Hae Anna.fi-sivustolta

kuinka moni lapseton nainen eronnut miehestä hänen lapsen takia?

Viestiketju osiossa 'Yksinhuoltajuus ja uusperheet' , käynnistäjänä flowerlover, 14.09.2009.

  1. flowerlover Vierailija

    Miten te lapsettomat naiset olette selvinneet miehen lapsesta? Itse olen harkinnut jopa eroa asian vuoksi, koska tämä yhteiselo saman katon tuntuu jatkuvasti ahdistavan vaikka lapsi onkin ainoastaan joka toinen viikonloppu seuranamme. Ikää on jo 35 vuotta,joten toisaalta en haluaisi heittää roskiinkaan tätä ihanaa miestä. Ongelmana on myös miehen haluttomuus tehdä minun kanssa lapsi. Miehellä on toinenkin 10 v lapsi, johon ei ole pitänyt yhteyttä vauvasta lähtienkään. Tämäkin asia on vaatinut minulta jotenkin lisämurheita vaikka en tiedä miksi.
     
  2. uusperheellinen Vierailija

    Kyllä muakin ahdistaa miehen lapsi, joka asuu meillä. Tai ei se lapsi, vaan lapsiperhe-elämä. Toinen on helpompi, kun se on vaan joka toinen vkl.

    Mä siis en halua omia lapsia, eikä mies halua niitä lisää ja tämän teimme toisillemme selväksi jo suhteen alkuvaiheessa. Tämä on mielestäni se avainkysymys jokaisessa parisuhteessa, oli niitä lapsia ennestään tai ei . Kun ei voi valita kuin toisen vaihtoehdon, niin tästä asiasta on pakko olla samaa mieltä. Vähän kuin asutaanko kaupungissa vai maalla tai Suomessa vai ulkomailla (mutta nämäkin on kevyempiä vaihtoehtoja, koska välillä voi muuttaa).
     
  3. Mitäpä mietit Vierailija

    Eiköhän siellä takaraivossa taustalla kyde ajatus siitä, että tämä mies ei huolehdi jälkeläisistään eikä ole sitoutunut kunnolla parisuhteeseenkaan? Ottaa minkä tahtoo toisesta ihmisestä, ei anna itsestään.

    Todennäköisesti ihan nappiin sattunut ajatus?

    Koska olet jo tuon ikäinen, katsele ihmeessä toisensorttinen mies. Tuo joutaa roskiin.
     
  4. paha äitipuoli Vierailija

    Näissä konflikteissa on useimmiten kysymys isän kyvyttömyydestä junailla asioita niin, että kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä. Ja myös isän kyvyttömyydestä kasvattajana tai isän ja äitipuolen erimielisyydestä lasten kasvatuksesta ja siitä, mitä lapsilta voi/saa vaatia/toivoa/antaa.

    Isällä on avaimet hoitaa tämä asia parhain päin. Hänen pitää tehdä uudelle puolisolle tilaa olla suhteessa ja hänen pitää markkinoida asia lapsilleen niin, että hekään eivät tunne asemaansa uhatuksi.

    Omalla kohdallani kysymys on isän ja äidin kyvyttömyydestä kasvattajina. Siksi lapset oireilevat muuallakin kuin kotona. Mutta koska olen jo aika mones äitipuolikokelas, en ole valmis luovuttamaankaan. Luovin niin, että en ole lapsille olemassakaan. Kun he ovat paikalla, minä en ole tai sitten muutun "näkymättömäksi". Näin menee paljon paremmin kuin että yrittäisin tuoda omiakin näkemyksiäni esiin tai elää jotain perhe-elämää heidän kanssaan. Me emme ole lasten kanssa perhe. Onneksi aika rientää.
     
  5. flowerlover Vierailija

    Tarkennan vielä, että 10 vuotiaaseen lapseen hän ei ole yhteydessä sen takia, koska selvisi vasta myöhemmin, että nainen oli tullut raskaaksi yhden illan panosta eikä hän usko että poika on edes hänen vaan jonkun muun miehen. Taustalla on siis miehellä nyt jo taaksejäännyttä alkoholisoitunutta vastuutonta elämää.
    Huomioonottavuus on miehellä kympin luokkaa,silloin kun lapsi paikalla, mutta ärsytys on suuri ja ahdistuneisuus kasvaa maksimiin aina kun kaksikko luonani pidempään kuin pari tuntia. Lasta kohtaan en tunne mitään eikä tarvikkaan tuntea ja tulen toimeen hänen kanssaan ym. mutta tämä asetelma on vaan jotenkin ahdistavaa. On niin vaikeaa yhtäkkiä viikonloppuna elääkin lapsen ehdoilla ja kuunnella niitä "perhe ääniä".
     
  6. ohi on! :) Vierailija

    Kannattaisi varmaan selventää itselleen asioita. Ei tilanne johdu lapsista, vaan miehen asenteesta elämäntilanteeseenne tai johonkin.

    Minä erosin reilu vuosi sitten reilut viisi vuotta sietäneenä. Ei lasten, vaan juuri miehen suhtautumisen takia. Sitä ennen elettiin pari vuotta ihan hyvää yhteiselämää kahden lapsen kanssa. Lapset oli joka toinen viikonloppu äitinsä luona. Vanhin oli jo muuttanut omilleen.

    Olin hänelle itsestään selvä, jonka pitää vain sietää lasten käytös pyytämättä tai edes toivomatta mitään itse. Lapset sai tehdä mitä tahansa mikä miehelle sopi. Mies rajoitti tai ohjasi lapsiaan vain jos tekivät jotain mitä mies ei sulattanut. Minun mielipiteillä ei ollut merkitystä. Ne oli HÄNEN lapsia ja HÄN kasvatti lapsensa kuten piti tarpeellisena. Yritin keskustella usein, että eikö boisi joskus tehdä jotain kompromisseja. Mies aina lupasi, muttei toteuttanut. Yritin jutella lastenkin kanssa ihan nätisti, he totesi: äiti on sanonut ettet ole meidän äiti etkä voi meitä komennella. En komennellut, yritin keskustella...

    Törkein kommentti oli, että "kun sinulla ei ole omia lapsia niin et voi ymmärtää...", enkä kuunnellut edes loppuun vaan löin luurin miehen korvaan. Kyse oli puhelinkeskustelusta kesken työpäivän, kun mies "ilmoitti" tyttärensä pitävän juhlat meillä ja kutsuvansa kavereita. Siitä huolimatta, että olin juuri raskaasta taudista toivuttuani ensimmäistä viikkoa töissä, ja ihan sikaväsynyt, ja olisin halunnut vain kotiin rauhassa nukkumaan. Miestä se ei kiinnostanut, kun kyse oli "hänen lapsestaan". Lapsi sai juhlansa, minä menin mielenosoituksellisesti hotelliin. Muutakaan en keksinyt. Palattuani seuraavana päivänä löysin talon osittain siivoamattomana. Ensimmäisen kerran ärähdin sekä miehelle että tytölle. Kerroin omasta kunnostani, jonka tyttö kyllä tiesi muttei välittänyt, mielipiteeni aivan kaikesta, ja että olin täysin kyllästynyt, että se oli minunKIN kotini, ja saisivat siivota kämpän yhtä kiiltäväksi kuin minä siivosin vaikka olin vielä sairasvuoteella (viimeistä päivää tosin). Tyttö totesi ylimielisesti "älä mulle huuda, sä et mua komentele". Lähdin ulos, menin ystäväni luo loppupäiväksi. Palasin vasta illalla. Oli siivottu säädylliseksi, mutta tyttö murjotti minulle.

    Mainitaan nyt vielä ettei mies halunnut enää kanssani lapsia, koska niitä oli jo kolme edellisestä liitosta. Minulle se sopi sikäli, että olin (luulin olevani) onnellinen muutenkin tämän miehen kanssa. Asiat jotenkin muuttui kun mentiin naimisiin. Sitä ennen mies huomioi minut suhteessa lapsiinsa, ja kotielämä oli ihan ok. Aamenen jälkeen minusta tuli lattialuuttu.

    Enkä voi olla mainitsematta ettei mies olisi halunnut eroa, eikä suostunut erohakemusta allekirjoittamaa. Minun piti järjestää se pitkän kaavan kautta. Myöskin hän vaikeutti pois muuttoani kun ei halunnut pitkään aikaan ostaa osuuttani asunnosta. Muutin vuokralle ja uhkasin käräjäoikeudella. Se olisi ollut miehelle häpeä joten hän suostui lopulta ihan asialliseen menettelyyn. Hän kuulema halusi elää minun kanssani. Enpä enää uskonut. Pitkään hän yritti pitää välejä yllä, muka ymmärtäväisenä että haluan asua omillani. Halusi käydä ulkona syömässä, elokuvissa, teatterissa jne. Kävin, koska ei se epämiellyttävääkään ollut, eikä me sinänsä riidelty. Yhdessä oli mukavaa. Meillä on samantapainen huumorintaju ym. Lopetin nuo kun mies kerran erehtyi mainitsemaan, että toivisi suhteemme vielä palaavan ennalleen, ja kun lapset muuttavat pois voisimme taas palata yhteen. Never! Mies ei kertakaikkiaan ymmärtänyt minun tunteitani. Nyt en ole hänestä kuullut sitten toukokuun.
     
  7. etsi uusi Vierailija

    Alkuperäiselle.
    Sinä haluat lapsia ja mies ei. Etsi uusi mies, jos lapsen haluat.

    Mitä kuvittelet perhe-elämän olevan, kun sinulla on lapsi, jos nyt et kestä lasta kahta tuntia pidempään? Oma lapsi on siinä 24 tuntia vuorokaudessa.

    Mitätöitkö miehesi lasta, koska hän ei ole omasi. Olet mustasukkainen, kun lapsi saa huomiota ja on vieraan naisen lapsi? Sinulle ei sitä onnea ole tämän miehen kanssa luvassa. Jos raskaaksi tulet, voi seurauksena olla ero kuitenkin.
     
  8. Niitä näitä Vierailija

    Nämä on näitä ikuisuuskysymyksiä joita pallotellaan Ellit-palstoilla päivästä toiseen. Moni lapseton (nainen, mutta varmasti myös mieskin) tuskailee ahdistuneisuutensa kanssa ja sitten kun ajatuksiaan laittaa tänne niin saa bio-äideiltä useimmiten haukkuja sekä kanssa"kärsijöiltä" ainakin osittaista ymmärtämystä ja tukea.
    Varmaankin kuitenkin suurin osa lapsettomista puoliskoista tuntee näitä negatiivisia tunteita, ja niinkuin "ohi on" kirjoittaa niin suurin osa ongelmista johtuu todellakin ehkä lasten isän (tai äidinkin) kyvyttömyydestä hoitaa asiat.

    En ole koskaan oppinut ymmärtämään ketä se palvelee että lapsille opetetaan että he ovat number one joka ikisessä asiassa ja että kaikki menee heidän tahtonsa mukaan, yhteistä ateriaa ja muita menoja myöden. Eikö olisi paljon järkevämpää opettaa pienestä pitäen se, että toki heidän tarpeistaan huolehditaan, mutta että vanhempia kuuluu kunnioittaa, ja että jokaisella perheenjäsenellä (jopa sillä isän uudella vaimolla) on oikeus tuntea itsensä "kotoisaksi" omassa kodissaan. Että on olemassa muitakin ihmisiä kuin he.

     
  9. Ensinnä se "palvelee" sitä vanhempaa, joka katselee kun exä taistelee uusioperheensä kanssa. Lapsia käytetään välirikon välineenä. Törkeää lapsia kohtaan, mutta ihminen ei katkeruudessan aina ymmärrä kuka eniten kärsii.

    So true. Joskus eron aikoihin tämä palsta oli jonkin aikaa käytössä mutta totesin, ei tämä auta. Nyt kun taas katselin onko maailma muuttunut: ei ole.

    Omalta osaltani olen yrittänyt pitää lapset neutraali-alueella erossa. Totta kai minua v*tuttaa ex-mies temppuineen edelleen, joskus, mutta pääasiassa ei usein, mutta hän on lasten isä. Haluan lasteni rakastavan isäänsä ja selviävän hänen kanssaan. Mies voi olla joskus vaikea mutta ei hätää, niin on lapsetkin ;-) Tulleet isäänsä kai, joten pärjäävät.

    Lasten harrastusmenojen hankaluudesta johtuen tein urotyön ja tutustuin miehen uuteen naisystävään. Hän vie joskus poikaa harjoituksiin. Käytännön syistä minusta on järkevämpää että kaikki lasten kanssa olevat aikuiset pystyvät kommunikoimaan asiallisesti. Se on lapsillekin esimerkkiä. Ehkäpä lapset jopa hieman vapautuivat kun tuo kontakti luotiin. En tiedä.

    En koskaan hyväksyisi jos lapsemme alkaisi pullikoimaan muille ihmisille. Oli ne sitten naapureita, opettajia, ex-miehen naisystäviä, minun ystäviä tai omia sisaruksia. Erimielisyyksiä on aina, mutta ne on pystyttävä selvittämään ja kompromissit on keksitty.
     
  10. Mitäpä mietit Vierailija

    No jos tilanne onkin noin, voi olla, että mies tietää heikkoutensa, eikä halua enää lisää lapsia kärsimään hänen takiaan. Hän on isä tälle yhdelle ja toivoo, että pystyy olemaan hyvä siinä. Isä rakastaa lastaan ja saa rakastaa ihan täysillä.

    Alkoholismi on sellainen asia, että sen kanssa ei koskaan voi olla varma siitä, että se on kokonaan elämästä pois.

    Sinun tulee miettiä omat arvosi tässä elämässä. Jos miehen lapsi ja hänen rakkautensa lapseensa häiritsevät noin paljon, on ehkä parempi, että katselet sellaisen kumppanin, joka haluaa samaa kuin sinä. Tai teet lapsen sillä mielin, että olet valmis vastaamaan hänestä yksin. - Sitten ainakin oppisit tietämään, mitkä tunteet kohdistuvat omaan lapseen ja mitkä aikuiseen. Senkin, että edellytät mahdollisen uuden kumppanisi kohtelevan lastasi rakastavasti tai ainakin toivot sitä syvästi. Opit senkin, että silloin haluaa asettaa lapsen tarpeet edelle aikuisen mustasukkaisuudesta ja omistushalusta - toivottavasti.

     
  11. tytti Vierailija

    totta kai toisten lapset rasittaa. se on ihan luonnollista. muiden lapset on muiden lapsia eikä omia. ne voi olla kivoja ja niihin voi kiintyä, jos itse suhtautuu rauhallisesti ja ymmärtäväisesti niin lapsetkin voi olla ihan ok. Mutta ne ei ole omia, ei niitä rakasta ja kaipaa sillä tavalla kuin omaa perhettä.

    Mun miehellä on edellisestä avioliitostaan kolme lasta. Yksi lapsista asuu meillä ja toiset kaksi ovat meillä joka toinen viikonloppu. Minä olen miestäni n 10 v nuorempi, enkä minä ole lapsille mikään äiti, niillä on oma äitinsä joka ei pidä minusta mutta sietää kai tilannetta joten kuten. Äiti ei ole koskaan minuun minkäänlaisessa yhteydessä, ainoastaan mieheeni.

    Minä tulen hyvin toimeen mieheni lasten kanssa, mutta en minä ole heidän kanssaan mitenkään läheinen. Mieheni on se kenen kanssa lapset puhuvat koulutodistukset ja raha-asiat, minä voin auttaa läksyissä ja tehdä ruokaa mutta en ole lapsille mikään auktoriteetti, pikemminkin "toinen aikuinen joka asuu meillä".

    Meillä ei ole yhteisiä lapsia, mieheni ei halua lapsia kanssani "ainakaan vielä".
     
  12. Meillä mies on sanonut että saan sanoa ja haluaakin kuulla mielipiteeni varsinkin kun muutettiin yhteen..miehellä 8 vee tyttö.

    Kuitenkin tuntuu välillä että meidän koti on hänen ja tyttönsä koti kun tyttö on meillä.. olen vaatinut siivoamaan omat sotkunsa, viemään lautaset tiskiin pöydältä jne. mutta joka kerta joudun aloittamaan alusta kun tyttö tulee meille. siisteyskasvatus on retuperällä.. tyttö tulee meille välillä likaisissa vaatteissa ja eriparisukissa..hiukset ja naama likaisina.. en saa mieheltä oikein tukea tähän... mielestäni omassa kodissani saan vaatia siisteyttä..

    tilanne kärjistyi kun mies alkoi huutamaan että kasvata itse lapsesi vaikka ei lapsia enää lisää haluakkaan. Osasi loukata todella pahasti. Mun mielipiteillä ei ole merkitystä kun en ole äiti enkä opiskellut kasvatustieteitä. en siis tiedä lapsista mitään.. :) naurettavaa.

    En välttämättä halua lapsia mutta mielestäni kommentti oli todella epäasiallinen.. en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä..löytää ehkäpä uusi lapseton mies.. vaikka Kun tyttö on äidillään, meillä on ihan eri, ihana meininki..

    kiva kyllä lukea muiden samanlaisia kokemuksia...
     

  13. Kirjoituksestasi ei käy ilmi mitkä seikat lapsessa ärsyttää. Vai johtuuko ärsytys kenties siitä ettei sinua huomioida tarpeeksi, tai jopa potkitaan pois tieltä?

    Sinun ja miehen pitäisi puhua asiat auki niin, että kumpikin ymmärrätte toistenne tilanteen. Kahden ihmisen äkillinen yhteiselämä vaatii joustoa puolin ja toisin, saati että mukana on kolmaskin ihminen. Jokaisen osapuolen pitäisi hyväksyä toistensa olemassaolo ja kunnioittaa sitä. Suoda yksityisyyttä, mutta myös olla sosiaalinen. Kukaan ei voi elää kuin sika pellossa "olla kuin kotonaan", aina pitää huomioida muitakin. Muiden persoonallisuudet hyväksyen. Miehen tulee tukea lastaan hyvän käytöksen kanssa jne.

    Toivottavasti et ole mustasukkainen lapsesta tai siitä että miehellä on ollut suhde lapsen äitiin. Se on sinun itsesi läpikäytävä asia. Lapsi on kuitenkin tosiasia.

    Jos ongelmat johtuvat nimenomaan siitä että lapsi kävelee sinun ylitsesi joka toinen viikonloppu, eikä mies tee asialle mitään se voi johtua miehen kyvyttömyydestä hoitaa asia. Kun mies ei osaa, hän ei sitä kyllä kehtaa sanoakaan vaan jatkaa kuin mitään ei olisi, tai että ongelma ratkeaa itsestään aikanaan. Miehen kyvyttömyys hoitaa asioita juontaa hänen lapsuudestaan, nuoruudestaan ja myöhemmästäkin elämästään. Jos hänellä on taustalla epäsosiaalista (tarkoitan alkoholiongelmaa ym.) elämää voi kyvyttömyys olla ymmärrettävää. Miehen ei tarvitse muuttua jollei hän itse koe sitä tarpeen. Ehkä hän ei edes pysty vaikka haluaisi. Se on osa hänen pesoonaansa.

    Mieti hyväksytkö miehen hänen puutteineen. Hyväksyykö hän sinut. Hyväksyykö lapsi sinut.

    Puhumatta ette asiasta kuitenkaan selviä. Älä lähde kiristämään jne. Kerro tunteesi, anna miehen miettiä, ehkä kertoa itsekin omat tunteensa jos hän osaa. Voit yllättyä. Pikaisia johtopäätöksiä ei kannata tehdä vaan antaa kaiken jälkeen aikaa mahdollisille hitaille muutoksille. Jos saatte suhteenne avoimemmaksi, luottamuksellisemmaksi ja kaikin puolin paremmaksi on mahdollista että mies muuttaa mielensä teidän yhteisen lapsennekin suhteen. Mutta suhteenne on toimittava ennen sitä. Ymmärtänet mikäli mies kokee ettei enää halua lisää lapsia, kun aiemmistakin on aiheutunut ongelmia - vaikka hän lapsia rakastaisi.

    Tiedän miltä tuntuu kun ymmärtää oman biologisen tilanteen ja lapsen saaminen menee kaiken järjellisen yläpuolelle. Itse olin ehkä onnekas. Minulla oli hyvät syyt jättää mies, koska hän ei kertakaikkiaan puolentoista vuoden kuluttuakaan antanut periksi ja antoi lapstensa käyttäytyä minua kohtaan jopa töykeästi. Tarkoitan 1,5 vuotta siitä kun ongelmista puhuttiin. Sitä ennen meni neljä vuotta sekavissa oloissa. Mentiin naimisiinkin kun kaiken piti muuttua mutta kun ei niin ei.

    Tunteikkaan erokeskustelun päätteeksi lähdin ystävättäreni kanssa ulos, ns. juhlimaan vetämään pään täyteen, miten se sitten sanotaankaan. Bongasin miehen, joka sieti sen illan kaikenlaisia mielipiteitäni ja tunteenpurkauksiani. Seuraavana aamuna mies soitti enkä muistanut edes antaneeni numeroa. Jokin hänessä veti puoleensa ja ajattelin että voishan sitä kerran tavata ja sitten sanoa heippa. Asuinhan edelleen mieheni kanssa. Tavattiin sitten montakin kertaa ja päädyttiin sänkyyn. Ilman suojausta, oli sellainen huuma, ja ajattelin että tuskin sitä nyt yhdestä kerrasta, ja olin kuitenkin 39-v...

    Toisin kävi. Tulin raskaaksi. Mies pysyi rinnallani ja se jopa nopeutti oman mieheni innokkuutta järjestää asiat niin että pääsin hänestä lopullisesti eroon (asuntolainat, yhteinen omaisuus ym.). Nyt on kulunut kuusi vuotta ja olemme todella onnellisia tämän uuden miehen kanssa. Hänelläkin on lapsi aiemmasta suhteesta, mutta mitään ongelmia ei ole ollut. Kaikki on sujunut todella luontevasti ja helposti. Jopa lapsen äiti on järjellinen olento verrattuna ex-mieheni exään joka kyllä hyvin jaksoi ylläpitää lastensa tympeää käytöstä. Mutta kuten sanoin, olen ehkä ollut onnekas, ja hyvää ihmistä täytyy arvostaa.
     
  14. Katja Vierailija

    Olen ollut avomieheni kanssa vuoden yhdessä. Hänen ekaluokkalainen poikansa käy meillä 1-2 viikonloppuna kuukaudessa, 1-2 yön yli kerrallaan. Ymmärrän, että meillä pojalle pitäisi pitää samat aikataulut nukkumaanmenon ym. suhteen kuin kotonaan. Joskus olen pojalle sanonut, että nyt pitää lähteä nukkumaan; mieheni toteaa että "no ei tässä vielä ole kiirettä". Mieheni siis usein lipsuu näistä säännöistä, jonka jälkeen hänen exänsä valittaa minulle, että minun tulisi huolehtia poika nukkumaan jne. koskapa isänsä ei sitä tee hänen antamansa aikataulun mukaan. Toistuvasti olen tätä jäkätystä kuunnellut, kunnes räjähdin exälle, että asia ei minulle kuulu, ei ole minun lapseni.

    Lapselle ei ole opetettu kotonaan käytöstapoja, joihin itse olen tottunut. Ihan käsien pesusta lähtien. Vessassa käynnin jälkeenkään hän ei pese käsiään. Pojan piereskely toisten läsnäollessa ja tästä isoon ääneen ilmoittaminen on myös hänellä arkipäivää, kuulemma kotonakin äitinsä taholta myös... Sanoin näistä molemmista ärsytyksen aiheista miehelleni, hän ei sanonut siihen paljon mitään, suuttui vain kun arvostelen lasta. Asumme minun omistamassani kaksiossa, mieheni ei toki asuntolainaa saisikaan eikä minulla ole isompaan varaa (vuokralle en tahtoisi). Tästä syystä poika nukkuu makuuhuoneessa, ja minä olohuoneessa. Oletin alussa, että mieheni nukkuisi minun kanssani, mutta hän haluaa nukkua poikansa vieressä. Tästäkin olen sanonut, ei tarkempaa vastausta.

    Itse en ole koskaan ollut juurikaan lasten kanssa tekemisissä, enkä niistä erityisesti pidäkään. Jostain kumman syystä poika on tahtonut leikkiä minun kanssani, pelata pelejä jne. Jopa tuntikausia pitäisi korttipelejä lätkiä menemään. Isänsä ei jaksa hänen kanssaan touhuta. Ehkä minulla tämä aluksi lapsen kanssa oleminen ja seuranpito liittyi vieraskoreuteen, nyt kun olen vuoden tätä katsellut, en jaksa enää olla ohjelmatoimistona.

    Tällainen tarina minulla. Saa nähdä, opinko sietämään tilannetta, muuttuuko pojan ja isänkin tyyli, vai heitänkö koko jutun menemään. Sen tiedän, että kävi miten kävi, toista kertaa en ota miestä, jolla on lapsi.
     
  15. näin muuten on Vierailija

    Tuttua tarinaa. Meillä myös minä olen se joka "kyttää" käsienpesua, ruokapöydässä makaamista, mässytystä, toisten ihmisten (esim naapurit) tervehtimistä, liian karkin syöntiä (ei enää tuntia ennen ruokaa), liian rajujen tv-ohjelmien katsomista - ja näin ollen olen se PAHA NYKSÄ!!!
    Isä ei edes huomaa näitä juttuja, eikä näin ollen myöskään puutu mihinkään.

    Ja vaikka kuinka yritän myös olla ystävällinen ja hoidan vaatehuollot & ruoanlaitot & muut niin ainoa joka kelpaa on "isi-isi-isi".

    En minäkään enää koskaan "koskisi tikullakaan" sellaiseen jolla on lapsia jos tämä suhde joskus kaatuu!
     

  16. Kuinka huojentavaa huomata, etten ole yksin ja ainoa kyttääjänyksä, minä olen meillä ollut 8 vuotta se kurinpitäjä ja "kyttääjä" mieheni pojille. Koska minulla on omiakin lapsia, joille on aikaa sitten mennyt säännöt perille, on pojille täytynyt viikko toisen, kuukausi toisen ja vuosi toisen jälkeen huomautella samoista asioista.
    Ja jos nykysuhteeni kaatuu, niinkuin näyttää, en uutta miestä vaivoikseni tule ottamaan, en ainakaan sellaista jolla on etälapsia. Ei enää toisten passattavia. Sitä kiitosta kun ei ole saanut edes mieheltä eikä sitä, että olen huolehtinut mieheni lapsetkin, ole huomannut kukaan muu kuin omat lapseni.
     
  17. eikyttä Vierailija

    kytät on kyttiä ja pipo kiristää kaikilla ihan yhtälailla :)
     
  18. muistutus Vierailija

    Käyttäjänimesi:
    Aihe:

    Viesti:
    Valitetavasti te niin usein syyllistyttte ylläoleviin perisynteihin ja täällä sitten vikisette nurkassanne kuinka kauhea penikka se taas oli taas viikonloppuna käymässä.

    Tämä foorumihan oli lapsettomille naisille, sellaisiksiko itsenne koette, vähän vaikutti että muutamalla niitä "penikoita" haukkuvalla näyttäisi olevan pari omaakin soppajonossa.
     
  19. hipppa Vierailija

    Olen lapseton nainen. Minun ei ole tarvinnut selvitä miehen lapsista, vaan meidän on yhdessä pitänyt selvittää meidän toimintatapamme. Löytää yhteiset pelisäännöt, joita molemmat voivat noudattaa ja joiden myötä osaamme tukea toisiamme olemaan juuri sitä mitä olemme.

    Välillä revin hiuksia päästäni miehen lasten takia, mutta en siksi, että minua kohdeltaisiin huonosti, minulla olisi ikävä asema, syrjäytynyt olo tai mitään muutakaan. Vaan siksi, että lapset ovat välillä rasittavia. :D Mutta sillä ei ole mitään tekemistä uusioperheen kanssa. Sillä on tekemistä enemmänkin sen kanssa, että minulla ei ole omia lapsia, eikä lasten temppuihin ole joutunut tottumaan. Kasvun paikka. :)

    Jos sinä et kestä yhteiseloa miehen lapsen kanssa, niin selvitä miksi näin on. Ei se ole mikään pakollinen olotila, jota on vain pakko kestää. Siihen on syynsä. Hyvin todennäköisesti syytä on sinun käytöksessäsi, mutta ennen kaikkea miehen käytöksessä ja tavoissa toimia.

    Aika usein ongelma tuntuu olevan uuden puolison auktoriteetin täydellinen puute. Tämä on mielestäni aika helposti korjattavissa mikäli miehellä on terve suhde lapsiinsa ja toimiva auktoriteetti. Isän on helppo osoittaa lapsilleen, että tässä asunnossa on nyt uusi ihminen, jota kohdellaan hyvin ja joka on osa yhteistä elämää. Näyttämällä itse omilla teoillaan esimerkkiä.

    Toisaalta minun on huono puhua tästä aiheesta, koska meillä tämä puoli pelasi alusta asti niin hienosti, että mitään ongelmaa ei ole missään vaiheessa ollut. Joskus jos ei meinaa oma komennukseni mennä läpi, niin nurkan takaa kuuluu "etkös sinä xxx kuullut mitä sinulle sanottiin?". :) Yleensä kyllä kuuntelevat ja tottelevat ihan ilman vahvistuksiakin, ja toisaalta joskus se vahvistus menee toisinkin päin. Minulla kun tuppaa tiukoissa tilanteissa olemaan kovempi ääni kuin miehellä. Ja joo, niinhän sitä sanotaan, että huutaminen on merkki huonosta johtajuudesta, mutta hitsi vie... Kyllä se harvoin käytettynä on hyvä tehokeino. ;)

    Usein tuntuu siltä, että etävanhemmat eivät uuden puolison myötä halua muuttaa mitään. Ehkä siksi, että ajattelevat "vielä yhden" muutoksen olevan liikaa jo eron läpikäyneille lapsille. Mutta pitäisi muistaa, että lapsillakin on paljon parempi olla kun myös siellä etäkodissa on kaikilla hyvä olla ja toimiva aikuisten välinen parisuhde. Sillähän sitä alkuperäistäkin eroa usein oikeutetaan: "Lasten on parempi olla jos vanhemmat eroavat, kuin että joutuvat katsomaan riitoja ja elämään huonossa ilmapiirissä." Miksi se ei pätisi myös uuteen suhteeseen? Vaikka lapsilla ei vahvaa tunnesidettä uuteen tulokkaaseen olisikaan, niin talouden ilmapiiri kyllä vaikuttaa. Ja jos uusi puoliso on heitetty nurkkaan, hänellä on ihan varmasti kurja olo. Ja se näkyy sitten kaikille. Lapset huomaavat kaiken...
     
  20. Lapseton ja kypsä Vierailija

    Mä olen selvinnyt ihan ok. Ainoa mikä harmittaa on, että tuovat miehen ex:n kulttuurin tänne. Syödään missä sattuu, vessassa ei pestä käsiä, hampaita ei pestä, yrittävät määrätä jopa mitä syödään (kuulemma kotona saavat ranskalaisia ja nakkeja joka päivä, minulle tämä ei sovi, täällä syödään sitä mitä mä teen ja jos ei kelpaa niin olkoot syömäti) jne.

    Minua dissataan paljon lasten ollessa täällä lasten toimesta. Olen yrittänyt ottaa kontaktia ja viedä lapsia vaikka kahdestaan jonnekkin Tropikaarioon, reissut kyllä kelpaa, mutta silti käyttäytyminen palaa ennalleen heti kotiin palattua. Olenkin tehnyt yhtälöratkaisun, että joka toinen viikonloppu on minun viikonloppu. Kun lapset tulee, katoan maisemista harrastuksiin, sienimetsään, ystäville kahville jne. hoitakoot isä lapsensa ihan itse.
    Miehen ex on yrittänyt velvoittaa minua viemään lapsiaan uimaan, syömään ja yrittänyt velvoittaa hoitamaan, mutta olen ollut todella tiukka. Minä en lapsia katso jos mies on poissa (lukuunottamatta pientä hetkeä jos mies menee käymään jossain).

    Mies välillä loukkaantuu, kun katoan maisemista, mutta kuitenkaan en saa osallistua lasten kasvatukseen? Ruokkija ja ilonpitäjä saan kyllä olla..ei kiitos. Eroa olen miettinyt muutamaan otteeseen, mutta toisaalta elämämme on lapsettomina aikoina ihan jees ja tykkään toki niistä viikonlopuista jolloin lapset on meillä, koska olen ottanut ne viikonloput omiksi harraste/sukulaiskäynti viikonlopuiksi.
     
  21. Tää Vierailija


    niin suoraan mun elämästä!
     
  22. teidän jutut Vierailija

    eivät todellakaan ole mun elämästä.

    Minä olen ottanut ihan tietoisesti miehekseni sellaisen miehen joka oli jo valmiiksi isä.
    Hänellä on eron jälkeen ollut koko ajan yhteishuoltajuus. Lapset ovat 50/50 periaatteella molemmissa huusholleissa. Mieheni vaatimuksesta. Hän ei muuhun olisi kuulemma koskaan suostunutkaan.

    Kun minä tulin kuvioihin mukaan, lapset tapasivat minua alussa silloin tällöin eka vuoden ajan, sen jälkeen tiiviimmin viikottain ja sitten jo liki joka päivä.
    Minulla kuitenkin oli oma asunto.. mutta sinnekin miehen lapset olivat tervetulleita koska tahansa olin paikalla.

    Ennenkuin ostimme puolisoni kanssa yhteisen asunnon, istuimme saman pöydän ääreen.. mies, hänen eksänsä ja minä... keskustelimme selväksi miten tässä uudessa tilanteessa tullaan menemään eteenpäin.
    Sen jälkeen palaveri pidettiin lasten kanssa, myös miehen exä oli mukana. Palvereja ollaan pidetty myös isovanhempien kanssa. Aina hyvin asiallisessa hengessä lasten parasta ajatellen.

    Meillä on yhteiset pelisäännöt. Koskaan en ole tuntenut itseni kakkosluokan ihmiseksi miehen sukulaisten, miehen eksän tai hänen sukulaistensa kanssa keskustellessani.

    Tämä kuvio on helkkarin hyvin on toiminut jo yli 5 vuotta. Todella kiitettävän hyvin.

    Kun miehen eksälle tuli kuvioihin uusi mies vuosi sitten, taas pidettiin palaveri. Ja hommat hoituu.

    Enkä ole koskaan nitissyt tai mätkättänyt sormenjäljistä, sotkuista, likaisista lautasista sun muista. Yhdessä ollaan siivottu pois jos on ollut siivottavaa tai laitettu vaatteet naulakkoon sun muuta. Olen auttanut läksyissä, vienyt jääkiekkoharjoituksiin jos mies ei ole ehtinyt. Tosin hän haluaa olla lastensa kanssa, joten hän ehtii kyllä. Ja kyllä minut pyydetään mukaan kaukalon reunalle istumaan ja mahdun sinne miehen eksänkin viereen ihan hyvin.

    Eikä ole koskaan tarvinnut miehen eksää kylillä haukkua, ei hänen kasvatusta tai kasvattamatta jättämistä.

    On todella surullista kun aikuiset ihmiset eivät osaa tulla keskenään toimeen. Ja kaatavat sitten sen oman pahan olonsa lasten syyksi. Lapset käyttäytyvät juuri niinkuin sinä itse heidät provosoit käyttäytymään. Tämä on mun mielipiteeni tähän asiaan.

    Niin ja tiedoksi, minulla ei ole omia lapsia, enkä halua niitä vaikka voisinkin lapsia saada. Mutta se ei estä minua tulemasta toimeen miehen lasten kanssa. Eikä muidenkaan lasten kanssa.
     
  23. niin juu kyllä kai Vierailija

    Edelliselle kirjoittajalle ("teidän jutut") :
    Niin hyvähän se on siinä arvostella muita ja läyhistellä sillä että teillä menee hyvin - sinä olet sattunut "törmäämään" fiksuun porukkaan jossa on fiksu eksä ja fiksut lapset ja olette fiksusti istuneet alas koko porukka ilman ylimääräisiä mustasukkaisuuden tunteita! Ja lapsille on selitetty että nyt on asiat näin - näillä mennään eteenpäin.
    Mutta arvaapa vaan onko kelläkään edes fiksulla nyksällä elää sellaisen "jengin" keskellä jossa nyörejä vetelevät kostonhaluinen, katkera exä ja mustasukkaiset lapset jotka eivät HALUA hyväksyä tilannetta ja tekevät enemmän tai vähemmän kaikkensa jotta nyksä saataisiin savustettua ulos...
    Kas kun nämä asiat eivät lue kenenkään otsassa vaan ne tulevat ilmi jopa vasta 4n yhdessäolovuoden jälkeen, ja silloinhan sitä yrittää "taistella" onnestaan ja kotirauhastaan - eikä vaan heti lyödä hanskoja tiskiin.
     
  24. edelliselle Vierailija

    jos hyppää tuollaiseen porukkaan mukaan suin päin.. jos asia pulpahtaa pintaan vasta 4n yhdessä olovuoden jälkeen.. niin herrajestas, turha sitä on ruikuttaa täällä.

    Kiinnitin huomiota tekstissä kohtaan... mustasukkaiset lapset..
    Kun isä antaa lapsilleen turvallisen kodin ja turvallisen elämän vaikka ero tuleekin. Ei unohda lasta, on kiinnostunut lapsen päivittäisestä elämästä vaikkapa soittamalla hänelle usein. Kun hän näyttää, että lapsi on ihan yhtä tärkeä ihminen hänelle kuin ennenkin, vaikka isälle/äidille uusi kumppani tuleekin kuvioihin mukaan, niin kyllä lapset sopetuvat nopeasti.

    Kyllä ne mustasukkaisuudet on hoidettu pois yleensä aika lyhyessä aikajänteessä. Toki siinä kärsivällisyyttä vaaditaan aikuisilta. Jos 4:ään vuoteen et ole saanut miehesi kanssa yhdessä mitään aikaiseksi lasten suhteen, eiköhän olisi jo korkea aika kokeilla jotain muuta toimintatapaa.

    Mitä eksään tulee, lapsi oppii hyvin pian suodattamaan toisen vanhemman puheet silloin kun lasta kohdellaan siellä etäpisteessä asiallisesti, rakastaen ja rajoja antaen.

    Mulla ei tietysti ole samanlaista kokemusta kuin teillä, joilla muksut käyvät isänsä luona vain esim. yhtenä tai kahtena viikonloppuna kk:ssa.
    Meillä näet lapset ovat kuuluneet mieheni elämään koko ajan päivittäin. Lapset soittelevat hänelle vaikka ovat toisessa kodissaan, piipahtavat hakemassa jotain tavaraa jne...
    Eikä se ole minulle mitenkään vastenmielistä.
    Vuorovaikutus on liki päivittäistä. Kun isä käyttäytyy lapsiaan kohtaan oikein, rakastavasti, mutta myös jämäkästi ja aikuisen ihmisen tavoin, ei niiden muksujenkaan tarvitse sitä mieltään osoittaa isän uutta kumppania kohtaan.

    Tietenkin jos isän uusi kumppani on lapsia kohtaan välinpitämätön, ilkeä, jatkuvasti komenteleva pirttihirmu joka ei mitään hyvää osaa koskaan lapsille sanoa tai tehdä..jne.. niin sitä samaa peetä ja veetä sieltä saa tietysti takaisinkin.
    Pitäisi vaan muistaa, että aikuisen velvollisuus on yrittää käyttäytyä aikuismaisesti, vaikka kuinka hatuttaisikin lasten käytös.
     
  25. teidän jutut Vierailija

    vastaan "niin juu kyllä kai"- nikille.

    Jos sinä olet ollut parisuhteen rikkoja, ymmärrän eksän katkeruuden ja ilkeän käytöksen sinua kohtaan. Jos suhteenne on tullut hänelle täysin "puun takaa", vielä pahempi juttu.
    Vanha sanontahan "sitä saa mitä tilaa" ...se pätee jokaiseen tahoon.

    Jos eksän huonoa käytöstä on jatkunut jo 4 vuoden ajan, jotain on pielessä puolisosi ja hänen eksänsä keskusteluyhteydessä. Kyllä tuossa ajassa olisi pitänyt vanhat kaunat saada pois selvitettyä.
    Jos lapset ovat ilkeilleet ja savustaneet sinua ulos jo 4 vuoden ajan, sinun käytöksessäsi näitä lapsia kohtaan on pahasti pielessä. Kyllä 4 vuodessa pystyy lapsille näyttämään itsestään oman empaattisen ja heistä välittävän puolen. Ei lapset mitään idiootteja ole. Erittäin älykkäitä ja sopeutuvaisia. Näkevät hyvin tarkasti kuka heistä välittää oikeasti ja kuka ei. Ehkä tässäkin pätee se "sitä saa mitä tilaa".

    Sinun vastauksestasi voi lukea jo suoraan, että et anna arvoa puolisosi lapsille, etkä hänen eksälleen. Olet itsekin katkera, ilmeisesti mustasukkainen miehestäsi/vaimostasi hänen lapsilleen. Olet ainoa fiksu ihminen tuossa jengissä. Miten olet noin tyhmään porukkaan itsesi yhdeksi osaksi yleensäkään laittanut? Ihmettelen suuresti.

    Ilmeisesti miehesi/vaimosi on lepsu tossukka joka mieluummin väistelee konflikteja ja liukenee pois paikalta ryyppäämään tai tietokoneen äärelle kuin selvittää asiansa puhumalla asianosaisten kesken. Tai sitten umpimielinen itseensäsulkeutuja joka menee täysin mykäksi kun tiukka paikka tulee.
    Niin tai näin, eipä näytä vanhat asiat olevan selvitettyjä ennen uuteen suhteeseen menemistä.

    Et näköjään tiennyt että lapsilla on oikeus olla mustasukkainen omasta vanhemmastaan. Hänen isänsä/äitinsä tehtävä on tasoittaa tietä uuden puolisonsa ja lastensa välillä. Näyttää lapsilleen että hän rakastaa ja välittää heistä vaikka hänellä onkin uusi vaimo/mies. Ilmeisesti miehesi/vaimosi ei omaa osuuttaan tässä asiassa hoida vaan jättää sinut ja lapset selviämään itsekseen.

    Uuden puolison tehtävä on antaa lasten olla lapsia, tavata isäänsä/äitiään aina kun lapsi itse haluaa. Olla puolisonsa tukena ja apuna eikä jarruna ja riidan kylväjänä, tapaamsten tukkona

    Lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaansa.
    Ei lasta kasvateta ja rakasteta vain tapaamisoikeuspaperin mukaisena aikana, yhtenä tai kahtena viikonloppuna kk:ssa ja unohdeta häntä muuna aikana ja olla tyytyväisiä kun se riesa on saatu pois omista nurkista toisen vanhempansa hoiviin. Esine joka otetaan taas esiin pakosta kun joku niin määrää kahden viikon kuluttua.

    Täällä on helvetin helppo haukkua ne muksut ja eksät. Vika on aina niissä. On muistettava että ihmisiä nekin vaan ovat. Toiset isomman toisen pienemmän menetyksen kokeneita, jonkin verran traumatisoituneita. Toiset selviävät siitä nopeammin, toiset hitaammin.

    Itsessäsi ja lapsen toisen vanhemman, sen sinun rakkaan puolisosi, käytöksessä ei ole mitään vikaa. Peiliin katsominen ja oman käytöksen muuttaminen on näköjään yhtä vaikeaa molemmilla puolilla.

    Toinen vaihtoehto on elätte eteenpäin samalla tapaa, jauhaen päivästä toiseen samaa vanhaa p***aa. Riidellen, syytellen muita, katkerana ja kiukkuisena. Loppuuhan se elämä aikanaan tuolleenkin.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti