kotiäiti?

Täällä kun on aina hirmuinen jaottelu kotiäiti/työäiti nimikkeen välillä niin miten luokittelet kotiäiti tittelin? Musta vain tuntuu hassulta, että ne jotka ovat kotona äitiyslomalla tai hoitovapaalla kutsuvat itseään kotiäideiksi. He kuitenkin ovat työsuhteessa monesti ja aikomuksena mennä töihin 1-3 kotona olemisen jälkeen. Itse jotenkin miellen kotiäideiksi vain ne, jotka tietoisesti valitsevat kotona olon työn sijasta, eli hoitavat lapsensa hoitovapaan jälkeenkin kotona, eivät siis edes pidä vaihtoehtona töihin menoa kun lapset ovat alle kouluikäisiä tai alakoululaisia... jos silloinkaan. Miten sinä määrität kotiäidin tittelin?

Toinen kysymys vielä teille kotiädit? jos olen siis oikein ymmärtänyt, hoitovapaan jälkeen tiputaan työttömyyskorvauksen piiriin? Eli miten otatte vastaan mahdollisia työtarjouksia, pelkäättekö työkkärin määräämiä kursseja tai työhaastatteluja ja miten niihin vastaatte?

Omassa lähipiirissä on muutama kotiäiti, siis niitä, jotka ovat lasten kanssa olleet yläasteikään asti kotona. Sen jälkeen lähteneet kouluttautumaan ja vasta yli nelikymppisinä työelämään. Ovat olleet todella tyytyväisiä tähän elämän valintaan. Nostan kyllä hattua teille kotiäidit todella paljon!

 

mun mielestä raja menee siinä kun kotihoidontuki alkaa.

 

Itse luokittelen kotiäitiyden kuten sinä ap. Kotiäiti valitsee tietoisesti lasten kanssa kotona olemisen, eikä myöskään nosta työttömyyskorvausta vanhempainrahakauden sekä kotihoidontuen jälkeen.
Olin 4 lapsemme kotiäitinä 12v, kouluttauduin ammattiini ennen lastemme syntymää ja 4:n lapsemme täytettyä 4 palasin takaisin työelämään.
En nostanut työttömyyskorvausta, vaan tulimme rahallisesti toimeen ilman sitäkin, hoidin kotona ollessani edelleen mieheni yrityksen laskutuksen ja palkanmaksun iltaisin lasten mentyä nukkumaan.

 

Itse luokittelen kotiäitiyden kuten sinä ap. Kotiäiti valitsee tietoisesti lasten kanssa kotona olemisen, eikä myöskään nosta työttömyyskorvausta vanhempainrahakauden sekä kotihoidontuen jälkeen.
Olin 4 lapsemme kotiäitinä 12v, kouluttauduin ammattiini ennen lastemme syntymää ja 4:n lapsemme täytettyä 4 palasin takaisin työelämään.
En nostanut työttömyyskorvausta, vaan tulimme rahallisesti toimeen ilman sitäkin, hoidin kotona ollessani edelleen mieheni yrityksen laskutuksen ja palkanmaksun iltaisin lasten mentyä nukkumaan.

 

Minun mielestäni taas kotiäiti on sellainen, joka jää hoitovapaalle lasten kanssa. Perinteisestihän kotiäiti on ollut sellainen, joka vetäytyy työelämästä ja hoitaa siis kotia ja lapsia miehen hoitaessa kokonaisuudessaan perheeseen rahan hankkimisen. Eiköhän nykypäivänä kuitenkin kotiäidillä tarkoiteta ihan sitä, että on kotona lapsen kanssa ottamatta kantaa siihen, milloin hän palaa töihin.

Itse ainakin olen puhunut kotiäitiydestä tai 'being a full-time mother'.

Suomessa naiset ovat niin hyvin koulutettuja, että harva raaskii jäädä täyspäiväiseksi kotiäidiksi vuosikymmeniksi. Toisaalta avioliitot eivät välttämättä kestä loppuikää ja eläkkeetkään eivät ole ruhtinaalliset. Esimerkiksi 10 vuoden kotiäitiys näkyy kyllä naisten eläkekertymässä. Jos aikoo jäädä kotiäidiksi pidemmäksi aikaa, niin miehen kanssa kannattaisi sopia, että vaimolle maksetaan vapaaehtoista eläkettä, joka täydentää mukavasti eläkettä, kun sen aika koittaa. Vaihtoehtoisesti rahaa pitäisi riittää myös sijoitettavaksi (esim. sijoitusasunto, joka laitetaan vuokralle), jonka voi sitten realisoida, kun tarvetta tulee.

Kotiäitinä pitäisi myös olla avioliitossa ilman avioehtoa, jotta saa varmistettua sen, että jos ero tulee, niin ei joudu taloudelliseen katastrofiin.

Itse en tunne ketään kotiäitiä, joka olisi ollut kotona lasten kanssa pidempään kuin 3-4 vuotta. Jos lasten ikäero on ollut iso, töissä ollaan oltu välillä ja jos taas ikäero on ollut pieni, niin sitten ollaan tehty 2-3 lasta putkeen ja sitten töihin. Toisaalta asiaan saattaa vaikuttaa se, että ystävistäni lähes kaikki ovat akateemisen koulutuksen saaneita, joten monella alalla koulutus vanhenee auttamatta, jos on kotona pitkiä aikoja. Sellaisen koulutuksen päivittäminen ei onnistu ihan kertaheitolla.

 

Musta taas tuntuu hassulta, että joku kutsuu itseään kotiäidiksi, jos vaikka on palaamassa työelämään muutaman kuukauden hoitovapaan jälkeen. Monesti silloin kuitenkin ne tulevat työkuviot jo pyörivät mielessä. Vanhempainvapaa on kuitenkin vain 10kk? Silloin kun siis ollaan vanhempainvapaalla, jokainen äippä sanoo olevansa äitiyslomalla. Sen jälkeen itse sanon olevani hoitovapaalla, mutta en miellä olevani kotiäiti vaan hoitovapaalainen . Kotiäidiksi tituleeraisin itseäni vasta, kun hoitovapaa olisi ohi ja jäisin kotiin lasten kanssa.

 

Minunkin mielestä kotiäiti on sellainen jolla ei ole työpaikkaa odottamassa ja aikoo olla kotona pidempään kuin pari vuotta. Minulla ei ole työpaikkaa ja tarkoitus olisi olla kotona niin kauan kun lapset menevät kouluun. Ja mahdollisesti sen jälkeenkin. Jos miehen tulot eivät romahda niin pärjätään kyllä ihan hyvin ilman mitään työttymyyskorvauksiakin.
Nyt olen ollut kotona yli 3 vuotta ja ei ole mitään hinkua työelämään.

 

on taas minusta sellainen, joka tosiaan on aina kotona, eikä käy ansiotyössä sinä aikana kun lapset ovat ainakaan alle 18 vuotiaita. Isä siis tuo perinteisesti leivän pöytään.

Äitini oli kotona kunnes nuorin oli 20 vuotias ja yhteensä 30 vuotta. Isä teki työt kodin ulkopuolella. Hän ei siis missään vaiheessa nostanut mitään työttömyyskorvauksia, vaan ihan ovat vanhemmat näin perinteisesti ajatelleet, että asiat toimivat perheen parhaaksi. Nuorimmainen on syntynyt 80 luvun alkupuolella.

Minusta on tosiaan hassua, että nykyään olen törmännyt tähän, että papereihin minutkin luokitellaan kotiäidiksi, vaikken pysyvää valintaa siihen suuntaan olekaan voinut tehdä. Olen ehdottomasti näiden "oikeiden" kotiäitien kannalla, mutta valitettavasti se ei tule meillä olemaan mahdollista ilman ihmettä... Näillä näkymin en saa olla kotona kuin vuoden vielä nuorimmaisen kanssa, mutta saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan... Kotiäitinä en kuitenkaan voi itseäni pitää, mutta samapa tuo mitä haluavat papereihin kirjoittaa, kun tällä hetkellä ei ole parempaakaan titteliä. Kunnianosoituksena tuota titteliä pidän... Harmi etten sitä ole ansainnut kuitenkaan.

Oikeille kotiäideille siis kunnon hatunnosto!!!

 

Minusta taas äiti, joka on lapsensa tai lastensa kanssa kotona ja siis poissa työelämästä, on sillä hetkellä kotiäitinä, vaikka ei pitäisi kuin "pakollisen" äitiysloman ja mies pitäisi vanhempainvapaan. En myöskään pidä työelämään palaavaa äitiä mitään "työäitinä", vaan äitinä ja normaalina työntekijänä, jolla siis on lapsia. En siis näe kotiäitinä minään tittelinä, joka pitäisi jotenkin ansaita, vaan asiain tilaa kuvaavana terminä.

Miksi asioista pitää tehdä vaikeampia kuin ne ovat ja jotenkin korostaa äitien eroja ja luokitella äitejä? Halutaan luoda omituinen hierarkia sen perusteella, miten pitkään kukin äiti on kotona lapsiaan hoitamassa. Entä miehet? Pitääkö heillekin luoda hierarkia lasten hoitoajan perusteella? Ja tosiaan termit kotiäiti ja työäiti... Joku niin sanottu "työäiti" voi käytännössä olla kotona ja läsnä lastensa kanssa kuin joku toinen "kotiäiti" eikä äidin työssäkäynti välttämättä tarkoita, että lapset esimerkiksi hoidettaisiin kodin ulkopuolella. Kaikkihan on kiinni vanhempien työkuvioista ja muista perheen järjestelyistä.

 

Aika tunteikas purkaus... Mistäköhän mahtaa johtua... Kyllähän kaikki tietää mikä on perinteisesti kotiäiti ja sen määritelmään on turha mennä muuttelemaan vaikka joitain titteli pelottaakin.

Mikäli isä pitää jonkin isyysvapaan, niin ei häntä kyllä silloin tituleerata koti-isäksi, vaan ihan hän on mikä on työssäänkin vaikka isyysvapaalla onkin. Kyllä se kotiäidin tittelin ansaitseminen vaatii enemmän.

Mikäli sinulla on työ ja olet vain "väliaikaisesti" kotona, niin kyllä sitä on se mikä on työssäänkin. Jos taas on aidosti omistautunut kodille, niin sitten sitä on kotiäiti (tai koti-isä).

 

Minusta perinteinen kotiäiti on se, joka hoitaa kotona lapsia aikomattakaan mennä töihin. Sen sijaan minusta nykyään kotiäidin käsitettä voi ihan hyvin laajentaa koskemaan myös niitä, joilla on tavoitteena mennä töihin lähivuosina. Jos esimerkiksi hoitovapaalla olevan naisen pitäisi määritellä sen hetkinen statuksensa, niin eikö se olisi nimenomaan kotiäiti? Kuulostaisi vähän liian työkeskeiseltä ilmoittaa statuksekseen esim. myyntiassistentti (hoitovapaalla), kun kuitenkin voi olla, että sitä kotiäitiyttä esimerkiksi kolmen lapsen kanssa tulee olemaan yhteenlaskettuna vuosikausia.

Minulla vähän särähti korvaan tuo "jos on aidosti omistautunut kodille, niin sitten sitä on kotiäiti". Kyllä sitä voi olla ihan aidosti omistautunut kodille, lapsille ja puolisolle, vaikkei olisikaan 30 vuotta kotiäitinä, sillä harvassa on ne niin varakkaat miehet, joilla olisi mahdollisuus tarjota puolisolle kotiäitiyttä rajoittamattoman pitkän ajan. Entisaikoina se on onnistunut, mutta nykyään vain harva siihen kykenee ilman, että naisella ei olisi edes satunnaisia työtuloja.

 

Minä olin hoitovapaalla oleva äiti niin kauan, kuin siihen oli oikeus työn puolesta. Kotiäidiksi muutuin, kun sanouduin hoitovapaan jälkeen irti halutessani hoitaa ja kasvattaa laspet itse ilman ulkopuolisia.

 

Minusta on suoraan sanoen vähän hupaisaa, että tällainenkin asia pitää ottaa näin vakavasti ja alkaa tästä riidellä. Omanarvontuntoa pitää molemmin puolin pönkittää omaa valintaa ylistämällä ja polkemalla muita alas.

Olen aiemminkin jossain kommentoinut, että Suomessa kahdenlaisilla ihmisillä on mahdollista jäädä kotiäideksi. Joko miehellä pitää olla niin suuret tulot, että hän pystyy ylläpitämään perheen elintason yksin, tai perheellä pitää olla niin pienet tulot tai ei lainkaan tuloja, jolloin kaikki "hyvinvointivaltion" tuet pyörivät eikä vaimon mahdollisen palkan menetyksellä ole merkitystä tai käteen jäävät tulot voivat olla jopa isommat. Sitten on vielä ehkä pieni joukko riittävän perinnön saaneita, jotka tulevat toimeen sillä. Meidän muiden taas täytyy toimia taloudellisten realiteettien pohjalta. Onneksi minulla on ihana perhe ja mielenkiintoinen työ, josta olen äitiysvapaalla, en kotiäitinä ;D, joten en kadehdi mitään edellä mainittua ryhmää.

 

Olen aiemminkin jossain kommentoinut, että Suomessa kahdenlaisilla ihmisillä on mahdollista jäädä kotiäideksi. Joko miehellä pitää olla niin suuret tulot, että hän pystyy ylläpitämään perheen elintason yksin, tai perheellä pitää olla niin pienet tulot tai ei lainkaan tuloja, jolloin kaikki "hyvinvointivaltion" tuet pyörivät eikä vaimon mahdollisen palkan menetyksellä ole merkitystä tai käteen jäävät tulot voivat olla jopa isommat. Sitten on vielä ehkä pieni joukko riittävän perinnön saaneita, jotka tulevat toimeen sillä. Meidän muiden taas täytyy toimia taloudellisten realiteettien pohjalta. Onneksi minulla on ihana perhe ja mielenkiintoinen työ, josta olen äitiysvapaalla, en kotiäitinä ;D, joten en kadehdi mitään edellä mainittua ryhmää.

Vähän OT mutta pakko kommentoida: Riippuu myös perheen elintasosta. Miehelläni ei ole mikään erikoisen iso palkka (aika tarkkaan suomalaisten keskivertopalkkaa saa hän), mutta olemme silti pärjänneet niin että minä olen kotona (tosin saamme kotihoidontukea ja teen itse välillä keikkatöitä myös). Säästäväisesti elämällä saamme miehen palkalla "ylläpidettyä elintasoa" vaikkei mies olekaan suuripalkkainen.
Kotiäiti voisi minusta olla myös hoitovapaalla oleva, vaikka olisi työpaikka odottamassa. Mutta en pidä kamalan tärkeänä että tällä olisi hirmu tarkka määritelmä. Esim. itselläni ei ole työpaikkaa odottamassa, mutta aion silti mennä töihin kun nuorimmainen on ehkä noin 3v. jolloin kotona oloa tulisi yhteensä kertyneeksi 8 vuotta. Pitäisin itseäni kotiäitinä kyllä, vaikka aionkin vielä joskus mennä töihin.

 

No tolla logiikalla sä et sitten ole työtön, jos työsi loppuu ja tiedät saavasi uuden paikan esimerkiksi 5 kuukauden kuluttua... Etkös sä silloin viiden kuukauden ajan ole työtön? Ja jos olet kotona lapsen kanssa viisi kuukautta, etkös sen aikaa ole kotiäiti, vaikka olisitkin sen jälkeen menossa töihin?

 

ups