Kristiina?

[Mamma46]

Huhuu Kristiina! Mitä kuuluu. Millaista on olla töissä? Onko maito alkanut sopia? Ajattele, että kohta meidän vaavit on 1-vuotiaita ja tuntuu, että ihan hiljan huolehdimme alkuraskauden verenvuodosta!!

Meillä on imetys loppunut (toivon mukaan) eilen. Sain vihdoin unikoulun pidettyä noin kuukausi sitten - ja yllättävän hyvällä menestyksellä. Sitten meillä jatkettiin tissuttelua oikeastaan vaan klo 5-6 aamulla ja aamupäiviksille käytäessä. Kun sain noin viikko sitten lopulta tuon aamusyönnin pois niin siirryin antamaan velliä ennen päiväunia. Tutteli ei meillä kelpaa, mutta olen ratkaissut asian antamalla 2 dl velliä 2 kertaa päivässä. Lisäksi aamulla annan ""tehdaspuuroa"" jossa on maitoa ja sitten meillä syödään jugurttia ja viiliä. Ajattelin kyllä kohta kokeilla ihan tavallista maitoa.

Olen rutisssut jo pari kuukautta, että haluan lopettaa imettämisen, ja nyt tuntuukin haikealta. No - vauva ei kyllä huomaa mitää eroa joten ongelman on vaan äidin korvien välissä. Enkä minä kuulu niihin, jotka halauavat imettää puhuvaa taaperoa. Rajansa kaikella! Eikä tarvitse enää ajoittaa tupakanpolttoakaan niin tarkaan imetyksen jälkeen (hyi minua).

Hyvää syksyn jatkoa!

 

[Kristiina]

Moikka! Töissä käyty n. kuukauden verran ja ihanaa on. Jaksaa paremmin taas kuunnella lasten tappeluakin. Että osaavatkin noi isommat olla kuin kissa ja koira, aina.

Korvike ehkä sopii, ehkä ei. Eli mitään selkeitä oireita maidosta ei tule, mutta yöt ovat alkaneet olla aivan järkkyjä siitä lähtien, kun rupesi korviketta saamaan. En tiedä riittävätkö edes sormet laskemaan, montako kertaa yössä herätään. Sitten pirteänä töihin Toisaalta voi reagoida siihenkin, että käyn töissä, tiedä häntä.

Imetystä pitäisi kai alkaa lopettelemaan, en vain tiedä millä ihmeellä saan pojan sen jälkeen nukkumaan, kun ei pulloon nukahda, ei vaunuihin eikä huoli tuttia. Kai se olisi itsekseen opetettava nukahtamaan, mutta kun ei mun luonteelle oikein se huudatus sovi. Mutta mieskin jo vaatii imetyksen lopettamista, että hänellekin se hoitaminen olisi minun töissä ollessani helpompaa. Ja johan sen joutaisikin lopettamaan, en minäkään armeijaan asti aikonut imettää.

Joo, 1-vuotis synttärit edessä. Kamalaa, kuinka nopeasti aika menee. Niinhän sitä kai sanotaan, että oman vanhenemisensa huomaa, kun lapset kasvaa silmissä. Ja minä kun luulin olevani 18-vuotias.

Hyvää syksyn jatkon sinnekin ja pitäähän sitä ihmisellä jotain paheita olla!