N
näin meillä
Vieras
Kuulkaapas nyt, te jotka tuomitsette subjektiivisen päivähoidon käyttäjiä. Kerronpas oman näkökulmani asiaan.
Minulla on kolme lasta. Olen kotiäiti. Vanhin aloittaa syksyllä esikoulun, keskimmäinen täytti juuri neljä. Sitten on vielä 2 kk:n ikäinen vauva.
Syy, miksi lapsemme ovat 10 päivää kuukaudesta pk:ssa? IKÄTOVERIEN SEURA. Lapsemme olivat 2 vuotta pk:ssa (olin töissä ennen kuin jäin äitiyslomalle) jossa loivat ystävyyssuhteet sekä muihin lapsiin, kuin myös hoitajiin. Molemmilla on parhaimmat kaverit pk:ssa. Otin lapset pois pk:sta kun jäin äitiyslomalle, ja se aika vauvan syntymään oli yhtä helvettiä....lapset pitkästyivät, asumme jumalan selän takana eikä ole naapureita, eikä ystäväperheitä, joista saisi leikkikavereita. Keskenään tappelivat, olivat onnettomia, pitkästyneitä. Kaipasivat parhaita kavereitaan. Isompi lapsista menee pian kouluun ja oli muuttumassa araksi, vierasti muita lapsia kun ei heitä kuukausiin missään nähnyt.
Vaihtoehtoina oli joko kunnan kerho - molemmille eri ikäryhmän kerhot eri aikaan viikosta, 7 km:n päässä, minulla ei ajokorttia, ei mahdollista kuljettaa, mies töissä 30 km:n päässä. Uudet naamat, vanhat ystävyyssuhteet jäisivät entiseen pk:iin.
Toinen vaihtoehto oli palata tuttuun pk:iin, jossa käyvät siis 2-3 pv viikossa niin, että isi vie aamulla 7.30 ja hakee 16.30 tullessaan töistä. Eli tämän kotiäidin lapset tekee pitkää päivää pk:ssa, ja ovat varsin tyytyväisiä ja aina onnellisia, kun on tarhapäivä tiedossa. Me vanhemmatkin iloitsemme, kun lapsillamme on leikkikavereita, joita muuten ei olisi.
Kolmas vaihtoehto olisi olla kotona äidin ja pikkuveljen kanssa, erakoitua ja tulla hulluksi nuorella iällä.
Lapset ovat tosiaan 4 ja 6 vuotiaat. En kuvittele, että esim. 2-vuotias tarvitsisi ikätoverien seuraa ja leikkikavereita, mutta meidän kohdalla on tosiasia, että lapsemme kaipaavat ikäistään seuraa. Kotipäiviä on vähintään 4 viikossa, ja silloin olen neljästään lasten kanssa.
Tämä ratkaisu on meille kaikista paras.
Minulla on kolme lasta. Olen kotiäiti. Vanhin aloittaa syksyllä esikoulun, keskimmäinen täytti juuri neljä. Sitten on vielä 2 kk:n ikäinen vauva.
Syy, miksi lapsemme ovat 10 päivää kuukaudesta pk:ssa? IKÄTOVERIEN SEURA. Lapsemme olivat 2 vuotta pk:ssa (olin töissä ennen kuin jäin äitiyslomalle) jossa loivat ystävyyssuhteet sekä muihin lapsiin, kuin myös hoitajiin. Molemmilla on parhaimmat kaverit pk:ssa. Otin lapset pois pk:sta kun jäin äitiyslomalle, ja se aika vauvan syntymään oli yhtä helvettiä....lapset pitkästyivät, asumme jumalan selän takana eikä ole naapureita, eikä ystäväperheitä, joista saisi leikkikavereita. Keskenään tappelivat, olivat onnettomia, pitkästyneitä. Kaipasivat parhaita kavereitaan. Isompi lapsista menee pian kouluun ja oli muuttumassa araksi, vierasti muita lapsia kun ei heitä kuukausiin missään nähnyt.
Vaihtoehtoina oli joko kunnan kerho - molemmille eri ikäryhmän kerhot eri aikaan viikosta, 7 km:n päässä, minulla ei ajokorttia, ei mahdollista kuljettaa, mies töissä 30 km:n päässä. Uudet naamat, vanhat ystävyyssuhteet jäisivät entiseen pk:iin.
Toinen vaihtoehto oli palata tuttuun pk:iin, jossa käyvät siis 2-3 pv viikossa niin, että isi vie aamulla 7.30 ja hakee 16.30 tullessaan töistä. Eli tämän kotiäidin lapset tekee pitkää päivää pk:ssa, ja ovat varsin tyytyväisiä ja aina onnellisia, kun on tarhapäivä tiedossa. Me vanhemmatkin iloitsemme, kun lapsillamme on leikkikavereita, joita muuten ei olisi.
Kolmas vaihtoehto olisi olla kotona äidin ja pikkuveljen kanssa, erakoitua ja tulla hulluksi nuorella iällä.
Lapset ovat tosiaan 4 ja 6 vuotiaat. En kuvittele, että esim. 2-vuotias tarvitsisi ikätoverien seuraa ja leikkikavereita, mutta meidän kohdalla on tosiasia, että lapsemme kaipaavat ikäistään seuraa. Kotipäiviä on vähintään 4 viikossa, ja silloin olen neljästään lasten kanssa.
Tämä ratkaisu on meille kaikista paras.
MUTTA sitä en tajua jos kerhoja ja muuta avointa varhaiskasvatustoimintaa on suht lähellä tarjolla ja silti viedään lapset sinne päiväkotiin!!!
Non compos mentisin kommentin saattaisi jo käsittää sarkasmiksi, mutta jos kutsut omaa kommenttiasi lapsen "hulluksi tulemisesta" sarkasmiksi, et tiedä mitä sarkasmi on. Sarkasmi on huumorin muoto, jolla tarkoitetaan yleensä pidemmälle vietyä, suppeaa, jopa yhdeen lauseen huumoria/purevaa ivaa. Usein sitä käytetään nimenomaan piilomerkityksenä tai vastakkainasetteluna. Mitä siis tarkoitit sillä, että lapsi tulee hulluksi, jos kommenttisi oli sarkastinen?
