Kuinka läheinen henkilö pitää olla jos kuolee

Mistähän siitä voi ottaa selvää vai onko ihan työnantaja kohtaista kun kuitenkin aika läheisiä ovat mies ja mummo ja sitten vielä jos joutuu suru uutisen kuultua lähtemään töihin niin on varmasti raskasta.

Eiköhän palkatonta vapaata saa työnantajalta pyytää. Vai tuleeko rokulista vielä enemmän suru puseroon, kuin mummon kuolemasta? Lompakkoon surureaktio?

siis mikä ihmeen tyyppi täällä roikkuu? et ilmeisesti koskaan ole ketään läheistä menettänyt.

Onko ongelmana vapaa, vai palkallinen vapaa? Kyllä tositilanteessa on palkka murheista pienin, joten kysymys ei ole kovinkaan johdonmukainen.

 

[TULKINNANVARAINEN]

Mistähän siitä voi ottaa selvää vai onko ihan työnantaja kohtaista kun kuitenkin aika läheisiä ovat mies ja mummo ja sitten vielä jos joutuu suru uutisen kuultua lähtemään töihin niin on varmasti raskasta.

Eiköhän palkatonta vapaata saa työnantajalta pyytää. Vai tuleeko rokulista vielä enemmän suru puseroon, kuin mummon kuolemasta? Lompakkoon surureaktio?

siis mikä ihmeen tyyppi täällä roikkuu? et ilmeisesti koskaan ole ketään läheistä menettänyt.

Näköjään joka asiaan löytyy tunteettomia hömppiä joiden pitää alkaa vänkäämään asiasta kuin asiasta.

:hug: sinulle!Itse menetin alle 50v äitini vuosi sitten jouluna. ja todellakin tarvitsin sairaslomaa . kun menetys tulee se raastaa päälle voimalla ja varsinkin silloin kun ihminen on ollut hyvin tärkeä ja läheinen. oli hän mummo tai vaikka ystävä. ei toiset voi sinun suruasi mitata.

 

[lumikki]

F43.2 Surureaktio
Z63.4 Perheenjäsenen katoaminen tai kuolema

Ja Z-koodista tässä viimeaikoina on varmaan jo puhuttu niin että kaikki tietää...

 

[marhe]

siis saikkua saa aina jos on todellinen tarve. jos mummo on kovin läheinen niin tottakai hänen kuolemansa järkyttää. vaikka se ois läheinen ystävä vailla mitään sukuyhteyttä niin järkyttää sekin ja herkempää ihmistä vielä enempi. kaikki ei ole yhtä vahvoja..

 

[lumikki]

F43.2 on myös ainakin sopeutumishäiriö, lyhyt masennusjakso.

 

[TULKINNANVARAINEN]

sinulle tulee surureaktio josta saat sairaslomaa

Älä nyt viitsi. Aikuinen ihminen.

niin viitsi mitä? se on surureaktio nimellä niissä papereissa kun saa sairaslomaa läheisen kuoltua.

Annapa ICD-10-luettelosta tautiluokituksen numero.

no en kuule jaksa alkaa kaivamaan sairaslomalappuani esille. mee sä h...vettiin täältä ton luettelosi kanssa. olet tainnut oppia uuden sanan ja sitä viljelet nyt auliisti joka paikassa.

Älä nyt tosiaan itse viljele mitään "surureaktio"-diagnooseja. Voipi Kelan tädit laittaa mappi Ö:hön. Kyllä diagnoosina on jotain muuta.

no taatusti viljelen koska se on aivan oikea diagnoosi vaikka sä et siitä mitään tiedäkkään!!!!!!

 

[**]

voi kun mulla tuli vähän itku, kun luin sun profiilin...söpö lapsi, kuinka te voitte?
saanko udella, mihin miehesi kuoli?

Sydän pysähtyi. Kyllä me ihan hyvin voidaan, aika helpottaa koko ajan. Mutta edelleen mua itkettää kun poika kyselee isistä ja osaa sanoa, että isi on kuollut. Ja nyt viimesimmät jutut on sitte ollu, että pappa on myös kuollut niinkun isikin.

Ajatuksissani lähetän teille iloa ja voimaa. Toivottavasti mummuista tai muista sukulaisista on apua arkeen.
Hirveästi inhimillistä voimaa vaativa on kyllä tuo tilanteesi.

 

[AAM]

Työkaveri sai ainaki anopin kuolemasta useamman päivän "surulomaa".

kuin myös sain... mutta lähiomainen puoliso, isä äiti sisko veli. lapsi. :'(

 

F43.2 Surureaktio
Z63.4 Perheenjäsenen katoaminen tai kuolema

Ja Z-koodista tässä viimeaikoina on varmaan jo puhuttu niin että kaikki tietää...

Traumaperäinen stressihäiriö (F43.2)

 

[piiku]

Minä olin sairaslomalla isän kuoltua 2 viikkoa. Omalääkäri tk:ssa totesi tylysti, että "suru ei ole sairaus, se on tunnetila" ja kirjoitti 2 päivää.
Soitin psykiatrian polille meidän koko perheelle ajan, ja kun siellä kerrottiin tuon lääkärin kommentti, oli psykiatria ylilääkäri aivan raivoissaan. Sanoi että kenenkään surua ei voi millään mitata. Jokainen reagoi erilailla. Ja sen lääkärin olis pitänyt heti ohjata meidät tonne psykan polille. Siellä kirjoitti heti 2 viikkoa kaikille. Ja äidille vielä sen jälkeen 1kk.
Samoin eräs isän serkku sai sairaslomaa viikon (oli läheinen ystävä) isäni kuoltua. Ja lääkäri sanoi, että asia punnitaan jokaisen kohdalla henkilökohtaisesti.

 

[riikka-78]

Ajatuksissani lähetän teille iloa ja voimaa. Toivottavasti mummuista tai muista sukulaisista on apua arkeen.
Hirveästi inhimillistä voimaa vaativa on kyllä tuo tilanteesi.

Kiitti. Juu, on meillä hyvä tukiverkosto, mun vanhemmat hoitelee poikaa mun työviikonloput aina vaikka äitikin vuorotöissä . Ja pojalla ihan huippukummit ja isän puolen sukulaiset.

 

[TULKINNANVARAINEN]

Minä olin sairaslomalla isän kuoltua 2 viikkoa. Omalääkäri tk:ssa totesi tylysti, että "suru ei ole sairaus, se on tunnetila" ja kirjoitti 2 päivää.
Soitin psykiatrian polille meidän koko perheelle ajan, ja kun siellä kerrottiin tuon lääkärin kommentti, oli psykiatria ylilääkäri aivan raivoissaan. Sanoi että kenenkään surua ei voi millään mitata. Jokainen reagoi erilailla. Ja sen lääkärin olis pitänyt heti ohjata meidät tonne psykan polille. Siellä kirjoitti heti 2 viikkoa kaikille. Ja äidille vielä sen jälkeen 1kk.
Samoin eräs isän serkku sai sairaslomaa viikon (oli läheinen ystävä) isäni kuoltua. Ja lääkäri sanoi, että asia punnitaan jokaisen kohdalla henkilökohtaisesti.

ja tollasia on lääkäreinä!!Nykyään ollaan niin tehokkaita ettei ihmisillä ole edes lupaa surra!Töihin vaan, mitä sitä nyt muutamasta ihmishengestä!

 

[Nipu]

Mä sain 2vko kun isäni kuoli maaliskuussa...
Ja en tod ollut työkuntoinen, eka viikko meni kuin sumussa...

 

[laiskimus madonius]

kiitos asiallisille vastaajille :flower: vaikka menikin vähän asian vierestä mutta tosiaan miehen mummo joutui eilen terveyskeskuksen vuodeosastolle ja vain ihan siksi aikaa että omaiset saisivat levähtää muutaman päivän ja nyt illalla oli soitettu että on lähetty viemään kiireellisenä keskus-sairaalaan ja on nyt siellä teholla oli saanut sydän kohtauksen ja ei annettu toivoa selviytymisestä ja nyt tuntinen sitten oli soitettu että ei ota enään kontaktia on muissa mailmoissa että saako yöllä soitta jos siltä näyttää että mummolle lähtö tulee ja olivat myös sanoneet että hällä on jo sen verran ikää ja vaivoja ettei aleta väkisin hengissä pitämään annetaan nukkua pois :'(

 

[**]

Ajatuksissani lähetän teille iloa ja voimaa. Toivottavasti mummuista tai muista sukulaisista on apua arkeen.
Hirveästi inhimillistä voimaa vaativa on kyllä tuo tilanteesi.

Kiitti. Juu, on meillä hyvä tukiverkosto, mun vanhemmat hoitelee poikaa mun työviikonloput aina vaikka äitikin vuorotöissä . Ja pojalla ihan huippukummit ja isän puolen sukulaiset.

kiva kuulla. itselläni on kurja suku, eikä juuri tukiverkostoa, huonot kummitkin... olisin täysin yksin samassa tilanteessa. mukava, että miehen puoleltakin on kivoja sukulaisia, pysyy muistot ja kertomukset isästä tuoreina, lapsi haluaa siinä murrosiän jälkeen kuulla isästä varmaan kaiken mahdollisen, pienet yksityiskohdat on silloin tärkeitä. 15:ssa vuodessa unohtuu niin paljon, jos ei ääneen puhuta (kokemusta on)

 

[TULKINNANVARAINEN]

kiitos asiallisille vastaajille :flower: vaikka menikin vähän asian vierestä mutta tosiaan miehen mummo joutui eilen terveyskeskuksen vuodeosastolle ja vain ihan siksi aikaa että omaiset saisivat levähtää muutaman päivän ja nyt illalla oli soitettu että on lähetty viemään kiireellisenä keskus-sairaalaan ja on nyt siellä teholla oli saanut sydän kohtauksen ja ei annettu toivoa selviytymisestä ja nyt tuntinen sitten oli soitettu että ei ota enään kontaktia on muissa mailmoissa että saako yöllä soitta jos siltä näyttää että mummolle lähtö tulee ja olivat myös sanoneet että hällä on jo sen verran ikää ja vaivoja ettei aleta väkisin hengissä pitämään annetaan nukkua pois :'(

otan todella osaa. ei varmaan aamuun jaksa mummosi. kun suru-uutisen kuulee tuntuu kuin kaikki voimat imaistaisiin kehosta pois. Voimia teille!

 

[mie]

Minä olin sairaslomalla isän kuoltua 2 viikkoa. Omalääkäri tk:ssa totesi tylysti, että "suru ei ole sairaus, se on tunnetila" ja kirjoitti 2 päivää.
Soitin psykiatrian polille meidän koko perheelle ajan, ja kun siellä kerrottiin tuon lääkärin kommentti, oli psykiatria ylilääkäri aivan raivoissaan. Sanoi että kenenkään surua ei voi millään mitata. Jokainen reagoi erilailla. Ja sen lääkärin olis pitänyt heti ohjata meidät tonne psykan polille. Siellä kirjoitti heti 2 viikkoa kaikille. Ja äidille vielä sen jälkeen 1kk.
Samoin eräs isän serkku sai sairaslomaa viikon (oli läheinen ystävä) isäni kuoltua. Ja lääkäri sanoi, että asia punnitaan jokaisen kohdalla henkilökohtaisesti.

Näinhän se on. Jotkut on vähän heikompaa tekoa... Psykiatrialta toki saa pääpuolen diagnooseilla sairaslomaa niin paljon kuin tarvitsee. Mutta kukaan ei ole *työkyvytön* kuutta viikkoa lähiomaisen kuoleman vuoksi. Toki jos on niin masentunut, ahdistunut tms. ettei voi mennä töihin, saa tarpeen mukaan sairaslomaa. Mutta kuuden viikon kohdalla kyse on korkeintaan siitä, että lähiomaisen kuolema laukaisi masennuksen, ahdistuksen tai muun häiriön. Ehkä tätä ei sun äidille haluttu sanoa, kun muutenkin hänellä oli vaikeaa. Rutiinisti ei tietenkään ohjata ketään psykiatrian polille vaan ainoastaan ne, jotka eivät selviydy asiasta ns. normaalisti.

Mt-ongelmien vuoksi on toki asiallista olla sairaslomalla. Tässäkin kyseessä oli kyse sairaudesta eikä mistään "normaalista" surusta.

 

[laiskimus madonius]

kiitos asiallisille vastaajille :flower: vaikka menikin vähän asian vierestä mutta tosiaan miehen mummo joutui eilen terveyskeskuksen vuodeosastolle ja vain ihan siksi aikaa että omaiset saisivat levähtää muutaman päivän ja nyt illalla oli soitettu että on lähetty viemään kiireellisenä keskus-sairaalaan ja on nyt siellä teholla oli saanut sydän kohtauksen ja ei annettu toivoa selviytymisestä ja nyt tuntinen sitten oli soitettu että ei ota enään kontaktia on muissa mailmoissa että saako yöllä soitta jos siltä näyttää että mummolle lähtö tulee ja olivat myös sanoneet että hällä on jo sen verran ikää ja vaivoja ettei aleta väkisin hengissä pitämään annetaan nukkua pois :'(

otan todella osaa. ei varmaan aamuun jaksa mummosi. kun suru-uutisen kuulee tuntuu kuin kaikki voimat imaistaisiin kehosta pois. Voimia teille!

Kiitos! tässä ei oikein osaa lähteä nukkumaankaan vaikka miehen mummo onkin kyseessä mutta kuitenkin läheinen minullekkin.
Minun mummo kuoli aika tarkalleen neljä vuotta sitten ja muistan kyllä sen tunteen kun isä soitti että mummo on nukkunut pois, minun mummo oli kylläkin jo 96v että sitä kuitenkin osasi jo odotella ja varautua että ei enään pitkä ikäinen ole vaikkakkin mummo aina uhkasi että hän ei kuole ennen kuin me kaikki ollaan uskossa mutta ei kuitenkaan jaksanutkaan odottaa sitä, paitsi että hänellä olisi tullut tosi pitkä odotus ennenkuin olisi voinut nukkua pois kun me emme vanhempieni kanssa olla mitenkään uskonnollisia ihmisiä siinä mielessä että olisimme kääntyneet uskoon.

 

[vieras]

oikeesti? meinaatko ap mennä pyytämään sairaslomaa siksi, että miehesi isoäiti on huonossa kunnossa???

 

[laiskimus madonius]

oikeesti? meinaatko ap mennä pyytämään sairaslomaa siksi, että miehesi isoäiti on huonossa kunnossa???

No en todellakaan ja olen kyllä mielestäni tarkoittanut miestäni kokoajan mutta ehkä huonosti ilmaissut ajatukseni itse olen hoitovapaalla kotona joten tuskinpa saisin edes surulomaa kotitöistä ja lasten hoidosta.

 

[Pashanmarja]

kiitos asiallisille vastaajille :flower: vaikka menikin vähän asian vierestä mutta tosiaan miehen mummo joutui eilen terveyskeskuksen vuodeosastolle ja vain ihan siksi aikaa että omaiset saisivat levähtää muutaman päivän ja nyt illalla oli soitettu että on lähetty viemään kiireellisenä keskus-sairaalaan ja on nyt siellä teholla oli saanut sydän kohtauksen ja ei annettu toivoa selviytymisestä ja nyt tuntinen sitten oli soitettu että ei ota enään kontaktia on muissa mailmoissa että saako yöllä soitta jos siltä näyttää että mummolle lähtö tulee ja olivat myös sanoneet että hällä on jo sen verran ikää ja vaivoja ettei aleta väkisin hengissä pitämään annetaan nukkua pois :'(


Iso :hug:

 

[vierailija]

Eräs työkaveri sai viikon saikkua kun 98-vuotias mummi kuoli... ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä tuon ikäiselle, mutta tää kyseinen työkaveri sai siis palkallista kun tarpeeksi tyhmäksi ja naiiviksi heittäytyi... ”liian raskasta olla töissä”. Saikkua tuli lisää kun työkaverin isä - ei siis kuolleen mummin poika - hajosi totaalisesti hautaustoimistossa.. tässä vaiheessa oli pakko lähteä pois kahvihuoneesta.

 

[vierailija]

Minä olin sairaslomalla isän kuoltua 2 viikkoa. Omalääkäri tk:ssa totesi tylysti, että "suru ei ole sairaus, se on tunnetila" ja kirjoitti 2 päivää.
Soitin psykiatrian polille meidän koko perheelle ajan, ja kun siellä kerrottiin tuon lääkärin kommentti, oli psykiatria ylilääkäri aivan raivoissaan. Sanoi että kenenkään surua ei voi millään mitata. Jokainen reagoi erilailla. Ja sen lääkärin olis pitänyt heti ohjata meidät tonne psykan polille. Siellä kirjoitti heti 2 viikkoa kaikille. Ja äidille vielä sen jälkeen 1kk.
Samoin eräs isän serkku sai sairaslomaa viikon (oli läheinen ystävä) isäni kuoltua. Ja lääkäri sanoi, että asia punnitaan jokaisen kohdalla henkilökohtaisesti.

Kyllä meilläkin on duunissa näitä saikuttajia, joilla on jatkuvasti viikkojen ja jopa kuukausien sairauslomia. Useampi vuosi mennyt parin kohdalla niin, että töissä ollaan n. 6 kuukautta vuodesta. Ja ainahan niillä on oikea syy. Ei kukaan muu voi heidän reagointeihinsa tai tuntemuksiinsa ottaa kantaa.

Mutta kyllä he silti ovat saikuttajia ja jokainen tietää, että he pärjäisivät työssä ihan hyvin ja he ainoastaan hyväksikäyttävät järjestelmää ja luottavat muiden tekevän heidänkin hommansa. Heistä ei pidetä ja heille nauretaan selkänsä takana.