Kuinka lähden tästä sairaasta liitosta. Tämä maksaa vielä hengen. Oikeasti.

Tiedän kyllä, että olen itse vastuussa tilanteesta, jossa olen. On ollut minun valintani jäädä tähän liittoon. Se on ollut väärä valinta, joka on maksanut minulle paljon. Ei rahassa vaan itsetunnon, itseluottamuksen, itsearvostuksen, jopa mielenterveyden.

Nyt on ongelmana se, että olen jäänyt jotenkin "koukkuun" tähän suhteeseen ja tarvin neuvoja päästä irti. Siksi täällä "ruikutan". Tämä on yksi tie löytää niitä keinoja.




(Ihan mielenkiinnosta kysyisin teiltä, jotka epäilette kirjoitustani provoksi; miksi? Miksi epäilette, että kirjoittaisin provon? Millaiset ihmiset kirjoittavat provoja?)

 

Tee ainakin yksi juttu jos et jaksa vielä tehdä eropäätöstä. Mene al-anoniin. Sieltä saat sellaista tukea jota et täältä saa. Sieltä saat voimaa ja voit jakaa kokemuksiasi sellaisten kanssa jotka ovat tai ovat olleet samassa tilanteessa. Hae vaikka netistä tietoa näistä keskusteluryhmistä. Minä suorastaan haastan sinut nyt menemään sinne! Tulen tänne tarkistamaan oletko mennyt.

Turvakoti on myös hyvä paikka, jos saisit voimia ottaa sinne yhteyttä. Voisit ainakin mennä sinne miettimään vähäksi aikaa.

Minä erosin alkoholistista jouluna. Henkistä väkivaltaa oli vähän ja fyysistä vielä vähemmän. Pelkoa kuitenkin paljon. Yhdessä välissä pelkäsin jokaista kerrostalomme ulko-oven kolahdusta, se sai sydämeni hakkaamaan. Pelkäsin nimittäin että milloin mies tulee ja missä kunnossa, onko humalassa ja pahalla päällä. Mies oli reissuillaan määräämättömän ajan, ikinä ei tiennyt milloin tulee kotiin. Saattoi tulla aamuyöllä ja ruveta haistattelemaan ja riehumaan tai sitten sammui kengät jalassa eteiseen. Tai jätti kattilan liedelle täysillä ja nukahti.

Epävarma elämä masentaa ja vie voimat. Alkoholistin läheisyys on sairaus, läheisriippuvuus. Lähteminen on vaikeaa, välillä on asiat paremmin.

Minun ex jäi kiinni naisten kanssa venkslaamisesta ja valehteluista. Kun sain pitävät todisteet, sain voimaa erota. Olet vielä nuori, minä ehdin olla 17 vuotta liitossa ennen kuin ero onnistui. Olen nyt 34.

Erosta oli turha puhua miehelle. Hän puhui minut aina ympäri ja aneli ja itki. Nyt tein vain niin että lähdin tavaroineni kun hän oli muualla. En kertonut minne menin. Kuukauden itki perään melkein sairaana, sitten soitteli että milloin muutan loputkin tavarat. Oli nimittäin löytänyt uuden hoitajan.

Eropäätöksen tekeminen oli äärimmäisen raskasta. Mutta tiesin niin selkeästi, että tästä ei tule enää mitään. Asunnon etsiminen ja muutto olivat hirvittävän raskaita. Sain kovasti voimia avioero-palstan kirjoituksista, sinne olivat muut eronneet kirjoitelleet ja näin että muut olivat selvinneet erosta mainiosti. Mutta olin romahduksen partaalla n. kuukauden. Muuton jälkeen helpotti, mutta väsymys jäi koko lopputalveksi.

Olen vieläkin väsynyt ja nukkumaongelmaa on. Silmäpussit rehottaa vaikka nyt jo haluaisi hurmata uusia miehiä! Kaikki on mennyt nimittäin niin hienosti, että en olisi ikinä uskonut! Minulla on ihania ihmisiä ympärillä, ystäviä ja ex-sukulaisia, ja exäänkin on hyvät välit. Olen niin onnellinen siitä että jaksoin tehdä päätöksen ja viedä sen tiukasti läpi. Olen ylpeä itsestäni että olin niin vahva että pystyin siihen! On ihan hirveää kuunnella sinunkaltaistesi tarinoita. Voin vain näyttää esimerkkiä, että eron voi toteuttaa ja selvitä siitä. Nautin elämästäni nyt, ja siitä ettei tarvitse elää pelossa ja ahdistuneena.

Yritin siis vuosia erota huonolla menestyksellä. Mutta, aloin kuitenkin hoitamaan itseäni mm. al-anonissa ja lukemalla kirjoja läheisriippuvuudesta. Aloin elämään omaa elämääni. Mies sai elää viinansa kanssa ja mennä menojaan.

Terveisiä sellaisille ihmisille jotka eivät ole itse olleet alkoholistin läheisenä eivätkä ymmärrä tilannetta, säästäkää aikanne älkääkä edes vastatko tällaiseen kirjoitukseen. Juuri tällaiset ihmiset ihmettelivät eron jälkeen miksi jätin miehen niin tylysti. Mies kun on niin hauska, seurallinen ja sosiaalinen kaikkien suosikkipoika! Ja juuri tällaiset ihmiset aina tarjoavat alkoholia, voithan sinä nyt yhden ottaa.

 

"Nyt on ongelmana se, että olen jäänyt jotenkin "koukkuun" tähän suhteeseen ja tarvin neuvoja päästä irti. Siksi täällä "ruikutan". Tämä on yksi tie löytää niitä keinoja. "

Naisten linjan kirja "Päänaavaus selviytymiseen" keroo väkivaltaisesta suhteesta selviämisestä. Luin itse sen sitten kun oli voimia. Järkyttävä tosiasia on se, että suhteiden kaava on sama, kiristyvä ilmapiiri, väkivalta, hyvittelyt, kuherruskuukausi. Ja uusi paha kausi. Lopulta hyviä kausia ei ole, väkivalta raa'istuu ja tihenee. Kunnes uhri pääsee pois tai kuolee.

Suhteeseen jäädään häpeän, epäuskon ja voimattomuuden vuoksi. FIksuinkin ihminen voi joutua tähän kierteeseen, se ei todellakaan kerro siitä että uhri olisi syypää.

Sinulle ap sanoisin etta ole yhteydessä naisten linjaan. Ole yhteydessä turvakotiin. Mieti miten voisit huomaamatta viedä vaikka pienen osan tavaroitasi mukaasi kun lähdet. Pieni askel kerrallaan.

Väkivallan uhri lyyhistyy entisestään, kun hän saa kulla olevansa syyllinen jäädessään. Oma valinta, kyllä, mutta ihminen joka on psyykkisesti täysin rikki ei PYSTY välttämättä lähtemään. Niin kävi minullekin, korkeasti koulutetulle ja tiedostavalle naiselle. Ensin en uskonut että minulle voi käydä näin, jonkin ajan kuluttua uskoin ansaitsevani lyönnit koska olin niin tyhmä etten lähtenyt.

Ap, sinut on rikottu ja revitty, mutta se ei tarkoita ettet olisi tärkeä ja arvokas ihminen. Ole mielummin yhteydessä kriisipuhelimeen tai mainittuun naisten linjaan kuin tänne. Haavoitat itseäsi lisää ajattelemattomien ja tietämättömien ihmisten kommenteilla. Lämpimiä ajatuksia sinulle.

 

Naisten linja - puhelinpalvelusta voit(te) saada myös tietoa naisten ryhmistä, jotka perustuvat anonyymiyteen ja kokemusten jakamiseen. Hyvin samantapaista siis kuin al-anon.

Koin itse valtavan hyväksi sen, että oli ihmisiä jotka ovat kokeneet saman, väkivallan uhriksi joutumisen traumaattisuutta on lähes mahdoton jakaa muiden kuin sen kokeneiden kanssa. Ryhmässä kukaan ei syyllistänyt, minut otettiin vakavasti ja kuunneltiin. Ainakin pk-seudulla siis näin. Ammattiapu voi hyinvkin olla myös noin rankkojen kokemusten jälkeen tarpeen.

 

Stellan Totuuden henki -biisin sanat sopii niin hyvin sun tilanteeseen, että ihan pakko laittaa tähän. Toivottavasti saisit niistä voimaa lähteä ennen kuin on liian myöhäistä


Tästä se alkaa, vaatteet verhoaa,
Kätkee kätesi jäljet, piilottaa menneet.

Oon miettinyt lauseet niin monta kertaa päässäni.
On pakko päästä sanomaan, sun naamaa vasten huutamaan.
Ovi käy ja sä tuut.

Ei totuuden henki oo läsnä,
Horjut vain luokseni armoa anomaan.
Väkivaltasi jäljet on tässä,
Ei mikään saa mua anteeks antamaan.
Ei totuuden henki oo läsnä,
Horjut vain luokseni armoa anomaan,
Mutta anteeksi et saa.

Tästä se alkaa, kuuluu askeleet,
Kengät jalassa kuljet, tunnen sut täällä.

Nyt oon niin rikki, että saa riittää, vaikkakin
Vielä osa sua rakastaa ja tahtoisi vain unohtaa.
Yksi seinä erottaa, on pakko pystyy sanomaan.
Ovi käy ja sä tuut.

Ei totuuden henki oo läsnä,
Horjut vain luokseni armoa anomaan.
Väkivaltasi jäljet on tässä,
Ei mikään saa mua anteeks antamaan.
Ei totuuden henki oo läsnä,
Horjut vain luokseni armoa anomaan,
Mutta anteeksi et saa.

Kätesi jäljet, ne haalenee,
Askelten kaiku heikkenee.

Ovi käy ja sä tuut.

Ei totuuden henki oo läsnä,
Horjut vain luokseni anomaan.
Väkivaltasi jäljet on tässä,
Ei mikään saa mua anteeks antamaan.
Sä tuomitsit tän kuolemaan,
En tuu anteeks antamaan.

Askelten kaiku heikkenee,
Kätesi jäljet, ne haalenee.

 

mutta vie vuosia, ennenkä ne asiat päässä haalenee. Yöt on pahimpia, kaikkine painajaisineen.
Mutta, tuosta pääsee irti, ap ei ole vielä sitä viimeistä katsonut ja parempi kait on katsoa kaikki, ettei sitten myöhemmin kaduta, että tuli lähdettyä.
Tuommosessa elämässä vain on se vaara, että henki lähtee, ennekä järki tavottaa pään. Oletteko koskaan ajatelleet, että yksi kohdalleen osunut lyönti voi tappaa, murskaa kasvojen alueelta useita luita ja unohtamatta mitkä jäljet se jättää lyödyn mieleen.
Mutta, kun paremmasta ei tiedä, ei usko, että sitä onkaan...mutta voin sanoa, että ap ei usko, millaista elämä voi, kun ei tarvitse enää pelätä.

 

MINÄ MÄÄRÄÄN: LÄHDE HETI; VÄLITTÖMÄSTI.
Sinä olet arvokas ihminen, ole tietoinen omasta itsestäsi, älä alistu narsistin määräiltäväksi.
Joku, jossain on Sinuakin varten.
Jos Sinulla ei ole sukulaisia/ ystäviä lähelläsi, yhteiskunnalla on veroeuroin ylläpidettäviä laitoksia, jotka ovat juuri Sinua varten.
LÄHDE HETI!!!

 

Älä lähde mihinkään. Ruikuttaminen on kivaa. Elo on perusteellisen kurjaa, mutta onmukavaa, kun muut lohduttavat. Voi oikein velloa itsesäälissä.
Henkihän siinä lopulta lähtee, kun tuollaisisssa oloissa elää. Pääsee sitten rauhaan vihdoinkin. Ikiuneen.
Mitäpä sitä asioita kohentamaan, turhan päiten. Voisi vaikka käydä niin hassusti, että sitä olisi loppuelämänsä iloinen, onnellinen, kiitollinen ja kaiken puolin hyvinvoiva ja terve.

 

sinäpä sen sanoit! Mulle kävi just noin!..enkä ole yhtään pahoillani!

 

LÄHTEMINEN pitää sisällään niin paljon, että se tuntuu mahdottomalta.

Mutta pakkaa tavarasi. Hanki pre-paid. Soita turvakotiin. Avaa ovi. Astu askel, toinen (ota pyörä, kävele bussipysäkille, starttaa auto, mikä se keino onkaan). Sinun elämäsi odottaa.

Mä en todellakaan epäile, etteikö jokainen sanasi olisi totta.

Vielä heitän kukkahattutädin terveiset: olet todellakin nuori ja vielä nuorempana ryhtynyt suhteeseen. Se on muuttunut lyhyessä ajassa osaksi identiteettiäsi. Tiedän, että sinua pelottaa, mutta yksi asia kerrallaan. Pikkuasioita, joista koostuu suuri päätös.

Sinä et ole ainoa nainen, joka on tuossa tilanteessa. Meitä on ollut ja meitä tulee olemaan. Ja ryhdy käymään al-anonin kokouksissa, vaikka et enää miehen kanssa asuisikaan. Hän on jättänyt sinuun jäljet, joita paikkaat lopun ikääsi.

 

Olen auttanut kaksi ystävääni pois vastaavanlaisesta tilanteesta, toinen oli ihan yhtä paha.

Lähde heti, mene turvakotiin. Kerro kaikille ystävillesi ja tuttavillesi, perheellesi ja työtovereillesi asia niinkuin se on., Huomaat, että käytännössä kaikilla on joko oamkohtaista kokemusta tai kokemusta tuttavien vastaavista tilanteista. Saat tukea eikä enää tarvitse peitellä mitään.


Sori vaan ihmiset, nämä eivät ole provoja. Tämä on elämää.

Mummo.

 

Haluamatta erikseen syyllistää alkuperäistä kirjoittajaa tai ketään muutakaan, huomauttaisin, että eräs merkittävä syy miesten alkoholisoitumiselle ja väkivaltaiselle käytökselle (aivan kuten nuoremmalla iällä esim. koulukiusaamiselle) on se, että naiset arvostavat näitä asioita.

Naisten kuulee toki usein paheksuvan juopottelua ja muuta örveltämistä, mutta tosiassa suuri osa naisista pitää (todennäköisesti alitajuisesti) juopottelua niin oleellisena osana miehen biologista luonnetta, etteivät he kykene näkemään raittiita miehiä miehinä lainkaan. Jotkut miehet eivät kykene kontrolloimaan alkoholinkäyttöään, joten heille ainoat vaihtoehdot ovat alkoholistin osa ja neutrireppanan osa.

Tilanteesi on varmasti ikävä niin itsesi kuin miehesikin kannalta. Mielestäni miehesi on kuitenkin valinnut elämässään oikein: mikäli hän ei olisi alkoholisti, hän olisi tuomittu ikuiseen yksinäisyyteen, koska kukaan nainen ei arvostaisi häntä omana itsenään.

 

Haluamatta erikseen syyllistää alkuperäistä kirjoittajaa tai ketään muutakaan, huomauttaisin, että eräs merkittävä syy miesten alkoholisoitumiselle ja väkivaltaiselle käytökselle (aivan kuten nuoremmalla iällä esim. koulukiusaamiselle) on se, että naiset arvostavat näitä asioita.

Naisten kuulee toki usein paheksuvan juopottelua ja muuta örveltämistä, mutta tosiassa suuri osa naisista pitää (todennäköisesti alitajuisesti) juopottelua niin oleellisena osana miehen biologista luonnetta, etteivät he kykene näkemään raittiita miehiä miehinä lainkaan. Jotkut miehet eivät kykene kontrolloimaan alkoholinkäyttöään, joten heille ainoat vaihtoehdot ovat alkoholistin osa ja neutrireppanan osa.

Tilanteesi on varmasti ikävä niin itsesi kuin miehesikin kannalta. Mielestäni miehesi on kuitenkin valinnut elämässään oikein: mikäli hän ei olisi alkoholisti, hän olisi tuomittu ikuiseen yksinäisyyteen, koska kukaan nainen ei arvostaisi häntä omana itsenään.

Siis, hetkinen!!!
"Naiset arvostavat alkoholisoitunutta ja välivaltaista miestä", ei voi olla totta.
Kyllä asiat on todella heittäneet häränpyllyä edellisen kirjoittajan mielessä.
Kysyn vaan onko alkoholismi oma tietoinen valinta?
Mielestäni ei, siihen on ajauduttu pikkuhiljaa.
Se ei ole sairaus, vaan luonteen heikkous ja missään nimessä se ei ole tietoinen valinta.

Ja naiset siis kirjoittajan mielestä arvostavat alkoholistia miestä.
Miksiköhän sitten avioerotilastojen mukaan suurimpia syitä avioeroon on juuri puolison alkoholin käyttö ja väkivaltaisuus?

Käsittämätön tulkinta.
Olet nähtävästi sitä mieltä, että miehellä ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa, joko absotulismi tai alkoholismi.
Jos hän valitsee täysraittiuden, naiset eivät ole kiinnostuneet hänestä.
Hei kuule, eiköhän joku muu luonteenpiirre saa naiset pakittamaan, kuin raittius.

Onpa kyllä niin omituinen tulkinta, enkä usko alkuunkaan, että edellinen tulkinta olisi yleinen edes miesten keskuudessa!

 

Selitys tuokin miesten alkoholismille. Sopii hyvin siihen kuvaan, ettei mies pysty ottamaan vastuuta tekemisistään ja omista tunteistaan. Syy pitää hakea ulkopuolelta, alkoholistille tyypillisesti naisesta. Juomisen perimmäinen syy haetaan yleensä naisesta!

Jos mies tunnistaisi edes heikon itsetuntonsa ja pelkonsa hylätyksi tulemisesta ihan sinä heikkona omana itsenään, hänellä olisi mahdollisuus hoitaa ja kehittää itseään muutoinkin kuin juomalla ja lyömällä naista. Ehkäpä ed. kirjoittaja on siinä oikeassa, että osin juominen liittyy miehen pelkoihin. Mutta miksi niin moni mies haluaa siirtää omat pelkonsa naiseen olemalla pelottavan väkivaltainen. Mielestäni se osittaa vähäistä ymmärrystä ja heikkoa keinovalikoimaa. Eli sellaisessa miehessä on auttamatta jotain vialla. Eikä ole naisen vastuulla mukiloituna hoitaa miehen ymmärrys ja itsetunto kohdalleen.

Ed. kirjoituksesta tuli hyvin esiin se patologia, mikä väkivaltaiseen alkoholismiin aina liittyy. Kyse on miehestä, joka ei pysty vastuullisuuteen omissa teoissaan eikä ottamaan vastuuta toisistakaan. Heidän ei edes pitäisi yrittää parisuhdetta tai perhe-elämää.

 

Edelleenkin teen työtä itseni kanssa lähtemisen suhteen. Sinänsä polttava kiire ei juuri nyt ole, sillä mieheni on eräästä tietystä syystä hoidossa tietyssä paikassa. (syitä ja paikkojen nimiä en nyt mainitse...)

Moni teistä ajattelee "Nyt! Lähde nyt!!! Ai et lähde, ruikuta sitten täällä!" Mutta olen saanut vahvuutta kovasti lisää. Tajusin, ettei mieheni pysty minua pitelemään. Teen sen itse. Joko olen tässä suhteessa tai sitten en.

Kun mieheni on poissa kotoa, teen surutyötä. Tämä on ollut kotini monta vuotta. En voi... En voi tosta noin vaan lähteä. Minun täytyy hyvästellä tämä paikka kaikessa rauhassa.

Minulla on sellainen tunne, että jos hyvästelen kaikki tärkeät muistot, niin hyvät kuin pahatkin, on helpompi aloittaa uusi elämä.

Kuulen mieluusti lisää mielipiteitänne.

Ps. Kiintoisa näkökulma asiaan "Miesnäkökulma". Ehkäpä se on noinkin, mutta itse en pidä ryyppäämistä ja rellestämistä miehekkäänä lainkaan. Meillä iät ja ajat on tapeltu alkoholin ottamisesta.

Itseasiassa kun itse olen luopunut alkoholista kokonaan, vaadin sitä ehkäpä seuraavalta seurustelukumppanilta... tosin sen päätöksen on alunperin lähdettävä hänestä itsestään. Minulla ei ole oikeutta viedä sellaista "nautintoa", muttei kenelläkään ole mielestäni oikeutta tehdä minunkaan elämääni hankalaksi.

 

Se mikä sinua pitelee suhteessa on TOIVO. Toivo, että asiat vielä muuttuu. Se sama toivo saattaa koitua kohtalokkaasti.
Sen sijaan voisit asetta toivosi siihen, ajatuksesi siihen, että jo tänään voisit elää pelosta vapaata elämää ilman miestäsi. Eläisit vapauden ja rakkauden ympäröimänä, HYVIÄ ihmisiä ympärillä, jotka rakastavat sinua. Toivo SITÄ. Toivo alkoholistista vapaata elämää, toivo uusia opiskeluja, uutta elämää, uutta sinää. Kuvittele itsesi tähän elämään mahdollisimman tarkasti. Ja mieti mitä siihen tarvitset.
Mitä hän on sinulle jo tehnyt ovat vakavia asioita. Oikeasti, jos se tuosta raa'istuu, on kuolema edessä. Olen tosi huolissani luettuani tekstisi. Et voi enää odottaa, vaikka siltä tuntuukin. Jokainen väkivallan teko murentaa itsetuntoasi entisestään.
Rakasta itseäsi. Haluaisitko ketään rakkaistasi kokemaan sitä, mitä sinä koet? Miksi sitten altistat itsesi siihen? Arvosta itseäsi.
Hän on sairas, ja sairaudella on nimikin. Sinulla on oikeus väkivallasta vapaaseen elämään!

Jos hän on valmis tappamaan teidät sen jälkeen, kun uhkailet häntä lähdöllä, älä herran nimessä enää tee niin ikinä uudelleen. Sinun täytyy yksinkertaisesti lähteä kun hän on poissa; muutoin hän saattaa estää lähtösi sillä kaikkein totaalisimmalla tavalla. Se on todennäköistä kertomasi jälkeen.
Vaihda puhelinliittymä äläkä kerro kenellekään hänen tutulleen minne lähdit. Mene turvakotiin tai ystävän luokse, soita apua. Älä anna hänen seurata sinua.

Jos haluat hyvästellä paikat, hyvästele ne nyt kun hän on poissa.
Ja usko pois, jälkeenpäin et tule pitämään niitä niin rakkaina ollenkaan. Joka tapauksessa voit hyvästellä ne mielessäsi jo, kun olet turvallisesti muualla.

Tyttö hyvä, olen niin huolissani puolestasi. Lähde vielä kun voit.

 

Olet vielä tosi nuori ja tää on ensimmäinen suhteesi varmaankin. Siksikin lähtö voi tuntua mahdottomalta. Eka rakkaus, oli millainen tahansa, sen päättyminen tuntuu maailmanlopulta. Mutta sitä suuremmalla syyllä se on tehtävä, vaikka et uskoisikaan että elämää on sen jälkeen. Usko mua, siitä se elämä vasta alkaa! Olet vain jo niin syvällä, että on vaikea nähdä sitä selvästi. Olet riippuvainen suhteesta, mutta pääset siitä eroon, aivan kuten pääsit eroon alkoholistakin. Kuvittele että dumppaat hänet kuin alkoholin; tästä päivästä eteenpäin olet SELVÄ.

 

Miten pärjäilet?

 

Itse otin tänään itseäni niskasta kiinni. Pakkasin tavarani, tein ex-miehestäni rikosilmoituksen ja muutin väliaikaisesti äitini luokse.
Kyllä helpottaa ja ystävät ovat tukemassa.
Usko pois vaan, tuo ei paremmaksi muutu, ja parempaa sinä ansaitset.
Itselläni nyt nenä murtunut ja murheet painaa, mutta ei ainakaan ole enään pelko perseessä ja tiedän että olen "voittanut" tämän kipeän suhteen.

Jaksamisia kesään!

 

Suuri kiitos kaikille vastanneille. En ole jaksanut vähään aikaa käydä täällä. Nyt tilanne on siinä pisteessä, että maanantaina haen asuntopaperit. Ainakin nyt uskon niin.

Olen hautonut tätä päätöstä taas pitkan aikaa. Nyt on aika tehdä se!

Muutenkin kuuluu hyvää. Olen päättänyt lähteä taas opiskelemaan. Haen talomaalariksi. Saas nähä pääsenkö. Maanantaina käyn työkkärissäkin laittamassa hakupaperit "aikkarin" maalari-linjalle. Vähänkö olen ylpeä itsestäni, että vihdoin ja viimein pystyn tähän!

Kiitos kaikille. Olette olleet todella suuri tuki ja turva, ilman teidän rohkaisevia puheita en olisi tähän pystynyt. Kiitos vielä kerran!!!

 

Olen ylpeä sinusta!!! kaikkea hyvää sinulle!!!

 

Välitöntä väkivallan vaaraa ei ole puolin eikä toisin. En vaan jaksa enää yrittää yrittämisen yrittämistä, joka ei hyödytä mitään, joka ei pohjimmiltaan tunnu miltään, joka ei anna mitään...

Olen kyllästynyt yrittämään, sietämään, selittelemään, raivoamaan, olemaan masentunut, toivomaan turhia, antamaan anteeksi, pyytämään jatkuvasti antaeeksi, etsimään jatkuvasti syvältä sydämestä sitä pientä rakkauden kipinää joka pitää meidät yhdessä.

Haluan suhteen, joka toimii tai en suhdetta ollenkaa! mikää ei ole tämän yksinäisempää kuin olla "yksin yhdessä". Ei ole mitään meitä. Ei ole ollut enää pitkää aikaa. Ei tässä ole ollut järkeä enää pitkää aikaa. Tämä suhde on ollut kuollut jo kauan.

 

Hei, olipa kiva lukea viimeisiä kirjoituksiasi. Yleensä en neuvo ketään eroamaan tai jäämään suhteeseen, mutta väkivalta on asia jolle on pistettävä stoppi, jota ei tule sietää, ei missään tapauksessa! Kaikkea hyvää sinulle, hienoa, lämmintä ja rakkaudentäyteistä uutta elämää! Ole rohkea!

 

anteeksi kaikille et tämä tulee näin myöhään mutta löysin tämän kirjotuksen vahingossa!!!!
tämä aihe on täysin provo vaimoni sairastaa kaks suuntasta mielialahäiriötä....
ja on tällä hetkellä hoidossa (joutuii siis pakkohoitoon)
tuo mitä hän kirjoitti on ihan puhtaan mielikuvituksen tuotetta.
eihän tommosesta selviä edes hengissä!!!!
anteeksi jos hän on aiheuttanu ylimääräsiä sydämen tykytyksiä teille!!!!!
toivon teille kaikille täyden 10 vuotta!!!

 

anteeksi kaikille et tämä tulee näin myöhään mutta löysin tämän kirjotuksen vahingossa!!!!
tämä aihe on täysin provo vaimoni sairastaa kaks suuntasta mielialahäiriötä....
ja on tällä hetkellä hoidossa (joutuii siis pakkohoitoon)
tuo mitä hän kirjoitti on ihan puhtaan mielikuvituksen tuotetta.
eihän tommosesta selviä edes hengissä!!!!
anteeksi jos hän on aiheuttanu ylimääräsiä sydämen tykytyksiä teille!!!!!
toivon teille kaikille täyden 10 vuotta!!!

Jos tuo mitä hän kirjoitti on ihan puhtaan mielikuvituksen tuotetta, niin eihän kukaan tommosessa tai kummosessakaan vaarassa ollu. Mieliala vaan vähä kahteen suuntaan, ei sekään aiheuta sellaista vaaraa kenellekään että pakkohoidossa edes hetkeekään harkittais missään pidettämän, on se niin kalliista lystiä.

Pariin kertaan pyytelit anteeksi kaikilta näinkin myöhään, mietiskellen ylimääräsiä sydämen tykytyksiä!!!!!

Mitäs oikeen meinaat tällä täydellä provollas?