Kosketuksen puute?

[Kosketustavailla]

Hei!
Haluaisin teidän asiallisia kommentteja siitä, mitä pitäisi tehdä, kun mies kavahtaa kosketustani?
Olen kohta 40v. 3 lapsen äiti, nuorin jo 13v. vanhin 17v. Olen eronnut ja lapset meillä vuoroviikoin. Tilanne ei ole erilainen oli lapset kotona tai ei. Tilanne on siis niin, että olen ollut mieheni kanssa 8 vuotta. Alku huuman jälkeen hän kertoi ettei välitä pussailuista eikä halailusta. Kaikki koskettaminen liittyy seksin aikaiseen kosketteluun. Seksi on hyvää silloin kun sitä on. Ei koskaan silloin, jos minä haluan tai ehdotan. Joskus olen kokeillut seksi vaatteita/keimailua, mutta en enää uskalla, koska hän voi esim. hänen intiimialueiden hyväilyn jälkeen, vaikka hänellä seisoisi niin ilmoittaa, että " älä jaksa, olen väsynyt". Ja saa minussa tietenkin aikaan melkoisen ei haluttavan olon. Häntä ei voi enää hyväillä suihkussa, ei suudella spontaanisti, ei puristaa yhtään mistään. Ja hän sanoikin, ettei minun kosketus saa hänessä aikaan mitään, ajattelee vain, että minä nautin siitä kun kosketan häntä, joten se on siis Ok. Hän ei kehu, eikä hirmuisesti minusta kiihoitu. Ja silti, kun hän haluaa seksiä, hän ilmaisee sen menemällä alasti sänkyyn ja odottaa siellä minua valmiina. Silloin n. 1-2X/kk kun se tapahtuu, se on tunteikasta ja loistavaa. Muuten meidän elämä on hyvää, samoja harrastuksia, samat arvot, juttelun aiheet. Koen että olemme todella hyviä ystäviä, jotka tyydyttää tarpeensa vain välillä. Olenko teistä vaativa ja liian täydellisyyttä haluava jos haluaisin, joskus halauksen, joskus jonkun hellän sanan, joskus jopa jonkun seksikkään kehun, joskus suudella vaikka ilman seksiä. Olen oikeasti todella epätoivoinen, koska mietin jopa joskus onko mieheni homo. Sen tiedän että toista naista hänellä ei ole. Ja senkin tiedän että olen ihan suht hyvän näköinen, hyvä kroppainen, ja kun vielä se arkikaan ei oikeasti ole kurjaa ja ollaan juteltukkin asiasta. Hän vain sanoo ettei tarvitse kosketusta, hellyyttä, seksiä, läheisyyttä, kauniita sanoja niinkun minä. Mitä pitäisi tehdä? Ja kiitos jos luitte loppuun

 

[Vanharouva]

Mietipä itseksesi, mikä sinulle on ne tärkeimmät asiat yhteiselämässä. Listaa ne vaikka paperille.
Veikkaan, että sinne tulee ensimmäisinä juuri niitä asioita, joita luettelet viestisi loppupuolella. Ymmärrän sinua oikein hyvin, sillä olen käynyt läpi elämässäni samoja asioita aikanaan. Oma ratkaisuni oli, että tuhat kertaa ennemmin elän luotettavan ja hyvän ihmisen kanssa, kuin rakkautta vannovan, hellivän, mutta arvaamattoman ja epäluotettavan ihmisen kanssa. Sen koin ensimmäisessä liitossani. Siksipä arvostan nyt suunnattomasti sitä, että mieheni ei vanno eikä paijaa, vaan tarkoittaa mitä sanoo ja kunnioittaa yhteiseloamme kaikin tavoin omalla tavallaan, olemalla se luotettava ystävä ja tuki aina kun tarvitaan ja pitämällä huolta hyvinvoinnistamme. Se on hänen tapansa osoittaa rakkautta. Pitää muistaa myös, että hän on valinnut minut siitä huolimatta, että minulla on ennestään toisen miehen lapset ja on aina kohdellut heitä hyvin, pitänyt huolta heidänkin hyvinvoinnistaan. Se jos mikä on osoitus rakkaudesta.

Meillä ihmisillä on erilaisia tarpeita läheisyyden tarpeessa. Ihanteellista tietysti olisi, että ne olisivat molemmilla samanlaiset, mutta harvoin se natsaa just kohdilleen. Silloin joutuu kasvattamaan itseään sopeutumaan, näkemään ne toisen tavat rakkautensa ilmaisemiseen. Mikä saa meidät helliin tunteisiin, voi toisella toimia päinvastoin. Lapset imevät kotoaan näitäkin asioita. Perheissä, joissa pieni lapsikaan ei saa paijausta, hellittelyä ja kosketusta paljon, ei kaipaa sitä aikuisenakaan eikä osaa ilmaista tunteitaan sitä kautta. Näin se meidän parisuhteessamme ainakin on, sillä vanhempiemme tavat ovat olleet hyvin erilaiset. Meillä paijattiin paljon, mieheni kotona ei yhtään. Hänen isänsä oli kova kertomaan satuja ja juttuja töiden lomassa. Hän osoitti lapsilleen kiintymystään siten,, äiti taas äiti ruokaa laittamalla ja komentelemalla hommiin. Näin hän toimi mumminakin lapsenlapsilleen.

Oma neuvoni ja on, että mietit näitä asioita myös järjen kautta, sillä voimme kasvattaa vain itseämme. Miehesi ei voi aidosti itseään muuttaa, mutta sinä voit oppia näkemään rakkautta laajemmin. Jos lopputulos on yhtä hyvä kuin minulla on, se totisesti kannattaa. Olen enemmän kuin tyytyväinen elämäämme!

 

[Äiti-ihminen]

Minullakin alkaa 40-vuotta tulla täyteen ja olen miettinyt olenko aivan väärän miehen kanssa naimisissa. Olen paljon yksin ja tunnen olevani tosi yksinäinen. Minulle on nyt käynyt niin että kun en saanut huomiota aviomieheltään niin hakeuduin sellaisten miesten seuraan jotka antavat huomiota. Ja baarissa lähdin viittä vaille ja melkein erään työkaverin mukaan.... molemmat halusivat ja paljon - huono juttu mutta en pettänyt! Minulla ei ole hyviä neuvoja mutta itse olen miettinyt onko tämä sitä mitä haluan loppuikäni. Vai olenko mieluummin yksin jonkin aikaa ja pohdin tätä kaikkea. Voimia sinulle!

 

[voi leipää]

Hankkikaa lemmikki.