Kuinka joku voi tehdä näin lapsilleen?

["julian"]

Millainen äiti voi tehdä näin?

Lapset ovat olleet monta viikkoa poissa kotoa. Perheellä on lapsille rakas koira. Lapset odottavat koiran näkemistä kovasti ja ovat kyselleet vikan viikon ajan äidiltään, että tuleehan koira vastaan heitä.
Heillä on kova ikävä koiraa.

Lapset menevät kotiin, ei koiraa vastassa eikä koiraa ole kotonakaan. Selviää, että äiti on lasten poissaolon aikana antanut koiran pois. Ei vain hoitoon vaan lopullisesti. Lapsille äiti ei ole kertonut tästä mitään ja koskaan ei ole ollut puhetta, että koirasta luovuttaisiin.

Onko tämä teidän mielestä äidin taholta mitä? Mä en tajua. Lapset ovat jo isoja koululaisia. Mun oikeustaju ei voi ymmärtää tällaisia päätöksiä äidiltä kertomatta ja keskustelematta lasten kanssa etukäteen tai edes poisantopäätöksensä jälkeen sanaakaan.

Mitä te olette mieltä?

 

[surullista]

En kyl tiedä. En ymmärrä.

 

["vieras"]

Kusipäinen äiti!!

 

["vieras"]

on asioita joita aikuiset päätt'ävät.

 

[surullista]

Vaikuttaa jotenkin tunnevammaiselta ihmiseltä sellainen äiti.

 

["vieras"]

Vaikka koira on pakko antaa pois jostain syystä, niin kyllä siitä lasten kanssa pitää keskustella, vaikka aikuinen sen päätöksen tekeekin. Ja mahdollisuus hyvästellä lemmikki on myös tärkeää.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26565366]Vaikka koira on pakko antaa pois jostain syystä, niin kyllä siitä lasten kanssa pitää keskustella, vaikka aikuinen sen päätöksen tekeekin. Ja mahdollisuus hyvästellä lemmikki on myös tärkeää.[/QUOTE]

Juuri näin. Tunneköyhä äiti kyseessä jos ei tätä ymmärrä.

 

["vieras"]

Järkyttävää kohtelua sanon minä! Todella väärin!

Aikuinen päättää toki, mutta noin ei toimita. Muistan kun itse olin 9v kun meidän koira myytiin pois. Se oli ehtinyt olla meillä vain vuoden ja oli minulle tosi rakas. Myytiin koska vanhemmat eivät sittenkään jaksaneet hoitaa lenkkeilyjä jne.

Koirasta laitettiin lehti-ilmoitus ja me lapset tiesimme siitä. Minä olin todella vihainen ja vastaan sitä kaikkea. Kun ihmisiä soitti koirasta niin minä valehtelin, että meillä ei ole mitään koiraa myytävänä. No jäin siitä tietysti kiinni ja lopulta ostajakin löytyi. Muistan ikuisesti sen miten kauhealta se tuntui ja miten paljon itkin.

Jostain syystä ostajat antoivat rahat minun käteeni. En tiedä mitä he ajattelivat, kun tekivät niin. Näkivät tietysti miten suruissani olen, mutta silti en käsitä logiikkaa. Minä juoksin sisälle ja piilotin rahat ja lähdin kaverin luokse. Muistan miten vihaisia äiti ja isä olivat kun lopulta tulin kotiin ja he eivät tienneet missä ne rahat ovat. Pelkäsivät varmaan, että olen ne tuhlannut tai jotan. En tiedä. Sellainen en kuitenkaan ollut. Piilotin vain rahat kiusallani.

Monta vuotta kirjoittelin niille uusille omistajille aina välillä ja lähetin koiran syntymäpäivänä tälle jotain herkkuja lahjaksi. Omistajat vastasivat aina pitkällä kirjeellä ja laittoivat koirasta kuvia. Sain myös kirjeen lopulta silloin, kun koira kuoli.

Meillä on 13,5v koira ja lapsille on nyt jo pitkään puhuttu siitä, että koira ei elä ikuisesti jne. Esikoinen on nyt 9v ja tulee ottamaan asian todella raskaasti sitten, kun se päivä tulee. Toivottavasti saamme kuitenkin pitää koiran vielä pitkään luonamme. Se on koko perheelle hyvin rakas. <3

 

["Minna"]

Muistan myös lapsuudesta kun mun pimu niminen koira katos tosi nopeasti sen jälkeen kun naapurin koiras kävi sitä nylkyttämässä..ihmettelin kyllä kauan ja surin, olin jotain 7v..kai isäukko löi sitä jollain päähän ja hautasi ulkovessan taakse

 

[vv]

Kyllä se koira nimenomaan on lapsille tärkeä, itse olin 10 kun sain koiran ja reilu 20 kun kuoli mutta voi sitä surua.. aika kylmä ja julma äiti.

 

[feger]

Todella röyhkeää ja itsekeskeistä toimintaa, mutta tää on niin tätä nykyaikaa. : /

 

["julian"]

Ootte siis yhtä lukuunottamatta samaa mieltä, että äiti on toiminut tosi julmasti. Lapset oli itkien soittaneet asiasta sinne missä poissaolleessaan olivat. En voi millään ymmärtää äidin ratkaisua, lasten kanssa olisi pitänyt ehdottomasti etukäteen puhua asiasta ja mun mielestä kuulla myös heidän mielipidettään.

 

[Saraldo]

[QUOTE="vieras";26565366]Vaikka koira on pakko antaa pois jostain syystä, niin kyllä siitä lasten kanssa pitää keskustella, vaikka aikuinen sen päätöksen tekeekin. Ja mahdollisuus hyvästellä lemmikki on myös tärkeää.[/QUOTE]
Justiinsa näin! Ymmärrän, että joskus voi tulla tilanne, että koirasta pitää luopua. Toivottavasti se tehdään sitten pitkän ja perusteellisen mietinnän jälkeen. Mutta ei sitä saa tehdä lapsilta salaa! Jos mä olisin lapsi, mulle tulisi varmaan sellainen olo, että äitiin ei voi luottaa enkä uskaltaisi enää lähteä kotoa, kun en yhtään tietäisi mikä mua taas kotiin tullessa odottaa.

Raukkamainen äiti, joka ei selvästikään välitä lastensa tunteista hevonpätkää.

 

["vieras"]

Todella kurja temppu äidiltä! Ehkä tuossa on taustalla ollut sitä, että lapset eivät lupauksista huolimatta ole hoitaneet koiraa, vienyt lenkille jne. Lasten poissaollessa äiti on hankkiutunut koirasta eroon ja ehkä ajatellut, että kun pitkään aikaan lapset eivät ole koiraa nähneet niin ovat ehkä tämän unohtaneet tai koirasta luopuminen ei tuntuisi niin pahalta. Voisin kuvitella, että omat vanhempani olisivat voineet tehdä saman tempun juurikin noin asiaa itselleen perustellen. Eivät siis ilkeyttään, mutta kuitenkin jotenkin lapsen älyä ja tunteita vähätellen.

 

["hop"]

On ilmeisesti luullut pääsevänsä vähimmällä, kun ei ole kertonut ennakkoon ja joutunut kuuntelemaan aneluja ja mankumista koiran pitämisestä. Allikkoon kuitenkin päätyi, sillä luottamus äitiin kärsi juuri ja pahasti.

 

["pop"]

Ikävä äitee, mutta nyt taas pakko laittaa hiukan pespektiiviin ja kehottaa vierailemaan ketjussa" apua...apua?" ja miettiä, miten ihmisnen ovi tehdä mitäkin lapsilleen... kamala mikä ketju, eikä tuollasta voi edes ilmottaa mihinkään...

 

["julian"]

[QUOTE="pop";26565823]Ikävä äitee, mutta nyt taas pakko laittaa hiukan pespektiiviin ja kehottaa vierailemaan ketjussa" apua...apua?" ja miettiä, miten ihmisnen ovi tehdä mitäkin lapsilleen... kamala mikä ketju, eikä tuollasta voi edes ilmottaa mihinkään...[/QUOTE]

No on järkyttävä tuo apua...apua? ketju. Ihan kamalaa miten paha olla ihmisillä on.

 

[narikka83]

hirveä äiti

 

["julian"]

Oisko vielä lisää mielipiteitä? Toisaalta tuli jo aika selväksi, ettei tuo ole kenenkään mielestä normaalia toimintaa. Lapset ei saaneet mitään mahdollisuutta edes hyvästejä sanoa, koira on annettu jonnekin kauas toiseen kaupunkiin.

 

[dfdf]

Vaikuttaa jotenkin tunnevammaiselta ihmiseltä sellainen äiti.

Tämä tuli minullekin mieleen. Ei normaali aikuinen toimi noin.

 

[lucifer]

elämä ei ole aina reilua, ja on asioita joista aikuiset päättää ei lapset. jospa äiti ajatteli että lapsille on helppompaa jos koira häviää heidän poissa ollessaan.

 

["äityli"]

Mun vanhemmat tekivät aikoinaan saman tempun, kissamme hävitettiin lomareissun aikana. Tiesin, että äiti inhosi sitä ja lisäksi hän oli raskaana. Mutta asiasta ei kerrottu minulle (olin 7v).

 

["julian"]

elämä ei ole aina reilua, ja on asioita joista aikuiset päättää ei lapset. jospa äiti ajatteli että lapsille on helppompaa jos koira häviää heidän poissa ollessaan.

No väärin ajateltu vaikka olisikin ollut sellainen tarkoitus, en tiedä oliko. Lapsille asia oli valtava järkytys ja suuri suru. Itkien soittivat. Ja niin erikoiselta kuin voi kuulostaakin niin tässä tapauksessa lapsista toinen puolustelee äidin tekoa, koska on jo niin vanha, että tajuaa itsekin miten muut ihmiset suhtautuvat kun rakas koira on annettu yhtäkkiä lapsilta salaa pois.

 

["julian"]

[QUOTE="äityli";26566470]Mun vanhemmat tekivät aikoinaan saman tempun, kissamme hävitettiin lomareissun aikana. Tiesin, että äiti inhosi sitä ja lisäksi hän oli raskaana. Mutta asiasta ei kerrottu minulle (olin 7v).[/QUOTE]

Jäikö asiasta sinulle millainen "muisto"?

 

[Khisu]

Minun miehen äiti oli tehnyt vähän samanlaisen tempun lapsilleen. Koiralla ilmeisesti oli jokin sairaus, miksi se piti lopettaa mutta ei kertonut lapsille siitä. Eräänä päivänä kun poikansa (eli mun mies) tulee koulusta kotiin niin koira on vaan poissa. Äitinsä sitten vaan kertoo että, joo niin se piti lopettaa. Mun mielestä kamalaa.

Mies kertoi että se tuntui tosi pahalta ettei saanut edes hyvästellä koiraa.