A
"Anais"
Vieras
Tuota elitismi-ketjua lukiessani rupesin pohtimaan, että mitä ne on ne pienet ylellisyydet, jotka tekevät arjesta ja elämästä ihanaa. Mulla on kuukausitulot alle 1500e, ja silti eteisessä nököttää parit vintage Palmrothit (ihan tosi, saa nauraa 
) ja lempilaukkuni on Moschino, jne. Toki noi on ystävien varastoista tai nettihuutokaupoista tehtyjä löytöjä, jotka ovat saattaneet maksaa mulle enemmän kuin normaalisti olisin valmis laittamaan rahaa kenkiin tai laukkuun, mutta musta on ihanaa ostaa jotain mitä rakastan, ja varsinkin vintagea, se kun kestää aikaakin eri tavalla kuin trendi-jutut.
Koen myös ylellisyytenä sen, ettei niitä kenkiä tai laukkuja tai vaatteita ole loppujenlopuksi kovin paljon, pyrin kokoajan pistämään kiertoon tavaraa jota en käytä, ja mua ilahduttaa katsoa vaatekaappiin, jossa on vain vaatteita joita todella rakastan.
Uutta sänkyä ostaessani päätin ensin millaisen haluan ja sen jälkeen seurasin tarjouksia vuoden, kunnes sellainen tuli vastaan siihen hintaan kuin halusinkin. Samoin teen lähes kaikkien hankintojen kanssa, päätän ensin mitä haluan, ja kun sellainen tulee lopulta vastaan halvalla, tai jopa ilmaiseksi, ostan. Kirppareillakaan en usein tee heräteostoksia, vaan kiinnostun esineistä ja vaatteista, jotka ovat tuolla "listalla" päässäni.
Ja ruuasta, - havahduin jo 17-vuotiaana, ensiasunnossani siihen, että keittotaito on köyhän paras ystävä. Osaan valmistaa sushit, blinit, pelmenit, parsat, simpukat, etanat, vasikanmaksat jne, ja odotankin aina seuraavaa sesonkia, että viitsii taas ostaa parsaa tai simpukoita. Monet noista ruuistahan on sellaisia, että raaka-aineet itsessään ovat halpoja, ja ruokalajitkin on aikoinan kehitetty puutteen keskellä. (Kenelle muuten olisi tullut mieleen että "pakkohan noista etanoista on jotenkin saatava syömäkelpoisia"?) Eikä kukaan jaksa valkoviinisimpukoita syödä joka päivä, kerran-pari vuodessa, loppukesästä, riittää ihan hyvin.
Tiedän myös mistä kannattaa ostaa mitäkin, pistän merkille halvat ja hyvät juustot, viinit ja muut herkut, Eestistäkin tuon yleensä vain ruoka-aineita.
Ystäväni veneilevät, heidän mukaansa pääsee aina, perheelläni on ihana loma-asunto (ilman luksuksia, mun mielestä lomailuun ei kuulu esim. televisio), keikkoja ja bileitä on aina kun tuntuu siltä että pitää päästä tuulettumaan, kiitos myös ystäväpiirini.
...Ehkäpä omat mieltymykseni ovat toisaalta melko boheemeja, en kaipaa esimerkiksi hienoja autoja (minulla ei ole ajokorttiakaan), enkä "prinsessa-kohtelua" (=kiusallista ja tylsistyttävää.) Mutta siis koen, että loppujen lopuksi se on aika vähän mitä suuret tulot toisivat elämääni lisää.
Miten te muut "köyhät" nostatte elämänlaatuanne, toteutatte himojanne tai hemmottelette itseänne? Annetaan vähän vinkkejä toisillemme!
) ja lempilaukkuni on Moschino, jne. Toki noi on ystävien varastoista tai nettihuutokaupoista tehtyjä löytöjä, jotka ovat saattaneet maksaa mulle enemmän kuin normaalisti olisin valmis laittamaan rahaa kenkiin tai laukkuun, mutta musta on ihanaa ostaa jotain mitä rakastan, ja varsinkin vintagea, se kun kestää aikaakin eri tavalla kuin trendi-jutut.Koen myös ylellisyytenä sen, ettei niitä kenkiä tai laukkuja tai vaatteita ole loppujenlopuksi kovin paljon, pyrin kokoajan pistämään kiertoon tavaraa jota en käytä, ja mua ilahduttaa katsoa vaatekaappiin, jossa on vain vaatteita joita todella rakastan.
Uutta sänkyä ostaessani päätin ensin millaisen haluan ja sen jälkeen seurasin tarjouksia vuoden, kunnes sellainen tuli vastaan siihen hintaan kuin halusinkin. Samoin teen lähes kaikkien hankintojen kanssa, päätän ensin mitä haluan, ja kun sellainen tulee lopulta vastaan halvalla, tai jopa ilmaiseksi, ostan. Kirppareillakaan en usein tee heräteostoksia, vaan kiinnostun esineistä ja vaatteista, jotka ovat tuolla "listalla" päässäni.
Ja ruuasta, - havahduin jo 17-vuotiaana, ensiasunnossani siihen, että keittotaito on köyhän paras ystävä. Osaan valmistaa sushit, blinit, pelmenit, parsat, simpukat, etanat, vasikanmaksat jne, ja odotankin aina seuraavaa sesonkia, että viitsii taas ostaa parsaa tai simpukoita. Monet noista ruuistahan on sellaisia, että raaka-aineet itsessään ovat halpoja, ja ruokalajitkin on aikoinan kehitetty puutteen keskellä. (Kenelle muuten olisi tullut mieleen että "pakkohan noista etanoista on jotenkin saatava syömäkelpoisia"?) Eikä kukaan jaksa valkoviinisimpukoita syödä joka päivä, kerran-pari vuodessa, loppukesästä, riittää ihan hyvin.
Tiedän myös mistä kannattaa ostaa mitäkin, pistän merkille halvat ja hyvät juustot, viinit ja muut herkut, Eestistäkin tuon yleensä vain ruoka-aineita.
Ystäväni veneilevät, heidän mukaansa pääsee aina, perheelläni on ihana loma-asunto (ilman luksuksia, mun mielestä lomailuun ei kuulu esim. televisio), keikkoja ja bileitä on aina kun tuntuu siltä että pitää päästä tuulettumaan, kiitos myös ystäväpiirini.
...Ehkäpä omat mieltymykseni ovat toisaalta melko boheemeja, en kaipaa esimerkiksi hienoja autoja (minulla ei ole ajokorttiakaan), enkä "prinsessa-kohtelua" (=kiusallista ja tylsistyttävää.) Mutta siis koen, että loppujen lopuksi se on aika vähän mitä suuret tulot toisivat elämääni lisää.
Miten te muut "köyhät" nostatte elämänlaatuanne, toteutatte himojanne tai hemmottelette itseänne? Annetaan vähän vinkkejä toisillemme!
