nuokin lienevät asioita, mitä nuori mies sisustukseensa tarvitsee sängyn ja viihde-elektroniikan lisäksi.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25769434]Mutta 25v mamman helmoissa asuva on jo ihan liian vanha.[/QUOTE]

Miksi? Jos asia sopii sekä lapselle, että vanhemmille, miksei siellä kotona voi asua vaikka 40-vuotiaaksi asti?

 

["vieras"]

Itse olin 18 kun muutin omilleni, mutta 21 vuotiaana muutin puoleksi vuodeksi takaisin vanhempien luo kun tuli muutto pääkaupunkiseudulle ja halusin rauhassa etsiä hyvää asuntoa. Mutta joidenkin mielestä kai tuokin tekee minusta luuserin. En ymmärrä tätä suomalaista ajattelutapaa, että viimeistään 20-vuotiaana jos ei ole kotoa lähtenyt niin sitten on kyllä täysi luuseri, joka ei saa elämässään mitään aikaiseksi.

 

[no tuota]

[QUOTE="vieras";25769527]Miksi? Jos asia sopii sekä lapselle, että vanhemmille, miksei siellä kotona voi asua vaikka 40-vuotiaaksi asti?[/QUOTE]

Jos ihan sen takia, että itsenäistyy/irrottautuu vanhemmista?

Kyllä minä omaa lasta katson kieroon jos vielä 25 vuotiaana haluaa asua vanhempien luona ja sanoisin kyllä suht suoraan asiasta. Ymmärrän tilanteen jos lapsella on sairaus joka vaikeuttaa suuresti elämää tai muuten tarvitsee elämässään seuraamista 24/7.

 

[Lentokala]

Itse olin 22v ( täytin juuri ) kun muutin pois kotoa.

Ainakin Helsingissä monet asuivat juurikin tuon ikäisiksi kotona,
kun ei tarvi välttämättä opiskelujen perään muuttaa mihinkään.
Ja ne jotka muutti opiskelemaan toiseen kaupunkiin olivat siellä opiskelija-asunnossa viikot
ja usein viikonloput kotonaan Hgissä.
Siis lapsuudenkodissa, koska aika kallista ois pitää opiskelija-asuntoa toisessa kaupungissa
ja omaa asuntoa toisessa.
Mun muualla opiskelleista ystävistä kukaan ei jääny sille tielle vaan muuttivat sitten takaisin Helsinkiin.

Uskon että maalta / pikkukaupungeista muutetaan aiemmin pois kotoa kun isommista?

Niin asuminen on kallista pk seudulla myös, joten voi olla tiukkaa opiskelijalle..

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";25769527]Miksi? Jos asia sopii sekä lapselle, että vanhemmille, miksei siellä kotona voi asua vaikka 40-vuotiaaksi asti?[/QUOTE]
Eilen just mietin illalla kotiin tullessani, että kun kuopus aikanaan muuttaa omilleen, niin mitenköhän mä aion sen jälkeen selvitä lumitöistä. On muutenkin paljon asioita, joissa on ihan kiva, että on toi kuopus apuna. Joskus ihan vaan jonkin purkin avaamisessa, kun mulla on nivelet niin kipeät, että en saa purkkia itse auki. Vielä ei ole tarvinnut miettiä ostopäätöksiä tehdessä, selviänkö jonkun pakkauksen avaamisesta, mutta tulevaisuudessa täytyy tuokin ottaa huomioon.

 

[Keittiönoita]

Jos ihan sen takia, että itsenäistyy/irrottautuu vanhemmista?

Kyllä minä omaa lasta katson kieroon jos vielä 25 vuotiaana haluaa asua vanhempien luona ja sanoisin kyllä suht suoraan asiasta. Ymmärrän tilanteen jos lapsella on sairaus joka vaikeuttaa suuresti elämää tai muuten tarvitsee elämässään seuraamista 24/7.

Meillä tuo irroittautuminen on jo tapahtunut, vaikka poika asuukin vielä kotona. Emme ole kuin äiti ja lapsi vaan kuin kaksi aikuista kämppistä. Kummallakin on oma elämänsä ja omat juttunsa. Myös kotona oma reviirinsä, johon toisella ei ole mitään asiaa.