Takana 3 keskenmenoa (keskeytynyt km Rv 11+, varhainen km Rv 6+ ja sitten taas keskeytynyt km Rv 10+) ja niiden jälkeen yksi onnistunut raskaus. Uusi raskaus alkoi ilman, että menkat ehti imetyksen lopettamisen jälkeen edes alkaa ja kaikki oli kunnossa vielä viikko sitten ultrassa Rv 8+4. Pahaa oloa oli, ei niinkään oksentelua, mutta jatkuvaa pahanolontunnetta. Väsymys oli kovaa ja ultrassa sydän sykki. Vaan sitten heti ultran jälkeen paha olo alkoi helpottamaan ja väsymys kanssa. Onnistuneessa raskaudessa olin todella huonovointinen (oksentelin) aina Rv 17 saakka.
Järki sanoo, että keskenhän tämä taas on mennyt. Aiemmissa keskeytyneissä keskenmenoissa oireet on kans helpottaneet jo varhaisessa vaiheessa ja sikiö on molemmilla kerroilla vastannut viikkoja 8+2 tai 8+4. Jotenkin vaan yrittää uskotella itselleen, että ehkä tämä raskaus on erilainen. Ehkä pahoinvointi oli tällä kertaa näin paljon helpompaa? Vaan eihän se näin mene.. Pitäisi se tällä historialla jo uskoa. Mistä vaan saan voimaa ja rohkeutta varata ultra-ajan ja kuulla jälleen kerran ne samat tutut sanat, että "olen pahoillani, täällä ei ole sykettä"?
Järki sanoo, että keskenhän tämä taas on mennyt. Aiemmissa keskeytyneissä keskenmenoissa oireet on kans helpottaneet jo varhaisessa vaiheessa ja sikiö on molemmilla kerroilla vastannut viikkoja 8+2 tai 8+4. Jotenkin vaan yrittää uskotella itselleen, että ehkä tämä raskaus on erilainen. Ehkä pahoinvointi oli tällä kertaa näin paljon helpompaa? Vaan eihän se näin mene.. Pitäisi se tällä historialla jo uskoa. Mistä vaan saan voimaa ja rohkeutta varata ultra-ajan ja kuulla jälleen kerran ne samat tutut sanat, että "olen pahoillani, täällä ei ole sykettä"?
