Kuinka monessa kodissa - joissa lapset jo kouluikäisiä - sanotaan ääneen, että rakastetaan, on ikävä, jne*?

["vieras"]

Tuli vain tuosta toisesta ketjusta mieleen.

 

[aletheia]

:wave:

 

[keppälerttu]

:wave:

kohta 15v tytön kanssa sanotaan useinkin, ja siis molemmat sanoo, ja jos olen jotan nuorisopuheesta koskaan oppinut niin kun tuolle 19v pojalle noin sanoo sen vastaus "ymprh" tai silmien muljauttelu tarkoittaa ihan samaa :heart:

 

[DuskyLeDoux]

:wave: Poika on 9. Ja kyllä sanon rakastavani. En nyt päivittäin, mutta kuitenkin. Myös kun oli reissussa viestailtiin. Ja yks kunnon ikävä itku puhelukin vedettiin (lapsi soitti, ei ollu koskaan ollu mammasta niin kauaa erossa).

 

["vieras"]

Meillä ainakin. Poika oli rippileirillä tänä kesänä, ja joka ilta laitoin viestiä hänelle, jossa sanoin että on kauhee ikävä, ja rakastan häntä.
Tytölle joka on nyt 17.v. sanon melkein päivittäin että se on tärkein "nainen" mun elämässäni.

 

[Tapiontytär]

:wave:
Kolme kouluikäisiä jo,vanhin menee kahdeksannelle luokalle. Puolin ja toisin sanotaan

 

[Criminal Mind]

Tällä hetkellä vielä kovin paljonkin johtuen erosta.

 

[Nostremame]

:wave:

 

[tägi]

No mulla nyt ei vielä niin vanhaa muksua ole,mutta vannon jo nyt että tässä mökissä ei jätetä kertomatta rakkautta tai ikävää. Mieheni tulee kodista jossa tunteet lakaistiin maton alle ja sen huomaa. Omassa lapsuudenkodissa oltiin hyvin avoimia kaikkien tunteiden suhteen. Oma lapseni saa kans oppia avoimesti kertomaan tunteistaan.