Hae Anna.fi-sivustolta

kotiopetus

Viestiketju osiossa 'Erityislapset' , käynnistäjänä Parempi huominen, 25.11.2005.

  1. Parempi huominen Vierailija

    Onkohan täällä ketään muuta jonka lapsi on tai ollut kotiopetuksessa? Olisi kiva vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia. Minun 8 vuotias poika on kotiopetuksessa,koska ei pärjännyt tavallisella luokalla eikä esy-luokalla. Muita vaihtoehtoja ei ole tarjota adhd-lapselle. Mieltä askarruttaa kuinka pitkään näin voi jatkua ja miten vaikuttaa lapsen kehitykseen. Alkaa pikkuhiljaa pelottamaan lapsen syrjäytyminen. Lähipiirissä on kyllä kavereita,mutta varmasti alkaa itsekin jossain vaiheessa miettiä erilaisuuttaan. Aika ajoin todella rankkaa elämä kun käy oikein miettimään elämää.
     
  2. joo Vierailija

    Oletko kokeillut kalaöljyjä???
     
  3. äippä Vierailija

    Minulla toinen lapseni on ollut kotiopetuksessa myös 8 vuotiaana. Hänellä on myös adhd-diagnoosi. Muistaakseni las.psyk. sanoi, että vain 2 viikkoa voidaan pitää kotiopetuksessa. Sitten jos koulunkäynti ei onnistu, pitää miettiä toisenlaisia ratkaisuja. Hänellä oli silloin henkilökohtainen avustaja normaaliluokassa. Meillä tämä 2 viikkoinen kotiopetusjakso rauhoitti jonkin verran koulun käyntiä eli lapsi pystyi jatkamaan luokassa.

    Mutta työtä sai tehdä. Joka päivä piti selvittää tarkkaan, mitä koulussa oli tapahtunut. Hyvin usein oli taustalla, että lastani kiusattiin. Hänellä oli myös kuuloyliherkkyyttä, mutta sitä ei kukaan oikein kunnolla osannut silloin tiedostaa. Minä puutuin asiaan niin, että sanoin, että lapseni ei mene aamunavauksiin isoon saliin. Lapsi itse kertoi, että tuntui, että pää halkeaa kun molemmilta puolin tulee kovaa ääntä kaiuttimista. Tästä on jo monta vuotta ja toivon, että tietämys asioista olisi lisääntynyt. Mutta valitettavasti tänäkin päivänä saa törmätä opettajiin, jotka eivät halua tietoa ottaa vastaan, pitävät lasta vaan tahallaan häirikkönä. Esim. toisen lapseni opettaja sanoi, että kunhan vaan lapseni VIITSISI keskittyä eli aivan kuin se olisi ollut lapseni hallittavissa. Toisella lapsellani oli paljon pahempi adhd kuin vanhemmalla.
     
  4. Kotiopetus onnistuu Vierailija

    Kyllä se ihan totta on.Sekin onnistuu.Mutta vaikka kuinka ajattelee,teettää se paljon työtä vanhemmille.Koulun kanssa myöskin on oltava tosi paljon yhteyksissä elikkä välit sinne on oltava selvät.Meillä on tällähetkellä 15-vuotias tyttö.Hän potee koulufobiaa.Eli olemme kelvottomia vanhempia kun emme saa tyttöä kouluun.Näin on ollut jo 6 vuotta.Valoa tunnelin päässä ei näy,sairaalakoulut ja muut vaihtoehdot on jo läpikäyty;oppivelvollisuus on vaan jollain tavalla suoritettava.Diagnosointia ei ole muuta kuin vain se koulufobia,joka ei kuitenkaan ole riittävä osastohoitoa ajatellen.En halua millään tavalla pelotella,mutta kyllä se vaatii tosi paljon se opetus,muut mitä emme tekisi lastemme hyväksi.Vielä jos mukana on kiusaamista,on tilanne tosi tukala.Ottakaa selvää kaikista mahdollisista tukitoimista mitä kohdallenne voisi soveltaa.Kuitenkin kunnalla/kaupungilla on velvollisuus järjestää perusopetus oppivelvollisuusikäiselle oppilaalle ja oppilaalla on myös oikeus käydä koulua.Jos kiusaaminen on yksi syy siihen,että lapselle joutuu kotiopetukseen,ainakin se kannattaa koettaa eliminoida pois. Voimia ja jaksamista!
     
  5. alkuperäinen Vierailija

    Miten teillä on koulu suoritettu ja onko pysynyt opetussunnitelmassa? Voiko todella olla noinkin pitkän ajan kotiopetuksessa? Tiedän kyllä kuinka rankkaa tämä on,kun olen koko syyslukukauden poikaa kotona opettanut. Opettaja antaa kerran viikossa läksyt eikä sen kummemin olla yhteydessä kouluun. Ehkä se vastuu tuntuu rankemmalta kuin itse opettaminen. Jotain ratkaisua tilanteeseen toivoisin pian. Poika on nykyisin aika yksinäinen,kun ei ole niitä koulukavereitakaan. Ja varmasti alkaa jossain vaiheessa miettiä omaa tulevaisuuttaan.Sekin askarruttaa minun mieltäni että miten hoito järjestyy kun joudun jossain vaiheessa palaamaan työhön. Tarhaan meno ei ainakaan itsetuntoa kohota,kun on huono minäkuva muutenkin. Enkä usko sinun olevan huono äiti ollenkaan vaikka et lastasi kouluun saisikaan. Varmasti jokainen tekee parhaansa lapsensa eteen. Meillä ei ole kyse kiusaamisesta vaan poika ei pysty olemaan vain koulumaailman sääntöjen mukaisesti.
     
  6. Kyllä se on aikaa ja voimavaroja vienyt -ja paljon.Aluksi tyttärellämme oli muutamia poissaoloja viikossa,sitten ne venyivät jo viikoiksi ja kuukausiksi.Viranomaiset halusivat auttaa monella eri tavalla ja niin hän pääsi ensin Kyks:iin kuudeksi viikoksi ja sitten käytiin taas välillä normaalia koulua.Aina jokaisen kouluvuoden alussa oltiin odottavaisia ja onnellisia kun jaksaa ja haluaa aloittaa koulun omassa koulussa.Mutta se pettymys on ollut tosi suuri kun tilanne on muutaman koulupäivän jälkeen ollut ihan sama;tyttöön ei saa minkaanlaista kontaktia aamuisin kun pitäisi lähteä kouluun.Olemme molemmat vanhemmat työssäkäyviä.ja sekin asia hankaloittaa jonkunverran asian työstämistä.Erilaisia ratkaisumalleja on etsitty monelta eri taholta,ei vaan nyt tälläkertaa ole muuta vaihtoehtoa löydetty kuin se kotikoulu.Välttämättä ehkä ei paras mahdollinen,mutta tehdään nyt ainakin jotain.Kuitenkin nuoremme on muuten toimintakykyinen,osaa ottaa vastuuta omasta ja myös muiden toiminnasta ja tuntee velvollisuutensa mm.omien lemmikkiensä suhteen sekä osaa käyttäytyä myös sosiaalisesti oman ikäistensä tavoin normaalisti,olemme katsoneet aiheelliseksi taistella tämän asian kanssa.Kyllä elämään pitää mahtua muutakin kuin koulunkäynti,ollaan se tässä vuosien varrella jo opittu.Opetussuunnitelmassa ollaan suurinpiirtein pysytty ihan erityisopetuksen avulla.Ehkä kannattaisi kuitenkin voimavarojen niin salliessa teidän ottaa asia vielä uudelleen puheeksi koulun kanssa,löytyykö vielä kenties jotain pienryhmää tai vastaavaa,josta olisi teille apua.Kuitenkin poikanne on vielä pieni ja ehkä jotain muutosta voi myös ympäristö saada aikaan omalla käyttäytymisellään.
    Sitäpaitsi olen vielä sitä mieltä,että ei elämä ole koulua varten vaan koulu on elämää varten.
     
  7. vaihtoehtoja Vierailija

    Hei
    Mietin kovasti, mitkä seikat ovat saaneet sinut päätymään kotiopetukseen. Oma poikani aloitti koulun nyt syksyllä ja jo kuukauden kuluttua alkoi tulla palutetta poikani sopimattomasta käytöksestä. Palaute oli hyvin rankkaa, enkä tunnistanut niistä lastani. Pojallani on hahmottamisenhäiriö ja
    hänellä on aistiyliherkkyyttä. Keväällä kävimme koulukypsyystesteissä ja meille kerrottiin pojan selviävän normaaliluokassa avustajan kanssa. Avustajaa emme kuitenkaan saaneet.

    Kaikki palaute, mitä lapsestamme saimme oli hyvin negatiivista. Ahdistuin siitä kovasti. Ahdistumiseni lisääntyi, kun huomasin poikani itsetunnon rapisevan. Ja kun eräänä aamuna kertoi, että tietää minun rakastavan häntä vaan kun ei itse tykkää itsestään, ajattelin että jotain on tehtävä.
    Lähdin hakemaan apua neuropsykologilta ja neurologilta.
    Opettajasta poikani oli edelleen aivan kamala ja tunsin synnyttäneeni hirviön. Tällöin mielessäni kävi kotiopetus. Koska vaikeutemme tulivat koulusta, ajattelin niiden häviävän, jos opetan poikaani itse, koska suurempia vaikeuksia ei ole kotona. Koska poikani on hyvin sosiaalinen ja nauttii kavereista ajttelin sen olevan mahdotonta.

    Lastenneurologi suositteli pojalleni lääkitystä koulupäivän ajaksi. En ole katunut hetkeäkään. Poikani kaveripiiri pysyy samana. Hän on iloinen ja pärjäävä koululainen. Löytää nykyään itsestään ja toisista paljon hyvää. Käytöshäiriöt ovat rajoittuneet vain muutamiin huonoihin päiviin. Haittavaikutuksia ei ole ollut ja selviämme minimiannoksella.
    Ratkaisu ei ollut meille helppo, mutta nyt kun olen nähnyt mahtavat vaikutukset, en kadu. Kotielämästäkin on ainainen järmaaminen väistynyt. Naurahtaen sanoinkin kokevani itseni tarpeettomaksi, kun ei tarvitse niin tiukasti asettaa rajoja ja pitää niistä kiinni. Enää koko perheemme ei ole stressaantunut ja voimme nauttia elämästä. Ja siihen riittää yksi nappi aamulla. Mieti, sillä vaihtoehtoja voi olla ja tämän ikäisille kaverimaailma on äärettömän tärkeä tuki perheen tuen lisäksi.
     
  8. alkuperäinen Vierailija

    En ole itse poikaa kotiopetukseen halunut vaan päätös tuli koulutoimen taholta. Koulu kieltäytyi ottamasta poikaa luokkaan. Minä saanut myös tosi hurjaa palautetta pojan käytöksestä,aivan kuin olisi heidän mielstään hirviö joka pitää eristää muusta maailmasta ja jonka kanssa kukaan ei pärjää,ei edes aikuiset. Tosin tälläinen palaute on ymmärtääkseni aika yleistä. Olen kuullut,että ongelmalasten vanhempien annetaan ymmärtää,että juuri heidän lapsi on maailmankaikkeuden kauhein.
    Poika on todella herkkä ja hyvätahtoinen,ei tahallaan pahaa tee. Aistiyliherkkyyttä on ja käytöshäiriö. Kavereita kovasti ikävöi ja haluaisi takaisin kouluun. Nyt olenkin kovalla äänellä vaatinut muutosta asiaan. Tilanne alkaa olemaan kestämätön kaikkien kannalta. Minä olen lopussa kotona olemiseen ja poika myös. Olenkin ilmoittanut päättäville tahoille,että palaan työhön vuoden vaihteessa ja tilanteeseen on löydyttävä ratkaisu.
    Mikä lääke teillä on käytössä? Uskon,että tilanteeseen löytyisi järkevä ratkaisu jos ja kun opettaja ja rehtori vain ymmärtäisivät asiat oikein. Jostain kumman syystä yrittävät pitää poikaa normaalina lapsena ja käytöstä vain kiukutteluna. Toki on normaali lapsi,tietyin erityispiirtein.
    Paljon voimia tämä aika vaatinut ja pojan kannustusta ja kehumista. Sanoo välillä ettei kukaan välitä ja on ihan huono kaikessa. Kyllä sydäntä riipaisee. Päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Iloista joulun odotusta kaikille :)
     
  9. Hei!Hyvä,hyvä.Niin se kuitenkin viimekädessä on,että maailmassa on oltava erilaisia ihmisiä,ei kaikki voi sopia samaan muottiin,mitkä standardit jotkut päättäjät esittää.Ja koulussa pitäisi olla ammattilaisia opettamaan oppilaita tulevaa elämää varten!En epäile hetkeäkään opettajien ammattitaitoa,mutta miksi oppilaita kohdellaan kuin jotain massaa?
     
  10. Juu-u.Seikat,miksi yhä edelleen valitsemme kotiopetuksen:nuoremme on käynyt läpi 2 osastojaksoa,jossa on molemmissa sanottu ettei ole mitään vikaa.Olemme perheenä ja yksilönä käyneeet erilaisissa terapiaistunnoissa,ajettu suuntaansa noin 60km kerran -kaksi viikossa kertomassa asiasta,pohtimassa tilannetta mikä voisi olla apu nuorelle että kävisi koulussa.Nuori on viikon ollut toisella paikkakunnalla melkein kuin vankilassa kuuntelemassa kun toisia oppilaita opetetaan ja asunut asunnnossa jossa ei viihdy tippaakaan.Lisäksi ollaan viimeiset 6 vuotta melkein koko ajan miettineet sitä,kuinka mahtaa seuraavan kolupäivän/kouluvuoden käydä.



     
  11. koulun velvollisuus Vierailija

    Hei,
    tiedättekö, että jos kotiopetus on ainoa vaihtoehto, vanhempien ei tarvitse sitä järjestää, vaan koulun.
    Meille kerrottiin tällainen info, kun lapsemme on vasta lähdössä kouluun.
    Eli koulu järjestää opettajan kotiin. Varmaankin tämäkin vaatii sitä, että otatte itse yhteyttä kunnan erityisopetustahoihin ja päättäjiin ja jos ei muu auta niin oikeusapuun, mutta kyllä se varmasti lopussa palkitsee.
     
  12. alkuperäinen Vierailija

    Meille on kotiopetus järjestetty,mutta koen ettei se ole riittävä määrä ekaluokkalaiselle! Eli 2h/vkossa käy opettaja opettamassa. Muu aika tehdään läksyjä yksin tai vanhempien tukemana. Tämä 2h on joka luokalla sama määrä jonka voi kotiopetusta saada,näin meille on kerrottu.
     
  13. vaihtoehtoja Vierailija

    Kysyit mikä lääke meillä on käytössä. Se kaiketi yksi yleisimmistä conserta 18 mg. Ota yhteyttä teitä hoitavaan lastenneurologiin ja kysele lääkkeistä. Toki osa neurologeista on lääkkeitä suosivia toiset taas ei. Itse uskon ja toivon, että poikani saadessa lääkkeiden turvin paljon positiivisia kokemuksia itsestään ja koulusta voidaan lääkkeet jossakin vaiheessa jättää pois. Ainakin lomien aikana.

    Päätös lääkkeiden antamisestakaan ei ole helppo ja tulet kohtaamaan paljon ennakkoluuloja ja kritiikkiä, jos alat lääkkeitä käyttämään lapsellasi. Itse ajattelin asian niin, että kumpi on pahempaa, lapseni varustettuna huonolla itsetunnolla koko elämänsä vai lääkkeiden avulla pärjäävä nuori ja aikuinen.

    Tälläisen haastavan lapsen koko perhehän joutuu valtavaan koetukseen ja ristituleen. Myös muiden perheenjäsenten mielenterveydellä on hintansa. Se hinta voi olla se, että yksi rakkaistani käyttää säännöllisesti lääkettä.

    Eikö ole kauheaa, että itse pitäisi jäksaa olla vahva, tukea rakasta lastaan hänen vaikuksissaan. Ja samalla itse kulkee oman riittävyytensä rajalla. Minä itkin usein yksin vessanpytyllä. Ainoa paikka, jossa kyyneleeni eivät rasita muuta perhettä.
    Kun lapseni alkoi käyttää consertaa, olen voinut olla kyynelehtimättä. Nyt jaksan olla pullantuoksuinen äiti, joka pelailee lasten kanssa joulukiireistä välittämättä.

    Etsimällä löytää onnen.

    Ja muista, että kaikki lapset, tavis ja vähemmän tavis, omaavat halun oppia uutta. Taistele kaikin keinoin, että lapsesi halu oppia uutta säilyy vahvana ja hänelle annetaan oppimiseen mahdollisuus.
     
  14. Opettaja Vierailija

    Tulin vilkaisemaan tätä palstaa, sillä kamppailen luokassani (2lk.) kahden lapsen kanssa. Ovat molemmat muuten ihania poikia, mutta se keskittyminen, oman vuoron odottaminen, hiljaaolo, impulssiivisuus, itsetunto-ongelmat, omaehtoisuus... ja näistä sekä muista syistä johtuvat oppimisvaikeudet.

    Kaikki sujuu jokseenkin mallikkaasti jos saan olla poikien kanssa kahden, ovat silloin todella ihastuttavia ja ajattelevia lapsia molemmat. Toki keskittyminen ja impulsiivisuus ovat ongelmana tällöinkin.

    Ongelmana onkin siis se arkipäivän sujuminen suuressa luokassa, jossa on osattava olla ""nätisti"". Muuten syntyy kaaos. Koska tämä ""nätisti"" -olo tuottaa näille kahdelle pojalle niin suuria hankaluuksia jatkuvasti, on vuorovaikutus heidän kanssaan muuttumassa tahtomattani negatiiviseksi. Tuntuu, että kiellän ja komennan enemmän kuin jaksan itsekään kuunnella. Yritän lisäksi tietysti myös kaikkea muuta, motivointi, stressipallo, vaikka mitä. Mutta olen yksin luokassa, eikä aikani kerta kaikkiaan riitä! Aikani ei riittäisi heidän tarpeisiinsa, vaikka he olisivat kaksin luokassa, sillä he vaativat lähes jatkuvasti aikuisen vierelleen vaikka tekisivätkin itsenäistä tehtävää.

    Ymmärrän hyvin, että teille vanhemmille tulee helposti kurja olo kun opettajat kertovat lapsenne toiminasta koulussa. Uskokaa pois, on todella kurjaa kertoa näitä asioita koteihin! Tilanne luokassa saattaa kuitenkin olla aivan kamala, sillä yksi lapsi saa kyllä koko pakan sekaisin. Riippuu tietenkin tapauksen tyypistä.

    Olen sitä mieltä, että luokkiin tarvitaan todella lisää avustajia! Lisäksi avustajan tulisi olla koulutettu juuri sellaisia tehtäviä varten joihin hänet palkataan. Nuorella ylioppilaalla on harvoin resursseja vaikean ja haastavan lapsen kanssa toimimiseen. Tälläisiä avustajia vain on tidella harvassa, tai oikeammin en ole sellaista vielä tavannut.

    On ihana huomata, että täällä on näin ihania vanhempia. Minunkin oppilaillani on todella kivat ja yhteistyökykyiset vanhemmat, onneksi. On todella harmillista jos kodin ja koulun sukset menvät ristiin, sillä lapsen parastahan molemmat tahot ajattelevat! Jaksamista teille kaikille ihanien mutta haastavien lastenne kanssa!
     
  15. Ei kotiopetuksessa mitään huonoa ole ja kavereita varmasti löytyy. Ei tarvitse tutustua kuin yhteen kaveriin niin kohta niitä on jo liuta ja monta kaveria ihmisellä yleensä ottaen pitäisi olla??

    Oma lapseni oli yläasteikäisenä kotiopetuksessa ja ihan hyvin meni, tosin hänelle oli se kaveripiiri ehtinyt muodostumaan, mutta kotiopetus on todella hyvä asia. Oppivelvollisuus on lain säätämä juttu, mutta se missä tämä oppivelvollisuus suoritetaan ei ole lain säätämä juttu, sen voi suorittaa missä ja miten vain ja kunnan on siihen suostuttava. Koulupakkoa ei ole.
     
  16. 6lk Vierailija

    Oon kutosella ja mulla on tosi paljon nytte ollu poissaoloja! Pelkään et jään luokalle :(( ja muutenki koulus nykyään pelottaa kaikki mitä me tehään, enkä enää oikeesti innostu siel mistää, oon ihan surullinen aina ja kaikkee! Oon ajatellu kotiopetustamut en uskalla ottaa asiaa puheeks vanhemmille.. En tiiä mitä tekisin!! Koulu on iha täyttä helvettii nykyää! Kiusaamista ei kyl onneks oo mulla
     
  17. 3 adhd:n opettaja Vierailija

    Hei kaikille!

    Minä kirjoitan tähän ketjuun opettajana. Olen koulutukseltani aineenopettaja (kielet), mutta olen opiskellut myös erityispedagogiikkaa. Minulla on ollut vuosien aikana useita erityisoppilaita, heidän joukossaan parikymmentä adhd-diagnoosin saanutta ja muutama, joilla varmaan on ainakin tulisi paljon pisteitä, jos tekisivät adhd-seulan. Oppilaitten ikähaitari on ollut aika iso, ala-asteelta ammatillisiin opintoihin.

    Minä olen saanut hyviä tuloksia aikaan sekä kollegoitten, oppilaitten että vanhempien mielestä.

    Arvatkaa mikä on minun salaisuuteni?

    AIVAN MAHTAVA ADHD-POJAN ÄITI, joka vuosia sitten opetti minut ymmärtämään poikaansa. Äiti jaksoi käydä kanssani läpi kuviot kotona, siis mikä toimii kotona ja mikä aiheuttaa hankaluuksia. KIITOS hänelle siitä! Juttelimme pojan toiminnasta kotona ja koulussa ja huomasimme että on hirmu iso ero. Miksi? No koska ympäristö on niin erilainen.

    Ja minusta vastaus ei näissä ole se, että adhd-lapsi laitetaan kotiin säilöön vastoin perheen tahtoa (jos perhe haluaa niin sitten se on ihan eri asia!) vaan se, että koulussa tehdään tarvittavat muutokset. Jokainen lapsi on erilainen, adhd-lapsi voi olla vielä erilailla erilainen :) Mutta jokaisen lapsen paikka on toisten lasten kanssa.

    Minulla on käytössä seuraavat jutut, niitä voisi ehkä kokeilla kotiopetuksessa ja koulussa? Osan voi vanhempi järjestää jos opettaja ei pysty/innostu ja osa vaatii koululta vihreän valon. Minulla nämä ovat sermiä lukuun ottamatta kaikkien käytössä, mutta ylivilkkaat niistä hyötyvät eniten.

    TURVATYYNY: painava tyyny, minulla hiekalla täytetty nyrkkeilysäkki. Tätä saa halata, raahata ja jos oppilas haluaa, voin nostaa sen oppilaan päälle, kun opilas on makuulla. Moni adhd-lapsi tykkää painon tunteesta päällään.

    SERMI: pulpetin mittojen mukaan kangasta ja puiset kehykset. Tämä voidaan laittaa pulpetin ympärille ja siirtää hetkessä pois. Tulee tavallaan pieni huone tai jos halutaan niin vain yksi suuntakin voidaan peittää. Jos käytetään tätä, on lapsen istuttava luokassa seinän vieressä, ettei sermi peitä näkyvyyttä muilta. Jos kirjoitan taululle, otan aina digikameralla kuvat ja laitan nettiin kaikille oppilaille eli tunnin aikana saa ja voi kirjoittaa muistiin mutta ei ole haittaa jos ei halua. Myöhemmin voi tarkistaa netistä. Sermi ei sii haittaa siinäkään mielessä.

    "KÄTTÄ PIDEMPI": minulla on luokassa käsille tekemistä. Siellä on muovailuvahaa, pieniä huopatukkosia joita voi huovuttaa ja lankaa ja paksu virkkuukoukku. Tämä perustuu siihen, että moni rauhoittuu jos saa kädet liikkeeseen - katsokaapa kuinka moni vääntelee käsiään kun jännittää :)

    LÖTKÖPÖTKÖMAA: luokan perällä on muutama patja ja säkkituoli, jolla voi pötköttää. Sen turvatyynyn voi ottaa sinne päälleen jos tuntuu että se rauhoittaisi.

    KEINUTUOLI: kiikuttelu rauhoittaa monia.

    Nämä edellä olevat siis ovat kaikkien käytössä, saatan itsekin eismerkiksi kiikutellen kuunnella, kun oppilaat vaikka esittävät runojaan.

    Henkilökohtaiseen käyttöön saatan antaa adhd-lapsille erityisiä koulutarvikkeita, mm. tietynmallisia tusseja. Yleensä annan myös tarra-arkin, jolla oppilas voi antaa minulle palautetta oloistaan ja tuntemuksistaan tunnin aikana (esim. vihreä = olo ok, tuntui että opin, keltainen = vähän hankalaa ja punainen = ei tämmöistä). Korvatulppia en anna, mutta saatan vinkata hankkimaan.

    Loppuun vielä sen verran, että minusta adhd-lapsi ei oikeastaan ole erityislapsi. Kyseessä on enemmän ehkä se, mitä ajatellaan normaaliksi. Eli minun kokemus on se, että jos luokka tehdään adhd-lapselle sopivaksi, se sopii kaikille niiltä osin. Silloin se adhd-kuvio ei oikein tule esille.

    Toivon onnea ja menestystä mutta ennen kaikkea iloa kaikille!
     
  18. 3 adhd:n opettaja Vierailija

    Ai niin, lisäys: tuo nimimerkki kertoo tämän hetken tilanteen. Minulla on siis juuri nyt 3 adhd-oppilasta.
     
  19. lucy Vierailija

    Hei. Olipas ihanaa luettavaa mitä olet kirjoittanut 3 ADHD lapsen opettaja. Olisipa muitakin samalla tavoin ajattelevia opettajia! Yritä jaksaa jatkaa.
     
  20. Professori Vierailija

    Älytöntä ettei homeopaattisia lääkkeitä edes kokeilla
     
  21. vierailija Vierailija

    Hei.Onko kellään tietoa miten saa erityislapsen pois koulusta?Kun kuulemma eeityislapsen ei saa ottaa kotiopetukseen ainoastaan normilapsen.Lääkärinlausunnolla olen lukenut ,että saa,mutta muuten ei?
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti