Kotona 1v1kk riiviö- miten toimia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja PinnaKireällä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

PinnaKireällä

Vieras
Moikka!

Lapsi vasta reilun vuoden ja nyt tuntuu jo että konstit loppuu... Siis poika on aivan mahdoton, ja riiviökautta on jatkunut jo melkein kuukauden. Päivät kuluu pääasiassa niin, että lapsi tekee jotain kiellettyä, minä torun, yritän keksiä jotain muuta tekemistä, huudan ja meuhkaan, selitän tuhannennen kerran että vessapaperia ei saa laittaa wc-pönttöön, räplätä astianpesukonetta auki/kiinni, repiä pyykkejä korista tai vaatteita kaapista, paiskoa lasisia kaapinovia jne, jne..., poika suuttuu aivan silmittömästi kun kiellän, itkee, lohduttelen, tyyntyy ja suuntaa vauhdilla seuraavan kielletyn puuhan pariin....

Siis oikeasti jo ihan paatunut pahantekijä! Ymmärtää kyllä että asiat on kiellettyjä ja ymmärtää myös ein - mutta se että ne on kielletty tekee puuhista tietysti vielä houkuttelevampia. Ja sitä loukkaantumisen ja raivon määrää kun äiti kehtaa kieltää!

Siis onko joku lukenut hyviä vinkkejä kasvatusoppaista/keksinyt hyväksihavaittuja keinoja taaperoriiviön taltuttamiseen? Hyvät vinkit olisivat kalliit, välillä huomaan että pinna on iltaa kohti ihan järkyttävän kireällä.
 
tiukka EI! ja lapsi siirretään toiseen paikkaan. Sitten kun raivoaa niin anna raivota! Ehkä just tykkää kun pahanteolla pääsee lopuksi äidin syliin lohduteltavaksi. Ja koita ite ottaa rennosti ja kiinnittää huomiota positiivisiin asioihin. Meillä ainakin pojilla alkaa heti pahanteko jos äiti heidän mielestään ei huomioi tarpeeks. takuuvarma konsti kiinnittää huomio on tehdä ilkeyksiä.
 
En osaa neuvoa, mutta lohdutukseksi kerron että meidän pojalla (1v 9kk) sama tilanne. Kun kiellän, poika saa älyttömiä raivareita ja huutoa saattaa kestää puolikin tuntia yhteen putkeen. Periksi en missään asiassa ole antanut, minkä olen ensin kieltänyt, mutta välillä tuntuu jotenkin että voiko tuonikäiselle olla vielä noin ehdottoman tiukkana. Pitää olla, tiedän kyllä, mutta välillä ihan säälittää pikkuinen kun ottaa niin koville kun kielletään.... Ja tuonikäinen tuskin osaa vielä ihan ilkeyttään tehdä. Mutta lopulta se sinnikkyys palkitaan, toivottavasti..... Nimimerkillä hermot menny tuhannen kertaa!!!
 
Lapsen hätää lisää äidin mielialan muutokset. Siks on erityisen tärkeää pysyä noissa tilanteissa tyynenä eikä alkaa raivoamaan vaikka se pinna palaa (kokemuksen syvällä rintaäänellä ;))
Itse olen saanut paljon paremmin otteen lapsiin kun tietoisesti pidän itseni rauhallisena enkä anna tunteille valtaa.
 
Minäkin olen paininut saman asian kanssa, meillä 1v3kk. Luen juuri erään suomalaisen kasvatuspsykologin kirjaa. Siinä kerrotaan, ettei alle 2-vuotiaalla ole edellytyksiäkään ymmärtää aikuisen selityksiä ja perusteluja kielloille. Myös varsinainen kasvattaminen onnistuu siksi vasta 2-vuotiaasta lähtien. Siihen saakka tärkeintä on vain estää kielletty toiminta, ja painokkaasti toistaa sanaa EI. Selittely on siis vielä turhaa. Minulle paikkakuntani neuvolapsykologi selvensi, että 1-vuotias on vain niin SUUNNATTOMAN utelias ympäristöstään ja koko avautuvasta maailmasta, jonne hänellä nyt on pääsy kävelykykynsä ansiosta! Siksi hän on koko ajan kokeilemassa kaikenlaista mitä vain näkee. Itse olen huomannut että varsinkin kaikki se mitä itse teen, siis kotityöt usein, kiinnostaa häntä paljon. Hän ei todellakaan helpota niiden tekemistä ja osa on jopa hänelle vaarallista. Jätä siis astianpesukoneen tyhjennys hänen päiväuniensa ajaksi, asenna kaapinoviin salvat (huomaamattomia, laitetaan sisäpuolelle), nosta kaikki rikkoutuva ja vaarallinen korkealle jne. Tee siis kodistasi taaperonkestävä. Vasta myöhemmin on aika varsinaiselle opettavalle kasvatukselle.
 
Tuota, käytäntö on osoittanut toista. Kyllä alle kaksi vuotiaskin osaa ymmärtää helppoja perusteluja kielletylle toiminnalle ja kasvattaminen on syytä aloittaa jo alle kaksi vuotiaana lempeästi. Kiellot ja perustelut menevät perille lapsen kasvaessa, mutta vaatii vanhemmilta/kasvattajalta jatkuvaa toistoa ja tilanteissa samanlailla reagoimista ja toimimista.
Mikäli nostelee kaikki kielletyt esineet pois lapsen ulottuvilta, tekee kyllä hallaa niin itselle kuin lapsellekkin. Hänen on opittava ettei kaikkeen voi koskea ja ettei kaikkea saa tehdä:)
 
Ja meillä ainakin taapero 1.5 v otettu pitkään jo mukaan kodinhoitoon. Ihan pienenä rakasti imuria ja tuli välillä sen päälle ratsastamaan. Nyt mm. tuo pesukoneesta pyykit kun äiti laittaa ne narulle. Vie roskia pyynnöstä roskikseen. Tyhjentää kauppakassit pöydälle ja sitten ojentaa siitä tavarat äidille jääkaappiin. Auttaa astianpesukoneen täytössä (laittaa haarukat ym. koneeseen). Kerää yhdessä äidin kanssa leluja ja tavaroita. Myös pölyjä pyyhkiessä tykkää jos saa oman rätin tms. vaikka leikkiähän se hänen pölyjen pyyhintänsä on mutta pitää työn touhussa ja tytön tyytyväisenä sekä opettaa jo vähän normaaliin arkeen kuuluvia toimia. On varmaan tosi hankalaa ottaa mukaan kotihommiin enää jotain 5-vuotiasta jos sitä ennen on kaikki tehty salassa päiväuniaikaan. Kodinhoidostakin saa mieluista leikkiä eikä lapsi osaa vielä erottaa onko se leikkiä vai ei... Meillä välillä koko perhe siivoa ja hyvä musiikki soi, tyttö on onnessaan!

Mutta mielestäni tärkeintä on ettei elämä ole pelkkää kodinhoitoa ym. äidin juttuja vaan äidillä pitää ehdottomasti olla aikaa ja halua tehdä kotona taaperon kanssa häntä kiinnostavia asioita: leikkiä, lukea, laulaa, piirtää, maalata, leipoa, käydä puistossa, kylässä, kerhossa, ulkona yms. yms. Kun taaperolla on tarpeeksi hänelle tarkoitettua aktiviteettia jaksaa hän välillä kotona olla myös ihan rauhassa eikä ole pelkästään pahan teossa. Meillä ainakin tämän huomaa selvästi. On ihanaa kun nyt 1.5 vuotias antaa helposti äidin tehdä ruokaa ja jos meinaa malttia loppua kesken niin sitten otetaan napero ruoan laittoon mukaan. Silakoiden laskeminen ja perunoiden järjestely on hänestä mahdottoman mukavaa...
 
Meillä myös otetaan 1v 7 kk neiti mukaan kotitöihin. Nauttii pyykkien laitosta ja imurointia jopa vaatii itkien 'imu, imu,imu' =), kun tykkää ratsastaa imurilla tukka pöllyten. Ruoan laittoon ei voida ottaa mukaan eikä tiskeihin, koska on allerginen monelle ruoalle.

Silti meillä kolutaan kaikki kaapit ja laatikot ja kun huomaa että kiellän ja juoksen estämässä niin yltyy vaan. On niin kiva leikki hänen mielestä. Välillä parempi antaa vähän touhuta ja kiinnittää sitten huomio muualle. Huomiota lapset hakee, pitäis olla aina niin paljon virikkeitä, mutta eihän sitä kerkeä mikään ohjelmatoimisto kokoaika olemaan, siksi välillä laitan kaapinoviin salvat kun hermot menee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja anup70:
Minäkin olen paininut saman asian kanssa, meillä 1v3kk. Luen juuri erään suomalaisen kasvatuspsykologin kirjaa. Siinä kerrotaan, ettei alle 2-vuotiaalla ole edellytyksiäkään ymmärtää aikuisen selityksiä ja perusteluja kielloille. Myös varsinainen kasvattaminen onnistuu siksi vasta 2-vuotiaasta lähtien. Siihen saakka tärkeintä on vain estää kielletty toiminta, ja painokkaasti toistaa sanaa EI.

Olen vähän samoilla linjoilla kuin mami5 vastauksessaan. Eli mielestäni kannattaa selittää ja perustella sen painokkaan EI:n lisäksi, vaikkei kaikki menisikään jakeluun. Meillä lapsi 11,5 kk näyttää kuuntelevan perusteluja ja rauhoittuvan tästä selittämisestä, jos kielto on tuonut pahan mielen. Itsestäkin tuntuu miellyttävämmältä kieltää ja antaa sitten selitys, ettei vaan "mielivaltaisesta" paukkaa paikalle ja taas pois.

Jos ei kannata perustella, kun lapsi ei ymmärrä, niin samalla logiikallahan pienelle lapselle ei kannattaisi puhua mitään, kun ei se kuitenkaan ymmärrä:-)
 
Tuo kuulosti niin samalta kun meillä 1v2kk poitsun kanssa, paitsi, että meillä ei itketä ja huudeta kun kielletään vaan nauretaan! Se on kiva leikki kun tekee kiellettyä ja äiti kieltää. Eikä auta, vaikka olen kuinka rauhallinen tai vihaisen näköinen ja otan katsekontaktin ja sanon EI. Päälle tulee vaan ilkikurinen virne ja eikun taas lasivitriinin ovia paiskomaan tms... Luunappeja tms en tahdo käyttää, mutta tämänikäisen kanssa ei taida häpeämis nurkat tai muut vielä toimia?
 
raunio, kokeile kiinnittää lapsesi huomio muualle sen jälkeen, kun olet kieltänyt häntä kielletystä toiminnasta. Ota hänet syliisi ja menkää yhdessä vaikka täyttämään pesukonetta tai vaikkapa laittamaan kahvia tippumaan. Näin hän paremmin unohtaa tekemänsä kujeilun, eikä säntää tekemään sitä heti uudelleen:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja mami5:
Tuota, käytäntö on osoittanut toista. Kyllä alle kaksi vuotiaskin osaa ymmärtää helppoja perusteluja kielletylle toiminnalle ja kasvattaminen on syytä aloittaa jo alle kaksi vuotiaana lempeästi. Kiellot ja perustelut menevät perille lapsen kasvaessa, mutta vaatii vanhemmilta/kasvattajalta jatkuvaa toistoa ja tilanteissa samanlailla reagoimista ja toimimista.
Mikäli nostelee kaikki kielletyt esineet pois lapsen ulottuvilta, tekee kyllä hallaa niin itselle kuin lapsellekkin. Hänen on opittava ettei kaikkeen voi koskea ja ettei kaikkea saa tehdä:)

Meillä on nostettu pois lapsen ulottuvilta kaikki minkä voi nostaa, ja silti sitä kiellettävää jää vielä vaikka kuinka paljon. En usko että lapsi kieltojen puutteesta joutuu kärsimään, vaikka olisikin koti tehty mahdollisimman lapsiturvalliseksi. Mutta toisilla on myös lapset jotka uskoo kieltoja helpommin kuin toisilla. Sitten onkin hyvä neuvoa, että "kun vaan napakasti sanoo EI niin kyllä lapsi oppii"... Mutta helpot perustelut meilläkin kyllä auttaa kiellon perille menemistä.
 
meilläkin melkein kaikki nostettu pois joista en jaksanut kieltää.kukat heivasin ulos kun poika alkoi niistä kiinnostua,kaapit laitoin naruilla kiinni jne..meillä ei ainakaan alle vuoden ikäinen mitään perusteluja ymmärtänyt.
nyt poika siis 1v5kk ja auttaa äitiä kotitöissä.kantaa pyykkejä ja pyyhkii pölyjä.
meillä jäi sellainen turha koko ajan kieltäminen pois.mikset ap pidä wc-ovea kiinni niin ei pääse papruja räpläämään??tai astianpesukonetta kiinni??näin me tehtiin ehkä se on jonkun mielestä tyhmää mutta ei tämä meidän taapero tuntunut vielä vuosikkaana mitn ymmärtävän.nyt ymmärtää jo jotain sentään:)
meillä myös tehdään niin jos lapsi kiukuttelee kielloista johtuen vien hänet sänkyyn hetkeksi itkemään ja kun selvästi rauhoittunut haen pois.
 
Meillä riiviö 1½vuotta. Kiva kuulla, että on sentään joitakin äitejä, joiden mielestä lapsi ei välttämättä tottele, vaikka kuinka kieltäisi =)
Esim. "Tiikeri" ja "poika 1v 5kk", olen ihan samoilla linjoilla kanssanne. Säästää omia hermojaan, kun estää tihutyön mahdollisuudet jo ennalta, eikä tarvitse joka hetki olla kieltämässä tai käskemässä - turhaan.
 
Kukin toimii parhaaksi katsomalla tavallaan siinä, miten raivaa kotiaan lapsiystävällisempään suuntaan. Minä ainakin koin stressaavana sen, että olin esim. vauvan peppua pesemässä, kun lapsi olisi selvästi tekemässä jotakin kiellettyä esim. vetämässä vessanpöntöstä alas tavaraa. Olen samaa mieltä siinä, että vaikka kotia raivaisi taaperoiden ja vauvojen vuoksi, niin kyllä sitä kiellettävää löytyy. Haluan myös, että kotimme on myös lasten koti, jossa heillä on tilaa leikkiä ja olla. Meillä on yhä edelleen yksi aulatila, jossa lapset saavat jopa pelata jalkapalloa pehmopallolla. Kun lapsille on tullut ikää lisää, pikkuhiljaa sitten olen lisännyt tavaraa, kangaspöytäliinoja, kukkia ja sisustusjuttuja taas esille.

Minusta on ihan hyvä miettiä sitäkin, että jos lapsi osaa itse tuottaa vain pari sanaa, niin eihän hänen ymmärryksensä pysty millään olemaan kovin korkealla tasolla, vaikka hän olisikin ihan fiksu lapsi. Hänhän on silti vasta vuoden ikäinen!!! Luulenpa, että moni äiti kuvittelee oman lapsensa olevan huikean paljon älykkäämpi ja "isompi", mitä hän oikeasti onkaan. Kun ei aseta liikaa painolastia lapselleen, vaan kohtelee häntä ihan normaalina vuoden ikäisenä, niin ei tarvitse stressata turhista asioista.

En myöskään halua sitä, että joka toinen sanani on EI. Haluan kieltää vasta sitten, kun siihen on oikeaa tarvetta ja silti sitä kiellettävää tosiaankin on. Kun minä sanon EI, niin silloin sitten sitä myös tarkoitan ja nostan sitten lapsen siitä tilanteesta pois, vaikka se tarkoittaisikin raivareita. Kun on systemaattinen siinä EI-sanan käytössä, niin silloin se uhmaikäkin on helpompi hallita ilman liian pitkiä sepustuksia.

Tietysti voi selittää lapselle lyhyesti, miksi hän ei jotakin saa tehdä (esim. ei saa läpsäistä koiraa, kun koiraan sattuu tai ei saa koskea takkaan, kun sormeen tulee pipi), mutta varsinainen syy-seuraus -suhteen selittäminen on vähän isommalle lapselle kuuluva juttu. Jos selittää kovin laaja-alaisesti, niin pieneltä lapselta jo unohtuu se itse sanoma eli se EI-sana.

Kannattaa myös huomata se, että jos lapsi tekee tihutöitä siksi, että hän kerjää huomiota tai että hänellä on tylsää, niin silloin kannattaa katsoa peiliin, että onko sitä äitinä tarjonnut lapselle tarpeeksi järkevää puuhaa. Varsinkin riittävä ulkoilu on ihan välttämätöntä ja ulkotiloissa on yleensä enemmän tilaa käyttää ääntä, juosta, hyppiä jne. Kannattaa myös miettiä, että tuleeko lapselle juteltua muuta kuin sitä koko aikaista kieltämistä. Kyllähän lapsen kanssa pitäisi jutella ihan muutenkin ja esim. ruokaa laittaessa voi laulaa, peppua pestessä loruilla jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kolmen lapsen äitsy:
Kun on systemaattinen siinä EI-sanan käytössä, niin silloin se uhmaikäkin on helpompi hallita ilman liian pitkiä sepustuksia.

Juuri näin :) Naurattaa nähdä tuolla liikenteessä uhmaikäisten vanhempia, jotka sitkeästi pitävät siitä "järkevästä keskustelusta" kiinni, vaikka lapsi karjuu naama sinipunaisena lattialla potkimassa... Varmasti menee perille ihan täysillä ;)

Kyllä se "EI" on tärkeä sana opettaa, voi tulla tilanne jossa se pelastaa lapsen hengen.
 
Niinpä niin, ja juuri siitä syystä turhan "EI":n viljeleminen on, no, turhaa! Se vähentää sen "EI":n tehoa. Jos koko ajan joutuu kieltelemään "ei, ei, ei, ei, ei", niin mitä tehoa sillä sanalla enää kohta on. Itse kuulun siihen koulukuntaan, joka kyllä nostelee kielletyt esineet lapsen ulottuvilta, laittaa vessojen ovet kiinni (ettei pääse tiputtelemaan leluja pönttöön...), laittaa salvat keittiökaappeihin, käyttää turvaportteja yms. Ei- sanaa käytetään, mutta ei jokatoisena sanana.
 
Jos meillä poika tekee jotain kiellettyä, niin jos mahdollista käytän kyseisessä tilanteessa käänteispsykologiaa. Eli jos poika esim. aukaisee kaapin johon ei saa mennä, sanon hänelle, että "näytä äidille miten ovi laitetaan kiinni" tai jos poika vetää pyykkejä korista pois, kysyn häneltä, että "miten ne pyykit laitetaan koriin, näytäpä äidille" jne. Joskus tämä kikka tehoaa meidän taaperoon ja hän innoissaan näyttää äidille mitä osaa.

Mutta kyllä meilläkin osataan suuttua ja kiukutella, kun jotain oikein kivaa kielletään =(. Kaipa tämäkin on vain vaihe seuraavaa vaihetta odotellessa...
 

Yhteistyössä