Kotiäidin yksinäisyys

[leenu]

Ensin vietin päivän lasten kanssa kotona, mies töissä sosiaalisoimassa. Illalla piti olla menoa, mutta kaveri perui, koska muita ei ollut tulossa mukaan...pelkän kotiäidin seura kai niin tylsää. Mies kävi uuden ystävänsä kanssa kahvittelemassa töiden jälkeen. Odotin lasten kanssa kotona, milloin saan vihdoin aikuista juttuseuraa....Kunhan saatiin lapset vihdoin nukkumaan, niin eikös toi mies ole puhunut toista tuntia puhelimessa vaihteeksi vanhan ystävänsä kanssa. Onko muilla samanlaisia tuntemuksia? Pitääkö mun mennä töihin vain siksi, että saan päiviini aikuista seuraa? Yrittänyt olen....Ystävät vain harvenevat vuosien myötä ja kotona niitä uusia suhteita vaikea solmia. Ymmärtävätkö muiden kotiäitien puolisot, että kotona oleva kaipaa illalla aikuista seuraa ehkä paljon enemmän kuin hän itse?

 

[enkula]

:hug: tuo on niin tuttua

 

[Hmm]

Mies puhuu puhelimessa? So? Etkö itse voi?! Käy vaikka lasten kanssa kahvittelemassa muiden äitikavereiden kanssa? En nyt ymmärrä, miten se on miehesi vika, jos ei sinulla ole ystäviä?

 

[vieras]

Tiedän tunteen. Meilläkin sama tilanne. Lapset heräävät meillä jo klo 6 viimeistään, joten päivät ovat tosi pitkiä. Mies tulee yleensä kuuden maissa töistä, joskus vasta kahdeksalta. Tänäänkin odotin innolla perjantaita, mutta mies olikin mennyt pesemään autoa kaverinsa kanssa. Tuli kotiin, sentään syötiin yhdessä ja lasten iltatouhut.Nyt lähti ulos ja mä täällä yksin koneella. Kaipaisin todellakin aikuista seuraa enemmän. Näkeehän sitä puistossa muita äitejä, mutta se ei ole sama asia kuin kyläillä esim. muiden luona tai käydä kahvilla ilman lapsia.

Mustakin tuntuu, ettei se mies oikein ymmärrä miten kovasti odotan häntä kotiin. Eräänä päivänäkin, kun tuli kuntosalin kautta kotiin niin kyllä olin vihainen. Nähtiin lasten kanssa miten isän auto tuli pihaan, mutta isää ei kuulunut sisälle. Isähän oli jäänyt puhumaan puhelimeen.....ja me kun niin odotettiin. Sitten kun kerroin, että olisi voinut jutella kaverinsa kanssa myöhemmin,niin hän vain tokaisi, että eihän se puhelu nyt niin kauaa kestänyt.

Olen minäkin sitä miettinyt, että töihinpaluu voisi tehdä hyvää.

 

[osa-aikainen]

Menkää töihin!! Mulla ainakin helpotti. Olin kotona reilut kaksi vuotta. Kyttäsin kellon kanssa miehen menoja/töitä, kun en itse päässyt.
Kuitenkin minulla oli kotiäiti-ystäviä, joiden kanssa treffailimme lähes säännöllisesti. Mutta ei ole sama juttu se. Töihin paluu avasi monta solmua meidän perheessä.

 

[leenu]

Meillä se tilanne, että mies on se sosiaalisempi osapuoli muutenkin. Se ei kuitenkaan tarkoita, etten itsekin kaipaisi aikuista juttuseuraa. Enkä kaipaa sitä paskanpuhumista kenen tahansa kanssa. Äitikavereita ei montaa ole, ainakaan ihan lähellä. Toki harrastan puhelimessa puhumistakin, mutta se ei korvaa sitä että on toisen ihmisen kanssa läsnä, kasvotusten. Ja kun on koko päivän odottanut toisen huomiota ja se huomio kohdistuu lopulta ystäviin...tulee hiukan epätoivoinen olo. Toki saa puhua puhelimessa. Luulis vaan, että miestäkin vähän enemmän kiinnostais miten täällä kotona menee. Miten meillä menee. Ehkä oon niin itsestään selvänä täällä kotona joka päivä odottamassa? Tylsiä puheenaiheita nämä kotijutut? Muutakaan kerrottavaa kun ei ole tälläkään kertaa... Töihin menisinkin jo, mutta oon ilmoittanut meneväni vasta puolen vuoden kuluttua ja sijaista ei voi potkia tosta noin vaan pihalle. Hanttihommiin en viitsisi lähteä. Yksinäisyyteenkin tottuu...kunhan ei edes odota mieheltä sitä huomiota...Ja kotona olen ollut kohta 5 vuotta!!! Ehkä jo liiankin kauan. Ja ei se mieheni vika ole, ettei ystäviä ole tarpeeksi, siihen on monta syytä. Kun mies kuitenkin on valinnut elämän kanssani ihan vapaaehtoisesti, voisi myös ottaa hiukan enemmän huomioon vaimonsa tunteet...ettei tarvitse kohta hakea sitä huomiota muualta :/

 

[mie]

Tuttua, niin tuttua. Just naurettiin toisen kotiäidin kanssa, että puiston liepeillä meistä on tullu sellasia kyttääviä akkoja - kytätään, että joku kävelisi vaikka koiran kanssa ohi - olis edes joku, jolle vois jutella. Kyllä meitä yksinäisiä kotiäitejä on varmasti paljonkin, vaikka tiedän myös sen, että toisilla äideillä on seuraa. Joko sukulaiset asuvat lähellä tai sitten ovat muuten vaan onnistuneet löytämään samanhenkisten seuraa. Itselläkin on muutama kotiäitiystävä, mutta ei me päivittäin treffailla.

Oma ratkaisuni tähän yksinäisyyteen on ollut työhön paluu. Vielä en ole aloittanut, mutta aloitan tammikuussa osa-aikatyön. Periaatteessa olisi ollut taloudellinen mahdollisuus jatkaa vielä kotonakin (esikoinen 2v) mutta kärsin toisinaan valtavasti tästä yksinäisyydestä ja koen, että työhön meno on ihan hyvä juttu minulle. Ahdistun ihan valtavasti, kun välillä saattaa mennä montakin päivää, etten juttele kenenkään kanssa. Minunkin mieheni tekee pitkää päivää, harvoin on ennen iltakuutta kotona.

 

[Vieras]

Kotiäidit on yleensä just semmosia kamalia kyyliä joilla ei oel ELMÄÄ, kytätään vaan naapurita ja muita äitejä ym.ym. Elämä aivan liian suppeeta ja tylsää. Sen ikävä kyllä huomaa niistä jotka olleet kotona yli 2 vuotta....

 

[kolmen äiti]

Menkää töihin!! Mulla ainakin helpotti. Olin kotona reilut kaksi vuotta. Kyttäsin kellon kanssa miehen menoja/töitä, kun en itse päässyt.
Kuitenkin minulla oli kotiäiti-ystäviä, joiden kanssa treffailimme lähes säännöllisesti. Mutta ei ole sama juttu se. Töihin paluu avasi monta solmua meidän perheessä.

Just näin. Aika mennä töihin jos täytyy roikkua puolisossa, eikä ole omaa elämää lainkaan. Hankkikaa kavereita ja harrastuksia!!

 

[km]

on olemassa kaikenlaisia avoimia päiväkoteja ja perhekerhoja jossa voi tavata muita kotiäitejä.

 

[km]

Kotiäidit on yleensä just semmosia kamalia kyyliä joilla ei oel ELMÄÄ, kytätään vaan naapurita ja muita äitejä ym.ym. Elämä aivan liian suppeeta ja tylsää. Sen ikävä kyllä huomaa niistä jotka olleet kotona yli 2 vuotta....

älä yleistä.Kotiäitejäkin on monenlaisia.Itse olin 5 vuotta kotiäitinä putkeen ja kyllä mulla oli omat harrastukset, menot ja kaveripiirit ihan samalla lailla kuin töissä ollessakin.En todellakaa nyhjänny kotona aamusta iltaan ja kytänny naapureita ja arvostellu naapurinlasten ulkohaalareita.Puheenaihetta riitti ihan muistakin asioista kuin oman tenavan kakkavaipoista. Mutta oli mulla toki tuollaisia sun mainitsemiakin kotiäitikavereita, että on niitäkin, mutta myös toisenlaisiakin äitejä.Omaa elämää voi olla vaikka oliski kotiäiti, se on ihan itsestä vaan kiinni.

 

[nupit löystyy kotona]

En voi muuta sanoa liian pitkään kotona olleille äideille (2-3 v kotona), että menkää hyvät ihmiset töihin ja hankkikaa elämä!! Teitä ja teidän äärettömän suppeita, tylsiä ja yksipuolisia juttujanne ei jaksa kuunnella kukaan muu kuin toisessa jamassa oleva vastaava. En tiedä, rapistuuko kotiätien aivot virikkeiden puutteessa, vai mitä tapahtuu päässänne kotona olessa; mutta ainoat intressit puheissanne ovat hiekkalaatikko, päiväkerho, päiväunet, lapsen kakka ja miksi lapset eivät nuku yöllä..ja näitä asioita pyöritellään päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen.

Olen huomannut, että avio /avo miehen "hoito" unohtuu siinä sivussa..eikö aviomiehiäkään teidän yltiötyhjänpäiväset juttunne voisi vähempää kiinnostaa. Sitten käy niin, että se itsestäänselvyys = aviomies päättää joku päivä vaihtaa tämän yltiö-tylsäksi jopa typeräksi muuttuneen vaimokkeensa toiseen. Voi, voi..tämä on nähty niin monta kertaa..

 

[Starbucks]

En voi muuta sanoa liian pitkään kotona olleille äideille (2-3 v kotona), että menkää hyvät ihmiset töihin ja hankkikaa elämä!! Teitä ja teidän äärettömän suppeita, tylsiä ja yksipuolisia juttujanne ei jaksa kuunnella kukaan muu kuin toisessa jamassa oleva vastaava. En tiedä, rapistuuko kotiätien aivot virikkeiden puutteessa, vai mitä tapahtuu päässänne kotona olessa; mutta ainoat intressit puheissanne ovat hiekkalaatikko, päiväkerho, päiväunet, lapsen kakka ja miksi lapset eivät nuku yöllä..ja näitä asioita pyöritellään päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen.

Olen huomannut, että avio /avo miehen "hoito" unohtuu siinä sivussa..eikö aviomiehiäkään teidän yltiötyhjänpäiväset juttunne voisi vähempää kiinnostaa. Sitten käy niin, että se itsestäänselvyys = aviomies päättää joku päivä vaihtaa tämän yltiö-tylsäksi jopa typeräksi muuttuneen vaimokkeensa toiseen. Voi, voi..tämä on nähty niin monta kertaa..

sulla tässä taitaa olla ruuvit löysällä jos kellä.

 

[bbbbbbbb]

En voi muuta sanoa liian pitkään kotona olleille äideille (2-3 v kotona), että menkää hyvät ihmiset töihin ja hankkikaa elämä!! Teitä ja teidän äärettömän suppeita, tylsiä ja yksipuolisia juttujanne ei jaksa kuunnella kukaan muu kuin toisessa jamassa oleva vastaava. En tiedä, rapistuuko kotiätien aivot virikkeiden puutteessa, vai mitä tapahtuu päässänne kotona olessa; mutta ainoat intressit puheissanne ovat hiekkalaatikko, päiväkerho, päiväunet, lapsen kakka ja miksi lapset eivät nuku yöllä..ja näitä asioita pyöritellään päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen.

Olen huomannut, että avio /avo miehen "hoito" unohtuu siinä sivussa..eikö aviomiehiäkään teidän yltiötyhjänpäiväset juttunne voisi vähempää kiinnostaa. Sitten käy niin, että se itsestäänselvyys = aviomies päättää joku päivä vaihtaa tämän yltiö-tylsäksi jopa typeräksi muuttuneen vaimokkeensa toiseen. Voi, voi..tämä on nähty niin monta kertaa..

Keltä se on pois vaikka kotiäidin jutut rajottuukin kaikkeen tylsään?! Mä ainakin nautin kotiäitinä olemisesta, 3vuosi menossa. Ja KYLLÄ me ollaan nykyään miehen kanssa läheisempiä kuin koskaan ennen! Silloin kun molemmat oli töissä ja lapsia ei ollut, läheisyys ja toisen arvostaminen ei ollut lähelläkään tätä. Toki kaikilla ei näin ole, mutta näissä tapauksissa vika voi olla jossain muussa.

 

["yksin"]

mä en ole kotiäiti. vaan teen osa-aikaista työtä silloin tällöin. ja silloin kun on vähemmän töitä niin aika yksinäistä kyllä on. kavereita kyllä on mutta ne asuu senverran kaukana ja kun tuo autonkäyttö on aika vähissä niin ei pääse paljon kyläilemään ja rahankin tulee vastaa... täältä asti ei huvikseen ajele kahvittelemaan. yleensä hoidan nekin asiat samalla kun on kaupungille asiaa. tai ainakin pyrin hoitamaan. monesti on asiaa niin pljon että ei ehdi. kavereilla ei ole taas autoa niin eivät pääse tänne.
on vähän päässyt nuo kaveri suhteet kärsimään vuosien mittaan. olis kiva saada seuraa täältä lähempää... perhekeroihin en ehdi kun ne on yleensä perjantaisin 10.00 ja oon just sillon aina töissä. katos kun ne on vaan kotiäideille!! muut saa etsiä seuransa muualta....
teen aika yksinäistä työtä, niin ei pääse nuita sosiaalisia kontakteja syntymään. paitsi asiakkaan ja itseni välillä.

kyllä tänne linkitkin kulkee mutta tosi huonosti.

 

["vieras"]

Mä oon jo niin oppinu vuosien varrella seurustelemaan netin välityksellä kaikkien kanssa etten enää edes kaipaa seuraa kuin hetkittäin. Nykyään mies valittaa mulle siitä kun istun koneella, mutta eipä hänkään juuri juttelualoitteita tee. 5 vuotta yksinäisiä iltoja kotiäitinä on tehnyt tehtävänsä.