Kotihiiri ja bilehile

[Kotihiiri]

Minkälaista kokemusta teillä on parisuhteista, joissa toinen puoli viihtyy kotona ja toisella menojalka vipattaa silloin tällöin?

Voiko suhde onnistua vaikka toinen jää kotiin kun toinen lähtee kavereiden kanssa bailaamaan? Pitääkö kotihiiren (tässä tapauksessa minun) olla huolissaan?

Bilehile ei ole koskaan hankkinut uusia tuttavuuksia noilla reissuilla, vaan syyt ovat ihan muualla - rentoutuminen, irrottelu jne. Lisäksi aina on tullut ""ajoissa"" kotiin nukkumaan oman kullan kainaloon.

Laantuukohan tuollaiset menohalut iän myötä vai olemmeko vain niin eri paria - minua ei kaunpunkilaiselämä ole kiinnostanut enää vuosiin.

Haluaisin ihan oikeasti, että viihtyisi kotona, ja pelkään että ulos pääseminen on paineiden päästämistä - eli että kotona onkin jotain vialla, vaikkei sitä kerrota. Varmasti olen väärässä, ja kyseessä on viaton huvittelu!

 

[Uittu]

Kuule, kyse on alkoholismista.
Se on vasta sillä asteella, että tekosyynä on ""bailaaminen""
todellisuus on se että tekee mielensä viinaa.

 

[Ap]

Tuosta rohkenen kyllä olla vahvasti eri mieltä, koska hän ei ole ollut koskaan vahvasti päissään kotiin tultuaan, mikä sinänsä on myönteistä, koska itsekin juon todella maltillisesti ja melko harvoin.

Onko pohjimmainen syy aina jokin muu, kuten edellisen mainitsema alkoholi, vieraat ihmiset tai jokin muu, eikä vain hauskanpito kuten itse olen ymmärtänyt tässä tapauksessa olevan?

 

[joopa joo]

Tuskinpa on kyse alkoholismista. Taas aika suppea näkökulma bailaamisesta. Kaikki ei edes juo jotka käy bailaamassa!

Puoliskosi taitaa vaan haluta pitää vielä hauskaa kun voi. Ei ole valmis vielä sitoutumaan kotielämään. Ja miksei menisi ja rentoutuisi? Sitten kun on lapsia ehtii kotonakin istuskella ja keskittyä perheeseen.

Jos ei nyt ihan joka viikonloppu ole pakkomielle lähteä baanalle niin toihan on ihan normaalia nuoren ihmisen elämää.

Kotiin sitominen ei ainakaan ole ratkaisu.

 

[muutuin rotaksi]

Sama asetelma oli nuorempana, mies tuli ja meni. Luulin että rauhoittuu.

Perhe perustettiin, mutta sama hyppääminen jatkui miehellä.
Kaveriporukka oli tärkeä ja samalla löydettiin muita naisia. Heidän kanssaa pidettiin hauskaa. Keksittiin tekosyitä ja niitä piisasi.

Perhe kotona unohdettiin. Mikä se semmoinen on..ja vastuu.

Aikansa sekoiltuaan, meinasi miehen psyyke pettää, ei ollut enää kivaa. Piti tehdä valintoja.

Tosi on, jos on luonteeltaan vilkas, välinpitämätön ja menevä nuorena. Eikä tykkää olla kotona. Menojalka vipattaa joka viikonloppu ja ollaan levottomia. Ei pystytä keskittymään arkeen, kun viikonloput ovat mielessä.

Kuka jaksaa odottaa toisen rauhoittumista 10-20-30 vuotta. Se on helvettiä, siinä ajassa lapset ovat aikuisia ja jääneet isälle vieraiksi, vaimo samaten.

Nuorena uskoo ja toivoo, mutta aika kuluu, mitään muutosta ei välttämättä tapahdu.

 

[Inhorealisti]

Kokemuksen syvällä rintaäänellä en suosittele kenenkään kotihiiren ottavan bilehilettä kumppanikseen. Aivan sama, miten hyvin muuten menisi. Tässä asiassa erilaisuus ei suinkaan täydennä toisiaan.

Kotihiiren ei pitäisi olla olla huolissaan, mutta sellaista kotihiirtä ei olekaan, joka ei olisi. Ei ole mitään merkitystä, ketä siellä tapaa, miten humalassa ja milloin tulee kotiin. Kotihiiressä elää aina toive bilehileen muuttumisesta kaltaisekseen.

Tätä muutosta kotihiiri kutsuu esimerkiksi aikuistumiseksi. Jos bilehile ei ""aikuistu"", kotihiiri alkaa tuntea itsensä yksinäiseksi. Sitten alkaa puheet rakkauden ja arvostuksen puutteesta. Jatkoa seuraa vertailuilla kotihiiren kotihiirikavereihin, joiden miehet ovat aikuistuneet kotihiiriksi. Lopputulos on, että bilehile muuttuu kotihiireksi tai aloittaa uuden kierroksen uuden bilehileen kanssa, josta tosin suurella todennäköisyydellä pintaa raaputtamalla paljastuu jälleen kotihiiri.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä edelleenkin sanon, että niin onkin parempi. Niin kauan kunnes bilehile tapaa toisen bilehileen. Tosin siihen saattaa vierähtää ihmisikä.

 

[inhorealistille]

Sulla on aika suppea näkemys vaikka totuutta tuosta löytyykin.

Minä olen nainen ja bilehile. Mieheni on kotihiiri.

En kuitenkaan aio jatkaa koko elämääni bilehileenä. Nyt vain tuntuu siltä että on viikonloppuisin kiva mennä. Alkoholia käytän kohtuudella. Tulevaisuuden suunnitelmat on selvät molemmilla ja osuvat yksiin.

Siispä. Kannattaa ottaa siltä kumppanilta selvää mikä on tämän tulevaisuuden suunnitelma.

 

[Inhorealisti]

Näkemykseni ei ole suppea vaan kärjistetty, kuten aina. Minä löysin oman bilehileeni, joka ei ole muuttunut kotihiireksi, vasta yli 30:nä.

Olen muuten aina ottanut selvää kaikkien tulevaisuudensuunnitelmista. Ne vain ovat aina tupanneet muuttua vuosien saatossa.

Kaikista eniten minua hämmästyttää tässä asiassa, että vaika käy vaimon kanssa tanssimassa ja kavereita tapaamassa yhtenä iltana viikossa, niin silti ehtii istua kotona kuusi iltaa selvinpäin. Mihin teillä muilla häviää ne loput päivät?

 

[palstahiiri]

Minä olin ennen kotihiiri. Nykyään en voi tituleerata tuolla tittelillä, sillä bilehiiri siirtyi toiseen koloon jyrsimään juustoa.

Viihdyin hyvin kotihiirenä. Lapsenhoitajaa en palkannut kuin muutaman kerran yhteisten menojen takia. Omien menojen takia en koskaan.

Nyt voisin bilettää niin paljon kuin haluaisin. Ei vain tee mieli.

 

[pelle]

Sinun on laitettava sikaileva ja juopotteleva miehesi kuriin välittömästi!! Onhan ulkona käyminen ja kavereiden tapaaminen vähintään syntistä. Voit olla varma, että siellä se kyttää muita naisia kuola suupielestä valuen, ja ehtii sitä diskon vessassa tehdä temput ja silti tulla kotiin ""ajoissa"". Epänormaalia tuollainen on eikä mitään muuta! Kyllä kunnon miehen tulee viettää rauhaisia koti-iltoja vaimonsa kanssa, eikä riekkua baareissa hauskaa pitämässä. Eihän sellaista hyvät ihmiset tee. Ja jos sinua ei kaupunkilaiselämä kiinnosta, niin on se kumma että miestäsi kiinnostaa!

 

[ex biletys]

Kyllä sitä tulikin biletettyä vielä 3 vuotta sitten, joka ainoa viikonloppu ja tanssittua pitkin kaupunkia. Tiesin kaikki paikat, portsarit, baarimikot..siitä on aikaa se kolme vuotta. Nykyään en edes tiedä minne on tullut uusia baareja, en ole käynyt 2 vuoteen astumassakaan jalallani baarissa. syy on perhe. Menin naimisiin ja perhettä syntyi. Pikku hiljaa taas olisi kiva joskus käydä. .mutta tärkein löytyy kotoa. ei minusta tule koskaan bilehiirtä, kun se aika on jo jäänyt taakse.

Kaikilla ei toimi niin. Tuntuu, että varsinkin miehillä on vaikea jättää taakseen nuoruutta. Se on luopumista ja vanhenemisen myöntämistä...eihän sellainen nykypäivänä käy. Mieheni kaverit jatkavat biletystään. Pitkäaikaiset parisuhteet paukkuvat poikki, kun kumpikaan ei jaksa enää sellaista elämää. Näiden Miehien on vain vaikea luovuttaa perhe-elämälle, kun toiset kaverit käyvät ryyppäämässä ja ite pitäis koti-iltaa jäädä viettämään. Tuntuu, että nuoruuden pitäisi jatkua ikuisesti, on jotenkin häpeällistä myöntää pitävänsä jo kotona istumisesta perjantai iltana.

Minun mieheni luovutti bile-elämän menneisyyteen... en tiedä sinun miehestäsi. Ihminen muuttuu aikuistuessaan, niin minäkin. Toiset vain pystyvät siirtymään luontevasti elämässään eteenpäin, toisilla tuntuu olevan vaikeampaa. Ja nykyaika tarjoaa mitä parhaimmat mahdollisuudet viettää ikuista nuoruutta.

 

[pippis]

Tuota, mun näkemykseni on, ettei niitä lapsia kannata tehdä bilehiiren kanssa. Mikä ihme siinä on, että aina kuvitellaan että se toinen muuttuu? Ja huom tää ei oo pelkästään naisten synti, kyllä miehetkin kuvittelee kaikenlaista.
Mun mies on kotihiiri myös, ja nyt vasta parin vuoden seurustelun jälkeen on ruvennut kuulumaan kitinää mun menoista. Ihmettelin miks ei sit aikasemmin sanonut, ja vastaus oli, että kuvitteli mun muuttuvan. Pistää kyllä vähän ihmettelemään. EI kai ihmisen nyt tarvi mitään eläkeläiselämää ryhtyä viettämään vain koska sattuu seurustelemaan/olemaan avo/avioliitossa. Kun ei mitään lapsiakaan aiota hankkia.
Eikä kyse ole siitä ettei kehtaa myöntää viihtyvänsä kotona. Sitä vaan tykkää käydä irrottelemassa Kun sitä on jo toistakymmentä vuotta tehnyt niin, niin mihinkä se siitä muuttuisi. Niille naisille jotka moisesta menosta kärsivät (miehet käy baareissa lapsistaan välittämättä) niin haloo, miksi miksi miksi sitten piti ryhtyä sitä perhettä sellasen kanssa perustamaan? Viisas kyllä katsoo että onko tuosta miehestä vastuulliseksi perheenisäksi vai ei, eikä elä toivossa että sitten se muuttuu kun on niitä lapsia..

Enkä mä oikein sitäkään ymmärrä miksi pitäis myöntyä aikuisuuteen (aikuisuus kuulostaa niin kauhean tylsältä jos sen sisältö on vaan sitä kotona hengaamista). Ihan ku se ois joku normaali kehityskaari, että pakko jättää nuoruuden hauskanpito taakse. Pöh, sanon minä!

Ja hyvää (bilerikasta) elämää ja uutta vuotta kaikille!!!

 

[Juulia]

mä olen kotihiiri ja poikaystävä bilehile. tavatessamme olin tosin bilehile mutta vuosien kuluessa biletys on jäänyt minulta pois. mieheltä ei. juhlapäivinä ollaan aina erillään, mies baarissa ja minä naispuolisen ystäväni kanssa kotona tai korkeintaan kahvilassa.

välilä tuuntuu että tää suhde saattaa vielä joskus kaatua tähän kotihiiri-bilehile -juttuun. Mies tuntee pahaa oloa kun lähtee baariin eikä ole mun kanssa juhlapäivinä, mutta toisaalta miksi pitäisi tehdä samoja juttuja, jos erilaiset juhlintatavat ovat meille tärkeitä. Salaa joskus tietysti toivon, että miehen kaveripiirin miesten mennessä joskus naimisiin juhlinta vähenisi. jos nyt vasta alkaisin seurustelemaan niin en kyllä kovin helposti päätyisi bilehileen kanssa olemaan. kotihiiren kanssa olisi enemmän yhteistä aikaa

 

[Jerri]

Joka ainoan sierainparin pitää päättää tykönään siitä, mitä oma hyvä elämä on ja mitä kattelee ja mitä ei. Tuskin tähän kysymykseen mitään patenttiratkaisua löytyy - ja tuskin on olemassakaan montaakaan semmoista paria, jossa menohalut joka jumalan kerta sattuisi yksiin. Ei kaikki bilettäjät ole alkoholisteja tai vastaavasti kaikki kotonaviihtyvät pelkkiä tossukoita, vaikka jollakulla semmoista kokemusta olisikin. Jos joku tykkää mennä, saa mennä ja jos ei tykkää, saa olla kotona. Ja nämä roolit voi jopa muuttua elämäntilanteen mukaan! Jos luottamus ei pelaa, se on taas eri kysymys ja ihan toinen ongelma.

...ja sitten ne omat parisuhdekokemukset: se kuka tykkää mennä, menee (tyyplllisesti minä); se kuka tykkää olla kotona, on kotona. Jos aiheesta haluaa kommentoida tai valittaa, sen voi toki tehdä. Kyllä aikuinen ihminen sen kestää.

 

[Iris]

Minä on bilehile ja mies kotihiiri. Ollaan oltu yksissä jo vuosia, mutta menoistani syntyy yhä säännöllistä kitinää. Mies taas ei halua tehdä muuta kuin olla kotona ja pelata tietokoneella.

Tapaan kavereitani muutaman kerran kuukaudessa syöminkien/juominkien merkeissä. Alkoa käytän kohtuudella ja useimmiten olen kotona viimeistään puolen yön aikoihin.

Ilmeisesti minunkin mieheni on kuvitellut minun muuttuvan kotihiireksi vuosien kuluessa, koska menoistani joudutaan vääntämään kättä nykyisin joka kerta. Kotona on ihan kivaa, mutta ulkonakin on kiva käydä. En ole koskaan kuuna päivänä ollut mikään kodin hengetär ja mieheni on sen kyllä alusta asti tiennyt. Rakastan miestäni, mutta suhteemme on muuttumassa ahdistavaksi ja tukahduttavaksi tällä menolla.

Toisen kahlitseminen on lopun alku.