M
Maiju34
Vieras
Hei,
Olen aivan sekaisin ja surullinen - pitäisikö erota? Olemme n. kolmikymppisiä ja seurustelleet pari vuotta. Tähän väliin mahtuu jos jonkinlaista, mm. miehen lievä masennus ja pelko-oireilut (ex-avovaimo oli uskoton). Olemme kutenkin pystyneet puhumaan asiat läpi ja halunneet jatkaa. Mies ei missään vaiheessa ole pitänyt minua ns. "hollilla", vaan hän on oikeasti halunnut hyvän suhteen kanssani - kuten nytkin.
Ongelma vain on, että hän sanoo olevansa varma siitä, että ei ole varma mistään. Hän ei sano rakastavansa minua (vaikka on niin tehnytkin) ja että hän haluaisi että suhteestamme tulisi hyvä juttu - mutta minusta se on jo "hyvä juttu" - ts. meillä on kivaa yhdessä, molemmilla on hyvä duunit, ystäviä, harrastuksia jne. Pelkään kauheasti, että mies on kanssani mukavuussyistä (vaikka hän itse kieltää tämän), pelkään, että koska olemme niin "sopivat" toisillemme, niin hän ei uskalla katsoa silmiin sitä, ettei ehkä rakasta minua.
Tai sitten hän on tosi rikkinäinen ihminen (alkoholismi kotona, uskottomuus, koulukiusaaminen), eikä pysty normaaliin suhteeseen.
Miten siis suhtaudun tilanteeseen, missä minä haluaisin mennä eteenpäin ja rakastaa, ja toinen on epävarma? Jätänkö hänet?
Olen aivan sekaisin ja surullinen - pitäisikö erota? Olemme n. kolmikymppisiä ja seurustelleet pari vuotta. Tähän väliin mahtuu jos jonkinlaista, mm. miehen lievä masennus ja pelko-oireilut (ex-avovaimo oli uskoton). Olemme kutenkin pystyneet puhumaan asiat läpi ja halunneet jatkaa. Mies ei missään vaiheessa ole pitänyt minua ns. "hollilla", vaan hän on oikeasti halunnut hyvän suhteen kanssani - kuten nytkin.
Ongelma vain on, että hän sanoo olevansa varma siitä, että ei ole varma mistään. Hän ei sano rakastavansa minua (vaikka on niin tehnytkin) ja että hän haluaisi että suhteestamme tulisi hyvä juttu - mutta minusta se on jo "hyvä juttu" - ts. meillä on kivaa yhdessä, molemmilla on hyvä duunit, ystäviä, harrastuksia jne. Pelkään kauheasti, että mies on kanssani mukavuussyistä (vaikka hän itse kieltää tämän), pelkään, että koska olemme niin "sopivat" toisillemme, niin hän ei uskalla katsoa silmiin sitä, ettei ehkä rakasta minua.
Tai sitten hän on tosi rikkinäinen ihminen (alkoholismi kotona, uskottomuus, koulukiusaaminen), eikä pysty normaaliin suhteeseen.
Miten siis suhtaudun tilanteeseen, missä minä haluaisin mennä eteenpäin ja rakastaa, ja toinen on epävarma? Jätänkö hänet?