Kotiäidit, jotka sanotte ettette jaksa hoitaa kaikkia omia lapsianne, vaan jopa 1-v viedään virikehoitoon

["vieras"]

Mietin vain, onko tuo yleistäkin? Miten sitten pärjäätte työelämässä? En ymmärrä mitä erikoisen vaikeaa on tilanteessa, jossa hoitaa useampaa omaa lastaan kotona? Perhepäivähoitaja hoitaa työkseen neljää vierasta lasta, ja selviytyy siitä oikein hyvin! Vai onko heillä yli-inhimillisiä kykyjä?

Toki kotiäidit ovat keskenään eriarvoisessa asemassa. On ihan eri asia, jos on mummi, tai jopa useampi lähistöllä, jotka hoitavat lasta jopa useamman kerran kuussa! Joissain tapauksissa jopa joka viikko. Toisilla ei ole yhtään isovanhempaa auttamassa, koskaan.

Toisilla käy siivooja esim. kahden viikon välein tai kerran viikossa. Toiset siivoavat itse aina, kaiken.

Toisten mies osallistuu lasten- ja kodinhoitoon ja tekee esim. 8 h työpäivää. Toisten mies on paljon työmatkoilla ja tekee 12-tuntisia työpäiviä, eikä jaksa/osaa auttaa yhtään lasten kanssa.

Toisilla on esim. 3 lasta kotihoidossa ja toiset vievät isommat muualle, että saavat tehdä "omia juttujaan" vauvan kanssa, eli käydä kaupungilla, shoppailla, kahvitella muitten mammojen kanssa kahvilassa. En kyllä itse edes pidä tuollaista mitenkään palkitsevana, vaan enemmän nautin isompienkin lasten seurassa, pelkän vauvan kanssa on melkein yksinäistäkin.

Toiset asuvat kävelymatkan päässä kivoista puistoista, ruokakaupasta, kavereista. Toiset asuvat korvessa, jossa ei ole yhtään naapureita, tai ei ainakaan sellaisia, joilla olisi pieniä lapsia, ja kauppaan pääsee vain autolla.

Toisilla on lähistöllä äiti-lapsi-kerhoja, avoimia päiväkoteja yms, toiset joutuvat matkustamaan kaikkialle bussilla.

Toiset asennoituvat lastenhoitoon siten, että tämähän sujuu! Toiset tekevät joka asiasta ongelman ja valittavat kun eivät pääse shoppailemaan lasten kanssa.

Mitä mieltä olette?

 

[luuseri]

Itse sairastuin vakavaan masennukseen, lisäksi minulle todelliin yleistynyt ahdistuneisuus ja paha paniikkihäiriö. Nyt olen ollut melkein kaksi kuukautta sairaslomalla ja molemmat 2 pientä lastani ovat hoidossa. Tiedän olevani huono äiti ja huono ihminen. Minulle vain on mahdotonta hoitaa lapsia kotona, kun en jaksa itsestänikään huolehtia.

 

["mama"]

oletko kuullut sairaudesta masennus?

 

["Moona"]

[QUOTE="vieras";26112134]
Toiset asennoituvat lastenhoitoon siten, että tämähän sujuu! Toiset tekevät joka asiasta ongelman ja valittavat kun eivät pääse shoppailemaan lasten kanssa.[/QUOTE]

Mun mielestä tuossa kulminoituu kaikki. Osa tuntuu vaan päättävän jo ennalta etteivät tule pärjäämään lastensa kanssa, ja eivät sitten varmasti pärjäisikään. Erikseen on sitten synnytyksen jälkeiset masennukset, uupumukset yms. Mutta tosi paljon nykyään tuntuu olevan sitä, että vanhemmat lapset kylmän viileästi ulkoistetaan päiviksi, jotta äidillä olisi helpointa. Olen ollut tosi häkeltynyt tähän ilmiöön.

 

["vieras"]

Kyllä munkin mielestä jossain on vikaa jos ei kykene hoitamaan kahta pientä lasta kotona. Ja niinhän sitä vikaa silloin yleensä on, voi olla esim. masennusta. Hyvä jos siihen saa hoitoa.

 

["vieras"]

Nykyään jotkut miettivät myös ihan realistisena vaihtoehtona sitä, että teini annetaan ensimmäisten vaikeuksien kohdatessa heti huostaan, sillä silloin yhteiskunta maksaa asumista ja ties mitä etuuksia useamman vuoden ls-tarkoituksessa.

 

["mama"]

[QUOTE="vieras";26112190]Nykyään jotkut miettivät myös ihan realistisena vaihtoehtona sitä, että teini annetaan ensimmäisten vaikeuksien kohdatessa heti huostaan, sillä silloin yhteiskunta maksaa asumista ja ties mitä etuuksia useamman vuoden ls-tarkoituksessa.[/QUOTE]

maksaa kenelle ja mitä?

 

["vieras"]

On ihan eri asia jos olet oikeasti sairas. Ei se tee sinusta huonoa äitiä ja huonoa ihmistä! Toivon sinulle toipumista, että pääset pian taas lastesi luokse" Heistä saat voimaa!

On ihan eri asia kun ihan terveet ihmiset vievät (ainakin täällä pk-seudulla, onko ilmiö sama myös muualla?) melkein säännön mukaisesti vauvan synnyttyä vanhimmat lapset virikehoitoon. Niin kuin joku sanoikin, siis ulkoistavat isommat, että itse pääsisi vauvan kanssa paremmin esim. shoppailemaan. Ihan käsittämätöntä minusta. En vain tajua miten tämä on niin hyväksytty ja normaali ilmiö. Vielä kun hoidon maksaa suureksi osin yhteiskunta, vanhemmat maksavat paikasta vain murto-osan tod. kustannuksista (esim 200 e vs. 1100 e) ja hoitopaikat ovat tukossa ja tupaten täynnä, eikä oikeasti työhön palaava perhe saa lapsilleen hoitopaikkaa, kun virikelapset täyttävät ne, että mammat saisivat "lomailla".... Kun säästökohteita etsitään, miksei kukaan ehdota, että virikelapsista maksettaisi hoidon todellinen kustannus. Lisäksi hieman myös pysyvistä kustannuksista.

Säästyneillä rahoilla kunnat voisivat esim. perustaa lisää kerhopaikkoja, jotta isommat lapset saisivat sitten tarvittaessa käydä kerhoissa saamassa virikkeitä esim. 4-5 h/viikko. Nyt ovat kerhopaikat aivan täynnä ja pitkien jonojen takana, koska kerhoja on säästösyistä lakkautettu. Sen sijaan päiväkotiin pääsee kyllä...

Tosiaan, vievätkö nämä samat mammat sitten teininsäkin jonnekin hoitoon kun eivät jaksa kotona? Entä miten pärjäävät työelämässä?

Se on ihan oikeasti asennekysymys! Miksi päätätte jo etukäteen ettette selviä, ja teette joka asiasta niin *%&:n hankalaa? Niin kuin tuossa toisessa ketjussa joku mamma kertoi että vie 1-vuotiaansa virikehoitoon, koska ei selviä kaupassa käynnistä vauvan ja 1-vuotiaan kanssa!! En meinaa uskoa silmiäni kun luen tuollaista! Siinä kyllä nimen omaan itse tehdään niitä ongelmia.

Miten ikinä tällaiset ihmiset voivat pärjätä työelämässä tai elämässä ylipäätään? Viettekö töissäkin osan töistä työkaverille hoidettavaksi? Vai soitatteko mummin apuun? Vai mitä teette, kun pitääkin vähän luovia, eikä pääsekään siitä missä aita on matalin?

Itse sairastuin vakavaan masennukseen, lisäksi minulle todelliin yleistynyt ahdistuneisuus ja paha paniikkihäiriö. Nyt olen ollut melkein kaksi kuukautta sairaslomalla ja molemmat 2 pientä lastani ovat hoidossa. Tiedän olevani huono äiti ja huono ihminen. Minulle vain on mahdotonta hoitaa lapsia kotona, kun en jaksa itsestänikään huolehtia.

 

[nedra]

Vaikeita asioita kun tilanteita on niin monia ja ihmiset niin erilaisia.Omien voimavarojen arvioiminen on kuitenkin se mistä minun mielestäni pitäisi lähteä.Meillä on kakkosen ja kolmosen välillä isompi ikäero,koska kolme ihan pientä olisi sillä hetkellä ollut liikaa.Juu tiedän että vahinkoja voi sattua,mutta eriasia on "vahinko",hups oltiin ihan vaan kerran ilman kortsua tai pilleri jäi syömättä.

Pikkulapsiaika on kuitenkin lyhyt ja mun mielestä se voi olla jopa hyvinkin nautittavaa,ei välttämättä naurata kun on menossa kauppareissu from hell,mutta kun sitä kuvailee toiselle niin omakin suu saattaa mennä hymyyn.Enkä myöskään vaadi itseltäni hirveitä pyykkäys,siivous yms suoritteita,teen sen mitä viitsin/ehdin ja säästelen surutta miehellekkin osuuden,kaikki tarpeellinen tulee tehtyä kuitenkin.

 

[Katylina]

[QUOTE="mama";26112209]maksaa kenelle ja mitä?[/QUOTE]

Sossu maksaa tietyn huostaanoton jälkeen isot starttirahat ja asumisen kunnes täyttää 21. Näitä löytyy huomattavan paljon noista teiniäiti-blogeista, esim. Tiuskin ja Teyan blogit.

 

[Erilainen lapsi]

Lapsiakin on erilaisia. Minunkin jaksamiseni oli kovilla kun lapsi oli sellainen, joka nukkui vauvana vain tasan 20 min. unia sekä ulkona että sisällä. Siinä ajassa ei ehtinyt sekä laittaa ruokaa että syödä sitä, piti valita jompi kumpi., suihkuun jos meni, sillä tauolla ei ehtinyt tehdä mitään muuta jne. Vauva ei viihtynyt kuin hetken itsekseen vaan piti kanniskella, siirtää paikasta toiseen ja välillä ihan viihdyttääkin. Ei puhettakaan mistään äidin omista tauoista. Olen kuullut että joidenkin lapset saattoivat pieninä vetää jopa 2-3 h päiväunia, mikäs siinä on ollessa! Lapseni alkoi nukkua yli 1 h unia vähän päälle yksivuotiaana ja elämä helpottui kovasti. Siinä vaiheessa hän alkoi muutenkin viihtyä itsekseen, kun oppi ryömimään, konttaamaan ja kävelemään 11-12 kk ikäisenä. Sitä ennen hän vinkui paikoillaan, kun lelut kierivät liian kauksi tai oli tylsää. Itse kuitenkin hänet hoidin kunnes palasin töihin kun lapsi oli 1 v. 9 kk. Kotiäitiys ei todellakaan ollut sellaista mitä olin kuvitellut, mutta ihan ok kuitenkin kun ajattelin että tämä on nyt tätä vaihetta, kun omaa aikaa ei ole kuin öisin.

 

["vieras"]

Totta, niin ovat erilaisia. Mutta jos sulla olisi ollut vanhempi lapsi, olisko hänen hoitoon laittamisensa auttanut jotenkin sun tilanteessa? Voisi jopa olla, että olisit päässyt osin helpommalla, kun isompi olisi viihdyttänyt vauvaa, että vauva olisi viihtynyt pitempään ilman sun viihdytystä.

Tuohon vauvan vaativuuteenhan isompien hoitoon vieminen ei auta mitään.

Lapsiakin on erilaisia. Minunkin jaksamiseni oli kovilla kun lapsi oli sellainen, joka nukkui vauvana vain tasan 20 min. unia sekä ulkona että sisällä. Siinä ajassa ei ehtinyt sekä laittaa ruokaa että syödä sitä, piti valita jompi kumpi., suihkuun jos meni, sillä tauolla ei ehtinyt tehdä mitään muuta jne. Vauva ei viihtynyt kuin hetken itsekseen vaan piti kanniskella, siirtää paikasta toiseen ja välillä ihan viihdyttääkin. Ei puhettakaan mistään äidin omista tauoista. Olen kuullut että joidenkin lapset saattoivat pieninä vetää jopa 2-3 h päiväunia, mikäs siinä on ollessa! Lapseni alkoi nukkua yli 1 h unia vähän päälle yksivuotiaana ja elämä helpottui kovasti. Siinä vaiheessa hän alkoi muutenkin viihtyä itsekseen, kun oppi ryömimään, konttaamaan ja kävelemään 11-12 kk ikäisenä. Sitä ennen hän vinkui paikoillaan, kun lelut kierivät liian kauksi tai oli tylsää. Itse kuitenkin hänet hoidin kunnes palasin töihin kun lapsi oli 1 v. 9 kk. Kotiäitiys ei todellakaan ollut sellaista mitä olin kuvitellut, mutta ihan ok kuitenkin kun ajattelin että tämä on nyt tätä vaihetta, kun omaa aikaa ei ole kuin öisin.

 

[Maira]

Lapsiakin on erilaisia. Minunkin jaksamiseni oli kovilla kun lapsi oli sellainen, joka nukkui vauvana vain tasan 20 min. unia sekä ulkona että sisällä. Siinä ajassa ei ehtinyt sekä laittaa ruokaa että syödä sitä, piti valita jompi kumpi., suihkuun jos meni, sillä tauolla ei ehtinyt tehdä mitään muuta jne. Vauva ei viihtynyt kuin hetken itsekseen vaan piti kanniskella, siirtää paikasta toiseen ja välillä ihan viihdyttääkin. Ei puhettakaan mistään äidin omista tauoista. Olen kuullut että joidenkin lapset saattoivat pieninä vetää jopa 2-3 h päiväunia, mikäs siinä on ollessa! Lapseni alkoi nukkua yli 1 h unia vähän päälle yksivuotiaana ja elämä helpottui kovasti. Siinä vaiheessa hän alkoi muutenkin viihtyä itsekseen, kun oppi ryömimään, konttaamaan ja kävelemään 11-12 kk ikäisenä. Sitä ennen hän vinkui paikoillaan, kun lelut kierivät liian kauksi tai oli tylsää. Itse kuitenkin hänet hoidin kunnes palasin töihin kun lapsi oli 1 v. 9 kk. Kotiäitiys ei todellakaan ollut sellaista mitä olin kuvitellut, mutta ihan ok kuitenkin kun ajattelin että tämä on nyt tätä vaihetta, kun omaa aikaa ei ole kuin öisin.

Tuo on se mitä mä en ymmärrä, miksi ne asiat pitää ehtiä tekemään kun muksu nukkuu?Mä tiedän että on lapsia jotka on vaikeita eikä viihdy yksin tms.. Mutta kun on kaikenmaailman kantoliinat, reput, sitterit jne. niin eikö niissäkään saa sitten lasta viihtymään yhtään?

Mulla on koko ajan jompikumpi mukula tässä pyörimässä ja silti kaikki tulee hoidettua, välillä on vatkattu niin pirusti toisella jalalla sitteriä et pahaa tekee ja samaan aikaa kuorittu pottuja, on siivottu mukula liinassa, toisen roikkuessa imurissa jne jne..

Kai mussa on jokin perustavanlaatuinen vika kun en käsitä miten joillakin tulee niistä perusasioista niin hiton vaikeita siinä kohtaa kun kuvioon tulee lapsi/a..

 

["vieras"]

Olen ihan samaa mieltä. Minun mielestäni sulla on just sellainen hyvä asenne, että mähän pärjään! Sellaista asennetta kaipaisi moni nykyajan kotiäiti. Ilahduttavaa huomata, että sunkin laisia vielä on! Välillä meinaa usko mennä nykyäiteihin, kun näitäkin keskusteluja lukee.

Sulla on paljon hyviä vinkkejä, todellakin, kotitöihin lapset mukaan, eikä kotitöitä tarvii tehdä kun lapsi nukkuu. Liina yms on hyvä apu! Ja vauva voi ihan hyvin katsoa sitteristä kun äiti syö. Sama viihdykettä se on siinä missä muukin.

Tuo on se mitä mä en ymmärrä, miksi ne asiat pitää ehtiä tekemään kun muksu nukkuu?Mä tiedän että on lapsia jotka on vaikeita eikä viihdy yksin tms.. Mutta kun on kaikenmaailman kantoliinat, reput, sitterit jne. niin eikö niissäkään saa sitten lasta viihtymään yhtään?

Mulla on koko ajan jompikumpi mukula tässä pyörimässä ja silti kaikki tulee hoidettua, välillä on vatkattu niin pirusti toisella jalalla sitteriä et pahaa tekee ja samaan aikaa kuorittu pottuja, on siivottu mukula liinassa, toisen roikkuessa imurissa jne jne..

Kai mussa on jokin perustavanlaatuinen vika kun en käsitä miten joillakin tulee niistä perusasioista niin hiton vaikeita siinä kohtaa kun kuvioon tulee lapsi/a..

 

["Moona"]

Mulla on koko ajan jompikumpi mukula tässä pyörimässä ja silti kaikki tulee hoidettua, välillä on vatkattu niin pirusti toisella jalalla sitteriä et pahaa tekee ja samaan aikaa kuorittu pottuja, on siivottu mukula liinassa, toisen roikkuessa imurissa jne jne..

Kai mussa on jokin perustavanlaatuinen vika kun en käsitä miten joillakin tulee niistä perusasioista niin hiton vaikeita siinä kohtaa kun kuvioon tulee lapsi/a..

Tämä pisti hymyilyttämään, sillä samanlaista ja samalla asenteella on täälläkin.

Esikoinen ei nukkunut meilläkään kuin max. puolen tunnin pätkiä enkä oleta että uusin tulokaskaan vetää mitään maratonunia. Mutta pientä vauvaa on kuitenkin mun mielestä aika helppoa viihdyttää. Suihkussa kävin niin että vauva ihmetteli suihkuttelua sitterissä ja vähän isompana köllötteli vannassa kylpytuessa. Ruuanlaiton seuraaminenhan on tosi mielenkiintoista kun saa välillä ruoka-aineita tutkittavaksi. Vauva ei viihtynyt ollenkaan kantoliinassa tai -repussa, mutta sitteri ja leikkimatto oli suureksi avuksi ja sain siinä samalla tehtyä tarpeelliset jutut vauvankin kanssa. Sitten kun vauva otti torkut, niin otin joko itsekin tai sitten avasin tietokoneen ja rojahdin hetkeksi sohvalle. Toki olisi ollut luksusta, että olisi ollut useampi tunti omaa aikaa, mutta en nyt ihan hirveänä kokenut tuotakaan.

 

[PerseeNNuolija]

Alkaa jo kyrsiä koko sana "virikehoito", on niin kulunu ja tapeltu aihe täällä palstalla.

 

["onnekas"]

Itse olen onneksi jaksanut kotiäitinä. On neljä lasta joista kahdella ahdh ja päälle vielä lampaat, hevonen ja muut maatilan työt. Mutta olenkin saanut olla fyysisesti ja psyykkisesti terve.

 

["Tiina"]

Tilanteita on monenlaisia, mutta kieltämättä huomaan mulkoilevani erästäkin äitiä, joka tuo pientä tyttöään 1-3-vuotiaiden ryhmään ja vauva on kaukalossa mukana. Ja osa naapureistani kuskaa omia lapsiaan kilometrien päähän hoitoon, ku eivät saaneet hoitopaikkaa tuosta lähipk:sta. Joku menee väärin. Masentuneiden äitien pitäisi saada toisenlaista apua kuin pk-apua. APua kotiin tms.

 

["Tiina"]

[QUOTE="Tiina";26112575]Tilanteita on monenlaisia, mutta kieltämättä huomaan mulkoilevani erästäkin äitiä, joka tuo pientä tyttöään 1-3-vuotiaiden ryhmään ja vauva on kaukalossa mukana. Ja osa naapureistani kuskaa omia lapsiaan kilometrien päähän hoitoon, ku eivät saaneet hoitopaikkaa tuosta lähipk:sta. Joku menee väärin. Masentuneiden äitien pitäisi saada toisenlaista apua kuin pk-apua. APua kotiin tms.[/QUOTE]

2 pientä tyttöään!

 

["onnekas"]

Mitä nyt kirjoitusvirheitä välillä tulee.

 

[Uteliaisuudesta kysyn]

Tekeekö kukaan äiti näitä tällaisia aloituksia muun tähden, kuin että pääsee sitten kiillottamaan omaa sädekehäänsä ja pätemään, kuinka näppärä ja kykenevä äiti itse on?

 

[lto]

[QUOTE="Tiina";26112575] Masentuneiden äitien pitäisi saada toisenlaista apua kuin pk-apua. APua kotiin tms.[/QUOTE]

Juuri näin. En koskaan ole havainnut, että lapsen päiväkotiin vieminen piristäisi yhtäkään masentunutta äitiä, vaan päin vastoin.

 

[lh]

Lisää avoimia päiväkoteja joihin voi tulla yhdessä lapsen kanssa , voisi tavata muita äitejä ja lapset saa seuraa.
Jaksamisen puutteeseen tai masennukseen ei auta se että lapset viedään hoitoon ja äiti "mökkiintyy" kotiin tai tulee esim. shoppailuriippuvaiseksi.

 

["vieras"]

Juuri näin. En koskaan ole havainnut, että lapsen päiväkotiin vieminen piristäisi yhtäkään masentunutta äitiä, vaan päin vastoin.

Se kodinhoitajajärjestelmän romuttaminen on tullut yhteiskunnalle ja kunnille hurrrrjan kalliiksi.

Yksi topakka kodinhoitaja ennättäisi pitää samanaikaisesti useammankin masentuneen, ahdistuneen ja elämän edessä hämmentyneen äidin ja isän talouden ja arjen hallinnassa.

 

["alma"]

Meillä on 2-vuotias, joka on ollut nyt puoli vuotta päiväkodissa, ja viihty siellä hyvin. Vauva meille syntyy kesällä, ja ajattelimme jatkaa niin, että vanhempi käy päiväkodissa parina-kolmena päivänä viikossa.
Katsotaan sitten, miltä tuo vaikuttaa ja pääteään sitten jatkosta.
Kyse ei ole siitä, etten uskoisi jaksavani kahden lapsen kanssa, vaan siitä, että haluan nauttia vauva-ajasta myös tulevanlapsen kanssa, enkä olla rättiväsynyt mahdollisesti huonosti nukkuvan vauvan ja uhmaikäisen kanssa. Enkä kyllä osaa pitää itseäni mitenkään huonona äitinä tämän takia.