Hae Anna.fi-sivustolta

Krooninen epäonnisuus

Viestiketju osiossa 'Yliluonnolliset ilmiöt' , käynnistäjänä Crimson, 08.09.2005.

  1. Verkkokauppa Vierailija

    kroonista epäonnisuutta on, kun Kelasta ei saa ja sossun tädit eivät ymmärrä ns. tilannetta?
     
  2. minusta Vierailija

    et sitten lukenut - etkä kommentoinut - viestin loppuosaa.
     
  3. Vesimies -70 Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    05.07.2006
    Viestejä:
    28 838
    Saadut tykkäykset:
    1 902
    Viestin loppuosa oli tälläinen:

    "olisipa kummallista, jos henkisyyttä ilmiönä saisi arvioida vain tähän yhteen ketjuun laitettujen postausten perusteella."

    Olis se mustakin kummallista, mutta luulin sun tarkoittavan nimenomaan tätä ketjua.
     
  4. Elämä on narttu Vierailija

    Olen ollut kahdesti autokolarissa.
    Auto ajoi päälleni pyöräillessäni.
    Silmääni on uponnut puukko.
    Olen eronnut.
    Muutkin ihmissuhteet ovat paljastuneet narsistin kanssa solmituiksi.
    Minulla on kylmäkiskoiset vanhemmat.
    Perintönä useita perinnöllisiä sairauksia.
    Olen joutunut elämässäni tekemisiin oikein erityisesti ulosteen kanssa eli likakaivojen ja niiden sisällön. Ja pakosta.
    Muutin taloon, jossa muuton jälkeen paljastui todella suuria puutteita ja ongelmia.
    Minut on haastettu kerran oikeuteen - syyttömänä.
    En koskaan ole voittanut arvonnoissa tai rahapeleissä, joissa en yleensä arvaa numeroakaan oikein.
    Mikäli joudun valitsemaan kahdesta, en osu koskaan oikeaan.
    Kolhin itseäni koko ajan ja kaatuilen tai tipun portaissa.
    Olen ihan helvetin ruma.
    Minulla on hullut naapurit.
    Tässäpä päällisin puolin elon vaiheita.
     
  5. Carola Vierailija

    Tulipa hyvä mieli, kun luin teidän viestejänne - niin positiivista ja kaunista! Ja ennen kaikkea - tuo maailmasta kadonnut - empatiatunne oli hyvin aistittavissa jopa rivien välistäkin. En turhaan herännyt kesken unieni.
     
  6. Elämä on narttu Vierailija

    Jatkan...
    Ei, olen ollut kolmesti kolarissa mutten kertaakaan syyllinen.
    Lintu on paskonut päälleni ollessani ykkösissä lomamatkalla.
    En koskaan ota kaupassa hyllystä ensimmäistä tavaraa tai tuotetta, koska saisin risan tai muuten epäkurantin. Otan summittaisesti jonkun ja vaihdan senkin joskus pariin otteeseen ennen kuin poistun.
    Kaikki epäonni ja kakka tuuri ovat muokanneet persoonaani ja minusta on tullut extravarovainen. Minulla on aina plan b, c, ja vielä d:kin.
     
  7. qwertyuiopå Vierailija

    Ei sitä ettetkö ole paljoa joutunut kokemaan, mutta toisen onni saattaapi olla myös toisen epäonni. Mieti vaikka monestikko epäonnesi on johtanut hyvään lopputulokseen.

    Mua risoo toisinaan kun on aikalailla onnea. Ennen sitä sai karistettua kerskumalla sillä. Nykyään ei. Epäonni lähtee kun ei puhu tai ajattele sitä ; )
     
  8. kroonikko Vierailija

    Joo tähän täytyy sanoa että kun kroonikko kerran onnistui, menetettyäni asuntoni kuinkas muuten, niin sain uuden asunnon viikon sisällä, kun läheiseni sairastui vakavasti ja muutin hänen asuntoonsa pitkäaikaisen sairaalajakson ajaksi.Muuten olisin joutunut tien päälle. Eli onnenpotkukin sisältää aina jotain helvetin surullista ja sydäntäraastavaa.
     
  9. öoakefjsaödläaö Vierailija

    Miksi se risoo sinua?
     
  10. qwertyuiopå Vierailija

    Olen aina elänyt haasteille. Mutta onni astuu usein peliin ja helpottaa jokseen aikalailla. Eli onni altistaa mut laiskistumiselle kun asioiden eteen ei tarvi tehdä niin paljoa.

    Toisaalta ilman onnea olisin varmaan kuollut jo hyvin nuorena ja aika monesti. Sattumapeliä tai sitten joku suojelee? Ota elämästä selvää.. joopa joo.

    Koettelen tsäkääni nyt polkupyörällä, josta puuttuu poljin, runko taittuu välillä keskisaranasta itsestään kasaan kun kiristin ei toimi ja ketjut/ jarrut irtoavat pienestäkin töyssystä. Pari kertaa jo meinannut käydä ohraset kun jarrut ei oo pelannu keskustan alamäissä. Hahhah.
    Sai varmaan viimeksi tossa noin viikko sitten ihmiset nauraa kun vetäsin alamäessä aika kovaa vauhtia, jarrut lähti toimimasta, ja huudan: "nii varmaa!". Jalat vaa maahan ja toivomaan ettei seuraava risteys oo ruuhkanen.

    Myydään Jippo extremeä rakastavalle! - Ota yhteyttä
     
  11. työrukkanen Vierailija

    Kuulostaa enemmään lapsen kaikkivoipaisuudelta kuin onnelta.
     
  12. qwertyuiopå Vierailija

    Kiitos. Sitten olen saavuttanut osan tavoitteistani. Onnella
     
  13. Sivusta Vierailija

    Tai ehkä et ole vain aikuistunut.
     
  14. qwertyuiopå Vierailija

    Kuullostaa vielä paremmalle. Aikuisuus on korvaani kahleet, joilla yhteiskunta määrittää, ja opastaa ihmisestä persoonattoman oravanpyörän osasen. Ehkä olen ehkä en. Väliäkö sillä. Mutta mikä itse olet?
     
  15. Epäonnessa elävä Vierailija

     
  16. Epäonnessa elävä Vierailija

    Olen kuin tämän tekstin kirjoittaja,huomasin epäonneni tuossa 50 vuotiaana sen jälkeen on ollut epäonnea enemmän ja vähemmän,nyt kun muistelen lapsuuttani siellä sitä epäonnea on ollut riittämiin oikein itkettää,enkä käsitä sitä kuinka ikään kuin annan kaikki hyvän onnen muille,outoa nenäni kun kutisi alle 50v sinä päivänä tuli vieras tai seuraavana päivänä,nyt 50v jälkeen ei vaikka nenä kutiaisi no tämä nyt tälläista ja kaikki muukin mikään ei toimi
     
  17. Vuosia sitten ihmettelit elämäsi huonoa onnea.
    Onko nyt elo parempi?
    Kiva jos on! :)
     
  18. Vuosia sitten ihmettelit elämäsi huonoa onnea.
    Onko nyt elo parempi?
    Kiva jos on! :)
     
  19. Haista vittu Vierailija

     
  20. Carent Vierailija

    Keho on sellainen laitos että se alkaa ajan mittaan toimia ajatusten mukaisesti.
    Tätä on ihan tutkittu, mutta tässä nyt ei ole minulla kirjaa mistä sen luin.
    Naapurin mies n. 60v oli jostain saanut päähänsä että hänelle tulee vatsasyöpä ja myötään siitä puhui ja ennusteli itselleen.
    Ei mennyt kuin muutama vuosi hän todella kuoli vatsasyöpään.

    Eli mitä ajattelee sen pitäisi olla positiivista, ei negatiivsta, eikä sitä lainkaan että minulle ei onnistu mikään, eikä mitkään asiat suju.

    Minullakin on ollut kausia jolloin mikään ei onnistunut, ei ostettu tavara, ei laskujen maksu, ei hammashoito, ei vaivaisenluun leikkaus, kaikki meni pieleen, ihan kaikki, ostettu lastenistuin oli paketissa, ja sitä kotona sitten purettiin, tietysti siitä puuttui kiinnityspulttia ja eikuin takaisin kauppaan.

    Vaivaisenluun leikkasi ihan tumpelo ja se piti korjata kalliilla ortopedilla joka ihmetteli tulosta, onneksi jalka parani, mutta sairaslomaa tuli paljon.
    Ostin pyörän, keltaissen ison jopon -70 luvulla, ajelin kotiin monta kilometriä, ja ukko huomasi että eihän siinä oltu edes pultteja laitettu kiinni, oli onni että ne kesti menomatkan että pyörät pysyi paikoillaan.
    Lastenvaatteita vietiin tarhalta, ei löytynyt syyllistä, poika meni uimaan joku oli varastanut uudet lenkkarit, ja poika tuotiin vieraan kyydissä talvella kotiin.
    Noh, kaikkihan meni isän ja äidin kuluista, ostimme asunnon, rivitalo-osakkeen, talon valmistui myöhästyi melkein 2 vuotta ja asuimme yksiössä 4 hlöä kun entinen myytiin suhteessa siihen milloin muutto olisi. Jos muistaisin kaiken tulisi romaani.
    Mutta sitten päätin että tämä epäonni ei kuulu minulle enää, varsinkin sen jälkeen kun poikani sai leikkauksen jälkeen sairaalabakteerin ja oli 5 vkoa ka malassa kuumeessa, ja lääkäri soitti mitä tehdään? Annetaanko lääkettä niin paljon että voi kuolla, tai kuolee muutenkin. Lupa annettiin lääkkeelle ja aikuinen poika selvisi, mutta laihtui 20 kg siinä rytäkässä ja oli ihan ulalla, ei tainnut tuntea meitä kun käytiin katsomassa sairalaassa, mutta selvisi, ja sen jälkeen vielä 6kk kotona isot annokset antibiottia, ei pysynyt jaloillaan, piti auttaa suihkuun jne. sänky oli ainut paikka jossa olla
    . Mutta muutaman viikon kuluttua sanoi, että ei tarvitse äidin eikä isän pitää pystyssä eikä auttaa pesuissa. Voi sitä valoa minkä tunsin.
    Vuosi meni, poika kuntoutui ja kuntosalilla hankki voimansa takaisin.
    Tämä opetti minua ajattelemaan niin, että en yhtään enää ota vastaan mieleen negatiivisia ajatuksia, tyrmään ne. Ja olenkin opiskellut tätä puolta ja muutenkin kulkenut henkistä tietä jo 60 vuotta.
    Nyt otan joka päivän vastaan, pyytämällä oppaani, ja henkisen opettajani apua ja kiitän Yläkerran voimia, jotka on saattaneet minut kaikkien hankaluuksien läpi, menettämättä järkeäni. Sillä nämä ei ole olleet ainoita vastoinkäymisiä. Mutta olen nyt plussan puolella ja se johtuu ajatuksistani.
    Ajattelen vain hyvää ja ennustan vain hyvää tapahtuvaksi, jos tulee takapakkia, se on ohitettava ja otettava vastaan, se on opetus ja siihen on sopeuduttava. Ei tässä loistossa olla, mutta nyt osaan ajatella oikein ja minulla on auttajat joihin luotan, oppaat, jokaisella on heidät, mutta se vaatii tien jota kulkea ja henkisesti muuttuaa kaikki mielipiteet tästä maallisesta taipaleesta, ja mennä eteenpäin niillä keinoilla joita on annettu jo syntymässä, joita opetellaan, tie on kyllä hankala ja kivikoita täynnä, mutta ei saa menettää otettaan, on luotettava sillä vähän kerrassaan tulee tietoa ja voimaa päästä irti hankaluuksien kierteestä, voitte uskoa sen. Olen tämän kokenut itse.
    Hyvää pääsiäistä kaikille.
     
  21. Epäonninen Vierailija

    Meillä tämä krooninen epäonni tuntuu kulkevan suvussa. On sairauksia, kuollaan nuorena, taloudellisesti vaikeaa, mielenterveysongelmia, yritetään kaikkensa mutta silti aina tulee jotain eteen. Itse tällä hetkellä erittäin yksinäinen, läheinen sukulainen kuoli nuorena, kärsin kivuista joihin ei ole löytynyt apua, työpaikka lähdössä alta jne. Lisäksi tuntuu että välillä on vuosia kun asiat menee ihan okei ja sitten on epäonnisempia vuosia kun kaikki kaatuu päälle. Tämä 2017 kuuluu nimenomaan niihin epäonnisiin.

    Avopuolisoni taas on ihan vastakohta, kaikki asiat aina kääntyy hyvin hänelle. Niin, avopuoliso sentään löytyy, en tiedä miten selviäisinkään muuten.
     
  22. 'wink' Vierailija

    Sairauksia, kuolemaa, taloudellisia vaikeuksia, pelko työpaikan puolesta...kuulostaa aivan samalta kuin (kymmenien/satojen)tuhansien muidenkin suomalaisten elämä. Ehkäpä tuo onkin sitten lähtotaso onneen ja onnesi onkin normaali.

    Ai niin...sinullahan menee välillä "vuosikausia ihan ok". Taidatkin olla melko onnekas.
     
  23. syyslehti Vierailija

    Viides nälkävuosi menossa. Se aika on opettanut jotain. Nyt tosin näyttää paremmalta. Paistaa se aurinko joskus risukasaankin. Jos alkaisin katsoa elämääni taaksepäin, niin paljon saisin valitettavaa. Oikeastaan useinkin mietin menneitä aikoja, mutta tällä hetkellä olen kiitollinen jokaisesta päivästä. Pienet epäonnisuudet eivät horjuta elämääni.
     
  24. amanda Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    21.02.2015
    Viestejä:
    5 465
    Saadut tykkäykset:
    296
    Vaikeista tilanteista oppii. Kenenkään elämä ei ole täysin ruusuista aina. Sellaista on elämä. Ei menneistä valittelu mitään auta, päin vastoin, vaikeat muistot voi haavoittaa uudelleen ja menneille tapahtumille ei mitään voi, ne on tapahtuneita ja mennyttä aikaa.
    Yrittäminen elää tässä ja nyt, on elämää nyt, eikä elämää eilen :)
    Se taitaa olla aika yleistä, että valitusvirret veisataan ja usein veisataan ja voidaan sitäkin huonommin jos jatkuvasti valittaa omia vaikeuksiaan tai muita ihmisiä.
    Kiitollisuudentunteella pääsee pitkälle.
     
  25. quiet riot Vierailija

    Eihän siitä pitkä ole kun sinä hermostuit toisaalla että ei voi tänne kertoa mitään itsestään kun heti vähätellään? Eli sinä voit kertoa huonoja kokemuksiasi, muut ei? Muiden kertomukset on valittamista? Jos joku olisi sinun "koviin kokemuksiisi" joihin viittasit, sanonut noin kun sinä tuossa Syyslehdelle, sinä olisit heti marttyrisoitunut että "ei täällä voi mitään kertoa".

    Etkö todella huomaa sitä että itse kohtelet muita juuri siten mistä sitten muille suutut jos he kohtelee sinua samoin?

    Enkä nyt sano tätä pahalla enkä ilkeilemällä.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti